Lue keskustelun säännöt.
Teenkö väärin (2v. syömisestä)?
01.10.2007 |
Poika ei syö itse ja vaatii aina tuhat sirkushuvia, leluja ja kirjoja pöytään. Nyt päätin että ne on loppu. Syötän kyllä tarvittaessa mutta en jaksa leluja pöydässä enää. Poika ei ole tänään nyt sitten syönyt kuin lounaalla 5 lusikallista ja päivällisellä 2 lusikallista.
Sain kauheat haukut että lapsi nääntyy ja sairastuu ym. ettei lasta voi nälässä pitää. No en pidäkään, ruokaa on tarjolla. Jos ei maistu, ei heti saa välipalaa. Poika on toki tosi pienikokoinen mutta silti tämän pitäisi loppua. Mä en vaan jaksa enää.
Teenkö väärin? Olenko huono äiti ja sairastutanko lapseni nyt? Itkua väänsin kun nuo kommentit kuulin :(. Poika on aikoinaan alettu syöttää viihdykkeiden avulla koska oli moniallergikko ja ruoka ei tahtonut maistua. Tapa on vain jäänyt.
Kommenttia ja myös vinkkejä kiitos.
Kommentit (51)
Pikkuhiljaa ehkä tajuaa homman, jos vaan et lipsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka syyllisti? Mummu?
Tapakasvatusta ei ole koskaan liian aikaista aloittaa, lelut ja huvit eivät kuulu ruokapöytään ja sillä sipuli.
Tuntuu NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN pahalta.
Ei kai tuo nälkään kuole joskin laihtua voi??
Ei se ap nälkään kuole. Jatkat vaan ilman leluja ja poika huomaa että syödä voi ilmankin huvituksia. Onhan se alku tuokin lusikkamäärä mitä tänään söi.
En vaan raaski pitää nälässä ja houkuttelen pojan syömään kirjojen ja lelujen avulla.
Tiedän,että teen tyhmästi ja väärin ja lapsi käyttää tilannetta hyväkseen.
Mutta itsellä on niin surkea olo,jos lapsi ei syö mitään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkään ei voi kuolla jos ruokaa on tarjolla. Kyllä lapsi alkaa syömään, kunhan tottuu uuteen rutiiniin.
tuntuu niin pahalta anopin sanat. Totesi että säälii niin poikaa kun vatsa tyhjänä nyt joutuu olemaan. Ja että nyt tosiaan saa kaikki taudit ja sairastuu.
Mä oon ihan hajalla kun meillä on vauvakin ja päivät on niin täynnä...
Ja kuka täällä puhui että houkuttelee pojan syömään... Niin minäkin tähän asti mutta nyt se on loppu. Mä en jaksa enää. Olkoon sitte vähemmällä ruualla. Se kiukuttelu vaan raivostuttaa mitä sitten nälkäisenä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tuntuu niin pahalta anopin sanat. Totesi että säälii niin poikaa kun vatsa tyhjänä nyt joutuu olemaan. Ja että nyt tosiaan saa kaikki taudit ja sairastuu.
Ensinnäkään kaikki lapset eivät tarvitse hirveitä määriä ruokaa (lue anopin uskomia määriä ruokaa / kyllä kyllä tiedetään, suursyömäreitäkin on) joten lapsi ei todellakaan kärsi.
Ja toisekseen lapsesi ei _joudu_ olemaan vatsa tyhjänä vaan joutuu syömään ilman leluja ja (jos syö tarpeeseensa nähden liian vähän) valitsee olevansa mieluummin nälkäinen. Tämä loppuu kyllä ennemmin kuin myöhemmin, kunhan asiasta ei tee mitään numeroa.
Voithan todeta lapselle kuivasti esim. että hän oli kasvanut niin huimaa vauhtia että äiti oli unohtanut jättää lelut pois, lapset ja aikuiset syövät pöydässä ja leikkiaika on muulloin (vain vauvoilla on joskus leluja pöydässä).
t. 6 (3- ja 5-vuotiaiden äiti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Poika ei ole tänään nyt sitten syönyt kuin lounaalla 5 lusikallista ja päivällisellä 2 lusikallista.
Välillä tietty söi isompiakin annoksia - mutta erittäin harvoin. Eikä syö tänäkään päivänä isoja määriä. Olen antanut lapsen alusta asti syödä just sen verran kuin haluaa. Hyvin on kasvanut. Olemassaankin pienikokoinen (äitiinsä tullut), ei vissiin tarvi niin kauheasti energiaa. Kuopus syö vähän enemmän ja paremmin, mutta pitää ruokataukopäiviä, jolloin ei syö mitään. Minä tarjoan ruoan, lapsi syö jos on syödäkseen. Seuraava ateria sitten ajallaan.
Minusta teet oikein, katsele vain perään, ettei muut työnnä herkkuja lapselle.
Vierailija:
katsele vain perään, ettei muut työnnä herkkuja lapselle.
Voihan olla että anoppi tai joku muu on sitten antamassa herkkua tai " välipalaa" kun lapsi niiiin kärsii....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei leluja ole tuotu pöytää edes vauvoille. Lelu on korvattu lusikalla. Silti meidän 2-vuotias hoksasi, että pöydästä voi poistua milloin haluaa, kun syöttötuoli laitettiin pois.
Aluksi kehoitettiin takaisin, mutta kun teho oli nolla, otettiin kovemmat keinot käyttöön. Nyt muistutetaan kerran ja jos silti lähtee, ruoka menee roskiin tai jääkaappiin. Riippuen siitä, onko siitä syöty lainkaan. Alkaa ruokailu rauhoittua ja lapsi ei ole riutunut laisinkaan..
Hyvin on edistytty, ruokaa menee jonkin verran ilman viihdykkeitä.
Mutta nyt on poika sitten kuumeessa ja flunssassa. Kuinkas nyt toimin? Eikö olisi kuitenkin tärkeää että jotain menisi alas???
Ja anoppi... Itseäni saan nyt kuulemma täsätkin taudista syyttää... Oon edelleen niin pahalla mielellä että niin läheinen ja luotettu ihminen alkoi kommentoida näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit muuten tehdä ruokahetkistä muuten mukavia, vaikket sirkusta järjestäkään. Kerro vaikka muutamana kertana jokin lapsuusmuisto tai sellainen, joka on ikään kuin sadun ja normaalin pöytäkeskustelun välimuoto. Meidän lapset ovat kuunneelleet herkeämättä, kun olen kertonut, miten minulla pikkutyttönä meni kerran pissat housuun ja mitä siitä seurasi! No tämä aihe ei toki sovi ruokapöytään : )
Pidä oma linjasi, se kuulostaa kaikkien mielestä hyvältä.
Älä missään tapauksessa flunssan takia luovu tästä hyvästä uudesta systeemistä. Eli ei sirkushuveja ruokapöydässä. Flunssassa ruokahalu muutenkin huononee. Tärkeintä on nyt ettet tee syömisestä mitään valtataistelua. Eli jos lapselle ei maistu, toteat tyynesti että nyt ei maistu ja seuraavalla kerralla sitten. Eli ei mitään puoliväkisin syöttämistä tai yletöntä houkuttelua. Muutaman kerran tarjoat ja sillä hyvä. Muista myös, että leikki-iässä lapsen energiantarve pienenee huomattavasti eli aiemmin tosi isoja annoksia syönyt lapsi näyttääkin pärjäävän melkein pelkällä vedellä. Herkkuja ja makeita mehuja kannattaa välttää siihen asti kunnes uusi rytmi on löytynyt. Anopin pitäisin nyt jonkin aikaa pois ruokapöydästä kokonaan pois. Lapset on fiksuja! ja isovanhemmat liian pehmoja (niin kuin toisaalta kuuluukin olla). Jos asiasta tulee liian suuri, voi seurauksena olla useamman vuoden ruokailupulmat eli nyt on juuri oikea aika terästäytyä kuten teit. Neuvolassa näkee valitettavasti sitten vähän vanhempia, joille ei riitä enää mitkään sirkushuvit ja syöminen on loputonta taistelua. Voisit vaikka näyttää tämän tekstin anopillesi...
Terv lastenneuvolan lääkäri
että laps syö niin että napa rutisee.
Pidä vaan pintasi, teillä eletään teidän sääntöjen mukaan eikä anopin.
Mulla oli monta kertaa mennä hermot anoppiin kun se oli meillä ruoka-aikaan kun lapset oli pienempiä. Anoppi mm. juoksi lusikan kanssa lapsen perässä ympäri kämppää kirmaavan tenavan perässä, että lapsi söisi jotain. Tai eräänkin kerran kun ruoka oli viittä vaille valmis, minä olin kellarissa hakemassa tavaraa ja tulossa just laittamaan ruokaa lapsen lautaselle niin anoppi oli jo lätkäissyt jälkiruokaa lapselle. Lapsi olisi ilmeisesti nääntynyt nälkään jos olisi joutunut odottamaan viisi minuuttia. Tämä veti tietysti tyytyväisenä jälkkäriä. Ja jälkkärin jälkeen alkoi taas anoppi maanitella että söisi vielä pääruokaakin; ja taas juostiin lusikan kanssa lapsen perässä...
* hihittelee täällä lusikan kanssa kirmaavalle anopille*
lastenpsykiatrille. Jos lapsi kieltäytyy syömisestä, hän protestoi jotain. Se syy on tarpeen ottaa selville.
Meilläkin oli tuollaista. Minä sitten aloin väkisin syöttää. Lusikka vaan suuhun. Käskettiin juuri mennä tuonne lastenpsykiatrille. Hän jutteli lapsen kanssa ja sen jälkeen alkoi syödä hieman paremmin. Eli auttoi. Sanoi lapselle, että kun ei enää jaksa, niin vielä ikävuosien määrä lusikallisia. Nykyään meillä otetaan jo 6 ylimääräistä lusikallista. Lapselleni tämä lääkärin neuvo sopii.
luota omaan osaamiseesi ja taitoosi vaan!