Oletko koskaan pyörtynyt? Millainen tilanne?

Melkein joka kerta verikokeessa kunnes opin pyytämään heti makuulle. Nenä ja kielikorua ottaessa. Kerran darrassa bussipysäkillä bussin alle (n5cm ettei ajanut päälle). Hammaslääkärissä pienempänä kun revittiin hampaita irti. Raskaana k-supermarketissa. Nämä tuli näin äkkiseltään mieleen. Nykyään osaan jo ennakoida koska pyörryn ja menen sitten istumaan ja jos se ei auta niin menen ihan makuulle.

Pyörryin ensimmäisen kerran n. 12 vuotiaana, olin katsomassa Koira haudattuna-ohjelmaa :) ja nousin sohvalta. Kaaduin osittain sohvapöydän päälle, äiti vieressä vähän säikähti. nyt aikuisena olen pyörtynyt mm. teatterissa väliajalla, kun on pitkän istumisen jälkeen siirrytty lämpiöön ja baaritiskille. Havahduin lattialta makaamasta ja oma mies taputteli poskia ja vieraat naiset pitivät jalkoja ylhäällä. Onneksi olin pukeutunut housuihin! Viimeeksi pyörryin ensiavussa, jossa sain kipupiikit pakaraan selkäkramppiin. Omaa pyörtymistäni edeltää voimakas suhina korvissa ja maailman musteneminen. Verenpaineeni on alhainen ja tuota mustenemista tapahtuu suht usein, mutta joskus en ehdi reagoida ja nostaa jalkoja ylös ja sitten pyörryn, en toki joka kerta. 

Pyörryin kerran ilman järkevää syytä. Kävin yöllä kusella, tunsin, että alkaa heittää päästä. Ajattelin, että suoritan toimenpiteen loppuun ja istun sitten hetkeksi. Ilmeisesti olin hoitanut homman ja kävellyt takaisin makuuhuoneeseen, koska seuraava muistikuva on että makaan makuuhuoneen lattialla, päätä särkee rajusti ja vaimo kyselee mitä sinä riehut. Sain kaatumisesta reippaan mustelman, mutta ilmeisesti ei muita vaurioita.

Pari kertaa sen jälkeen on alkanut pyörryttää samassa tilanteessa. Olen reagoinut nopeammin ja välttynyt ongelmilta.

Pyörryin sektion jälkeisenä päivänä vessanpöntölle. Painoin nappia ennen kuin taju lähti. Kun heräsin kaksi sairaanhoitajaa pitelee minua siinä pöntöllä. 5 min. olin ollut taju kankaalla.

Teininä pyörryin kun nilkasta repesivät nivelsiteet.

Kesällä pyörryin kun olkapäässäni oli tulehdus ja lääkäri käski liikutella kättä. Sattui niin paljon!

En tiedä oliko se pyörtyminen. Odottaessani lasta viimeisilläni, oli kaupungilla pyörimässä siskoni kanssa. Kassajonossa seistessä meni maailma ihan mustaksi ja jalat petti alta, pää toimi kuitenkin koko ajan. Sisko sai saateltua mut muutaman metrin päähän penkille istumaan. Pikkuhiljaa alko silmissä selvetä. Mies kävi mut hakemassa ja käytiin neuvolassa jossa otettiin verenpaineet ja muut. Th ei osannut sanoa muuta kuin että älä poistu yksin kotoa. Loppupäivä tuntui kuin olisin ollut humalassa.

Suihkussa vedin esinahan taakse, ja tunne oli niin kamala, että alkoi heikottaa ja kohta havaitsin makaavani selälläni lattialla. Taju ei lähtenyt mutta kaatumisesta en kunnolla muista yksityiskohtia. Sitten vaan äkkiä ympärileikkaukseen, eikä sen jälkeen ole ollut heikotusta.

Kerran meni taju kankaalle jotain 10-vuotiaana kun olin sairaana. Kävimme terveyskeskuksessa ja sairaanhoitaja otti verikoetta, kaivoi ja tönki, eikä meinannut saada mitään aikaiseksi. Silloin pökräsin, virkosin nopeasti. Kuumetta oli lähes 40 ja muutenkin tosi huono olo :( Löytyi sit lopulta keuhkokuume ja oli viikon reissu sairaalassa.

Toisen kerran kävi nopea humahdus kolmannen lapsen juuri synnyttyä ja hänet syliin saatuani. Verta oli mennyt 2,6l, joten ei ihme.

Siinä hilkulla olen ollut pari kertaa verikokeissa, kun on sattunut poropeukalo ottamaan näytettä eli ei osunut suoneen, vaikka tökki neulalla useita kertoja. Silmissä rupesi pimenemään ja sanoin, että nyt loppui tökkiminen. Lepäsin hetken pritsillä ja sitten hieman notkuvin polvin kotiin.

pyörryin kerran verikokeissa. pelkäsin niitä jo etukäteen ihan hirveästi. selitin hoitajalle että minua jännittää kamalasti, mutta se ei kuunnellut ollenkaan, vaan oli todella tyly. siinä sitten tuijotin niitä neuloja ja putkiloita, enkä pystynyt hengittämään ja silmät vuotivat kuin olisin itkenyt. kun hoitaja tuli piikin kanssa, maailma musteni. Tuntui siltä kuin olisin nukkunut todella kauan. näin uniakin, enkä herätessä tajunnut ollenkaan missä olin. oikeasti pyörtyminen oli kestänyt vain muutaman sekunnin. Hoitaja oli tämän jälkeen entistä v-mäisempi, kun piti tällaistakin vielä tapahtua, mun olisi kuulema pitänyt varoittaa etukäteen että aion pyörtyä. 

Kasvuiässä alhaisen verenpaineen ja verensokerin takia aamulla muutaman kerran. Raskaana ollessa, kun jouduin pitkään jonossa seisomaan kerran. Kerran kivusta. Ei mitään vakavia seuraamuksia näistä.

Pyörryin kun piti seistä kuumassa junavaunussa. Nestehukkaa ei ollut, jotenkin vain happi loppui. Herääminen tuntui kuin yöunilta heräämiseltä. Kanssamatkustajat auttoivat ylös ja eräs nainen antoi mehua. Konnari oli tilannut ambulanssin pääteasemalle, veivät verikokeisiin päivystykseen.

Mulla katkes kerran filmi, eka meni värit, näin siis kaikki mustavalkoisena, sitten meni mustaksi. Sain kyllä hoiperreltua parvekkeelle ottamaan happea. 

Tämä tapahtui siskonpoikani ristiäisissä. Olin ollut edellisen yön työristeilylläTallinnassa ja oli juhlittukin, kävin kyllä kotona nukkumassa välillä, mutta olin aika univeloissa. Ristiäisissä seistiin koko aika ja siskolla oli törkeän kuuma, varmaan 30 astetta sisällä. Melkein loppuun asti jaksoin, mutta sitten kun alkoi valokuvaus, meinasin tipahtaa. Eli univelkaa ja liian kuumat paikat, happi huoneesta ihan loppu.

En kestä verta. Pyörryn AINA verikokeen otossa tai sen jälkeen. Viimeksi pyörryin hammaslääkärissä, kun lapseltani poistettiin maitohammas. Olen myös pyörtynyt kirjastossa kun luin jotain lehteä missä kuvailtiin jotain leikkausta.

Ensin tulee kylmä hiki, sitten näkyy mustia palloja, sitten kaikkoaa äänet. Mitä vanhemmaksi tulen, sen hankalammalta tuntuu pyörtymisestä toipuminen. Tuossa hammaslääkärikupsahduksessa en meinannut päästä sieltä huoneesta millään ulos, heti alkoi maailma kaikota kun nostin pään polvista. Loppupäivä meni sängyssä, olin ihan poikki.

Neljästi on mennyt taju. Ensimmäinen kerta tapahtui ala-asteella, kun löin jalkani tosi pahasti ja sattui niin paljon. Toinen kerta oli kuukautisten aikana, sattui paljon ja yksinkertaisesti unohdin hengittää. Kolmas kerta oli liikuntatunnilla, pelattiin pesäpalloa ja yksi luokkakaveri löi pallon harhaan enkä ehtinyt alta pois ja sain pallon suoraan ohimooni. Neljäs kerta oli lentokoneessa jossakin Lontoon ja Helsingin välillä. Olin 39 asteen kuumeessa, en ollut nukkunut lähemmäs 36 tuntiin ja edellisestä syönnistä noin 12 tuntia. Vieressä istunut kaverini tilas mulle sokerista juomaa ja olo koheni.

Juu useasti. Esim kenkäkaupassa ja kirjastossa olen pyörtynyt kun olen vauhdilla laskenut ja nostanut päätäni. Toisella kerralla loukkasin pääni toisella kertaa en. Paljon kurjempaa on kun keskellä yötä herää sängyssä ja alkaa näkemään tähtiä. Ja sitten taju menee. En muuten olisi ikinä uskonut että niitä tähtiä voi nähdä, paitsi Aku Ankassa, siis kun Akua vaikka lyödään päähän.

Olen pyörtynyt useita kertoja, kahdesta syystä: kuukautiskipujen ja migreenin vuoksi.

Ensimmäinen kerta oli koulussa, jossa putosin tuolista ja kolahdin lattialle. Heräsin vasta, kun opettaja kantoi minua terkkarille. Olin 14-vuotias ja häpesin asiaa pitkään.

Migreenin vuoksi pyörryin ensimmäisen kerran ollessani vaihto-oppilaana Ranskassa. Menin migreenin vuoksi lääkäriin (ensimmäinen kovempi kohtaus) ja pyörryin selittäessäni asiaa ilmoittautumistiskillä. Kun heräsin, olin sairaalan sängyssä ja vieressäni istui sairaanhoitaja. Minulla ei ollut mitään käsitystä maailman menosta moneen minuuttiin.

Pyörtyminen on pelottavaa. Jos minulla on kovat kuukautiskivut tai edes migreenipäänsäryn alkua, olen monta kertaa pitänyt etäpäivän tai ilmoittautunut sairaaksi. Kamalinta olisi pyörtyä auton rattiin. 

Todella monta kertaa, oikeastaan aina kun olen ollut verikokeessa, on poistettu tikkejä tms. Kerran myös rokotuksessa, ja kerran kun näin puolisolla pahan haavan ja verta. Aina olen vironnut heti ja tajunnut, mitä tapahtui, mutta etukäteen en ole ehtinyt istumaan tms. Sen sijaan, jos heikotuksen syy ei liity veren näkemiseen vaan esim. syömättömyyteen, niin pystyn usein estämään pyörtymisen istumalla alas.

Saunan jälkeen yhden kerran. Suihkussa käsiä en jaksanut nostaa ylös hiuksia pestäkseni, en voinut enää seistä pukeutuessa ja tuuperruin samantien päästyäni makuulle. En tiedä kauanko kesti virota.

Moottoripyörä kolarissa pyörryin kun löin pahasti pääni, heräsin 2 vuorokauden päästä sairaalassa.

Hammaslääkärissä kaksi kertaa. Meni taju jo ennen toimenpidettä. Kestosta ei tietoa. Oli noloa herätä jalat pystyssä tuulettimen suhistessa päähän, otsatukka pörrössä. Onneksi olin jo valmiiksi tukevassa tuolissa. Mietin mahdoinko kuorsata, tai peräti päästää kunnon tuhnut...