----TOUKOTOIVEET VKO 44-----

Heippa!



Oltiin jo seuraavalle sivulle tipahettu! Huomenia vain kaikille. Meillä on toinen pojan synttärijuhlapäivä ohi ja olipa taas mukavaa. Vko sitten tuli 4 v mittariin pikku ukolla. On kyllä aika mahtava pakkaus!! Se on ehkä maailman uskomattomin isoveli ja innolla odottelee taas uutta sisarusta!



NÄin muuten unta että vauva onkin tyttö (mulla vahva poikafiilis) ja ettei mun mies olekaan isä!!! Oli aika erikoinen olo kun heräsin. Heh! Neitseellinen sikiäminen, ilmeisesti. Unissa sattuu ja tapahtuu. Oli ihan mukava herätä ja huomata että kaikki onkin kohdallaan.



Muuten olo alkaa todellakin olemaan hyvä. Nyt ne pahoinvointi piikitkin tuntuvat menneen ohi. Uusi vaiva on närästys, joka hoituu hyvin Renniellä. Väsymystä on vielä, mutta siedettävästi. Se taitaa olla vaivana koko raskauden ajan, varsinkin kun on jo pari muksua pyörimässä jaloissa :)



Ihanaa viikonalkua kaikille. Taitaa olla ultria taas tällä viikolla. Tulkaahan heti kertomaan kuulumiset niistä ja muistakin neuvoloista yms. sitten!!! Hyvää vointia itse kullekin!!



-Callaway ja papunen 12+4

np-ultrassa oltiin ja seerumiseula tehtiin, niskaturvotusta oli 6mm :( Olo on hyvin surullinen, ultraajan mukaan kaikki voi olla ihan hyvinkin, mutta ens vkolla sitten varmaan komennus lapsivesipunktioon tulee.



halkiolapsi jo on, niin pitänee oikeasti alkaa lottoamaan kun tuntuu tätä tuuria näissä raskauksissa olevan :(



Ei vaan jaksaisi ajatella nyt tätä aisaa.. :( Mut pakkohan se on :'(



T:Neiti rv 11

Se on sitten taas maanantai.



Tänne ei mitään uutta, paitsi, että flunssa vaivannut yli viikon. Antibioottia syön, mutta ei tunnu purevan. No, täytyy toivoa, että alkaa kunto taas kohta palata, kun ei ruoka maistu eikä mikään muukaan. Mulla on keuhkuputkentulehdus ja sit siihen päälle olen saanut vielä vatsataudin, joten olo on sen mukainen.



Perjantaina olis sitten neuvola ja lääkäri. Ei muuta kuin sitä odotellessa.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Voimia ja jaksamisia Neiti21, toivottavasti kaikki kääntyy kuitenkin parahainpäin ja kaikki olisi kunnossa.



T.Murunen82 + vauveli

rv13+4

Moi kuomat!



Ensiksi voimahali Neiti21:lle. Toivotaan, että kaikki käy vielä parhainpäin. Voin vain kuvitella miltä teistä nyt tuntuu, koska itsekin kävelin tänään pelonsekaisissa tunnelmissa np-ultraan. Todella kurja juttu, mutta toivotaan että lisätutkimukset näyttävät paremmalta.



ON: Tänään tosiaan oli se np-ultra sitten. La pysyi samana eli 4.5 ja raskausviikot täsmäsi. Käveltiin kädet hikoillen ja jalat täristen miehen kanssa ultraan, koska raskaus on ollut niin helppo ja olin ihan satavarma ettei kaikki ole kohdallaan. No siellä se pikkuinen kuitenkin köllötti. Uskomatonta miten tarkkoja nuo nykyajan 3 D ultrat ovat. Pikkuinen touhusi niin peijakkaasti, kädet ja jalat meni hirveetä kyytiä. Kokoa on kertynyt huimat 6,5 cm ja sydän sykki hulluna. Niskaturvotuksessa ei mitään poikkeavaa (1,24mm). Pää on kuulema erittäin kauniin muotoinen ja huvittavaa oli kun th hehkutti kokoajan: "katsokaa nyt tuota päätä, katsokaa, voi miten hieno se onkaan!" Ja me hölmöinä miehen kanssa ihailtiin vaikkei meillä ollut hajuakaan millainen on "ei kaunis pää".



Sori tämä hehkutus, mutta tilanne meille todella ennenkokematon ja nyt jotenkin vasta ymmärtää tämän kaiken. Suu kääntyy hymyyn väkisin ja sydän on pakahtua, miten jaksan odottaa toukokuulle?!



Huomenna lääkäri 8.15 aargh, ja yöksi töihin. No sykkeiden kuulemisen toivossa jaksaa kyllä. Nyt lähden lenkille, on niin ihana olo ja turrekin kaipaa kahden keskistä aikaa.



Ihania ultria muillekin niitä odotteleville. Taidetaan ainakin miimin ultrakuulumiset saada myös kohta tietää.



Terv. Rice+pikkunen rv 13 tasan

Neiti21:lle täältäkin kovasti haleja ja voimia.

Toivottavasti vauvalla ei olisi mitään hätää ja tuo olisi vain jokin väärä hälytys. Eikös niitäkin jonkin verran tule, vaikka vauva olisikin loppu peleissä syntyessään täysin terve.

Itsekin kovasti jännitän jo ensi viikon ultraa ja olen kovasti pähkäillyt tuota veriseulaa, mutta taidetaan kuitekin siihen mennä, kun se tarjotaan ja samalla täytyy joka tapauksessa ottaa verta, niin ottakoot sitten senkin.



Täällä ei mitään kummempia.

Ällötys on taas hetkeksi laantunut. Pariin päivään ei oikeastaan ainakaan ole ollut, joten saa nyt nähdä helpottaisiko tuo. Ruoka ei kyllä maistu edelleenkään entiseen malliin, vaikka nälkä vaivaakin tiheään. Siinähän onkin sitten kiva miettiä, että mitä sitä söisi, kun ei mitään tee mieli. =P



Eipä täss oikein ihmeitä.

Kovasti odotan että viikot kuluisi ja rupeaisi vihdoin tuntemaan liikkeitä. Ehkäpä sitten osaisi jo vähän rentoutuakin tämän raskauden suhteen.

Nyt tarttee mennä herättämään tuo esikko kun nukkuu vielä päikkäreitä. Heräsi jostain syystä reilun puolen tunnin unien jälkeen ja vain huusi varmaan puoli tuntia. Rauhoittui välillä kun kävin siellä ja jatkoi sitten taas. =(

Hain sen tännekin, mutta halusi mennä takaisin sänkyyn (yllätys, koska eihän noin lyhyiden unien jälkeen voi olla mitenkään pirteä), joten vein sitten takaisin ja viimein onneksi tuo huuto lakkasi. Huoh...



Mutta, nyt pitää mennä.



Mukavaa viikon alkua kaikille!! =)



-viivi ja toivo rv 10+2-

Neiti21 lohtuhalit myös täältä, toivotaan että kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin. Ystävälläni oli tänään np-ultra ja heillä tuo turvotus oli 3,7 toivottavasti heillä myös kääntyy asiat parhain päin, vähänä huolestuttaa hänen puolesta vaikka tietää ettei tuo sata varma ole.

Kiva että Ricellä oli mukavia uutisia np-ultrasta. Rupeaa jännittämään meillä tuo olis ens viikon tiistaina.



Tänään eka päivä töissä muutaman saikkupäivän jälkeen. Olo oli ihan hyvä koko päivän, vähän syönnin jälkeen oli huonoa olo mutta meni sit nopeasti ohi. Toivottavasti sit pysyy poissa. Kova nälkä tulee taas useammin, se jatkuva nälkä oli hetken pois mut palas takas ei tosin niin ankarana kuin aluksi. Vielä vähän on sellainen olo ettei ihan kaikki ruoka maistu, jotku sellaiset mitä ennen on ihan tykännyt syödä ovat nyt sellaisia mitä ei tee mieli edes maistaa.



Mutta eipä tässä muuta. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Pahoittelut Neiti21. Muistan kun tytön kanssa rakenneultrassa löytyi useita kystia päästä (jotka sitten osoittautuivat harmittomiksi) ja ultraaja oli ihan kammottava ja pelästytti meidät tosissaan heittämällä heti kauhuskenaariot kehiin. Rauhoituin vasta muutaman viikon päästä siitä kun käytiin 4 d ultrassa varmistamassa että kaikki oli kuten pitää. Mutta se huoli ja pelko kun on epätietoinen. Jotenkin tässä vaiheessa jo se vauva on jo vauva ja mulla ainakin on alkanut jo olemaan ihan ikävä tätä pientä ihmistä. Odotan vain että alan tuntea hänet masussani ja pääsemme keskustelemaan toistemme kanssa :) Voimia Neiti21, tällä on ainakin pinollinen tulevia äitejä jotka todella toivovat kanssasi parasta!!!!



Sade alkoi taas piiskaamaan Espoota! Toivottavasti muualla on aurinkoisempaa!



-Callaway

Terveiset Tunisiasta!



Hilpeää tiistaita kaikille! Mulla on hävinny viikko kokonaan kun olin lomalla ja kirjotin tuonne viikon 43 keskusteluun, mutta nyt siis tännekin oikean viikon kohdalle :)



Syvimmät pahoittelut Sinikelloselle! Tsemppiä ja jaksamista teille!



Onnia tuplista! Yllätys oli varmaan melkoinen, jos ei yhtään osannut odottaa :).



Palailimme lauantaina viikon lomalta Tunisiasta ja täytyy kyllä sanoa että teki hyvää. Pelaamme mieheni kanssa golfia ja pelattiin oikein sydämmemme kyllyydestä, sillä ensi kesänä meikäläisen golfit taitaa jäädä vähän vähemmälle sattuneesta syystä. Pieni vatsatautikin saatiin tuliaisiksi, mutta onneksi vasta kotimatkalla (lievää oksentelua ja ripulia), mutta kävin lääkärissä viemässä näytteen kuitenkin varmuuden vuoksi. Mitään lääkettähän ne ei kuitenkaan antaneet tän raskauden takia, joten ihan kotikonstein koitan tässä selvitä (paljon banaania ja mustikkakeittoo ja oleilen lähellä vessaa) :)



Ankuliini: meillä näyttää olevan kummallakin se ultra torstaina 30.10. Mua jännittää kans ihan älynä että onko siellä nyt tosiaan varmasti jotain?



Väsymys on pikkuhiljaa alkanut hellitää (vaikka kyllä lomalla tulikin nukuttua 10tunnin yöunien lisäksi aina parin tunnin päikkärit), mutta eikös lomalla pidäkin? Mulla kans alkaa olla jo vatsapömpötystä ja alkaa kans jo ihan rintojen alta tuo turvotus...mutta niinhän se saakin sitten torstain jälkeen näkyä ihan vapaasti kunhan nyt sais vaan sen varmistuksen että siellä kaikki ok!!!



Luin muuten lomallani ihan huippukirjan, jota voin lämpimästi suositella ainakin kaikille meille ensiodottajille. Siinä kerrottiin tosi realistisesti ja humoristisesti kaikista raskauteen liittyvistä jutuista. Kirjoittaja on 4 lapsen äiti ja mun mielestä se oli ainakin tosi hauska. Kirjan nimi: Vicki Lovine: Tyttökavereiden opas odottajalle.



No tulipas pitkät sepustukset...enkä vielä edes päässyt noihin jouluruokiin saakka :)



Nyt täytyy jatkaa töitä!



Linnanneito79 (9+3

Ihan kun ei olis muuta tekemistä.... Pakko vaan kommentoida että Mommygolfing rules!!! Me ollaan kans miehen kanssa golfareita ja kyllä meinaan ensi kesällä, viimeistään loppukesästä, päästä kentälle riehumaan. Jos en nyt pelioikeutta sentään niin vähintään muutamia kertoja on päästävä. Toivotaan että vauva antaa myöten äidin hurahdukselle!!!! :) Meitä on mun ystävissä monta golfaavaa pikkulasten äitiä ja on muuten hyvä irtiotto arjesta!!



-Callaway-

Joo...vähän arvelinkin että tuo nimimerkki -Callaway- saattaisi viitata golffariin!



Juu kyllä sitä varmaan loppukesästä itsekin pääsee kiertämään...muuten ruostuu taidot täysin!



Linnanneito79

Täällä uusi viikko on alkanut kuumeisesti. Esikkoa vaivaa ties mikä (enterorokkoa veikattu) ja meillä tuo muuttokin vaan lähenee. Vielä keskiviikon saisimme olla kotona, tosin mulla itsellä alkaa olee niin huono olo, että taidetaan joutua olemaan koko viikko kotona. Jotenkin yllättävää, että minuun nyt herkkiksenä tarttuu kaikki.

Väsyttää ihan kamalasti koko ajan ja vaikka muutaman päivän olo pahoinvointi miltei kokonaan pois, nyt on sittten senkin edestä paha olo.

On tässä kotona olossa se hyvä puoli, että olen ehtinyt hoitaa kaiken maailman asioita liittyen muuttoon. Pakata en kyllä jaksa, on sen verran heikko olo. Ei vaan maistu mikään ruokakaan. Leffoja ollaan tytön kanssa katseltu, kun ei tuokaan paljoa vielä jaksa.

Ei jestas, kai se on taas mentävä pötköttämään, jos sitten illalla jaksais enemmän. Tuntuu vaan, että on tuo lapsikin heitteillä, kun ei jaksa nin paljon sen perään katsoa.

Möllimasu 9+6

Onneksi sain eilen hehkuttaa edes jonkin aikaa sitä onnea mitä tunsin...



Eilen illalla alkoi voimakas verenvuoto ilman kipuja. Vuotoa en edes huomannut heti, koska olin jo nukkumassa. Herätessä vessaan tunsin tahmean lakanan ja näin hämärässä tummat jäljet lakanassa, tiesin heti, että verta se on. Vuoto muuttui kuitenkin jonkin ajan kuluttua niukemmaksi. Mitäpä siinä auttaa yöllä tehdä. Terveysside suojana selvisin sitten välillä torkahdellen aamuun. Onneksi minulla oli jo valmiiksi neuvola lääkäri varattuna aamuksi. Mielessä pyöri vain päivällä tehty ultra ja se kuinka kaikki se onnellisuus voi hetkessä muuttua musertavaksi epätoivoksi. Aamulla lähdin pelonsekaisin tuntein lääkäriin ja kas kummaa minun tuurillani lääkäri oli 1,5 h myöhässä henk.koht. syystä. Voitte varmaan kuvitella miltä odotus tuntui. Yritin kuitenkin ajatella positiivisesti: vuoto oli loppunut, en ollut tuntenut kipua ja olo oli väsymystä lukuunottamatta täysin entisellään. Pelotti...minä kun niin odotin niitä sydänääniäkin. Vihdoin pääsin lääkäriin, hän tutki tutkimistaan. "Hmm, kohdunsuu..hmm, se on kiinni, tiukasti kiinni. Verta on kyllä tullut, sen huomaa, mutta hmm, kohtu on todella kiinni." Sitten tunsin kylmän geelin vatsallani: korviini soi ääni "tum, tum, tum, tum" käännyin varovasti katsomaan lääkäriä, hän hymyili. Pikkusen sydän sykki 150 hujakoilla. :)



Nyt tarvitsen kuulema lepoa, paljon lepoa. Erikoislääkärille menen sitten jos vuotoa vielä ilmenee ja sitten katsotaan onko tarvetta erityisäitiyslomalle. Työnikin puolesta saan kuulema jäädä ainakin aikaistetulle äippälomalle, jos haluan. Katsotaan nyt, kotiin en kyllä haluaisi jäädä.



Nyt lähden kuumaan suihkuun ja sitten yritän vähän nukkua.



Terv. Rice+pikkune rv 13+1



Ps. Sori kun olen jatkuvasti näin omanapainen. Lupaan silti että olen kokoajan ajantasalla myös teidän muiden odotuksissa.

Oho, lähti edellinen viesti vähän lyhyenä, eli moi vaan kaikille! :)



Neiti21, paljon voimia ja haleja sulle lähettelen! <3 Hurjaltahan tuo luku kuullostaa, mutta voihan kaikki olla hyvinkin.



Ricella myös on ollut hurjia hetkiä, onneksi kaikki kuitenkin on nyt hyvin. Muista nyt lepäillä todella paljon! Hienoja ultrakuulumisia oli sulla ja kiva kun munkin ultran muistit. On kyllä niin mukavaa, kun meillä on vaan tuo päivän ero la:ssa! :)



Meilläkin tosiaan oli ultra eilen ja pojallekin onnistui hoito järjestymään, joten mieskin pääsi onneksi mukaan. Kovasti meitäkin jännitti, vaikka tavallaan olikin jo tuttua hommaa... Ultraaja täti oli aivan mielettömän mukava ja jutusteli hurjan suloisesti vauvalle. :) Vauvalla oli kaikki hyvin, niskaturvotusta oli ihan vähän (1,1) vaikka sen mittauksessa olikin vähän ongelmia, kun vauva ei itsepäisesti suostunut kääntämään päätään. Jalat ja kädet huitoivat hurjasti, mutta pää pysyi tiukasti paikallaan. :) Rakenneultra onkin sitten joulukuun puolivälissä ja sen tekee oikein lääkäri johtuen esikoisen pienikokoisuudesta. Kuulemma rakenneultran jälkeen vauvan kasvua seuraillaan ultralla n. kuukauden välein, jotta samanlainen kasvuhidastuma ei pääse yllättämään kuin esikoispojan kanssa. Tuli kyllä kovin huojentunut olo, kun kyllähän nuo jutut jo kieltämättä mietityttävät.



Jaahas, meidän pojalle näyttääkin tänään riittävän vain tunnin päiväunet. Nyt katkesi ajatus ihan täysin, kun poika pyörii ympärilläni..



Aurinkoista tiistaipäivää kaikille!



Miimi 13+2, sekä esikoispoika 1v4kk

Nyt tarvitsen kuulema lepoa, paljon lepoa. Erikoislääkärille menen sitten jos vuotoa vielä ilmenee ja sitten katsotaan onko tarvetta erityisäitiyslomalle.

Terv. Rice+pikkune rv 13+1

Sanoiko lääkäri mitään, että mistä se vuoto voisi johtua?

Mullahan tuli tässä raskaudessa viikolla 6+4 vessassa käynnin yhteydessä vähän ja tasan 6 viiikko myöhemmin toisen kerran vähän eli 12+4...tokalla kerralla vähemmän ja vain paperiin pyyhittäessä...

Ekassa raskaudessa tulikin paljon useammin...Oisko ollut ainakin 5 kertaa yhteensä...Joka kerta säikähdin hirveästi...viimeinen kerta oli joskus 14 viikon paikkeilla, jos oikein muistan....Olin juuri vessajonossa yhdessä koulutuksessa, kun tunsin, että nyt jotain hulahtaa housuun...Pääsin pöntölle ja tuli ainakin 2-3 veristä klönttiä + verta muutenkin....Tuolloin ajattelin, että nyt se vauva tuli pois (vaikka nyt jälkikäteen aateltuna ne klöntit oli kyllä aika pieniä,mutta sellaisia hyytymiä)..Istuin varmaan ainakin vartin siinä pytyllä ja sit se vuoto vaan loppui.... Taisin tuolloin käydä jokaisen vuodon jälkeen äippäpolilla...yhdessä ultrakuvassa näkyi kohdun reunassa jotain, jotka lääkärit tulkitsivat, että voi olla verihyytymiä...Mutta ei sitä loppujen lopuksi tiedetty, mistä johtui...Jossain vaiheessa taidettiin puhua, että jos siellä onkin aluksi ollut kaksi alkiota, ja se toinen tuli pois sitten...

Mutta siis...tiedän tunteesi....12 viikkoa täynnä, ja olet juuri ennättänyt huokaista helpotuksesta, että nyt pitäisi olla selvillä vesillä ja sitten tulee tällaista.... Mä en tuon tokan verenvuodon jälkeen ole käynyt missään....aattelin sit vaan, että ehkä se kohtu siellä kasvaa kovaa vauhtia ja jotenkin liittyy siihen se pieni vuoto, mitä tuli...

AngaT 13+3

P.S. Neiti21 jaksamista myös sinulle

[b]RICE:[/b] Onneksi pikkuisella oli kaikki hyvin! Kyllä tollanen säikäyttää ihan hirveästi , mut hyvä kun pääsi tarkistamaan että kaikki kunnossa. Nyt sit tosiaan sitä lepoa, hyvällä omalla tunnolla.







Omat tunteet risteilee laidasta laitaan.

Mies kovasti lohduttaa että kaikki on varmasti ihan hyvin, eikä murehtiminen auta mitään. Että sieltä on vaan paksuniskainen poika tulossa ;) Toisaalta niin ihanaa että toinen jaksaa olla niin positiivinen.



Kaikkein pahin eilisessä oli minusta vielä se että ultraaja oli hyvin tyly, ja moni asia jäi epäselväksi.

ultra kesti sen 5 min, vilkaisi poimua ja sanoi "no jaa, kyllä tämä turvottaa täällä. sydän lyö tuossa ja viikkoja vastaa"



Kun sain käskyn pukea, istuin pöydän ääreen ja kysyin että mitä lääkäri tarkoitti turvotuksella? Että oliko sitä siis.

Vastaukseksi sain: "Joo, kyllä, 6mm sitä näytti olevan, ja hiukan muuallakin kuin niskassa. En kyllä tervettä lasta lupaa, mut voi tämä jotain ohimenevääkin olla. Palataan ens viikolla asiaan"

Istuin hiljaa mieheni kanssa. Hiljaisuuden rikkoi lääkärin sanat:

"tämä olikin sit tässä tällä kertaa, voitte mennä kotiin"



Mieheni sanoi lääkärin olleen epäasiallinen hänen mielestään, ja siitä rohkaistuneena soitin neuvolantädilleni tänään.

Kerroin, miten kävi, ja miten minut jätettiin pimentoon ja haluaisin kysyä häneltä muutamia asioita oska ultraajaa ei selkeästi asia juuri kiinnostanut.

Neuvolantäti sitten pahoitteli lääkärin käytöstä, ja selitti että tapana on odottaa veriseulan tuloksia, mutta turvotuksen perusteella se varmasti hälyttää ja punktio on edessä.

Sanoi että turvotusta toki on paljon, mutta on myös paljon tuloksia, jotka osoittautuvat punktiossa vääriksi hälyytyksiksi. Suvussamme tosin on sydänvikaa (toinen veljeni kuollut 2kk iässä synnynnäiseen sydänvikaan) joten tietysti riskiä on siihenkin suuntaan.

Ja muistutti että on paljon sydänlapsia, ja sairaita lapsia, jotka sieltä seulasta ja ultrasta saavat ns. normimitat. Tällöin tapahtuu myös varmasti virheitä toisinkin päin.

Murehtiminen ei siis näillänäkymin auta yhtään mitään.



Ensi viikolla sitten saan veriseulantulokset (vaikka punktio tehdään varmasti joka tapauksessa) ja silloin astetta viisaampia.



Sori omanapaisuus.. pyörii nämä asiat päässä ihan hirveästi :/

Itku on sentään tauonnut..



T: Neiti, rv 11+3

Tsemppiä teille, joilla noita ikäviä juttuja. Toivottavasti kaikki kuitenkin on hyvin.

Tää täällä on vaan maannut peiton alla liki koko päivän. Vähän piti tossa pyykätä välillä, mutta muuta ei sitten jaksakaan tehdä. Täytyy kyllä mennä huomenna työterveyteen kyselemään, josko sitä saisi olla kotona loppuviikonkin. Ei millään viittis mennä töihin rehkimään yhtään ylimääräistä. On noita viikkoja vielä kuitenkin niin vähän, etten halua mitään riskiä ottaa. Saa nyt sitten mies hoitaa tota muuttoakin, nyt ainakin tuntuu, etten mä jaksa. Kunhan saan esikon ja itseni hoidettua.

Hiukan nyrppii, kun ei ruoka maistu. Varmaan olisi parempi olo, jos saisi syötyä. Kaikki vaan etoo niin paljon, että meinaa ykä lentää jo ajatuksesta. Hedelmillä oon koittanu hiukan korjailla tilannetta. Ilmeisesti nyt vaan ollaan siinä vaiheessa, että olo on mitä kamalin. Äitinikin se kehotti ottamaan rauhallisesti. Ja äitiähän pitäisi kuunnella... Oon huomannut.

Täytynee palata sohvalle, särkee päätä niin julmetusti.

Heip!

Täällä aika kuluu hyvin pitkälti perjantaita ja ultraa odotellessa. Olo mukamas helpotti nyt parin viimeisen päivän aikana, mutta mutta..nyt taas tuli huono olo. Ilolla tein iltapalaksi kaakaota ja ruisleipää kaikilla hyvillä juusto-kinkku-kurkku-tomaatti-yhdistelmillä. Maukasta oli, mutta nyt se sit taas kostautuu, kun söi mahan täyteen, yököttää :o(. Eilen kyllä oli sama juttu illalla, tuli tosi pitkä ruokaväli ja maha ihan kurisi jo ruokaa, sit ku söin ,niin koko illan oli aika etova olo. PItäis vaan malttaa syödä sit pieniä annoksia, mutta kun se huono olo tulee sitten jälkeenpäin,niin eihän sitä siinä vaiheessa mieti, kun ruokaa suuhun lappaa. Ehkäpä huomenna oon viisaampi?! Muuten kyllä on olo helpottunut jo pikkasen,ei ole sellaista jatkuvaa etomista..että eiköhän se aurinko paista risukasaankin=).



Töistä oli jossain vaiheessa puhetta, mulla ainakin työmotivaatio on niin nollasa,kun vaan mahdolllista. Just tänään työkaverille sanoin,että olisi mukava tehdä jotain muuta hommaa, kuin esittää mukavaa asiakkaille (toimin siis hyvin pitkälti asiakkaiden kanssa kasvotusten ja siinähän sitä esittämistä sitten riittääkin). Plaah! No joo, mutta huomenna taas vääntäydyttävä töihin, joten pitääpä valmistella huomisaamun omat ja lasten kamppeet valmiiks, niin saa nukkua mahdollisimman pitkään aamulla (tarkoittaa tässä tapauksessa puoli 7:ää *auts*).



Maha on kasvanut jo jonkin verran ja uutisista kerrotaan varmaan vkl:n jälkeen muutamille tuttaville ja pienemmille lapsille (vanhin siis jo tietää)..siitä ne juorut sitten varmasti aika nopeaan leviää eteenpäin. Esimiehelle varmaan joudun soittamaan, ettei kuule puskaradiosta asiaa.



Hyvät viikon jatkot, palaan ultran jälkeen viimeistään asiaan.

Jaiks, kun alkaa jänskättämään, iltapäivällä kystakontrolli NKL:lla, ja siellä näkyy sitten pikkuisen asukinkin tilanne samalla (uä-tutkimus), joten suurella jänskätyksellä odotan mitä tuleman pitää... Lisää illalla sitten...



T. Hyttynen ja Hunni 10+4

Neiti 21, voin vain arvata millaisessa piinassa juuri nyt olet. Ei voi muuta sanoa kuin lohtuhalit, pidetään kuitenkin nyt vielä toivoa yllä.



Rice, olisin varmasti saanut sydärin jos yöllä olisi vuoto alkanut. Luulen että olisin lähtenyt päivystykseen heti, eri asia on olisivatko ottaneet vastaan... Mutta hyvä kun vaavi kuitenkin vielä sinnittelee eikä näytä luovuttamisen merkkejä.



( . ) Huomenna pitäisi tulla veriseerumitulokset. Vähän kyllä jännittää, vaikka en kovin huolissani ole. Tietysti takaraivossa pieni pelko aina kytee...



En ole ihan varma, mutta ihan kuin tuntisin jo pieniä liikkeitä. Ensimmäistä odotellessa tunsin ensimmäiset liikkeet rv 16 tai 17, joka oli ensisynnyttäjälle tosi varhain. Istukka olikin takana, joten tunsin liikkeet selkeästi koko loppuraskauden. Nyt on vasta rv 13 menossa, mutta liikkeet tuntuvat ihan alavatsalla navan alla. Suolistokurinoilta ne eivät vaikuta, liike on ennemminkin sellaista perhosen siiven lepatusta... Jännä tunne. Aika näyttää oliko suolisto vai tunsinko liikkeet jo näin pian.



Tulen kertomaan koetuloksen jahka soittavat sairaalasta. Siihen asti, rauhallista loppuviikkoa.



marvik rv 12+5 (muistaakseni)

Mua rupes nyt ihan hirveästi huolestuttamaan, äsken vessassa käydessä tuli pyyhkiessä sellaista punertavaa limaa. Mulla on valkovuoto lisääntynyt ja se on sellaista samanlaista mitä ovislima on ja nyt huomasin siinä vähän punertavaa. Sillai et just huomas eli ei sitä tosiaankaan paljon ollut ja tiedän ettei sitä voi vuodoksi sanoa, mutta rupes nyt hirveästi pelottamaan. Mulla alkoi menkat aina tuollai et pari päivää ennen kunnon vuotoa alkoi tulla vähän just tollaista punertavaa limaa, sillon tosiaan enemmän.

Kokoajan pelkään et alkaako kohta vuoto kunnolla. Ja se pahoinvointikin loppui melko nopeasti joten rupes sekin vähän mietityttämään. Tokihan kaksosten kanssa voi olla enemmän ongelmia, mutta se just pelottaakin sit et kun terkkari ei ollut varma saiko toista näkyviin ollenkaan et jos toinen on jo aikasemmin kuollut ja nyt vielä toinenkin menis kesken. Mulla ei oo mitään vuotoja ollut eikä pahonvoinnin lisäksi mitään ongelmia, tuntuukin et kaikki onmennyt liian hyvin.

Ens tiistaina on sit se np-ultra, miten ihmeessä jaksaa odottaa sinne asti et näkee on kaikki hyvin.

Ja pitää vielä mennä töihinkin aikasemmin mitä vuoro oli sunniteltu, no saapahan sit ainakin muuuta mietittävää.



Ja viikkoja kun on vasta 11+0, eihän tässä pysty huokaista ennen kuin vauvat olis sylissä. Tätä on niin kauan odotettua ja vielä kun tietää että uuteen yritykseen ei heti päästäis eikä ees tiedä et tulisko sitä.

No hyvää päivän jatkoa kaikille muille, tuntuu ettei omasta tule kovin hyvä.