Plussanneet Hoidokit lokakuulle

Kaksi elämäni rakkautta nukkuu vierekkäin sohvalla ja mitenkä muutenkaan kunnon nykyäiti viettäisi vapaa-aikaa kuin surffaamalla netissä..:) Kiitokset kaikille onnitteluista!!! On muuten aika uskomaton fiilis, kun on itse näiden onnittelujen kohteena.. Niin monta kertaa on onnitellut toisia samasta asiasta, vaikka itsekin toivoi olevansa samassa tilanteessa.



Mutta sitä synnytyskertomusta tulin kirjoittamaan kuten eilen lupailin. Perjantaina aamulla siis mentiin Jorviin käynnistystä varten ja puoli kymmeneltä laitettiin neljännes tabletti. Käyriä otettiin kokoajan, sillä vauvan sydänäänet laski aika kovasti supistusten aikana. Puoliltapäivin mies lähti käymään pikaisesti kotona ja minä jäin odottelemaan säännöllisiä supistuksia. Suunnilleen yhdeltä kivuttomia supistuksia tulikin viiden minuutin välein. Kahden aikoihin käytiin miehen kanssa alhaalla kanttiinissa ja hieman napakampia supistuksia tuli n. kahden minuutin välein. Palattiin osastolle ja minä yritin pysyä liikkeessä ettei supistukset laantuisi. Puoli kolmelta lorahti pieni määrä lapsivettä ja sitten palasin sänkyyn käyriä varten. Suunnilleen kolmelta alkoi sellaisia suht napakoita supistuksia tulla muutaman minuutin välein, mutta kaikki meni vielä naureskellen ja aina uusia odotellen. Suunnilleen neljältä supistukset tulivat sen verran kipeinä että alkoi tuntumaan lääkityksen tarve. Kätilön mukaan alkoikin olla aika siirtyä alakertaan synnytysosastolle.



Synnärillä oltiin puoli viideltä ja silloin supistukset oli jo tosi kipeitä. Piti vain keskittyä hengittämiseen ja aloin voida huonosti. Tosin en onneksi joutunut oksentamaan. Ja taas oltiin käyrillä ja uusi kätilö teki sisätutkimuksen. Olin siinä vaiheessa tiukasti kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaakin oli jäljellä vielä sentti. Kätilö oli sitä mieltä että synnytys ei ole vielä kunnolla käynnistynyt ja ehdotti siirtymistä olohuoneeseen. Olin jo siinä vaiheessa niin kipeä, että alkoi epätoivo iskeä.. " Tämä voi kestää vielä monta tuntia" ajattelin ja vielä kun kätilö uhkasi laittaa miehen kotiin illalla. Tässä vaiheessa supistukset oli jo polttavia.



Koska en ollut olohuonekunnossa niin päästiin lepohuoneeseen n klo 17 ja siellä olo oli jo ihan hirveä. Kätilö pahoitteli kun noin aikaisessa vaiheessa ei voi antaa mitään kivunlievitystä paitsi lämpöpussit. Sitten hän jätti meidät huoneeseen kahden ja käski hälyttämään hänet jos lapsivesi menee tai oksennan. Olimme siellä ehkä viisi minuuttia kahden ja sitten supistukset alkoi tuntua siltä, että tekee mieli ponnistaa. Pyysin miestä painamaan nappia (n.klo 17.20) ja kätilö tuli taas hieman epäilevänä ja asetteli käyriä paikalleen. Lupasi kuitenkin tarkastaa tilanteen. Siinä samassa meni lapsivedet ja kätilö kauhukseen huomasi kohdunsuun olevan täysin auki. " Se syntyy nyt ihan just tänne lepohuoneeseen" hän totesi ja alkoi hätäisesti availla kaappeja ja etsiä synnytyssettejä, joita ei löytynyt. Paikalle tuli myös apukätilö ja he päättivät kiidättää minut synnytyssaliin sängyllä.



Niin sitä kiidettiin sängyllä kohti salia (n.klo17.30), jota ei oltu edes valmisteltu kun synnytyksen ei pitänyt käynnistyä vielä aikoihin. Pääsin kuitenkin jatkamaan ponnistuksia samantien ja välilihan leikkauksen jälkeen Vilja-tyttönen syntyi klo 17.45. Ilman kivunlievityksiäkin voi siis selvitä hengissä..:) Kaikki kipu unohtui kyllä heti ja kaikki synnytystilannetta aikaisemmin arveluttaneet asiat eivät edes olleet tulleet mieleen. Oli ihana tunne saada oma pikkuinen tyttö rinnalle availemaan isoja silmiään.



Synnytyssalista lähdettiiin synnyttäneiden osastolle yhdeksän aikoihin. Ei saatu heti perhehuonetta joten mies lähti kotiin kymmenen aikoihin ja Vilja vietti ensimmäisen yönsä kansliassa tarkkailussa. Aamulla puoli kuuden aikoihin sain tytön viereeni ja siinä aika meni häntä ihaillessa. Mies tuli takaisin yhdeksän aikoihin ja pääsimme siirtymään perhehuoneeseen. Sairaalassa Viljan sokeriarvoja ja keltaisuusarvoja seurattiin ja siksi pääsimme kotiutumaan vasta tiistaina. Myös ruokailu oli sairaalassa aika tarkassa syynissä ja Vilja on saanutkin korviketta heti alusta alkaen, koska hänellä ei ollut varaa pudottaa painoaan kovin paljon. Itselläkin alkoi maito nousta rintoihin vasta maanantai-iltana.



Muuten Viljan kanssa elo on sujunut kivasti, jos ei syöttämistä lasketa. Meillä on tarkat ohjeet kuinka usein ja miten paljon hänen täytyy syödä. Kaikkein ongelmallisinta ja minusta kurjinta on se, että en voi ruokkia häntä rinnasta kuin joka toinen syöttö 5min koska muuten hän ei jaksa syödä tarvittavaa määrää pullosta. Silti yleensä vimeiset 20ml menee pakkosyötöksi ja se on ikävän tuntuista. Pienet on siis voimat vielä. Olenkin sitten yrittänyt pumpata joka syötöllä rintoja, että Vilja saisi myös äidinmaitoa ja minulla ei varastot ehtyisi heti alkuun. Mutta eiköhän se siitä muutu kun vähän painoa kertyy lisää ja uskaltaa alkaa luottaa siihen, että Vilja itse tietää koska tarvitsee ruokaa ja miten paljon. Siihen asti mennään näillä korteilla mitä on jaettu.



Mutta nyt neiti tuolla inisee siihen malliin, että taidan mennä antamaan hieman rintaa ennen pulloa.



Kohta sieltä alkaa sadella synnytyskertomuksia..:) Miten meni Mancon lääkärikäynti? Olikos se jo? Ja Milikohan voi olla jo synnyttänyt. Tirpankin päivät käy vähiin..:) Vau!!



Tsemppiä Huiskuttajalle supistusten keskelle ja koita levätä! Kohta tekin pääsette Nonnan kanssa tositoimiin..:)



-Tuittu, jonka hormonit hieman heittelee (lue; itkee ja nauraa vuorotellen)-

Voi että miten ihanaa oli lukea Tuitun onnellisia uutisia...mukavaa, että ennätit netin ääreen noinkin pian kertomaan meille koitoksesta. Voitosta tuli siis Vilja ja siellä hän nyt sitten olla tuhisee omassa kodissaan vanhempiensa kanssa. Voi kun itsekin olisin pian samassa tilanteessa eli vielä en suinkaan ole synnyttänyt.



Oma raskausmyrkytykseni etenee varmasti mutta onneksi hitaasti ja sen vuoksi lääkäri päästi minut yllättäen kahden vuorokauden kotilomalle eilen aamulla. Huomenna menen takaisin osastolle tutkittavaksi ja olettaisin jääväni sinne jälleen aikaa kuluttamaan niissä ihanissa sairaalavaatteissa. Lauantaina tulee täyteen 38 raskausviikkoa ja sen jälkeen käynnistäminen kuulemma onnistuu paremmin. Jos oma oloni ja myrkytys pahenee äkillisesti, niin olettaisin että käynnistetään piankin, mutta voin joutua odottelemaan pitkäänkin. Ihan outoa tämä oma ajatuksenjuoksu...jos olisin ollut autuaan tietämätön myrkytyksestä, odottelisin kiltisti laskettua aikaa, mutta nyt en muuta pysty ajattelemaan kuin sitä, milloin synnytys oikein käynnistetään ja käynnistetäänkö myrkytyksen vuoksi. Ja haluaisin kyllä saada vauvan syliin ja kotiin, ennen kuin tehyläiset mahdollisesti irtisanoutuvat ja puudutukset sun muut jää saamatta työvoimapulna takia. Tosin onnistuuhan se ilman niitäkin Tuitun esimerkin mukaisesti. ;)



Mukavaa alkavaa marraskuuta kaikille Hoidokeille. Palaan koneen ääreen kunhan seuraavn kerran päästävät pois sairaalasta.



Miliko 37+3

Tippa linssissä luin uutisiasi, pitkä matka ollaan tultu siitä kun kaksi vuotta sitten ihmeteltiin vasta-alkajina että miten tässä näin kävi... Täytyy rientää, mutta tulen myöhemmin tarkemmin lukemaan pinoa.



Onnittelut ja iso, lämmin halaus tuoreelle äidille. :)



-v- ja Saarni

Uskomaton juttu, siellä sinä jo olet nyyttisi kanssa kotona, vastahan vuosi sitten jaoit tietoja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, tutustuttiin ja jännättiin plussauutisia. Ja nyt omasi on syntynyt ja minä odottelen omani maailmaan tuloa. Eikä sitten tavattu Jorvissa...



Miljoona onnentoivotusta koko perheelle!



-marvik- rv 40+3

Tuitun synnärijännäri on aika ihana. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei jäänyt sitten teidän neidin maailmaan tulosta puuttumaan. Ihan tuli kyynel silmään, kun luki tarinaasi. Onnittelut vielä koko perheelle!



Me käytiin 4d-ultrassa. Kyllä kannatti. Oli jotenkin todella miellyttävää, kun kokemuksen syvä rintaääni kertoi kaiken olevan kunnossa ja esitteli vauvan mahasta. Tuli jotenkin tosi huojentunut olo. Kaikkiin kysymyksiimme lääkäri osasi ja jaksoi vastata ihanasti. Kyllä oli rahan arvoinen käynti. Ja mikä parasta, juniori on kasvanut hienosti, liikkuu vilkkaasti ja näyttää olevan ultran valossa terve! Ja vauvaa saa nyt kotonakin ihailla tietokoneelta ja uusista hienoista kuvista. ;)



Supistukset jatkuvat entisellään samoin sairasloma. Eipä auta kun lepäillä ja keskittyä odottamiseen... Sitä näköjään saa, mitä tilaa! ;)



Jään kyttäilemään seuraavan jakautujan kirjoituksia, kukahan teistä on seuraava? Jännät ajat menossa!



Vilkutuksia kaikille, voikaahan hyvin!



Huiskis, 25+5

Hienosti meni synnytys, vaikkakin ilman lääkkeitä! Halauksia!

Onnittelut Tuitulle ja miehelle pikku Vilja-tyttösestä & tervetuloa takas!!! Ja ihanaa kun ehdit jo synnytystarinankin kirjottamaan. Niitä tässä vaiheessa ihan mielellään lukee... *not* :-)

Oikein nautinnollisia hetkiä teille toivottelen!!!!!



Huiskuttajallakin viikot senkun kasvaa, huih! Onnittelut " onnistuneesta" ultrakäynnistä! En tiedä onko mulla mennyt jotain ohi, mutta sulla ilmeisesti supistelee aika lailla? Jaksamisia!



(.) voi hyvin. Vauva on ihan normaalipainoinen, ei siis iso, joten nyt vaan odotellaan että jotain tapahtuu. Maha on kyllä niin hiljainen oireiden osalta että uskon et tässä menee vielä hyvän aikaa. Mut mua ei haittaa... Koti on VIHDOINKIN jotakuinkin kunnossa ja mun Loma alkoi pari pv sitten! Eli nyt alan nauttimaan näistä lötkyily-päivistä vasta.



Jep jep, nyt lähden alkajaisiksi nauttimaan aamiaisesta ja lehdestä. :-)



Vilkutuksia kaikille & kuulumisiin!!



Manco 39+3

Päivät kuluu vaan... Oma olo on yhä hyvin normaali, ei kipeitä suppareita, ei mitään... Mutta eiköhän se jonain päivänä muutu! Mua ei ylimeno haittaa, on kyllä niin hässäkkää ollut koko lokakuu että nyt sit levätään ja kerätään voimia tulevaan!



Mites Tirppa ja Miliko???!!! Ja tietty Nonnan ja Huiskuttajankin kuulumisia ilolla luetaan!!!!!!!!!



t: Manco 39+6

Pikaisesti tulin lukemaan onko uusia Hoidokkivauvoja syntynyt..:) Ja iloisena kertomaan että Vilja on syönyt hienosti ja eilisessä punnituksessa painoi jo 2510g!!! Hän on siis kirinyt painoa 300g viikossa!! Ja äiti on ylpeä! :)



Mancolle onnittelut 40+0 viikoista!!!



-Tuittu ja pikkuneiti 11vrk-

Heippa vaan! Tänäänhän se liputuspäivä sitten tosiaan oli... :-) Seuraava " vasta" sunnuntaina.



Mä vaan nautiskelen lomastani ja loistavasta olosta. Eilen vauva punkes taas alaspäin tuntitolkulla mutta lakkas heti kun illalla viimein maltoin käydä pitkälleni sänkyyn, ja tänään ei ole ollut oikeastaan mitään. Vähän napakoita suppareita, mutta nehän ei sano yhtään mitään! Hyvinkin rauhallisissa tunnelmissa siis!



Mitäs TIRPPA???????? Ja MILIKO????? Mä vähän veikkaan että Miliko tulee vauvauutisten kanssa seuraavan kerran?!



Vitsit Tuittu teidänkin neito jo niin " vanha" ! Hienoa että paino on noussut ja kaikki kunnossa!



t: Manco 40+0

Täytyy välillä kurkkia, onko uusia vauvoja jo synytynyt. Ei vielä. Onnittelut Mancolle tasan 40 rv:stä! Kohta tulee monta uutta pikkuista, ihanaa!





Voisin lahjoitella näitä suppareita enemmän tarvitseville. Taas eilen illalla oli 15 min välein koko illan. Kävin nkl:n äitipolilla, kaikki hyvin kuitenkin. Kohdunkaula kova ja entisissä mitoissaan. Sanoivat, että voi mennä töihin yrittämään. Tänään sitten menen kahteen viikkoon ekaa kertaa töihin, en tiedä kyllä onko hyvä idea. 4d:ssä käydessä Kurki-gurutohtori suositteli s-lomaa äitiysloman alkuun saakkka suoraan. Aika ristiriitaisia ohjeita. Nkl:lta sanottiin, että voin tehdä normaalia työtä, nostellakin varovasti. No, käyn kokeilemassa, jos ( = kun todennäköisesti ) supistelee, huomenna taas tk-lääkärille. Minusta on tullut kyllä terveyspalveluiden suurkuluttaja, vähintään kerran viikossa lääkärissä ramppaamassa... Onneksi kuitenkin juniorilla kaikki hyvin, potkii ja pitää äidin tyytyväisenä!



Tsempit loppumetreille tytöt! Jään odottelemaan teidän kuulumisianne, jännää!



Huiskis 26+4 puhaltelee suppareita teillepäin....



d=)

Heti kärkeen anteeksipyyntö, kun tämä mun synnytyskertomus on näin pahoin viivästynyt. Aika on kulunut jotenkin mielettömän nopeasti täällä kotona ja vauvan rytmeillä luonnollisesti mennään eteenpäin. Tuntuu, että hädin tuskin ehtii koneella käydä sähköpostit (ja tietysti tän palstan tuoreet kuulumiset) lukaisemassa ja sitten pitääkin jo rientää hoitamaan pikkuista. Mutta nyt on siis luvassa romaani, jota olen työstänyt pitkin viikkoa aina kun on vähän ollut luppoaikaa :) Sitä ennen kuitenkin SYDÄMELLISET ONNITTELUT TUITULLE JA KOKO PERHEELLE ihanan pikkuprinsessan syntymän johdosta! Hienoa, että tyttösen paino on lähtenyt noin hyvin kasvuun ja tsemppiä edelleen ruokailuasioiden suhteen. Itsellänikin on ollut vähän takkuista sillä saralla (kts. alla), joten sympatiseeraan teitä kovasti.



Mancolle, Tirpalle ja Milikolle on täällä peukut pystyssä ja jännitys katossa, että milloin saadaan lisää ihania vauvauutisia! :)



Huiskuttajalle myös huiskutukset ja toivotaan tosiaan, että nuo supparit pysyisivät aisoissa tai vielä mieluummin loppuisivat kokonaan vielä toistaiseksi. Ja hae ihmeessä saikkua jos vaan yhtään siltä tuntuu!



Entä mitäs Nonnalle kuuluu? Toivottavasti pelkkää hyvää sinnekin suuntaan!



Mutta tässä nyt siis se lupaamani synnytyskertomus. Lapsivedet siis meni yhtäkkiä viisi päivää ennen suunniteltua sektiota aamulla kahdeksalta. Siitä noin tunnin päästä lähdin sairaalan ohjeiden mukaan vauvan perätilan takia ambulanssilla sairaalaan. Tuntui aika dramaattiselta, mutta en viitsinyt alkaa uhmaamaan selkeitä ohjeita vaikka omallakin autolla varmaan oltaisiin päästy turvallisesti perille. Synnärillä lääkäri tarkasti tilanteen ja totesi, että tehdään leikkaus niin kuin oli alun perin sovittukin. Tyttö syntyi jo klo 11 eli se oli sitten tosi nopeaa toimintaa! Mies oli mukana koko ajan ja leikkauksessa se piti mua kädestä kiinni koko operaation ajan. Kaikki kävi tosi äkkiä ja kivutta ja ennen kuin ehdittiin edes tajuta kuinka pitkällä operaatio oli, niin joku sanoi, että nyt vauva syntyy! Se alkoi heti parkua täysillä ja sain sen rinnalle ihmeteltäväksi. Olin ihan paniikissa, että onko kaikki kunnossa enkä osannut muuta kuin hokea " onko se terve, onko kaikki hyvin?" Ja kaikkihan oli, onneksi :) Mies ja kätilö lähtivät sitten pesemään vauvaa ja minä jäin ommeltavaksi. Se tuntui tosi pitkältä ajalta, mutta pää oli täysin pyörällä ja koitin vaan siinä maatessani ymmärtää, että meille on todellakin syntynyt pieni tytär!



Heräämössä makoilin myös yksin pitkät tovit ja jossain vaiheessa sain vauvan hetkeksi aikaa rinnalle. Osastolle pääsin iltapäivällä ja siellä sain heti vauvan viereeni ja imetettäväksi. Siinä sitten ihmeteltiin kaikki kolme toisiamme eka ilta ja mummut ja papat kävi tietysti vierailulla. Seuraavana päivänä saatiin onneksi perhehuone, kun alun perin olin 3 hengen huoneessa jossa mies sai olla vain virallisena vierailuaikana. Ihan syvältä kyllä tuollaiset rajoitukset, eihän siellä isä pysty ollenkaan harjoittelemaan vauvan hoitoa ja muutenkin ois ollut tosi tylsää olla siellä pitemmän päälle. Meillähän nimittäin venähti sairaalassaolo normaalia pitemmäksi, kun ensin vauvalla nousi bilirubiiniarvot niin korkealle, että jouduttiin pitämään sitä 2 vrk sinivalossa (ensin yks vrk, sitten 1 vrk tarkkailua, jonka jälkeen takaisin sinivaloon ja taas 1,5 vrk tarkkailua). Isompi ongelma huomattiin sitten kotiinlähtötarkastuksessa, kun lääkäri totesi, että vauvalla oli toinen lonkka pois sijoiltaan ja toinenkin lievästi. Eli sillä on synnynnäinen lonkan kehityshäiriö, jota on kuulemma perätilavauvoilla melko usein. Sille jouduttiin sitten laittamaan sellainen lonkkalasta, jota täytyy pitää 10 viikkoa. Mä olin tietysti aivan shokissa kun kuulin asian ja itkin asiaa koko päivän. Vauvakin itki ekan vuorokauden melkein taukoamatta, mutta tottui sen jälkeen lastaan tosi hyvin eikä tunnu enää edes huomaavan sitä. Hassun näköinenhän tuo lasta on ja vauvalle ei voi käyttää kuin joustavia, leveitä housuja, kun ne jalat on siinä ihan levällään ¿sammakkoasennossa¿. Tärkeintä on kuitenkin, että se vika huomattiin nyt heti ja siitä ei pitäisi 99% todennäköisyydellä mitään pysyvää, kun se hoidetaan nyt kunnolla. Eli ei mitään lonkkavikoja tai kävelyongelmia tms. sitten myöhemmin. Sitten kun VIHDOIN päästiin kotiin reilun viikon sairaalareissun jälkeen, niin parin viikon kuluttua nuo bilirubiinit lähti jälleen nousemaan ja vauva muuttui taas keltaisemmaksi eikä paino noussut kunnolla. Jouduttiin sitten vielä takaisin sairaalaan ja sinivaloon, mutta onneksi se viimeisin hoito tuntuu nyt vihdoin auttaneen ja arvot on olleet siitä lähtien kunnossa. Pieniä vastoinkäymisiä on siis ollut matkan varrella, mutta onneksi kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin!



Vauvahan on aivan mielettömän suloinen ja ihana. Seurailee jo katseellaan ja on kasvanutkin kovasti. Välillä se nukkuu jopa 5-6 tunnin pätkiä yhteen menoon, mutta välillä saa kyllä valvoa ihan urakalla kun heräilee 2 tunnin välein syömään. Imetys ei ole sujunut ihan täydellisesti (johtuen suureksi osaksi noista alun bilirubiini- ja lonkkalastaongelmista) kun omaa maitoa ei tule riittävästi. Lisäksi käytössä on edelleen rintakumi ja saa nähdä milloin jaksan alkaa yrittämään siitä vieroittamista¿ Imetyksen kanssa teen nykyisin niin, että syötän molemmista rinnoista 20¿30 min, jonka jälkeen annan niin paljon lisämaitoa pullosta kuin vauva jaksaa syödä. Sitten vielä pumppaan rinnat tyhjiksi siinä toivossa, että tuo maidontuotanto kasvaisi toivotulle tasolle ja ehkä vielä jonain päivänä riittäisi niin, ettei korviketta tarvisi antaa. Toistaiseksi on vain pakko antaa pullosta lisäruokaa, että painon kehittyminen jatkuu normaalisti eikä tarvi enää huolehtia bilirubiineista tai muustakaan. Olen nyt päättänyt olla onnellinen siitä, että maitoa ylipäätään tulee ja jokainen tippa äidinmaitoa on vauvalle hyväksi. Katsotaan nyt kuinka kauan jaksan tätä pumppausta, kun nyt tahtoo noihin imetysrupeamiin kulua niin pitkiä aikoja (varsinkin öisin 2h tuntuu aika pitkältä ajalta valvoa¿) Mutta tuosta imetyksen mukanaan tuomasta läheisyydestä vauvan kanssa olen tullut suorastaan riippuvaiseksi, on niin ihana tuijotella vauvaa kun se painautuu mua vasten ja on niin pieni ja hellyttävä <3



Että sellaista tänne! Tuntuu niin kuin eleltäisiin omalla avaruusaluksellamme, jossa on ihan oma maailma ja kaikki ulkomaailman tapahtumat tuntuu niin kaukaisilta. Tosin tuo Jokelan koulun murhenäytelmä on itkettänyt mua ihan hirveästi, kauhea tragedia ja vielä nää hormonit lisää tunteellisuutta entisestään :( Voi kun pystyisi ikuisesti pitämään tuon pienen ihmisen kaukana kaikista tuollaisista kauheuksista¿



No, nyt on taas pakko mennä, mutta oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille ja tulkaahan kertoilemaan kuulumisianne!



EE ja tyttö 5 vk

EE:lle kiitokset huhuiluista. Kiva lukea positiivista kertomusta sektiosta. Ja vielä onnea pienestä ihmeestä. Kummasti noi lonkkalastat sun muut menee kun toinen on niin ihana!



Tänne kuuluu ihan hyvää. 25 viikon raja poksui eilen ja masukuvat tuli lisättyä blogiin siitä hyvästä. Tänään olin koko päivän koulutuksessa ja huomasin, ettei tullut yhtään supistusta koko päivän aikana, kun normaalista työpäivästä tulee jopa 15. Taitaa siis olla aika ens tiistaina neuvolalääkärissä ottaa puheeksi sairauslomalle jäänti.



Olo on muuten ollut parempi. Yhdeksältä olen mennyt joka ilta nukkumaan, että voi johtua siitäkin, että melkein 10 tunnin yöunet olen nukkunut joka yö. Tänään toi posti mukanaan äitiyspakkauksen saapumisilmoituksen, joten taidan lähteä vähän aiemmin töihin, niin ehdin hakea paketin matkalla tänään. Meillä on nimittäin isänpäivän fikkariretki klo 18-20...eli yhteistä kivaa päiväkodin lapsille ja heidän iseilleen.



Et sellaista. Nallekarkki möyryää ihan koko ajan ja etenkin mun Bola-koruni saa sen ihan villiksi. Taitaa olla tulossa musikaaliseen äitiinsä. Pitää vissiin alkaa jo kohta laulelemaan sille:)



Viikonloppua odottelen, et pääsis rentoutumaan kunnolla. Onneksi enää huominen jaksettavana.



Nonna ja Nallekarkki rv 25+1

Poikamme syntyi 4.11 kello 21.32 ja eilen kotiuduttiin. Painoa syntymähetkellä oli 3625g ja pituutta 50.2cm pipon mittaa en muista vieläkään ulkoa (?) enkä viihti hakea neuvolakorttia nyt tähän hätään. Kankku on kipeenä kun jouduttiin leikkaamaan hieman jotta poika mahtuu ulos, joten en pitkään pysty istuskelemaan.



En ole lukenut muiden kuulumisia mutta luen kyllä kunhan kankku kuntoutuu sen verran, että kestää istumista. Tulen silloin kirjoittamaan tarkemman synnytyskertomuksen. Sen vaan sanon, että tais olla nopee tapahtuma kun kestoksi oli merkitty 7h 20min. Josta ponnistusvaihe 42min.



Kaikille huiskutuksia ja niille suppareita jotka niitä toivovat.

T. tirppa ja poju 6pv

Valtavasti onnea pikkuisesta pojasta!! Ja pikaista paranemista, tule sitten kertomaan synnytyksestä enemmän kun kankku kestää.



Jokohan Manco ja Milikokin ovat tositoimissa...?



-Lupus ja Neiti 3,5 kk

Tiistaina 6.11. syntyi maailman ihanin ja kaunein tyttövauva. Pituutta oli 48,5cm ja painoa 3070g. Eilen lauantaina pääsimme vihdoin kotiin ja takana on ensimmäinen kotiyö. Useampaan kertaan syötiin yöllä ja aamun jo sarastaessa vauva päästi meidät vanhemmatkin nukkumaan...tästä tämä vauvaperheen arki nyt sitten alkaa. ;)



Raskausmyrkytyksen takia ennätin asustaa sairaalassa kolme kokonaista viikkoa, joten kyllä tuntuu ihanalta olla kotona ja omissa vaatteissa.



Paljon onnea muille tuoreille vanhemmille! Sairaalaelämäni aikana onkin palstalla tapahtunut paljon ja kunhan ennätän, niin paneudun kuulumisiin ja kirjoittelen omasta synnytyksestä.



Mililko

Varmasti ihanaa olla nyt kotona aloittelemassa arkea vauvan kanssa tuon pitkän sairaalareissun jälkeen...



Jokohan kohta tulee myös Mancon vauvauutiset? :D



-Lupus

Paljon onnea ja vauvan tuoksuista arkea teille sinne molemmille.

On varmasti ihanaa, kun se oma nyytti on viimein sylissä.



Mitenköhän lie Mancon laita? =)



-viivi ja ukko 8kk-

Hirmuisen isot onnittelut molemmille maailman parhaimmista lahjoista!!! Hienoa, että kaikki meni molemmilla hyvin ja nyt kotona sitten harjoittelette vauvan tuoksuista arkea kolmistaan. On se huikeaa!



Mancosta ei ole tosiaan kuulunut hetkeen aikaan mitään.. Oliskohan siellä viimeinen marrasvauva jo kainalossa?! Jännää..:)



Mitäs tehdään nyt kun suurimman osan plussanneista vauvat ovat jo syntyneet. Onko teillä innostusta jatkaa yhdessä kirjoittelua vauva-arjesta vai kuulutteko johonkin muuhun ryhmään (esim. marrasmasut tms.)? Varjokas aikoinaan avasi vauva-puolelle meille oman pinon, mutta se on tainnut jäädä unholaan. Avataanko sinne uusi pino ja yritetään pysyä pinnalla vai pysytäänkö esim. täällä plussanneissa lapsettomissa, jossa kirjoittelu ei ole niin aktiivista ja pino pysyy paremmin löydettävissä? Edellyttäen tietysti, että halutaan jatkaa kirjoittelua yhdessä.



Yksi vaihtoehto on tietysti muut foorumit ja vaikka suljetutkin sellaiset, mutta itse en osaa niitä perustaa (esim. msn, yhteinen blogi, ryhmäpäiväkirja). Olisiko jollain paremmat taidot jos sellainen koetaan mielekkäämmäksi?



Mutta mielipiteitä?!!!?



-Tuittu ja Vilja 17vrk, 2860g & 51,5cm-

On tuo vauvat-puolen pino tosiaan ollut aika hiljainen. Kyllä se sieltä varmaan vielä löytyy (otsikolla HT-vauvat), mutta mulle käy myös jos perustetaan joku suljettu keskusteluryhmä, jos kiinnostusta löytyy?



-Lupus ja neiti huomenna 3 kk 3 vko