Suvi LInden sanoi haastattelussa, että ministeri ei voi jäädä äitiys- tms. lomalle
Ja nyt presidentti on vapauttanut Paula Lehtomäen ministerin tehtävistä ja toinen tyyppi astuu remmiin. Adoptiovanhemmilla on oikeus myös vanhempainlomaan. Se on eri juttu, mitä arvostaa ja mikä on prioriteetti, ministerinhommat vai lapsen sopeutuminen.
Ja tuo etätyöjuttu oli ihan paskaa. Siinä jompikumpi jää tekemättä. Joko työt, jolloin ministeri saa turhan takia palkkaa tai sitten tyttö jää vaille huomiota. Itse teen etätöitä ja en todellakaan voi silloin pitää lapsia kotona, vaan hoidossa ovat. Ja tuo pieni tyttö tarvitsisi nyt ensin todella pajon äidin ihan kokonaisvaltaista huomiota, ei vain läppäriltä annettuja silityksiä ja yksin leikkimistä.
Kommentit (81)
Ensin esikoinen, sitten vuosi hoidossa 4 h päivää (itse olin osittaisella hoitovapaalla ja mies vei myöhemmin töihin), sitten esikoinenkin kotona kun kuopus syntyi ja siitä kolmevuotiaaksi, sitten hoidossa taas 4 h päivässä.
Itsekin olen vaativassa työssä IT-alalla, ja mulla on mahdollisuus tehdä etänä. Mutta lasten kanssa en sitä tee. Se ei ole oikein työnantajaa kohtaan (en ole sataprosenttisesti mukana) eikä lapsia kohtaan. Olen kyllä sillon fyysisesti läsnä, mutta en henkisesti. Mulla ainakin työ vaatii sen verran ajattelua, että lasten jatkuva keskeyttäminen ei siihen sovi. TV ei ole meillä lastenhoitaja ollenkaan.
Minä en oikeasti usko, että voit tehdä sataprosenttisesti töitä silloin kun lapset ovat läsnä. Voit sanoa ihan mitä haluat ja varmasti homma näyttää toimivan, mutta kummallekaan, lapsille tai työnantajalle et voi antaa täyttä panostasi. Eri asia on, jos olet yksityisyrittäjä, itseäsihän voit petkuttaa vaikka kuinka.
ja taitosi, minulla on omani.
Sellaista se elämä on. Ihmiset on erilaisia. Jos itse on yhdenlainen, joku toinen on toisenlainen.
Minä en osaa laulaa ja olen kehno polkupyöräilijä, muttei silti tulisi mieleenkään väittää, etteikö joku muu osaisi laulaa - suorastaan jumalaisesti - tai että Ranskan ympäriajo on sula mahdottomuus.
14
ja kiintymyssuhteen luominen on paljon vaikeampaa kuin vauvana adoptoidulle. Tämä vaan sille, joka tässä ketjussa ihmetteli, miksi tehdään eroa bio- ja adoptiolapsen välille. Biologinen lapsi tottuu äitiinsä, äidin sydämenlyönteihin, äidin ääneen jne. jo äidin mahassa ollessaan. Ja siksipä biolapsen voikin hyvillä mielin viedä jo aika pienenä hoitoon. Monissa maissa viedään 3-6 kuukauden ikäisenä ja ok. Koska se kiintymyssuhde on jatkuva samoihin vanhempiin.
Adoptiolapsi on hylätty ja jäänyt vaille sitä tuttua turvaa ja huomaa, jonka biolapsi kokee syntyessään. Ja jos lapsi noinkin iso kuin 4,5- vuotias hänellä on paljon muistikuvia sieltä 250 lapsen tarhasta, hoitajista jne. Hänen tunne-elämänsä on hauras, haavoitettu ja kehittymätön.
Ja se aikuinen siellä adoptiojonossa on voinut ja alkaa kehittämään sitä vanhemman rakkauttaan, jo ennen kuin lapsi tulee. Mutta lapsella ei ollut samaa mahdollisuutta. Ja aikuinen tietää, että lapsesta tulee ikuisiksi ajoiksi hänen lapsensa adoption kautta. Lapsi ei sitä voi tietää eikä ymmärtää ja tarvitsee siksi paljon aikaa, läheisyyttä jne., että voi muodostaa tunnesiteen adoptiovanhempiinsa. Ja pikku hiljaa alkaa luottaa siihen, että häntä ei taas hylätä.
Nopea kielen oppiminen ei ole tuolle lapselle niin tärkeää alussa. Tärkeää on, että hän ymmärtää, että hänestä on nyt tullut jonkun lapsi, että häntä varten on joku, joka häntä rakastaa.
Ja sitä paitsi Suvi L. ei ole adoptoinut ketään yksin, vaan hänellä on myös mies joka on sitoutunut isäksi. Miksi helvetissä, että ole nyt tutkimassa hänen sitoutumistaan ja tulevia liikkeitään??
Olette pahimpia sovinistisikoja mitä tiedän. Tämä on taas niitä aikoja, jolloin täältä pitänee ottaa hengästystaukoa, niin oksettavia osaatte olla.
on muka eroa. Ihmettelen edelleen. Adoptioisät pitävät usein isyys/vanhempainvapaitaan tismalleen kuin Lipponen, eikä sitä ole kukaan koskaan kyseenalaistanut. Sosiaalivirkailijoilta tulee yleensä valtaisasti suitsutusta, jos isät yhtään joustavat töidensä kanssa. Jos Linden olisi mies, hän olisi ideaalivanhempi.
Vierailija:
ei auta yhtään, kun se esitys voi tulla milloin vain. On ihan eri asia olla biologisesti raskaana. Silloin tietää, milloin lapsi pulpahtaa. Adoptioraskaudessa ei tiedä, eikä myöskään ole psyykkisesti tervettä jäädä vain odottamaan ja jäädyttää koko muu elämänsä. Se altistaa vain todella suurille vaikeuksille perheen kanssa myöhemmin sekä adoptionjälkeiselle masennukselle.
Eli prosessissa oleva tietää olevansa prosessissa, ja ilmoitus voi tulla lyhyelläkin ajalla lapsesta.
Voi varautua, vaikkei tiedäkään koska lapsi tulee.
sinä etätyötä tekevä ja lapset samalla hoitava äiti. Miten sinä käytännössä järjestät niin että lastenhoito ja työt hoituvat samanaikaisesti? Kerro esimerkkejä.
Tässä on kyse lapsen oikeudesta, ei vanhempien oikeudesta uraan. Lapsi on raahattu Suomeen, mutta kumpikaan vanhemmista ei halua tehdä myönnytyksiä. Toinen on pari viikkoa etätöissä, toinen harkitsee, voisiko mahdollisesta tehdä osa-aikatyötä. Lapsi pannaan tarhaan, kun on se siellä Kiinassakin ollut 250 lapsen tarhassa.
Se on ihan sama, onko sillä joka jää kotiin, pillu vai munat. Kunhan joku edes jäisi!!!!!
Vierailija:
Ja sitä paitsi Suvi L. ei ole adoptoinut ketään yksin, vaan hänellä on myös mies joka on sitoutunut isäksi. Miksi helvetissä, että ole nyt tutkimassa hänen sitoutumistaan ja tulevia liikkeitään??Olette pahimpia sovinistisikoja mitä tiedän. Tämä on taas niitä aikoja, jolloin täältä pitänee ottaa hengästystaukoa, niin oksettavia osaatte olla.
sisällään ja oli sitten ainakin äitiysloman kotona. Eli toinen vanhemmista hoiti lasta. Tässä kumpikaan ei hoida, kun lapsi voi mennä aivan hyvin tarhaan kun on elämänsä jo ollut 250 lapsen tarhassa!
korulauseesi ja maailmaasyleilevät ajatukset eivät ketää kiinnosta. Kukaan ei usko tuohon " erityiskykyysi" (olla kahdessa kropassa ja mielessä yhtä aikaan?) ellet kerro ihan oikeasti mitä työtä teet ja milloin. Mitä lapsesi tekevät sillä välin?
Vierailija:
ja taitosi, minulla on omani.Sellaista se elämä on. Ihmiset on erilaisia. Jos itse on yhdenlainen, joku toinen on toisenlainen.
Minä en osaa laulaa ja olen kehno polkupyöräilijä, muttei silti tulisi mieleenkään väittää, etteikö joku muu osaisi laulaa - suorastaan jumalaisesti - tai että Ranskan ympäriajo on sula mahdottomuus.
14
Itse teen etätöitä it-alalla ja ei siinä samaan aikaan lueta Miinaa ja Manua, kun duunia tehdään. Eikä lasketa pulkkamäkeä. Eikä väritetä värityskirjaa. Eikä olla uimassa. Eikä leivota. Eikä rakenneta legoilla. Eikä pueta nukelle vaatteita. Mutta laulaa kyllä voin ihan kauniisti.
En tiedä, millainen duuni tällä ei-laulutaitosella on, mutta olisihan se kiva kuulla ihan korkreettinen esimerkki siitä, miten duunia ja lastenhoitoa tehdään yhtäaikaa.
Itse et selvästikään ole siellä jonossa ollut, kun kuvittelet, että se on noin yksinkertaista.
Pitääkö siis adoptioon ryhtyessään kieltäytyä töistä, harrastuksista, muuttamisesta jne. koska " kohta taivas tippuu ja lapsiesitys tulee" .
Mitä jos sitä esitystä ei edes koskaan tule ja koko elämänsä on rakentanut siinä jonossa kököttämiseen? Tai vaikka esitys tulee, lasta ei silti tule?
etätyön ja väitöskirjan kirjoittamisen ja politisoinnin yhdistämisen ihme. Hän on sekä tehnyt töitä että kirjoittanut väitöskirjaa että ollut ns. äitiysvapaalla. Ihailtava nainen monella tapaa, mutta sinun käyttötarkoitukseesi kyllä täysin väärä nainen.
Lastenhoidon ja etätyön pystyy yhdistämään, kun tekee töitä silloin kun ei hoida lapsia. MIKÄ on niin vaikeaa? Tänä aamuna nousin kuudelta ja tein töitä kolmisen tuntia ennen kuin lapset heräsivät. Nyt on isompi koulussa, pienempi päikkäreillä ja minä jatkan työntekoa.
Olen myös ottanut sen linjan, etten vastaa puhelimeen, vaan meileinä työasioihin. Sähköpostin tsekkaan kerran päivässä. Hätätapaukset erikseen. Silloin olen aina kybällä lasten kanssa, kun olen heidän kanssaan.
MIKÄ ihmeen vaikeus tässä muka on? Taidatte olla uusavuttomia tai kännykkäriippuvaisia tai " korvaamattomuustautiin" sairastuneita.
14
Minusta koko keskustelun fokus on väärässä asiassa. Nyt puhutaan yhdestä äidistä ja lapsesta. Samaan aikaan sadat lapset ovat heitteillä vanhempien juopotellessa joka viikonloppu. On tässä maassa pahempiakin juttuja kuin Lindenin työnteko! Hyvää ja huonoa vanhemmuutta voi olla niin monenlaista.
Elikkäs jos nouset kuudelta ja teet kolmisen tuntia töitä: mites jos ne lapset herääkin vaikka 7-8, aikaan ja haluaa aamupalaa, tai ei suostu nukkumaan päikkäreitä vaan roikkuu lahkeessa.
Sulla ei siis ainakaan ole kokopäivätyötä?
Mä olen osa-aikaisesti opiskellut kun olin äitiyslomalla ja täytyy sanoa että se oli kyllä yhtä tuskaa. Mutta mä en olekaan mikään superihminen.
mutta se ei saa tiputtaa muiden rimaa olla hyvä äiti. Logiikkasi mättää!
Ei muuten tapahdu usein. Ja päikkäreille nukahtavat kyllä yleensä myös hyvin kunnon ulkoilun päälle.
Kyllä mulla on kokopäivätienestit, noin 80 000 vuodessa. Opiskelemaan en ole tässä enää ehtinyt, sekin on kyllä haaveissa.
14
Vierailija:
Lapsi tarvitsee vanhempia. Äitisuhde on hyvin oleellinen lapsen maailmassa. Ei meidän tarvitse siltä osin olla tasa-arvoisia. Mieshän ei voi lasta alun alkajaan synnyttää eikä ruokkia.
Ihan biologisista lähtökohdista lähtien.
Mielestäni typerää sulkea faktat pois.
Toki olemme kehittyneet aatamin ajoista paljon, ja sinänsä sama kuka lasta hoitaa. Keinot ruokkimiseen etc. on kehittyneet.
Tässä keskustelussa unohdetaan vaan lapsi. On vanhempien oikeudet.
Ei lapsen.
Ihan tarkkaanottaen minusta lastensuojelun asia. Lapsi otettu, mutta ei aioittu itse hoitaa.
Tosin, näyttää siltä, että Suvi oppii. Ihminen, joka ei koskaan ole ollut vastuussa toisista. Nämä alkupäivät näyttävät hyvältä, Suvi on tehnyt muutoksia suunnitelmiinsa. Toivotaan vaan, että hän jää kotiin vielä joksikin aikaa, jotta ehtii oppia lisää.
Suvin äitiydelle huono homma, jos menee töihin. Äitiyden kehittyminen estyy. Ja tästä kaikesta kärsii se tärkenin LAPSI.