Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan kanssa on tylsää
28.10.2008 |
Heh, 3,5-vuotias esikoinen on isovanhemmillaan hoidossa ja tulee melkein ikävä. Kun isoveli on kotona, vauva (8kk) viihtyy hänen touhujaan ihmetellen, välillä tosin leikkejä rikkoen ja saaden siitä veljellistä pöllytystä. Välillä saan pitää pukareita erossa toisistaan, mutta eipä tarvitse hakea vauvaa koko ajan pois pistorasioiden kimpusta.
Ne päivät, kun olen vauvan kanssa kahden, kuluvat hitaasti. Roikun av:lla ja teen muuta joutavaa. Plussaa on tietysti, että voin käydä reippaammalla vaunulenkillä ja juoda kahvin rauhassa, mutta mielestäni se on aika pientä. En minä sitä vauvaa sen enempää juuri viihdytä kuin silloinkaan, kun olen molempien lasten kanssa.
Toki on ihanaa saada väliin näitä päiviä, kun ei tarvitse kinata uhmaikäisen kanssa ja saa lepuuttaa rassattuja hermoja, mutta jos kaikki päivät olisivat näin kuolettavan hiljaisia, niin olisi kyllä aika tylsää...
Kommentit (6)
Kavin kahvilla, kavin kylassa jne.jne. Ja vihasin jokaista sekuntia. Nyt onneksi olen toissa ja lapsia on jo kaksi. Kasitoita en ole tehnyt vuoteen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjoaa hyvän syyn lähteä ulos talosta, hakemaan leikkiseuraa ja samalla itselle juttuseuraa. Ja kuinka mukava on laittaa vauva kaksi kertaa päivässä päiväunille ja sanoa esikoiselle, että nyt mulla on aikaa sulla, mitäs tehdään - ja sitten tosiaan olla sen esikoisen kanssa: leipoa, muovailla, rakennella...
Vaikka kyllä tässä nyt vähän kultareunusta on näissä muistoissa - on hetkiä, jolloin se huomionkipeä esikoinen tekisi mieli viskata korvasta ulos... =) Ja jos esikoinen vielä kaipaisi päiväunia, niin päivän rytmitys olisi varmaan haastavaa... Niin että vaikka tämä nyt on yksi näkökulma tuohon esikoinen hoitoon -keskusteluun, niin ei se nyt niin yksiselitteistä ole koskaan.
ap
kun sitä niin usein kaipaa just sitä mitä ei ole.... ja koskaan ei ole hyvä olla :)
Kyllähän yhden vauvaikäisen kanssa on tylsää, Voihan sitä käydä vauvakerhossa ja muskarissa ja vauvauinnissa ja tehdä sitä pullaa ja leipää ja käydä kaupassa ja siellä kahvilla. Ei tuota kovin kauaa kukaan jaksa. Sillon kun oma esikoinen opetteli kävelemään tukea vasten niin sillä meni tunti kiertää sohvapöytä. Oli siinä viriketta kerrakseen.
Mutta nyt voisi vaikka vähän maksaa noista tylsyyden päivistä! :)
Hän oli vielä hurjan kova nukkumaan. saattoi nukkua klo 10-15 ja yötä lisäksi läpeensä. Ei siis ollut univelkaa, jota olisi pitänyt nukkua pois.
Kahden kanssa ei ikinä tullut tylsää. Jos ei viihdytty kotona, lähdettiin puistoon tai retkelle tai uimahalliin tai... Lähistöllä asui (ja asuu edelleen) paljon kotona lapsiaan hoitavia äitejä, joista tuli hyviä ystäviä minulle ja lapsista tietysti keskenään.
Meillä esikoinen ei viihtynyt muualla kuin sylissä, joten tekemiset oli aika rajallisia. Nyt kun on kaksi ja tämä toka on perustyytyväinen niin voin jopa kirjotella tänne!!!
Alue: Aihe vapaa
Esikoisen kanssa oli ajoittain TODELLA tylsää, lapsi vaan nukkui ja söi :) Toki olin onnellinen siitä, että sain levätä! Kävin useasti kyläilemässä esikoisen ollessa vauva, sitten kun tuli toinen lapsi taloon meno muuttui, tuli tekemistä! Toki edelleenkin kävimme kyläilemässä, mutta tekemistä ei tarvinnut niinkään keksiä, se tuli itsestään.
Esikoinen oli 1v8kk kun kuopus syntyi ja nautin todella heidän kanssaan olemisesta, kaksi lasta sai minut virkistymään ja tekemään enemmän.