Teenkö väärin (2v. syömisestä)?

Tuonikäiset lapset EIVÄT voi nääntyä nälkään, jos heille on tarjolla ruoka. Jos lapsi on oppinut syömään sirkushuvien kera, hän kyllä varmasti oppii myös tämän uuden tavan, kun tarpeeksi monta kertaa saa sitä harjoitella. Älä vaan tee sitä virhettä, että annat periksi!

Suurimmalla osalla jonkinlaista ongelmaa syömisten kanssa, lastenpsykiatreilla on todellakin tärkeämpääkin tekemistä kuin antaa samoja neuvoja kuin saa (kerrankin) AV:ltä!

Hei, sä teet juuri oikeen, tämä on just sitä maalaisjärkeä mitä kannattaa jokaisen käyttää! Kyllä ne vaistot monesti sanoo mikä on hyväksi lapselle.



Jo asian tuntijat (ravitsemustieteilijät yms) sanovat että on erittäin tärkeä että keskittyy syömiseen, nauttii niistä makuelämyksistä. En muista tarkkaan mitä muuta oli että miks oli tärkeä että siihen ruokailuun ei oteta lehteä, ei syödä tv:n eikä tietokoneen ääressä. Se minkä joku aika sitten luin oli mielestäni hyvin perusteltu.



Ja jos lapsi nyt sairastu niin ei tod sairastunut sen takia että oli päivän vähemmällä ruualla. Muhimis aikakin on noissa sairauksissa, ei sitä yhessä päivässä kipeeks tuu.

JA onhan sen täytyny se bakteeri, pöpö jostain saada, ei pelkkä syömättömyys heti sairaaks tee.



Kyllä se lapsi oppii kun et ny lipsu, olet päättänyt sen niin pidät kiinni siitä. JA mummeilta ei kysytä. Mummi antaa ohjeita vain jos kysytään ei muuten!! Tämä ois mummien hyvä muistaa.



Monesti vanhemmista ihmisistä tuntuu niin kauheelle kun lasten vanhemmat laittavat rajoja, he ovat unohtaneet sen mitä tai miten lasten kanssa toimitaan. Haluavat vain lapselle kaikkea kivaa ja koittavat myös mielistellä lapsia että lapsi tykkäis heistä.



Sä voit perustella mummille miksi ei ole hyvä että pyödässä on leluja.



Meillä ei ole lapset koskaan saaneet tuoda ruokapöytään leluja, pöydässä syödään ja leikki aika on erikseen! Jos ruoka ei maistu niin sit syödään seuraavalla kerralla kun on ruoka aika.



Aina voi tieten houkutella (minusta paras tapa). Sanoa vaikka että " näytäppäs äitille miten iso poika osaa syödä, syö ainakin kolme lusikallista, tai lusikka voi olla traktori joka pitää laittaa talliin (suuhun)" Keksi lisää..:)

Teet ihan oikein ! Pois viihdykkeet ja turhat välipalat. Lapsi syö kun on nälkä ja ruokaa tarjolla. Muista säännölliset ruoka-ajat. Tsemppiä ja anopille huutia !

Tämä (alla oleva) teksti on kopioitu pirkka - lehdestä. Jossa asiantuntija vastaa vanhemmille....









Toki on myös hyvin pieniruokaisia lapsia, joiden osalta tulee olla tarkkana, että ainakin kaikki se, mitä he syövät on ravitsevaa ja auttaa kasvussa. Joskus tarvitaan myös tehotilkka ¿lihottavaa¿ öljyä. Jatkuva herkku- tai välipalanapostelua pitää kaikilla välttää.









Hyvän syömisen lisäksi jokaiselle lapselle on hyvä opettaa pöytätapoja jo pienestä pitäen ikätaso huomioiden. Hyvät tavat on tärkeä oppia, sillä jokainen tarvitsee niitä elämässään. Käytöstapojen oppiminen tapahtuu ensisijaisesti kotona. Äidin ja isän tehtävänä on kertoa, mikä on hyvää käytöstä ja miten erilaisissa tilanteissa kuuluu toimia. Myös sisarusten esimerkin voima on merkittävä.



Kiitos kuuluu vakiovarusteisiin, eikä ruoka suussa ole lupa puhua tai lähteä pöydästä. Ateriat syödään pöydän ääressä, ei olohuoneen sohvalla. Näistä on hyvä pitää kiinni heti pienestä pitäen. Alle 1-vuotiaskin oppii jo kiittämään päätä nyökyttäen, vaikkei sanoja vielä saisikaan suusta.



1. Pidä huolta terveellisistä perheen yhteisistä pääaterioista.



2. Lautasta ei aina tarvitse syödä tyhjäksi. Kylläisyydentunteen katoaminen voi johtaa turhiin paino-vaikeuksiin.



3. Aktivoi lasta maistamaan uusiakin makuja. Makujen tunnistus- ja maistamiskilpailut ovat monessa perheessä suosittuja.

Vierailija:

lastenpsykiatrille. Jos lapsi kieltäytyy syömisestä, hän protestoi jotain. Se syy on tarpeen ottaa selville.

Meilläkin oli tuollaista. Minä sitten aloin väkisin syöttää. Lusikka vaan suuhun. Käskettiin juuri mennä tuonne lastenpsykiatrille. Hän jutteli lapsen kanssa ja sen jälkeen alkoi syödä hieman paremmin. Eli auttoi. Sanoi lapselle, että kun ei enää jaksa, niin vielä ikävuosien määrä lusikallisia. Nykyään meillä otetaan jo 6 ylimääräistä lusikallista. Lapselleni tämä lääkärin neuvo sopii.

Kyllä meidät sinne ihan ohjattiin lääkärin toimesta. Emme tosiaankaan olisi halunneet mennä. Se oli kyllä ratkaisevaa, kun se psykiatri jutteli lapsemme kanssa. Ei meidän maalaisjärkemme olisi sitä aikaansaanut.



Eli oli taitavaa lääkäri, joka sai jotain tolkkua syömisiimme. Lapsemme tottakai kuunteli asiantuntijaa paremmin kuin meitä. Oli silloin 2 tai 3 -vuotias.

lukiessaan tai lopulta telkkaria katsoessaan ihan huomaamattaan liian suuria määriä.

Äärimmäisen harvoin törmää liian laihoihin lapsiin ja silloin on useimmiten jokin sairaus taustalla.

Jos tottuu hotkimaan ruokansa sivumennen jonkun viihdykkeen varjolla, ei ehdi tunnistaa, milloin tulee kylläiseksi. Myös pureskelu saattaa unohtua.



t: ylipainoinen ruokapöydässä lukija

Pöytätavat tarttuvat mallia seuraamalla.

- Kun vanhemmat lukevat lehteä pöydässä, ei heidän auta ihmetellä jos lapsi puuhailee omiaan ruoka-aikana. Malli vaikuttaa jopa makumieltymyksiin. Lapselle voi joku ruoka olla epämieluisaa, mutta kun hän näkee toisen lapsen syövän kyseistä ruokaa, hän ehkä itsekin alkaa sitä maistella, sanoo perheen ruokailua tutkinut psykologi, filosofian tohtori Raimo Lappalainen.







Lapset ovat taitavia säätelemään energian saantiaan. Jos terve tenava jättää aterian väliin, seuraavalla jo sapuska maistuu. Vanhempien on kuitenkin vaikea uskoa tätä. Pöydässä tuputetaan, lahjotaan, jopa pakotetaan.



Ruokahaluttomuutta ei ainakaan julmistelulla hoideta, nalkutus nimittäin vie nälän. Ruotsalaistutkimus paljastaa, että mitä enemmän vanhemmat arvostelevat kielteisesti lapsia ruokapöydässä, sitä vähemmän lapset syövät. Karjuen tarjottu kaurapuuro ei kelpaa.



Pöytäpuheiden sävy vaikuttaa jopa makumieltymyksiin.

- Jos lapsi saa myönteistä huomiota syödessään, hänen mieltymyksensä syötyyn ruokaan kasvaa. Vastaavasti kielteinen suhtautuminen, arvostelu ja rankaiseminen voivat alentaa mieltymystä tilanteessa tarjottuun ruokaan, tietää Raimo Lappalainen.



Tämä ei tietenkään tarkoita, että pöydässä ollaan kuin pellossa. Tapoihin voidaan ohjata yhtä aikaa ystävällisesti ja tiukasti.



Kun tajuaa ruoan tunnelatauksen, ymmärtää ehkä jotain siitä ahdistuksesta, mikä syömishäiriöihin liittyy. Ollaanhan tekemisissä perusarvojen kanssa; ruuasta kieltäytyvä ikään kuin kääntää selkänsä huolenpidolle ja välittämiselle.



Raimo Lappalainen





Julkisella paikalla lasten käytös on suurennuslasin alla. Mikä kotipöydässä vielä menee läpi ei käykään ravintolassa. Sosiaaliset tilanteet vaativat harjoittelua, yksi tällainen on ravintolassa käyttäytyminen. Senkin oppii. Vanhempien osa on ohjata ja neuvoa lapsiaan uudessa tilanteessa.



Käytösoppaat ovat väärällään ohjeita ravintola- ja ruokapöytäkäyttäytymisestä, mutta koko etikettejä ei tarvitse hallita ennen kuin uskaltaudutaan ravintolaan. Jos häkeltyy hummerisaksien edessä, tarjoilijaa voi pyytää neuvomaan oikeat otteet. Etanapihtien oikeaa käyttöä tärkeämpää on lapsenkin oppia ottamaan muut huomioon.



Lapsi on yksi asiakkaista, ei suinkaan koko salin hellanlettas. Taaperoa ei voi päästää riekkumaan ympäri salia. Myös muut asiakkaat maksavat nautinnollisesta hetkestä, eikä siihen kuulu vieras vaippakansalainen pöydän reunalla notkumassa.



Monissa ravintoloissa on leikkinurkkaus lapsille. Puuhapaikat madaltavat lapsiperheiden rappua ravintolaan, mutta aina ateriointipaikkaa ei tarvitse varata liukumäen mukaan. On hyvä jos lapsi oppii senkin, että kaikkialla ei voi rynnätä peuhaamaan; että ravintolassa keskitytään ruokaan ja seurusteluun.

kyllä se kasvatus häiriintyy, selkeät rajat on laitettava lapselle ja niistä pidetään kiinni! JA kyllä se niin on että ruokailun aikana istutaan pöydässä ja siellä ei leikitä eikä lueta! Vaan keskitytään nauttimaan uusista makuelämyksistä! ja opetetaan samalla lapsille pöytätapoja.



Vähä kiihdyn tässä.;) Suo anteeksi. Mieheni kanssa asiasta jo vuosia kättä väännetty. Hän kun lukee pöydässä, syö tietsikalla jne. En pidä sellasesta. Miksei voi seurustella perheen kanssa samalla kun syödään kun muutenkin on päivät töissä..

Mutta anoppi ei ole vaivautunut lapsia opettamaan ja kas kummaa kaikki lapset on ylipainoisia.. ei sitä kylläisyyden tunnetta tajua jos samalla lukee. JA tulee syötyä liikaa.



Itse ainakin haluan että lapset oppivat pöytätavat.

anna anopin mumista, ei olen hänen lapsi! Onko mies tässä jutussa sinun tukena, jos ei ole sisäistäny miten tärkeä on ettei pöydässä ole leluja niin pidä luento hälle.



Anopillekaan ei pieni oppitunti ole pahitteeksi. JA tässä maassa ei kukaan lapsi nälkään kuole. Vaikka vanhemmat (mummit) niin joskus luulevatkin.;)



Olet paras kasvattaja lapsellesi.

JA anna lapselle paljon nesteitä nyt kun hän on kipee. JA mehulasiki muuten saattaa täyttää tuon ikäisen lapsen mahan niin ettei ruokaa enää jaksa syödä, että juoma vasta ruuan jälkeen.

kirjoitti erittäin hyvin, näin minäkin tämän asian näen.

Siis anopille, jos ei sinun puhe tehoa niin anna hälle luettavaksi joku asiantuntijan teksti!

Olen aidosti järkyttynyt. Ei ihme, että lapsi ei osaa syödä. Voi pyhä jysäys!

Hän todella ilmoitti säälivänsä lasta, ja että mun pitää miettiä kuinka pojan yleiskunto laskee ja sairastuu nyt kun ei syö.



Illalla taisteli pöytään menon kanssa 50 min huudolla, sitten tuli ja syötin jugurtin (itse ei syönyt mutta ilman leluja meni tämä) ja sitten söi puolikkaan leivän. Kauan se vei mutta alku kai tämäkin...



Musta tuntuu niin pahalta että sain haukkuja tästä. Ollaan oltu anopin kanssa tosi läheisiä mutta tuollainen arvostelu tuntui kyllä pahalta. Niinkuin tekisin lapselle jotain tosi pahaa. Kai kohta on sossutantat ovella (no ei sentään). :(



ap

Kaikki otetaan vastaan vai onko tuohon ainoa konsti se että on sitten ilman ruokaa kunnes alkaa syödä ilman leluja ja kirjoja?

Itselläni myös samanikäinen poika kuin sinulla ap. Aikoinaan meilläkin tuli viihdykkeet pöytään kun ruokaa ei mitenkään muuten alas saanut. Nykyään menee kirjan kanssa ruoka alas, enää en lähde hakemaan lelukorillisia ja jos vetää siitä raivarit niin sitten lähdetään pöydästä ja ruokaa tarjotaan sitten seuraavalla aterialla. Mutta te joiden mielestä mikään kirja/lelu/viihdyke ei kuulu pöytään on kyllä jokseenkin huvittavaa, Itse nautin eniten aamupalasta hesarin kera ja erityisesti viikonloppuisin kun koko perheen kanssa sitä luetaan. Että jos siellä pöydässä jotain huvitusta on niin tuskimpa tuosta häiriintyy lapsen kasvatus. Ja eihän kukaan loppuelämää leiki joten jossain vaiheessa muut touhut menee edelle ja turha huudattaa lasta yhden lelun takia, jotta syö ruokansa ja on tyytyväinen. Tilanteesi huomioon ottaen, jos vauvasi vie paljon aikaa ja isoveli on kovinkin vaativa pöydässä niin uskon että teet ihan oikein. Mutta näitä periaatteen vuoksi ei mitään pöytään, en kyllä jaksa lukea. Elämä kun ei ole vakavaa ja ei siitä kannata sellaista tehdäkään.



Hymyä huuleen mami.

Hyvin on mennyt flunssasta huolimatta. Joka ruualla ainakin jotain alas, välillä ihan hyväkin satsi. Olen tyytyväinen.



Anopista ei ole kuulunut tämän episodin jälkeen mitään (norm soittelee/käy harva se päivä) joten en ole päässyt kehumaan itseäni ja poikaa :-D



ap

Aamupalaksi meni jugurtti ja pari lusikkaa muroja ilman kirjoja/leluja. Ja välipalaksi puolikas leipä.



Mutta arvatkaapa iskikö pojalle flunssa, nenä valuu ja aivastelee. Vesittyyköhän projekti kun poika tulee kipeäksi? Ja arvatkaapa mitä anoppi sanoo kun kuulee :( Heti se poika sairastui kun oli yhden päivän vähemmällä ruualla!



PERKELE!