Lue keskustelun säännöt.
kumma juttu
27.09.2007 |
en ymmärrä marttyyriäitejä, joita omassa tuttavapiirissäni on joitain. ei ole aikaa, ei ole omaa aikaa, ei ole aikaa harrastuksille, ei ehdi, kun pitää tehdä ruokaa, ei ehdi kun pitää silittää, ja nuo lapset, pitää siivota, pitää tehdä sitä, pitää tehdä tätä, viedä lapset harrastuksiin, enhän minä nyt kahville ehdi, kotityöt odottavat. ei, ei elokuviin, ei yhdelle siiderille, ei syömään, ei kun pitää laittaa lapset nukkumaan. ei, ei, ei, ei jaksa, ei ehdi.
mikä ihme vaivaa? miksi ihmeessä on pakko tehdä kaikki itse, mitä tekee mies? ei mitään, kun sen ei anneta. ei osaa tiskata, ei osaa imuroida, ei laittaa ruokaa, ei olla lasten kanssa, ei mitään. jaa miksikö? kun nainen ei anna tehdä. kun minä itse!
itsellänikin on lapsia, on opiskelua, on töitä, on kotitöitä, on tiskausta, on pyykkiä. mutta spontaanius on tallella. kyllä mies pärjää ja naisella on oikeus. nih, sanon minä :)
Kommentit (29)
ei tainnut olla pointti, että nainen ei sitä pystyisi tekemään, vaan se, että kun on sovittu, että mies tekee sen, niin silti mitään ei tapahtunut!
Vierailija:
se liukuovi. jos sinä sen kerran jaksat saunaan saakka kantaa, niin mikset samalla vaivalla korjaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä kunnollisiakin tarjolla varmasti, mutta jos ekaan tarvii tarttua joka vähänkään on ollut kiinnostunut niin varmasti saa tuollaisen jota ei kiinnosta kuin oma työ/firma/omat menot ja lepäämiset. Muista viis!!!!
ei kukaan pariin pölypalloon kuole
Vierailija:
On niitä kunnollisiakin tarjolla varmasti, mutta jos ekaan tarvii tarttua joka vähänkään on ollut kiinnostunut niin varmasti saa tuollaisen jota ei kiinnosta kuin oma työ/firma/omat menot ja lepäämiset. Muista viis!!!!
Jahas, jos sitä sitten menisi kuuraamaan vessan kaakelinsaumoja hammasharjalla - eikös se ole jokaisen kunnon marttyyriäidin tunnusmerkki. Huutelen sieltä sitten, että on se nyt saatana kun ei täällä kukaan muu koskaan mitään tee.
Turhan siistiä ei meillä silti koskaan ole, enkä silitä mitään vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tämä marttyyriys ei olekaan naisen asenteesta kiinni, vaan siitä, että meni tekemään lapsia väärän miehen kanssa!
kohta tuleekin mies jo töistä kotiin. Lasten kanssa on käyty ulkoilemassa, tehty ruokaa, käyty kylässä, on siistiä, silitetty, tiskattu, lapset ruokittu ja nukkumassa. mutta ei, en ole marttyyri. tämä on vain elämää, tämän hetkistä elämää. :) t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä elämänkokemuksella sanoisin että kaikista tärkeintä ovat ihmiset; lapset, perhe ja EHDOTTOMASTI ystävät, tuttavat. Jos aina on kotona, taantuu ja on kuin tynnyrissä eläisi.
Mutta tiedän kyllä on paljon laiskoja/arkoja/itsekkäitä jne ihmisiä joilla on älyttömästi selityksiä sille että eivät halua jakaa asioitaan toisten kanssa.
SE on surullista, ennen kaikkea ihmiselle itselleen, sillä jokainen hetki vietettynä myös perheen ulkopuolista elämää rikastuttaa. Jonakin päivänä lapset ovat omillaan, eikä mieskään välttämättä ole valmis omistautumaan loppuiäkseen vaimonsa ainoaksi ihmissuhteeksi.
Itse olen melko erakkoluonne, olen silti tätä mieltä. Elämästä jääjäljelle vain ja ainoastaan se itä olet jakanut muiden ihmisten kanssa. Ei kotityöt, ei ansiotyöt.
Vierailija:
Olisi vain kiva, että mies tekisi edes jotakin, edes nuo ns. miesten työt. Katsos kun minä teen kaiken muun. Kaiken. Ja valittaakaan ei saa, ainakaan muualla kuin AV:lla, jottei ole marttyyri.
Joskus vain tuntuu siltä, että elämässä olisi kiva olla jotain muutakin kuin kotityöt ja lapset, mutta jos otan tehdäkseni vielä nuo ns. miesten työt, niin työmääräni vain kasvaa ja kasvaa - missä välissä minä sitten teen mitään muuta?