Miksi minulle ei ole tullut kummassakaan synnytyksessä ponnistamisen tarvetta?

Sehän voi viedä ponnistamisen tarpeen ainakin. Kuulemma imukuppisynnytykset ovat lisääntyneet juuri sen epiduraalin yleistymisen vuoksi. Sitten tuli mieleen että kauanko ovat odottaneet sitä että tuleeko sulle ponnistamisen tarvetta vai onko homma mennyt tyyliin "nyt olet 10cm auki, ala pusata"? Koska monella tulee siinä vaiheessa ns. suvantovaihe. Supistukset saattaa jopa pitää taukoa ennen ponnistusvaihetta. Minä olen siitä onnellinen että homma on molemmilla kerroilla mennyt omaan tahtiini, pystyasennossa oon ponnistanut molemmat viidessä minuutissa. Mulla taas on istukka temppuillut eikä meinaa lähteä "säädetyssä ajassa" pois. Se on mun heikko kohtani...

itselläni epiduraali vei ponnistamisen tarpeen kokonaan (vei tosin kyllä kivutkin). Toka kerralla kun en ottanut epiduraalia, olin ihan ihmeissäni, että hei tältäkös se ponnistamisen tarve tuntuukin. Ja joo oli sitten tietysti helpompaa (joskin paaaaaljon kipeempää) synnyttää.

mutta seuraavan synnytyksen spinaali kyllä vei.

Sisulla vaan ja hammasta purren oon pönnänny sen vauvan ulos.

Tässä vimpassa uhkasivat myös panna tipan kun kieltäydyin ponnistamasta(kun musta se on koko synnytyksen kauhein vaihe) mut sitten kun menasivat sen tipan laittaa niin "tajusin" että pakko tääkin vaan on ulos punnata.

Kivunlievityksenä ilokaasu.

Kaksi epiä ja yksi luomusynnytys

alatiesynnytystä, ekassa ei kerennyt tulla ponnistamisen tarvetta kun laitettiin ponnistamaan hiukan hyvissä ajoin kun kohdunsuulla vielä liparetta jälellä. Synnärillä hirvee hösä ja tarkotus saada mamma äkkiä salista veke..PCB puudutus oli siinä mutta ei ollut vaikuttanut enää moneen tuntiin.. Huonostihan siinä kävi, päinvastoin kuin piti,voimat loppui tyhjän ponnistamiseen ja poika otettiin imukupilla.



Toisessa synnytyksessä oli myös PCB mutta ei auttanut mitään, ponnistutti ihan oikeesti ja oli eri kiva työnnellä!



Kolmosen kanssa sain epiduraalin ja se vei ponnistamisen tarpeen mutta kolmatta kertaa asialla niin osasi hyvin ponnistaa ilman työnnättämistäkin=)



nelonen tuli sektiolla ja sitä älä missään nimessä vapaaehtoisesti valitse , ponnistuskipu on pientä sektion jälkeiseen kipuun, kolmannella kerralla jälkisupparitkin on usein itessään jo tosi kipeet ja kun on vielä iso haava mahassa niin... en suosittele.

ja ihan luomuna olen kaksi kertaa synnyttänyt.

Pelkällä lihasvoimalla väänsin, ihan hirveää oli :( ja piiiitkään kesti.



En halunnut oksitosiinia vaikka sitä koko ajan tarjottiin, kun ajattelin etten kestä yhtään enempää kipua enää.

oli imukuppisynnytys. Kätilö kertoi aina milloin supistelee vatsasta kokeilemalla ja sillon piti ponnistaa. Olihan se kyl kokemus..

Ekassa sain epiduraalin ja ajattelin että johtuu siitä, mutta toinen meni ilman mitään kivunlievitystä ja taas sama juttu.



Kätilö sitten aina sanoi että nyt ala ponnistaa kun supistus alkoi. Ja lyhyet ponnistusvaiheet silti, eli se sujui onneksi hyvin. Ehkä siinä oli sellainen suvantovaihe kuten joku tuolla mainitsi, mutta molemmilla lapsilla oli sydänäänissä hidastumista aina supistusten aikaan, joten piti saada nopeasti ulos. En tiedä olisiko muuten odoteltu? Napanuora oli kaulan ympärillä kummallakin.

mutta seuraavan synnytyksen spinaali kyllä vei.

Toisessa ei tullut ollenkaan ponnistamisen tarvetta, spinaali oli annettu.

Muutenkin synnytys oli tosi nopea, käynnistettiin zytotecillä. Imukuppia ei kyllä tarvittu, ponnistin aina supistuksen tullessa. Tässä ponnistusvaihe oli 9 min.

Se varmaan vei ponnistuksentarpeen. Mitään ongelmaa siitä ei kyllä tullut, ponnistin silti. Sehän on ainoa tapa saada lapsi maailmaan, ei se sieltä itsestään tule.