Jääkö toiset odottajat tosiaan sairaslomalle KIVUTTOMIEN supistusten vuoksi?

Ensin pötköttelin sairaalassa muutaman päivän ja sitten loput kotona. Vauva syntyi laskettuna päivänä :)

2 keskenmenoa.

Viikolla 28 todettiin kohdunkaula lyhentyneen ja avautuneen. Katsottiin ultralla ja todettiin, että on auennut myös sisäpuolelta.

Lääkäri määräsi loppuajaksi saikulle. Lapsi syntyi 36+4.

Olin hoitotyössä vuodeosastolla.



Supistukset olivat kivuttomia. Minulle on aivan sama, mitä joku ajattelee. Olisinko voinut olla loppuun asti töissä vai olisinko menettänyt kolmannenkin lapsen. Tärkeintä on, että kaikki meni hyvin.

avanneet kohdunkaulaa sentin ihan muutamassa viikossa rv30. Ja niihin auttaa todella lepo, itselläni ainakin alkaa tulla säännöllisiä kivuttomia supistuksia sarjana heti liiallisen fyysisen rasituksen jälkeen. Kyllä hyvin ymmärrän, että fyysisesti raskasta työtä tekevän saattaa olla yksinkertaisesti pakko jäädä saikulle, että kohdunkaula pysyy kiinni. Oma työni on henkistä ja tämä on eka raskaus jolloin kärsin noista supistuksista, kun olen kotiäitinä ja siis paljon aikaisempaa raskaammassa työssä.

Vk 36 mennessä en ollut ainuttakaan kipeetä tuntenut silti kaula kadonnut ja suu 3 cm auki, silti raskaus meni 38+4 asti. Saikulle jäin sillo 33 viikolla. KOlmosen kanssa jäin saikulle jo 22 viikolla kun kipeät supistukset alkoivat ja kaula lyheni ja suu aukesi. Onneksi levolla saatiin vauva pysymään sisällä 36+2 viikolle asti. Nyt kolmosta odotellaan 26 viikolla ja ekaa viikkoa olen saikulla, todennäköisesti loppuun saakka koska työni fyysistä ja kivuttomat säännölliset supistukset taas alkaneet.

Enkä yhtään pode huonoa omaatuntoa tästä kolmannesta.

muista muksuista onkin supistukset tosiaan huomannu paremmin;)

Onneksi tajusin mennä sairaalaan kun lapsivettä valui.

Ja vieläpä pätevämpi lääkäri kuin se, joka määräsi 37:n lepoon. Kannattaisi mennä Kelaan töihin kun osaat tehdä asiantuntevampia diagnooseja kuin potilaan oikeasti tutkinut lääkäri.



Minä jäin saikulle noin rv 24 raskaasta työstä (kotisiivousta). Kivuttomia supistuksia kun kantoi painavia tavaroita, vatsaa vihloi kumarrellessa ja iskias vaivasi ympärivuorokautisesti. Lääkäri totesi kohdunkaulan lyhentyneen ja pehmenneen, joten muutaman pätkän jälkeen sain saikkua loppuun asti. Voi olla että olisin töissä pystynyt olemaan ilman että vauva olisi kesken työpäivän tipahtanut housunlahkeeseen, mutta kaikki illat olisivatkin menneet levätessä että jaksaa taas seuraavan työpäivän. Niin marttyyri ei tarvitse olla, ei työ ole kaikki kaikessa.



Osa-aikainen sairausloma olisi voinut olla ihan ok juttu, mutta silloin Suomessa ei vielä ollut sitä käytössä. Eikä vieläkään taida olla kuin silloin kun toipilas palailee pitkältä sairauslomalta takaisin töihin.

Kivuttomat supistukset avasivat kohdunsuuta reilussa vuorokaudessa kolme senttiä. Viikkoja oli silloin 28. Ja saikkua tuli. Vauva syntyi viikolla 37.

rv 31 supistusten takia. Supistukset tuntuivat vatsassa mutteivat olleet lainkaan kivullisia. Sain suoneen supistuksia ehkaisevaa laaketta, kortisonipiikkeja lapsen keuhkoja varten jne. Supistuskayraa otettiin moneen kertaan, luvattiin paastaa kotiin jo aiekaisemmin mutten sitten paassytkaan kun supistukset eivat loppuneet.

Lapsi syntyi sitten rv 35, ja joutui olemaan muutaman paivan keskoskaapissa.



Eli se, etta supistukset ovat kivuttomia, ei tarkoita valttamatta sita, etteivatko ne olisi ns. " vaarallisia" . Onneksi itse tiesin taman ja ymmarsin menna sairaalaan ajoissa.

Jos olisin vielä kerran elämässäni raskaana, jäisin ihan varmasti sairaslomalle kivuttomien supistusten takia.



Koska minulla on synnytyksessä kivuton avautumisvaihe. Kivut tulivat vasta sitten, kun olin 8 cm auki. Eli olen mennyt sairaalaan vasta, kun olin 7 cm auki - kun en ole tajunnut, että synnytys on menossa.



Eli kiitos maalaisjärkeni: minä jäisin sairaslomalle.

Minun äidillä ei ole ollut kivuliaita supistuksia. Sekä minä että kaksi sisartani ollaan synnytty juuri ja juuri sairaalassa. Äiti mennyt ponnistavan sairaalaan. Äiti oli tosi huolissaan minusta, kun odotin esikoista, että tajuanko lähteä sairaalaan. No ei ollut kivuttomuus periytyvää. Onneksi vai valitettavasti?

mahdollisimman pitkään. Teen kuitenkin raskasta tehdastyötä. Paljon kantamista ja isojen koneiden kanssa ropaamista. Supistelu oli ihan jatkuvaa ei siis vain kiristellyt sillointällöin. Luotin lääkäriin ja olin saikulla.

Vierailija:

rv 31 supistusten takia. Supistukset tuntuivat vatsassa mutteivat olleet lainkaan kivullisia. Sain suoneen supistuksia ehkaisevaa laaketta, kortisonipiikkeja lapsen keuhkoja varten jne. Supistuskayraa otettiin moneen kertaan, luvattiin paastaa kotiin jo aiekaisemmin mutten sitten paassytkaan kun supistukset eivat loppuneet.

Lapsi syntyi sitten rv 35, ja joutui olemaan muutaman paivan keskoskaapissa.

Eli se, etta supistukset ovat kivuttomia, ei tarkoita valttamatta sita, etteivatko ne olisi ns. " vaarallisia" . Onneksi itse tiesin taman ja ymmarsin menna sairaalaan ajoissa.

Lisaksi en todellakaan ole niita, jotka " makaavat 9kk sohvalla" , painvastoin. Koittakaa nyt ihmiset ymmartaa, etta jos sinulle itsellesi ei ole tapahtunut jotain, niin silti on mahdollista etta niin voi kayda jollekin toiselle.

Pöyristyttää tämä ainainen toisten kyttääminen. ONko se nyt ap:ltä pois, jos joku jää sairaslomalle erilaisen vaivan vuoksi kuin itse jäisit? Tuskin kivuttomat normaalit harjoitussupistukset saa ketään lääkäriä kirjoittamaan sairaslomaa eli eiköhän kaikki sairaslomalla olevat ole ihan syystä. Kivuttomia supistuksiakin voi olla normaaleista poikkeavia. Vauva kärsii aina hapenpuutetta kohdun supistuessa eli ymmärrät varmaan sinäkin, hyvä ap, että vaikka kuinka olisi kivuttomia supistuksia, niin vauvalle ei ole hyväksi, jos niitä on liikaa.

Huoh, tuo asenne oli tuttu sairaalassa... että ei voi olla kivuttomia synnytyksiä.



Minä tosiaankin esikoisen kanssa tajusin lähteä sairaalaan vasta sitten, kun olin 7 cm auki. Kuopuksen kanssa ilmoittaudun Haikaranpesään yksilöllisen palvelun vuoksi. Kerroin huoleni, että todella, todella pelkään, etten tiedä, milloin lähden sairaalaan.



No, onneksi olin Haikaranpesässä. Menin sinne yks ilta ihan vain tarkistuttamaan tilanne (olimme sopineet, että saan tehdä niin). Kätilö oli aivan ihmeissään: nauha näyttää, että synnytän, naama näyttää, että en synnytä. Kivut tulivat, kun lapsivesi meni. Ja kun lopulta lapsivedet menivät, niin lapsi oli maailmassa kymmenessä minuutissa. Kotona jos olisin ollut, ei edes ambulanssi olisi ehtinyt paikalle.



Kätilöt olivat ihmeissään....ei kuulemma kellekään näin käy. Lääkäri sitten sanoi, että jos vielä kolmannen lapsen saan, niin joudun sairaalaan viimeiseksi kuukaudeksi.

Tuo kivuttomilla avautuminenkin, niinkuin kaikki muukin.



Minulla on supistellut jokaisessa paljon ja hartaasti, viikolta 20 lähtien. Välillä on sattunut paljon, välillä ei juuri lainkaan. Supistuksia on saattanut olla 15 minuutin välein koko päivän, tai 5 minuutin välein koko illan, ihan miten sattuu. Alkuun on saattanut olla supistuksettomiakin päiviä välissä.



Kuitenkin kun ekassa raskaudessa kohdunkaula lyheni, ja avautui hiukan, ja lapsi syntyi silti viikolla 41+ jotain, niin en ole viitsinyt välittää noista suppareista, enkä ole ollut saikulla. Neuvolalekuri on kyllä välillä pitänyt hulluna! =)

Eli tosiaan on yksilollista, ja raskauksienkin valilla on eroja. Mulla eka raskaus meni muutaman paivan yli LA:n ja toinen taas syntyi ennenaikojaan niinkuin kirjoitin. Eli ei tosiaankaan kannata tuomita toisia omien kokemuksien perusteella.