Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko väsynyt lapsi pakko ottaa kauppaan?
24.10.2008 |
Tosi tilanne viikko sitten. Äiti, isä ja lapsi olivat ruokakaupassa. Lapsi oli aivan puhki ja väsynyt. Itku ja kiukuttelu oli luonnollisesti melkoista.
Heräsi kysymys, että oliko kummankin vanhemman tultava kauppaan? Olisiko jompi kumpi voinut jäädä kotiin lapsen kanssa? Tai olisiko kauppaan voitu tulla vaikka sitten kun lapsi olisi ehtinyt nukkua päiväunet tai paljon aikaisemmin.
Tuntui lapsen puolesta tosi pahalta.
Kommentit (73)
Hoidossa en halua lasta pitää yhtään enempää, kun on pakko, joten siksi en käy kaupassa, kun lapsi on pk:ssa, vaan mieluummin lapsen kanssa. Meillä on joskus kiukuteltu kaupassa, mutta kertoja on maksimissaan 10 ja lapsi on nyt 5-vuotias. Meillä on edelleen väsyneenä kärryssä....käymme melkein joka kerta katsomassa leluosaston ja sitten yhdessä hoidamme ostokset. Lapsi etsii esim. maito-osaston jne, minä toki päätän, mitä kaupasta ostetaan. Jos lapsi on kiukutellut isommin, on pidetty pieni tauko, ettei pääse kauppaan mukaan. Kerran jopa keskeytin kauppareissun ja kannoin huutavan lapsen kotiin, ilman ostoksia. Kaikki tuijottivat ja itseäni harmitti, että ruoat jäi ostamatta, mutta joskus on vaan pakko olla välittämättä muista ja kasvattaa lasta jopa julkisella paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes sen verran rytmittämään päivää että lapsen kanssa EI ole pakko
mennä kauppaan esim päiväuni aikaa, todella myöhään illalla.
Mutta joskus on toki pakko.. Mistä tiedät että lapsella olisi isä esim kotona joka katsoisi lasta?!
Yksin huoltajatkin käyvät kaupassa :D
Ja jotkut lapset eivät osaa käyttäytyä!
Oma 4v osaa onneksi, ei ikinä ole kiukutellut. Ei myöskään koskaan lähdetä kauppaan ns siihen aikaa kun tiedän että lapseni on väsynyt.
koska ajokorti on vain miehellä ja ruoanlaittotaito minulla. Ei siis todellakaan osta kaupasta kaikkea tarvittavaa vaikka miten tarkkoja listoja tekisin, ei löydä jotain tai ostaa vääränlaista, unohtelee yms.
Joten molempien on pakko lähteä. Lapsia on neljä ja ruokaa kuluu niin paljon ettei sitä voi koko viikoksi ostaa lauantaisin, kerran viikossa arkisin sitten raahataan koko porukka kauppakeskukseen. Mies myös maksaa ostokset ja pakkaa/nostelee kasseja eikä muutenkaan olisi kovin mukava varmaan istua tuntia pimeässä parkkihallissa lasten kanssa, siksi mennään kaikki.
Kun on päivän töissä niin kuinkas menet kauppaan niin että lapset eivät olisi väsyneitä? Mielelläni kävisin rauhassa ja jättäisin lapset kotiin jonkun hoitoon mutta kukapa niitä hoitais...
sulle pitäis laittaa sinne porttikielto, että päästään sinne omien "itkukuorolaisten" kanssa. Korvatulpat on keksitty jos niin häiritsee.
Joskus kuitenkin halutaan yhdessä miettiä esim. viikonlopun ruokia, ostaa sunttärilahjoja jne, ja silloin on lapsetkin raahattava mukaan. Aina sitä kiukuttelua ei voi ennalta arvata, uhmaikäinen on aika arvaamaton. Mua ei säälitä yhtään jos jonossa seuraava saa migreenin kun meidän newiti huutaa, kyllä pitäisi elämään ääntä mahtua, ehdointahdoin ei lapsia kauppaan raahata väsyneenä, mutta aina sitä ei voi välttää, ja raskaampaahan se kuitenkin on meille vanhemmille ja sille lapselle, voi voi jos joku sinkku ei hetken huutoa kestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mieluummin jätän lapset kotiin kaupassa käynnin ajaksi, tai mies käy yksin. Jos siis ei ole aivan välttämätöntä ottaa lapsia kauppaan mukaan, joskus toki niinkin. Harvoin jossain energianpuuskassa mennään koko perheellä kauppaan. Niin ja lapset 3v ja 1v. Oppivat taatusti "käyttäytymään" kaupassa joskus myöhemminkin.
Jos ajattelis niin marketit ja kauppakeskukset eivät olisi täynnä lapsia vanhempineen :-).
Meillä päin ainakin on paljon lapsia kaupoissa ja jotkut jopa kiukuttelevat...
Mekin mennään usein koko perhe kauppaan ihan vaan huvin ja yhteistekemisen vuoksi. Me tehdään monia muitakin asioita yhdessä lapsien kanssa vaikka ilman olisi helpomaa (kuten esim. siivoominen, ruanlaitto yms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se migreeni nyt mitään ole, mitä nyt oksettaa ja pari kertaa olen pyörtynytkin kivusta.
Ja juu, kyllä, elämästä lähtee ääntä, lapsilla on joskus huonoja päivä eikä sille voi mitään, ja joskus se huutava lapsi on vaan pakko ottaa mukaan. Mutta kai se silti saa harmittaa jos pitkän aikaa joutuu kiljuvaa lasta kuuntelemaan, ihan kuin esim. naapurin möykkää hiljaisuusajan jälkeen, tai jos löyhkäävä puliukko istuu viereen ja ryhtyy räyhäämään? Vai onko niin että aina pitäisi vana myhäillä, sellaista se on, eikä koskaan, ikinä, milloinkaan missään tilanteessa saisi ärsyyntyä toisten ihmisten huonosta käytöksestä?
Mua ei säälitä yhtään jos jonossa seuraava saa migreenin kun meidän newiti huutaa, kyllä pitäisi elämään ääntä mahtua, ehdointahdoin ei lapsia kauppaan raahata väsyneenä, mutta aina sitä ei voi välttää, ja raskaampaahan se kuitenkin on meille vanhemmille ja sille lapselle, voi voi jos joku sinkku ei hetken huutoa kestä...
Kun LAPSEN ei tartte osata käyttäytyä! :)
Itse kuuntelen ihan mielelläni lapsien huudot kuin siitä ärsyyntyisin. Lapsen paikka ei ole istua hiljaa sohvalla kädet ristissä. Eikä sitä voi vaatia. Jos joku vanhempi niin tekee: kyllä siihen reagoin vahvemmin kuin lapsen "huonoon käytökseen".
Jos spurgu tulee räyhäämään. Soitan paikalle poliisin.
Jos lapsi lyö lelulla: lapselle sanotaan ettei niin tehdä. Jos vanhempi käyttäytyy väkivaltasesti LASTA kohtaan: soitan poliisin.
Nää asiat ei ole vaikeita. Asioilla on toki rajansa mutta lapsen käytöstä voi opettaa oikeaan.
Ei lapsia voi pitää kotona "kunnes osaa käyttäytyä". Omat lapset juuri osaa käyttäytyä koska tilanteita ei kaihdeta ja niitä opetellaan. Ja se on toistoa.
Lapsellakin on oikeus olla surullinen, vihainen, harmittaa.. Ei lapselle voi sanoa että nyt hiljaa; häiritset toisia kiukulla.
Mutta aikuisen pitää käsittää että lapsella on tunteet ja lapsi opettelee vasta elämää.
Monesti on kyseessä vanhemman tilannetaju joka ohjaa tilannetta pahempaan tai huonompaan. Jos vanhempi ei koskaan opeta lapselle miten tunteita käsitellään tms niin aika kamalalta kuulostaa.
Ei lapsen takia voida elää pumpulissa.
44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, lapsella on oikeus olla vihainen, mutta kyllä minä olen sanonut ettei esim. bussissa saa huutaa vaikka kuinka kiukuttaisi koska se häiritsee toisia - ja kas kummaa, lapset ovat hyvin nopeasti oppineet ettei julkisilla paikoilla möykätä vaikka suututtaisikin. Ei meillä tunteita kielletä, mutta jos lapsi ei saa kiukuissaan lyödä toisia, niin miksi pitäisi saada kailottaa jossain bussissa, ravintolassa, kirjastossa ym.? Eikä tämä tarkoita että koko ajan pitäisi olla tekohymy naamalla, eli tunteita ei kielletä. Mutta tunteiden ilmaisussakin pitäisi ottaa toiset huomioon.
Ja minusta lapsenkin tulee osata käyttäytyä - toki pitää huomioida lapsen ikä eikä vaatia kaksivuotiaalta samaa kuin 12-vuotiaalta. Jos lasta ei vaadi käyttäytymään, niin miten hän sen koskaan oppii?
Kun LAPSEN ei tartte osata käyttäytyä! :)
Itse kuuntelen ihan mielelläni lapsien huudot kuin siitä ärsyyntyisin. Lapsen paikka ei ole istua hiljaa sohvalla kädet ristissä. Eikä sitä voi vaatia. Jos joku vanhempi niin tekee: kyllä siihen reagoin vahvemmin kuin lapsen "huonoon käytökseen".
Ei lapsia voi pitää kotona "kunnes osaa käyttäytyä". Omat lapset juuri osaa käyttäytyä koska tilanteita ei kaihdeta ja niitä opetellaan. Ja se on toistoa.
Lapsellakin on oikeus olla surullinen, vihainen, harmittaa.. Ei lapselle voi sanoa että nyt hiljaa; häiritset toisia kiukulla.
Mutta aikuisen pitää käsittää että lapsella on tunteet ja lapsi opettelee vasta elämää.
tältäkin palstalta, jossa siis varmaan kaikki lapsellisia, löytyy niin jumalattoman paljon lapsivihamielisiä ihmisiä...
Miten ei aikuinen ihminen voi sietää toisten lapsia edes kaupassakäynnin ajan?
Ja ihan turha tulla selittelemään, että sitä lapsen etuahan minä vaan ajattelin...
Paskat!
Tällä palstalla ei monia löydy, jotka oikeasti olisivat toistensa lapsista huolissaan!
Omaa napaanne te vaan ajattelette!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina huutanut, ihan joka paikassa. Joskus pahoitin mieleni niin, etten kuukauteen liikkunut mihinkään, maksoin naapurille siitä hyvästä, että katsoi lastani sen aikaa kun kävin kaupassa. Joku bussissa tokaisi, että "kehtaavatkin tuoda lapsia julkisille paikoille huutamaan" - pakko oli, että pääsi lääkäriin.
Jos ja kun ei toisten elämäntilannetta tiedä, niin toisinaan olisi hyvä olla hiljaa. Ihan kuin itse olisin neljä vuotta nauttinut ympärivuorokautisesta huudosta... :(
Alue: Aihe vapaa
oma mieheni on niin paljon töissä, että lapset ovat aina mukanani kun hoitelen asioita, kuten kaupassa käyntejä.
Viisikymppinen työkaverini ihmetteli, miksi niitä lapsia kuljetetaan joka paikassa, kuten kauppakeskuksissa (..?)...Lasten paikka on kuulemma kotona. Mutta että vauva-palstan ihmisetkin häiriintyvät näiden pienten ihmisten olemassa- ja mukanaolosta. En voi ymmärtää...