Plussanneet Hoidokit lokakuulle

Tätä uutista olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti pinossanne vakoilemassa :-) Onnea tuhannesti ja hyvää vointia pikkujäpälle ja tietenkin koko perheelle!



t: Lupikamu h

Ihana kuulla uusia vauvauutisia ja isosti onnea siis teidän molempien tuoreille perheille!



On kyllä jotenkin niin uskomatonta, että vielä vuosi sitten kirjoiteltiin tuolla toisella puolella täysin eri tunnelmissa ja nyt meistä jo niin monella on vihdoin ne omat kääröt sylissä!! Muistan viime jouluna ajatelleeni, että jos tänä jouluna en ole joko raskaana tai jo äiti, niin sitten todennäköisesti sitä ei tule tapahtumaan koskaan. Turha kai mainitakaan kuinka onnellinen olen, että ihana pieni tyttäreni nukkuu nyt tuossa vieressä :) Minäkin kyllä jatkaisin enemmän kuin mielellään kuulumisten vaihtamista teidän kaikkien kanssa. Niin pitkä taival ollaan kuitenkin tultu jo yhdessä! Kävin laittamassa omat kuulumiset (samat kuin tänne) tonne vauva-puolelle eli kyllä se HT-vauvat sieltä löytyy kun oikein kaivaa... Mutta jos joku keksii vielä paremman tavan pitää yhteyttä niin I' m in!



Nyt täytyy itsekin lähteä vielä hetkeksi jatkamaan unia. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!



EE ja tyttö 5 ja 1/2 vk

Tirpalle ja Milikolle isot onnittelut pienokaisistanne! Hoidokkivauvoja alkaa olemaan kohta päiväkotiryhmällinen! Ihanaa vauvan tuoksuista arkea tuoreille vanhemmille! Tulkaahan kertoilemaan synnytyksistänne, ku jaksatte ja ehditte! Mielenkiinnolla kuulostelen mitä edessä tulee sitten aikanaan olemaan..



Mitähän Mancolle kuuluu? Ollut kovin hiljaa viime päivät. Toivottavasti saadaan vauvauutisia sieltäkin suunnalta pikapuoliin..



Mulla sairausloma jatkuu taas. Yhden päivän kävin töissä, sen jälkeen kolme päivää makasin, kun supisteli. Välillä etenkin iltaisin supistuksia 10-15 min välein. Lääkärissä saa olla yhtenään ramppaamassa. Toistaiseksi kohdunkaulan tilanne ollut kuitenkin hyvä, ei muutoksia reiluista supisteluista huolimatta. Nyt neuvolalääkäri kirjoitti 3 vkoa s-lomaa taas eteenpäin. Ei oikein viitsi ottaa riskejä työnteon suhteen. Työ kuitenkin fyysisestikin vaativaa, päivät pitkiä ja koko teholla pitäisi olla työkuntoinen, ettei muiden tarvitse tehdä munkin hommia.. Yritänköhän tässä jotenkin oikeuttaa omaa sairaslomaani itselleni? Perustunnollisena ihmisenä jotenkin hirmu vaikeata jäädä vaan kotiin lepäilemään. Naistenklinikan kätilö tuumaili tähän tuskailuuni, että nyt on aika olla tunnollinen ihan muualle kuin työnantajalle. Ja niinhän se taitaa olla. Täytyy vaan totuttautua siihenkin ajatukseen. Ja pääasia on tietysti, että vauvalla on kaikki hyvin. Ja viikkoja kasassa vasta sen verran vähän, että saa vielä juniori pötkötellä pitkän pätkän maha-asunnossaan!!!



Tulkaahan kertoilemaan kuulumisia, kun vauvakiireiltänne ehditte! Ja ennen muuta, nauttikaa ajasta pienokaistenne kanssa, se on vihdoin teidän kohdallanne totta! d;)



Omaansa odotteleva Huiskis 27+3

Tirpalle ja Milikolle vielä onnittelut nyyttien johdosta...perästä tullaan...toivottavasti nyt ihan rauhassa kuitenkin.





Niinhän siinä kävi kuin ounastelinkin. Sairauslomaa tuli neuvolalääkäriltä niin että pamahti. Syynä supistukset, jotka mainitsinkin jo viime kerralla kirjoitellessani. Kohdunkaula oli kuitenkin tutkimuksessa ok, ei merkkejä ennenaikaisesta synnytyksestä ja sydänäänet kuuluivat hienosti.



Tässä vielä muut neuvolajutut (Terkkari unohti antaa neuvolakortin takaisin, mutta yritän muistella ulkoa):



* Pissa: sokerit ok, proteiinit +1 (niin oli viimeksikin, ei jatkotoimenpiteitä)

* HB: 142, ei siis tarvita lisärautaa (olen yhden tai kaksi poretablettia viikossa ottanut)

* Paino: 86,4, eli kokonaisuudessaan tullut 6,4 kiloa. Sekään ei aiheuta toimenpiteitä.

* Kohdunpohja eli SF-mitta: 22, pysynyt samoissa 4 viikkoa, nyt tosin lääkärin mittaus, viimeksi terkkarin.



Muuten olo on ihan ok. Päätä särkee, mut lepo auttaa varmasti siihenkin. Liikkua saa, kunhan kuuntelee kroppaa, eli jos supistaa, on otettava iisimmin hetki. Kotioloissa on viikonloppuna supistellut muutaman kerran, mutta ei kivuliaasti.



Taitaa tää sairausloma mennä ihan pikkuasioita hoitaessa, toisaalta ihan hyvä, pysyy sellaisessa arkirytmissä, että parin viikon päästä töihin paluu onnistuu. Opintoja pitäis pistää ajantasalle kotoa käsin, osallistua muutamalle verkkokurssille ja postittaa muutama korvaavuusanomus. Neuvolareissulla sain vihdoin varattua ajan hammaslääkäriinkin...se on tosin vasta 26.11. Ajattelin vielä tänään käydä sen verran asioilla, että vien loput vakuutuspaperit Pohjolaan. Saan sitten senkin homman pois mielestä.



Tilattiin viikonloppuna Nallekarkille vaunut ja kaukalo Saksasta. Valittiin Teutonian Spirit S3 -malli 3110 kankailla (sopii äitiyspakkauksen väreihin eikä ole ihan kamalan tummat) ja tilattiin niihin käsijarrut, adapterit kaukalolle yms. Kaukaloksi valittiin sitten Britax Römer Baby Safe Plus isofix-mallina. Toimitusta lupailtiin viikolle 52. Hintaa tuli reilu tonni koko systeemille, mutta Appi lupas tulevan isoisän ominaisuudessa maksaa paketin.



Kaikki tavarat alkaa nyt siis olla hankittuna ja kun saan vielä imetystyynyyn ommeltua päällisen pinnasängyn suojuksista ylijääneistä kankaista, pinnasängyn kotiin maalattuna ja äitiyspakkauksen purettua, kaikki on valmiina Nallekarkkia varten. Se, jos mikä tuntuu hyvältä.



Ulkona satelee hiljakseen lunta ja mä kuuntelen täällä kotona ympäröivää hiljaisuutta ja akvaarion pumpun pientä ääntä. Tällä hetkellä, kun kaikki on hyvin, on aika nauttia siitä.



Nonna ja Nallekarkki rv 25+6 (huomenna poksuu taas)

Tulin vain ilmoittamaan tännekin, että kirjoittelin nyt tuonne HT-vauvoihin. Yritetään saada se pino aktiiviseksi. Kaikki mukaan vaan!!



-Tuittu-



Ps. Mancolla taitaa olla jo vauva..:) *rallattelee* Joku odottaa hieman malttamattomana uutisia.

ROPPAKAUPALLA ONNENHALAUKSIA SEKÄ TIRPALLE ETTÄ MILIKOLLE !!!!! Ihanaa että kaikki on mennyt hyvin!



Ihan oikein arvasitte poissaoloni syyn, *tosi odottamatonta*, eli meidän poitsumme tulla tupsahti maailmaan perjantaina 9.11. Koko viikon siis oli pieniä merkkejä tulevasta, ja perjantaiaamuna suppareita oli jo melko säännöllisesti, siitä sitten kipeytyivät pitkin päivää. Saikulle lähdettiin kuitenkin vasta illalla kuudelta, jolloin olin kyllä jo aikasta kipeä... Eikä ihme, olin silloin 8cm auki ja mentiin suoraan synnäriin. Epiduraalia eivät siis ehtineet enää laittaa, ja synnytin ilokaasun ja parakervikaalipuudukkeiden " turruttamana" . Toimivat kyllä ihan hyvin! Puolisen tuntia meni ennen kuin puhkaisivat kalvot, siitä toinen puoli tuntia niin aloin ponnistamaan ja 17min ponnistelun jälkeen sain rinnalleni poikamme. Pituutta oli 52cm ja painoa 3695g, pipo oli jotain 35cm... Vähän joutuivat leikkaamaan mutta pystyn jo aika hyvin istumaankin.

Kotiin tultiin eilen yhden extrapäivän jälkeen sillä poika ei oikein tykkää tissin imemisestä, eli ei osaa ottaa tissiä oikein suuhunsa ja hermostuu heti eikä sitten ime. Mulla on kuitenkin maitoa alkanut tulemaan ihan kivasti, ja sinnikkäästi nyt vaan yritellään totutella tissiin ja pumpatut maidot annetaan pullosta. Toivossa on hyvä elää että päästäisiin jossain vaiheessa pulloextroista pois.



Vilkutuksia kaikille ihan kamalasti, mä en tiedä miten paljon jaksan nyt kirjoitella, mutta yritän välillä käydä kirjottelemassa kuulumisia ja lukemassa teidänkin kuulumisia.



Oikein paljon vilkutuksia kaikille!!!



t: Manco ja poitsu 5pv

Hyvä että olet jo parantumaan päin! Vauhdikas synnytys sullakin ollut.



Ja tsemppiä imetykseen, toivottavasti lähtee sujumaan pian paremmin. Meilläkin oli alussa noita samoja vaikeuksia kun neiti ei oikein osannut ottaa kunnon otetta rinnasta, mutta aika nopeasti homma lähti sujumaan. Kärsivällisyyttä siinä kyllä tarvittiin, mutta jossain vaiheessa neiti vaan hoksasi homman.



Täytyypä nyt yrittää aktivoitua ja käydä kirjoittelemassa tuonne HT-vauvojen pinoon!



-Lupus ja neiti 3,5 kk

Hienoja uutisia täällä olikin odottelemassa!! Aika uskomatonta, että viimeinen marrasvauva syntyi 9.11, kun paljon myöhempäänkin olisi voinut mennä. Hurjasti onnea pienen pojan johdosta koko perheelle!!! Ja olitpa sinäkin aika vauhdikas synnyttäjä..:)



Ja kun jaksat ja ehdit, niin tuolla ollaan tai ainakin yritetään olla aktiivisia jo ht-vauvoissa.



-Tuittu-

Plussanneet Hoidokit ja lasketut ajat:



Huiskuttaja 2/08

Nonna 2/08



Vauvansa saaneet Hoidokit:



Viivi 3/07 (poika)

Varjokas 4/07 (tyttö)

Mooli 5/07 (tyttö)

Tuupalainen 6/07 (poika)

Joalin 6/07 (tyttö)

Lupus 7/07 (tyttö)

EmmaEmilia 10/07 (tyttö)

Tuittu 10/07 (tyttö)

Tirppa 11/07 (poika)

Miliko 11/07 (tyttö)

Manco 11/07 (poika)





Eli aikamoinen joukko on jo vauvansa saanut kainaloon ja Huiskuttaja sekä Nonna tulee kovasti perässä. Viimeistään helmikuussa pääsette tekin siirtymään tuonne vauva-puolelle.



-Tuittu-

ONNEAONNEAONNEA Tirppa, Manco ja Miliko! Marraskuu ei ole puolessakaan ja te olette kaikki valmiita. :) Tosi hyvä juttu, ettei kellään venynyt tuon Tehyn työtaistelun puolelle odotus. (paitsi tietty Nonna ja Huiskuttaja, mutta tehän panttaatte vielä ensi vuoden puolellekin). Kovasti onnea ja lämpöisiä halauksia tuoreille äideille, isille ja lapsukaisille.



Meillä tosiaan menee kymppi rikki (10kg) ihan näinä päivinä, joten ei tunnu enää niin kovin pieneltä tuo lirkki...



Ihan mikä tahansa paikka keskustelulle käy, minäkin liityn varmasti joukkoon. Olette tulleet paljon läheisemmiksi kuin mikään kuukausipino tästä yhteisestä taustasta johtuen. :) Katsellaan, jahka teillä alkaa istumalihakset kestää paremmin nettikeskusteluja, mihin kotiuduttaisiin. Tuommoinen yahoo-groups voisi olla hyvä. Siellä voisi suljetusti omassa porukassa jakaa arkea ja vaikka esitellä kuvia. Tai sitten ihan tuo vauvapuolikin käy.



-v-

Pikaisesti on poika maailmaan tullut. =)

Ja hienosti olet sinäkin sinnitellyt kotona, kun noin pitkälle olet päässyt ihan kotioloissa.



Hurjasti siis onnea koko perheelle!!



Tulkaahan sitten kaikki tuonne vauvapuolelle jahka jaksatte ja ehditte.

Ja tosiaan voisi olla ihan kiva vaikka jossain suljetussakin yhteisössä kirjoitella teidän kanssa, jos niikseen päätetään. Toki tietty vauvapuolikin käy, mutta oishan tietty kiva vähän enemmänkin noita juttuja jakaa. Mutta ilman muuta, minäkin haluan jatkaa jutustelua tutussa porukassa. =)



Ukolle iski tänään kauhea räkätauti. Onneksi ei toistaiseksi ole kuumetta ja toivottavasti pysyisikin niin. Muutaman yön päästä meillä kokeillaan yötissistä luopumista. Saapa nähdä millainen taisto siitä syntyy. =P



Jaksuja myös Nonnalle ja Huiskuttajalle suppareiden kanssa. Toivottavasti vauvelit malttavat vielä piiitkään olla masuyksiöissään.



-viivi ja ukko 8kk-

Tuntuu ihan hassulta, että vauvaja tupsahtelee maailmaan ihan kuin likuhihnalta. ;) Ovat tainneet nämä vauvat kuunnella tarkasti vatsaan asti puheet tehyn työtaistelusta ja päättäneet varmistaa selustan syntymällä näppärästi ennen hässäkän mahdollista alkamista.



Itsellä on takana nyt jo kuusi päivää kotona ja aika on kyllä kulunut kuin siivillä. En ole vielä ennättänyt edes kirjoittaa synnytysjuttuja, mutta koitan ehtiä lähipäivinä. Eilen illalla alkoi ilmaantua merkkejä vauvan silmätulehduksesta ja huomasin olevani kovin huolestunut kanaemo vauvani puolesta. Sydäntä särkevää oli katsoa suloista vauvaa, jonka toinen silmä rähmäsi ripset kiinni toisiinsa. Soitin neuvolaan heti aamulahdeksalta ja sain silmätippareseptin ja tippoja on nyt tiputeltu jo kahdesti. Tippojen laitto on onnistunut tähän asti ilman itkua ja vaikutuksenkin kyllä huomaa. Onneksi maanantaina on neuvola ja ainakin siihen asti pitää tippoja käyttää. Ja murehtiva luonne kun olen, aloin heti miettiä mitä olen tehnyt väärin, kun heti tuli silmätulehdus. Onneksi netti rauhoitti kertomalla, että tulehdukset ovat vastasyntyneillä yleisiä ja usein jo sairaalassa annetaan silmätippoja hoidoksi.



EE taisi kirjoittaa rintakumin käytöstä... heti sairaalassa sain minäkin rintakumin avuksi ja välillä imeminen onnistui ilman kumia ja välillä taas ei. Kotiin tullessa ilman kumia ei enää selvitty ja itselle tuli jotenkin sellainen (ihan typerä) epäonnistumisen tunne ja etsin netistä (jälleen kerran) vinkkejä vähitellen irroittautua kumista. Toissapäivänä neuvolan täti kävi kotikäynnillä ja hän näytti keinon nostaa ja litistää rinnan päätä ja kappas vauva tajusi idean ja hokasi homman. Mutta syöminen ilman kumia onnistuu vasta toisesta rinnasta, ei suinkaan toisesta. Eripari tissit! ;)



Ja jokin suljettu keskustelupaikka ei kuulosta hullummalta minunkaan mielestäni.



Miliko ja tyttövauva 10 vrk

Aivan jättimäisen suuret onnittelut teille kaikille tuoreille äideille!!! Ihanaa, että saitte vihdoin omat pikkuisenne syliin asti! Tässä menikin tyttö/poika-jakauma mukavasti tasan. Ja mukavaa vilinää ja vilskettä tiedossa, jos joskus järjestätte hoidokkitreffit. :)



Tuntuu niin hyvältä teidän puolesta, että en tiedä, miten päin tässä olisi. Voin vain kuvitella, miten onnellisia olette siellä vauvan tuoksun ympäröiminä. :)



Harmi, jos siirrytte suljettuun yhteisöön jutustelemaan, kun olette kaikki niin tuttuja ja on ollut kiva seurata teidän taivalta täältä hoidokkipinosta. Jatkossakin olisi niin ihanan kuulla, mitä teille ja teidän pienokaisille kuuluu. Tulkaa nyt joskus edes tännekin moikkaamaan!



Onnitteluhalauksia lähettelee

-Q- ja -q- 1v3kk

Nyt on sitten kaikki marraskuun hoidokkivauvat syntyneet. Onnittelut Milikolle, Mancolle, Tirpalle ja Tuitulle ja koko perheille tietysti myös. Ihanaa. Ei ole pitkä aika, kun teillä oli vielä viikkoja maaliin vaikka kuinka paljon. Nyt jokaisella on oma nyytti sylissä. Ihanaa. Nauttikaa, olette sen joka solullanne ansainnut!



Mä odottelen täällä synnytyskertomuksia ja muutenkin teidän vauvakuulumisianne. Älkää vielä karatko suljetuille sivuille! Sairausloman piristeeksi lukisin mielelläni teidän tarinat, kunhan ehditte niitä kertoilla.



Onnittelut vielä kerran!



Perästä tuleva pullataikina Huiskis 28+4 ;)

Kelläs se kankku kesti melkeen heti synnytyksen jälkeen, hienoa. Ja Tuittu meni synnytyksen ilman lääkitystä, ei olis onnistunu multa.



Tässäpä tulee pieni kauhukertomus miten synnytys voi vaikuttaa mahdollisten sisarusten " hankintaan" .

Eli sunnuntaiaamuna varhain, neljältä yöllä, alkoi supisteleen kivuliaasti. Siirryin vierashuoneeseen nukkumaan etten herätä miestä. Aluksi supisteli noin tunnin välein, mutta seitsemältä tuli jo 20-10min välein aikas kipeinä. Kymmenen ja yhdentoista välillä tuli kirkasta verta vessareissulla ja toki siitä säikähdin ja menin herätteleen miestä. Keittelin kahvit ja soitin synnärille. Käskivät tulla näytille. Aattelin vielä, että käydään näytillä ja tullaan takasin kotiin koska supisteli vasta sen 10-15min välein. No puolenpäivän aikaan oltiin synnärillä ja kätilö laitto käyrille ja teki sisätutkimuksen. Olin väljästi neljälle sormelle auki. Eivät päästäneet enään kotiin. Sain vielä kävellä ja olla pystyssä. Kävästiiin kahvilla ja ilmoteltiin tutuille ja sukulaisille missä mennään. Kahden aikaan oli jo aika tukala olla ja pyysinkin kivun lievitystä. Annettiin ensin piikillä kipulääkettä. Ja odoteltiin hetki. Sitten kun ne lopettivat vaikuttamasta, taas tutkittiin ja olinkin jo seitsemän senttiä auki. Kello tais olla jotain viiden pintaan. Ei enään epiduraalia suositeltu vaan spinaalilla mentiin. Ja veihän sekin kivun muutamaksi tunniksi. Mutta kun piti aloittaa ponnistus niin ilman mitään kipulääkkeitä oltiin oltu jo jonkin aikaa. No ponnistusvaihe, herrajumala mikä rääkki, ponnistelin ja ponnistelin ja välillä loppu kyllä voimat tyystin. Pojan pää jäikin jumiin puoleen väliin hetkeksi aikaa ja sydänäänet meinas kadota kokonaan. Kätilö teki päätöksen ja leikkas välilihan jotta saatas poika nopeesti ulos. Jonkin aikaa ponnistelin ja saatiinhan se ulos. Heti vietiin poika elvytykseen ja imuun. En saanut rinnalle. Aikas kauan meni ennenkuin itku saatiin pojalta kuuluviin. Kestoltaan synnytys ei varmaan eka kertalaisena menny kauaan, 7h 20min, ponnistusvaihe 42min, mutta oli se niin hirveää, että jos sisaruksia siunaantuu niin leikkuri varattava.

Pitivät pikkuista happi-ja lämpökaapissa aamu neljään asti ja sitten vasta toivat tissille. Syönnin jälkeen veivät takaisin vauvalaan tarkkailtavaksi. Ottivat useasti verensokerin ja tulehdusarvot pikkuiselta. Oli ehtinyt loppuvaiheessa kakata jäljellä olevaan lapsiveteen ja tieten imaissu sitten sisäänsä sitä. Hoitohenkilökunta oli aivan mahtava ja kannustava joten heitä ei voi moittia, mutta oma osuus oli niin järkyttävä etten ikinä halua kokea sitä uudestaan.



No loppu hyvin kaikki hyvin, poika tuhisee kopassaan tyytyväisenä. Itkee vain kun on nälkä tai on märkä vaippa. Muuten ihan kilttinä oleskelee ja välillä jaksaa seurustellakin. Paljon nukkuu vielä mutta seurusteluajat pikku hiljaa pitenevät. Koittaa jo kovasti jutella mutta kun ei oo sanoja.... tai ainakin ylpeästä äidistä tuntuu että juttelee jo kovastikin (ääärhhhh, ymmmhhh, äh, äh, hmph ja niin pois päin) ihan selväkielisesti :o)



Vaan nyt kopasta alkaa kuulumaan sen luokan juttelua että on parasta haalata tuo tissi sinne ennenkuin toinen on niin raivona ettei hetkeen tajua edes, että tissi on suoraan suun edessä.....



Terkut kaikille hoidokeille ja onnittelut muillekkin marraskuisille vauvoista. On tää niin jännää aikaa ettei tosikaan.



t. tirppa ja poju 2vko3pv

Tirpalle ja muille marraskuisille vielä kiitokset mukavista synnytyskertomuksista. Jotenkin kummasti sitä alkaa eksyä lukemaan kohtalotovereiden kertomuksia mitä lähemmäs oma synnytysajankohta tulee. Just meni 3kk rajapyykki rikki...apua! Eikä meitä ole enää kuin Huiskis ja minä listalla nyyttiä odottamassa! HUI!



Tänään on kamala päivä. Aamulla tuli tosi yllättävä suruviesti.

Lauantaina saattohoitoon viedyn syöpää viimeisessä vaiheessa

sairastavan sedän tyttären (siis mun serkun) 16-vuotias tytär, ainokainen, kuoli viime yönä täysin yllättäen. Mahakipua valitti, sai

jonkun kipukrampin, meni tajuttomaksi ja sitten elottomaksi eikä saatu

enää elvytettyä. Koko suku on kuin puulla päähän lyöty. Just lähetin

serkun veljen vaimolle, siis sille, joka odottaa mun kanssa sukuun

toista helmikuista (hoidoilla alkunsa saanutta) vauvaa viestin, että

koettaisi jaksaa kaiken surun keskellä pitää huolta pienestä.



Oma vointi on aika hermostunut. Surun lisäksi stressaa jo maanantainen töihinmeno. Käytiin eilen miehen kanssa illalla ruokakaupassa ja jos ostosten pakkaaminen ja ilman kantamuksia kaupan ja parkkihallin 200 metrin kävely saa aikaan supistuksia ja koko illan kestävän mahakivun, en usko, että työnteko onnistuu. Lääkäri puhui viikon kokeilusta, mutta taidan soittaa maanantaina yhden päivän kokeilun perusteella terkkarille.



Vauvan liikkeistä: Meillä on alettu muljuamaan oikein kunnolla. Vielä

viime viikolla luin vauvalta viestejä ja ihmettelin, kuinka

kanssaodottajat eivät tienneet, miten päin vauva oli...ja nyt huomaan

olevani samassa tilanteessa. Viime viikolla vauva viihtyi poikittain,

jalat pääosin oikealla, mutta nyt asentoa vaihdetaan tuntuvasti ja

vähän väliä. Ei kyllä oo tietoakaan mistään raivotarjontaan

asettumisesta. Napakasta iskustakaan en osaa sanoa enää tuliko se

jalalla, kädellä vai esim. päällä. pääasia, että Nallekarkki liikkuu.

Pieni säikäytti mut jo tiistai-iltana, kun liikkeet oli tosi vähäisiä.

Just ja just sain laskettua kymmenen liikettä tunnissa. Kun sitten

itse kunnolla rentouduin ja nukahdin, heräsin yöllä kunnon jumppaan.

Oli ilmeisesti pikkuinenki tosi väsynyt hektisen päivän jälkeen.



Ulkovaatteista alkaa tulla kohta ongelma. Olen suunnitellut, että

yritän pärjätä vanhoilla äitiyshousuilla, laitan vaan pitkikset alle

ja sit 10 vuotta vanhalla joutsen-untuvatakilla. Silloin oli muotia,

et kaiken piti olla mahdollisimman suurta, joten toikin on kokoa xl.

Mut on se niin kamalan näköinen!!! Laskettelutakki menee vielä just ja

just kiinni ja sitä pidän kunnes on pakko vaihtaa tohon untsikkaan.

Varsinkin jos sairausloma jatkuu, taitaa pärjätä noilla...liikkuminen

on niin hankalaa, et se on vähentynyt ulkoilujen osalta aika minimiin.



Viikonloppuna ohjelmassa akvaarion puhdistusta (kamala homma, jota

välttelen viime hetkeen), eteisen kaappien siivoamista ja

kaveripariskunnan kanssa illanviettoa. Tänään piti mennä kaverin ja

sen 6-veen kanssa katsomaan Joulutarinaa, mutta peruin, kun ajattelin

sen olevan liian liikuttava tälle päivälle. Ehkä mä vaan vietän illan

rauhassa telkkarin ääressä maaten, kynttilöitä poltellen ja kuunnellen

Nallekarkin rauhoittavaa liikettä.







Nonna ja Nallekarkki rv 27+1

Täälläpä on ollut hiljaista. Taitaa marrasmammat olla vauvoissaan aika kiinni vielä :). No, me Huiskiksen kanssa pidetään sit ihan omaa kivaa, eiks jeh? Ja sit kun meidän nyytit syntyy, tullaan teiltä kyselemään kaikkia mahdollisia neuvoja alkutaipaleen hankaluuksiin.



Kirjoitan nyt sitten edellisen viestini perään jatkokuulumisia. Mulle kyllä sopii suljettuun yhteisöön siirtyminenkin. Q:ko siitä oli huolissaan, että meitä ei sitten täällä enää näy? Miksei Q tule mukaan????



Nyt mullakaan ei ole kuin aikaa surffailuun... nimittäin...

Oltiin kerrankin harvinaisen yksimielisiä lääkärin kanssa. Soitin eilen aamulla terveyskeskukseen, kun maanantain töissäolon jälkeen yö jäi repaleiseksi ja tuntui, ettei pysty liikkumaan kunnolla. Keskustelu lääkärin kanssa meni suunnilleen näin:



L: Milläs asialla sinä tulit?

N: Sain reilut kaksi viikkoa sitten kaksi viikkoa sairauslomaa supistusten takia ja sovittiin, että menen viikoksi töihin kokeilemaan.

L: (hieman ivallisesti) Nooh, olitko viikon töissä?

N: EN. Olin tasan päivän ja se riitti. Viime yönä ei ole tullut nukuttua oikein ollenkaan ja jos vielä menen töihin, joutuvat kantamaan mut sieltä kotiin. Lantio on kuin tulessa jo yhden päivän jälkeen ja supistelee.



Tässä vaiheessa keskustelua lääkäri, joka viimeksi oli kovasti sitä mieltä, että töissä on oltava loppuvuosi kääntyi jo kohti tietokonettaan ja alkoi naputtaa sairauslomatodistusta. Ainoa kysymys, mitä esitettiin sen jälkeen enää oli, " Milloin sinun äitiyslomasi alkaa?" . 15.1.2008 on nyt sitten viimeinen todistukseen määritelty sairauslomapäivä. Loman syynä supistukset ennen raskausviikkoa 37.



Lääkäri teki vielä alatutkimuksen ja kuunteli sydänäänet. Nallekarkki, alias Pumpsu (nimikin kertoo jo mistä on kyse) muksi Doppler-anturia niin, että lääkäriäkin nauratti. Muisti, kuinka meidän ihmisenalulta oli aina vaikeaa saada sydänääniä kuulumaan. Nyt kun Pumpsu ei päässyt enää piiloon laitetta, se keskittyi selvästi poistamaan kotiaan ahdistelevat tunkeilijat potkimalla. Kaikki oli kunnossa. Lääkärin sanellessa diagnoosia koneelle kuulin, että kohdunsuu oli normaalin napakka ja kiinni ja kohdunkaulaa 3 cm jäljellä. Sikiön sydämensyke 148 ja tasainen. Minulle näitä tietoja ei ole aiemmin kerrottu suoraan.



Olo oli tosi helpottunut lääkäristä lähteissäni. Tiesin tehneeni kaikkien kannalta oikean päätöksen. Minun olotilaani säätelen itse kuormittamalla itseäni juuri sopivasti (Ei, sohvaperunaksi en aio jäädä, vaan yritän pitää omasta kropastani huolta liikkumalla oman tunnon ja kunnon mukaan päivittäin). Nallekarkin olotilaa säätelen minä ja kotona ollessa pystyn paremmin tarkkailemaan sitä (töissäollessa kiireessä ei edes tuntenut liikkeitä kunnolla ja iltaisin raukka taisi olla ihan yhtä väsynyt rasituksesta kuin minäkin, sillä liikket oli maanantainakin tosi vähäisiä). Työpaikan kannalta myös päätös on hyvä, sillä nyt esimies pystyy palkkaamaan pitkäaikaisen sijaisen ryhmään, eikä lasten tarvitse kärsiä yhden työntekijän jatkuvista poissaoloista taikka muiden työntekijöiden tehdä yhden raskaampia hommia (nostelua, pukemista, nukuttamista, raivareiden vastaanottoa).



Kela taitaa olla ainoa taho, jonka kanssa joudutaan ottamaan yhteen asiasta. En tiedä yhtään, saanko normaalisti palkkaa työstä poissaoloajasta vai en. Ja saanko alakohtaiset korotukset (marraskuun palkan pitäisi olla vielä normaali, mutta miten käy joulukuussa luvattujen joulurahojen?). Kertokaa kokeneemmat!!!! Äitiyslomarahoihin sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa, nehän lasketaan vuoden 2006 tulojen perusteella. Raha on kuitenkin toissijaista. Eletään sitten vähemmällä, asuntolainasta kyllä selvitään, oma hyvinvointi ja sitä kautta Nallekarkin hyvinvointi on nyt tärkeintä.



Viimeistä toisen raskauskolmanneksen viikkoa aloittelen nyt siis sairausloman merkeissä. Suunnitelmissa on tänään käydä työpaikalla luovuttamassa avaimet sijaiselle, tyhjentämässä kaappi ja omat hyllyt sekä jättämässä sairauslomatodistus työnantajalle. Henkilökunnan nään vielä perjantaina pikkujouluissa ja lapset vanhempineen parin viikon päästä joulujuhlissa. Ikävä kyllä tulee, varsinkin, kun paluusta ei ole tietoa. Loppuviikolla ajattelin hoitaa opintoja ajantasalle, kirjoittaa erityispedagogiikan harjoittelun verkkokurssin loppuarvion ja palautteen, käydä ostamassa uuden yövalon itselleni (sellaisen, joka ei kirkkaudellaan herätä miestä, kun yöllä herään vessaan enkä saakaan heti unta uudelleen vaan luen) ja käydä huomenna kaverin ja hänen 1,5-vuotiaiden kaksosten kanssa uimassa. Perjantaiksi ajattelin varata itselleni kampaajan pikkujoulujen kunniaksi, kun en ole elokuun jälkeen käynyt kertaakaan.



Viikonloppuna ajattelin käydä jouluostoksilla ja lauantaina meille tulee illalla vieraita. Tämä tarkoittaa jonkinmoista maaottelua miehen kanssa siivouksesta ja sen tarpeellisuudesta. Lisäksi edessä on reissu ruokakauppaan, sillä tarkoituksena on kokata yhdessä jotakin hyvää. Sunnuntaina menemme pikkuveljen kummitädin kuuskymppisille ja kuuntelemaan kuoroni joulukonserttia Hämeenkylän kirkkoon. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen en ole itse laulamassa, sillä Nallekarkin jalat kylkiluiden alla pienentämässä pallean tilaa ei oikein anna siihen mahdollisuutta. Jätin kuoron tauolle ainakin vuodenvaihteeseen asti (äitiyslomalla aion pitää sen omana harrastuksenani ja mies saa hoitaa lasta sen pari tuntia viikossa) opiskelujen takia.



Salikortin lopetin myös eilen puhelinsoitolla. Mitä sitä pitämään, kun koko syksyn aikana kävin vissiin kolme kertaa, kun lopettivat mun käymän BodyBalance -jumpankin. Nyt sitten keskitytään vaan odottamaan -ensin joulua ja sitten Nallekarkkia! Voishan sitä itsenäisyyspäivääkin odottaa tässä välissä, eikö? :)



Nonna ja Nallekarkki tänään tasan rv 28

***

Suljettu yhteisö väsätty yahoogroupsiin

Osoite http://groups.yahoo.com/group/HT-vauvat/



En tiedä tarvitseeko yahoo säpon vai käykö mikä tahansa emaili osoite. Kaikki jäsenyyshakemukset kulkevat nyt minun kautta, uskon kyllä tunnistavani nimimerkistä kaikki HT -tyypit. Nimi on nyt HT-vauvat, en ollut varma tuleeko myös HT-masut ja Hoidokit mukaan. Jos haluavat mukaan, eiköhän me heidätkin porukkaan huolita? :)



Teretulemast!



-v-

***



Eli mukaan vaan, jos täällä puolella alkaa tuntua hiukan hiljaiselta tuon marraskuisen tyhjennyksen jälkeen. ;)

Kotiuduin eilen Pohjanmaalta ja torstaina suuntaan vielä Tampereelle siskosten viikonloppua viettämään. Sitten alan keskittyä kotona pörräämiseen ja viimeisten vauvajuttujen valmistamiseen. Sunnuntaina tuli sellainen intuitio, että Voittopa ei taida tulla tuolta masusta ulos kovinkaan aikaisin.. Taidetaan siis odotella marraskuun loppupuolta ja käynnistystä..:) Voitto pyörii edelleen kovasti ja viime viikon aikana heilui perätilasta poikkitilan kautta pää alaspäin (sisko on terkka ja se kokeili). Nyt taas potkut tulee tuonne alas, joten taitaa olla pää ylhäällä. Tasan viikon päästä on lääkärineuvola ja silloin kuulee viimeisen tuomion..:)



Toivotaan että Milikonkin pikkuinen siellä vielä kääntyy!!



Mancolle onnittelut taas viikkojen vaihtumisesta ja tietysti äippäloman alkamisesta!!! :) Joko nyt ehditte tekemään vauvahankintoja?



Muillekin vilkutuksia ja erityisesti EE:llä alkaa päivät käymään vähiin..;) Sitten vaan Mancoa odottelemaan..;)



-Tuittu ja Voitto 35+0-

Lokakuulle??? Mihin katosi elokuu ja syyskuu? Vastahan me tultiin Italiasta ja aloitin työt loman jälkeen. Ei tunnu todelliselta, että kaksi kuukautta on jo tehty töitä. Kaikkien lastenkin asiat on vielä ihan aluillaan.....apuuuuuuaaa!!! Tuntuu, että kalenteri on jo nyt jouluun asti ihan täyteen buukattu ja siitähän ei ole kun pari viikkoa äitiysloman alkuun.



Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että tässä ollaan vielä äitiyslomalle jäämässä. Saatiin vielä kaupan päälle Helsingin terveydenhuollosta tosi ihana kokemus. Kätilö, joka teki tänään rakenneultran, oli kyllä aivan unelma.



Mentiin siis kättärille aamulla. Kätilö oli n. 10 min myöhässä ja pahoitteli, että aamun vauvat eivät oikein olleet olleet yhteistyökykyisiä. Meidän Nallekarkki sitten päätti paikata kaikki myöhästelyt. Tuntui nimittäin, että kun kätilö vasta suunnitteli esim. reisiluun mittaamista, vauva jo tunki reittään anturin alle.



Kaikki oli niin kuin pitikin (sydän ja aivot näkyi hyvin ja kaikki mittaukset piti päivälleen paikkaansa), mutta jalkoväliään ei suostunut tulokas esittelemään kuin kerran pikaisesti. Kätilö totesi silloin, et ei täällä mitään näy, että kai se on sitten tyttö...mutta eipä olis eka kerta kun tollainen lausahdus muuttuis vielä pojaksi. Meille on ihan sama kumpi tulee, kunhan on terve. En kuitenkaan vielä pakkaa sitten tytönvärisiä vaatteita ja mun vanhoja prinsessamekkoja kovinkaan syvälle kaapinpohjalle. Katsellaan rauhassa.



Kasvoprofiilista saatiin muutama kiva kuva, mutta mielessä kutkuttaa edelleen se 4D-ultra. Täytyy miettiä, josko mentäis vaikka vähän myöhemmin siihen...vaikka joulukuun alussa, kun tulee veronpalautukset. Olis kyllä kivaa saada sellainen dvd liitettäväksi pienen scrapbookiin...sellaista nimittäin olen alkanut valokuva-albumiksi väsätä. Äitiyslomalla sitten ehtii tehdä senkin kuntoon pientä odotellessa.



Mitään painoarvioita yms. ei saatu, mutta eipä ne kuulemma kätilön mukaan mitään kerrokaan esim. syntymäkoosta. Näillä tiedoilla kuitenkin mennään eteenpäin. Mieli oli tänään niin hyvä ja energinen, että kävin töiden jälkeen salillakin. Nyt tssä salkkareita seuraan ja ruokaa uunista odottelen närästyksestä kärsien...mut senkin kärsin suosiolla, jos vaan pienellä on kaikki hyvin.



Nonna ja Nallekarkki (rv 19+6, huomenna puolivälissä)