Mitä tehdään, jos vanhemmat eivät pysty hakemaan sairastunutta lasta kesken päivän hoidosta?

Mun lapseni aloitti tänä syksynä pk:ssa Vantaalla. Varahakijoita pystyi ilmoittamaan papereihin kaksi. Kuulemma heidän tulee olla henkilöitä, joihin voi myös hätätilanteessa olla yhteydessä jos kumpaakaan vanhempaa ei saa kiinni. Satunnaisia hakijoita juuri ap:n kuvailemassa tilanteessa ei tarvitse kirjallisesti ilmoittaa, silloin riittää puhelinsoitto. Mulle nimenomaan sanottiin, että " koko naapuruston nimiä ei tarvitse antaa vaikka joku heistä joskus hakisi lapsen hoidosta. Silloin riittää puhelinsoitto."

työntekijätkin sanovat että ei haittaa, lapsi voi lepäillä toisessa huoneessa.



Mutta selän takana ovat kyllä ihan toista mieltä. Tuntemaani lastenhoitajaa vituttaa ihan sairaasti sellaiset välinpitämättömät vanhemmat, jotka eivät ennen neljää ehdi sairasta lasta hakemaan.

että miten voi olla akateemisia, menestyviä ihmisiä, jotka ei kykene hoitamaan arkea ollenkaan? Joilla ei ole ystäviä/tuttavia/ketään, jolta pyytää apua.



Ja jotka suuttuu täälläkin silmittömästi, kun joku kehtaa sanoa, että sairas lapsi kuuluisi omaan kotiinsa.



Siis se OMA lapsi, eikä kuka tahansa lapsi.

Jos hoitohenkilökunta on noin työelämän realiteeteista kaukana eikä pysty asiaa edes ilmaisemaan selkeästi, niin ihmettelen. Edelleen, eiköhän jokainen vanhempi hae lapsensa heti kun mahdollista, toisilla vain asian järjestäminen saattaa kestää kauemmin kuin muilla. Kaikki eivät ole niin onnekkaita että työpaikka on ihan päivähoidon vieressä ja työ sellaista että tekemättömät työt voi helposti jättää vaikka seuraavalle päivälle.

Vierailija:

saako siitä oikeasti hyvän mielen, kun haukkuu ja syyllistää toisia ja on ivallinen. Millaisiahan ihmisiä tällaiset henkilöt ovat oikeassa elämässä. Joka vaikeuteen pitäisi olla varautunut ja kaikki asiat ennakoida, voiko joku tosiaan tehdä niin.

Että jos elämässä kohtaa minkäänlaisia vaikeuksia niin on " uusavuton, laiska, tehoton ja sosiaalisesti lahjaton" kuten eräs näistä hyvänmielenlähettiläistä täällä asian ilmaisi. Miksi te täydelliset ette sitten auta meitä epätäydellisiä haukkumisen sijaan?

kaiket päivät. Kun jonkun ne asiat on hoidettava, tehtävä ja organisoitava. Ja kun joku on oikein tumpelo, se yleensä vaatii joustoa kaikilta muilta.

Kyse on siitä että kuinka helposti ja nopeasti töistä pystyy irrottautumaan kesken päivän, eikä kuinka arkea ei pysty hoitamaan ollenkaan !? Ja muuten sairastumiset ja tapaturmat eivät tule kello kaulassa, että vaikka kuinka ennakoisi kaiken ja loisi vaikka millaiset turvaverkot, niin yllättäviä tilanteita voi silti tulla. Luulisin että tämä on ihan ymmärrettävä asia.

että saa sen sujumaan vain optimitilanteissa. Eli jos vähänkin tulee kuprua, lapsi pötköttää sairaana hoitopaikassa.



Ei ole kummallakaan yhtään joustoa, ei ole varauduttu hätätilanteisiin (joita lapsiperheissä oikeasti on), ei ole mietitty onko työt oikeasti elämänvaiheeseen sopivat, vaan jähitetään hulluina omissa oikeuksissa, ei rakenneta turvaverkkoa, vaikka tiedetään, että se ainoa mummo asuu 500 kilsan päässä ja on umpisokea jne.



Eli osataan käydä töissä ja töissä ollessa keskittyä siihen omaan työhön ja osataan hakea lapselle hoitopaikka ja sekin vissiin sitten niin, että tuupataan se hakemus sisään kuin lottokuponki miettimättä yhtään onko mitään järkeä muuttaa 50 kilsan ja pitkän junamatkan päähän molempien töistä ja hakea se hoitopaikka sieltä, eikä työpaikan vierestä jne. jne. jne.



Ei osata lainkaan luovia, joustaa, järjestellä, verkostoitua eikä ajatella ketään muuta kuin ihan sitä itseä.

Aika röyhkeä asenne sinulla.



152

lapsi saattaa sairastua ja minun on pakko lähteä. Yleensä en ota sellaisia töitä joista en pääse tarpeen vaatiessa lasta hakemaan. Mutta kun joskus tulee sellainen keikka eteen, niin varoitan etukäteen anoppia ja exää.



terv. kolmen yh

Jos noin miellyttävä ja valoisa henkilö olet, miksi hyökkäät minun kimppuuni?



152

joutuu pari tuntia odottamaan oksennustaudissa.

Vierailija:

ja rukattu uraa. Ei siitä mitään haittaa ollut, päinvastoin.

Ja turvaverkon saa luotua, jos haluaa. Tasan on omista kyvyistä kiinni.

Ne on kaikki valintakysymyksiä. En kyllä tajua lääkäriä tai pappia, jotka ei arvosta ihmisiä tuon vertaa. Falskeja saarnoja tulee, eikä varmaan hoitotyökään ole järin ihmisläheistä. No, se ei varmaan kirurgiksi ajakaan, rahanahneushan siinä ratkaisee.

En olekaan korvaamaton työssäni ja kyllä, voin lähteä sieltä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mutta katsos, asumme aika isossa kaupungissa ja täältä saattaa hyvinkin mennä tunti, puolitoista sinne päiväkodille. En ole USA:n presidentti.



Ja kyllä, tällasia tilanteita tulee ehkä kerran vuodessa, sillä en koskaan vie puolikuntosia lapsia päiväkotiin, vaan jos on sairastunut tarhassa niin on ollut todella yllättävä sairastuminen.

Kerran yksi 1 v odotti kuumeessa äitiään koko päivän, aamupäivällä soitettiin ja 15 vaille viis äiti haki. Isä oli tärkeässä palaverissa ja äiti koulutuksessa ja mummo asui 100km päässä. Sääliksi kävi sitä kuumeista pikkuista.

että eivät ymmärrä, miten joillakin ei ole yhtään ystäviä, jos joku kertoo, että eteen tulee jotain vaikeuksia. Miten jonkun on mahdotonta ymmärtää, että kaikkien ystävät eivät ole työttömiä tai kotiäitejä, jotka päivystävät puhelimen ääressä, vaan ystävilläkin on omia arjen vaatimattomia velvoitteita, kuten oma perhe tai työ, vaikka miten olisikin halua olla aina toista auttamassa...

Esim. vesirokko tarttuu eteenpäin jo pari päivää ennen kuin näpyt ilmestyy lapselle. Vatsatautipöpötkin on ollut lapsessa jo ennen kuin tämä yksilö ekan kerran oksentaa tai ripuloi. Ja flunssan oireet, kuten nuha ja yskä, normaalistikin kestää jopa kolme viikkoa, pidä siinä sitten ipana koko sen ajan poissa hoidosta.



Ja kyllä, kyllä mua v*tuttaa jo valmiiks, jos kuulen että lähipiirissä on ollu vatsatautia, ja on pienikin mahdollisuus, että se on tarttunut omaan perheeseen.



Ja me kyllä päästiin kohtuu nopeasti hakemaan esikko hoidosta niinä onnettomina kertoina, kun sairastui kesken päivän, mutta sen verran inhimillisyyttä mulla on, että ymmärrän, ettei aina ole mahdollisuutta olla tunnissa tai edes kahdessa hakemassa kipeää raukkaa kotiin.



Ja senkin ymmärrän, että tukiverkon kasaaminen voi olla tosi hankalaa. Voihan tilanne olla vaikka se, että just on muuttanu kauas entisestä toimivasta tukiverkosta, eikä vielä oo ehtiny uutta saada toimivaks.



Ite oon nyt kotiäitinä, ja sen sanon suoraan, etten menis kuin erittäin pakottavassa tilanteessa hakemaan toisen vatsatautista lasta omiani tartuttamaan. Jonkun flunssaisen voisin hakea. Mutta en todellakaan kaikkia pöpöjä vapaaehtoisesti kotiini kanna. Siellä tarhassa ne pöpöt on ehtiny jo, kuten aikaisemmin totesin, tarttua ennen oireiden alkamista, joten so what.

Vierailija:

Niin pyydän anteeksi, joudutte palaamaan kotiin, soitelkaa uutta aikaa myöhemmin! Lähdin juuri hakemaan sairasta lastani hoidosta!

Tai olen myös ensiapupolilla ainoana hoitajana vuorossa, ei varmaan haittaa että laitan luukun kiinni, seuraavaan päivystykseen on matkaa vain 80km.

Entäs kun sinun lapsesi on päiväkodissa ja oksentelee ja ripuloi 10 minuutin välein. Vuorossa on enää yksi lastenhoitaja ja paikalla 5 muuta lasta, joista osa taaperoita?

Jättääkö se hoitaja sinun muksusi vessaan makaamaan paskassaan? tai no taaperot johonkin keskenään?

Toisetkin ihmiset ovat tärkeitä. Mitä jos laittaisit varahakija-asiat kuntoon sinäkin?

ulkomailla kerran,pari tai on pois koko vkn. Tai sitten on kokouksia kokouksien perään, tärkeitä vieraita jne.. Pointti on se, että meistä kummastakin oma 3v on niin ensisijaisen tärkeä, että olemme tämän koko viikon hoitaneet flunssaista lasta itse, huolimatta " pakottavista" työkiireistä. Kun hoidosta soitettiin miehelle (olin silloin tavoittamattomissa) lapsen sairastuneen, niin mies keskeytti kokouksen heti ja lähti hakemaan lasta. Jätti myös menemättä kentälle palaveriin ulkomaisten kollegojen kanssa ja siirtämään kaikkea sovittua jne

Tämän viikon olemme sumplineet niin, että olemme puoliksi hoitaneet lasta ja arvatkaas mitä: maailma ei seisahtunut siitä, että olemme olleet pois töistä ja jos meitä kumpaakaan ei olisi saatu kiinni, niin tottakai meillä on varahakijoita. Mutta pääsääntöisesti, jos vain olemme fyysisesti hakumatkan päässä, haemme lapsen itse, oli työssä tilanne mikä tahansa.

Voiko joku olla oikeasti sitä mieltä että lapselle on parempi että vanhempi säntää heti hakemaan tätä päiväkodista vaikka vanhempi saisi sitten potkut ja syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta, pahimmillaan kuolemantuottamussyytteen? Sittenhän lapsen on hyvä olla kun vanhempi on vankilassa - sieltä varmaan päästetään lähtemään välittömästi?





Sitäpaitsi meillä ainakin päiväkoti soittaa ihan mitättömistä asioista ja siksikään en jaksa aina kauheasti innostua lopettamaan töitä kesken kaiken. Ensimmäinen kysymykseni on yleensä aina että " Oletteko nyt ihan varmoja että lapsi on sairas?"



Esimerkiksi meille on soitettu päiväkodista että lapsi on sairas kun hänen silmänsä rähmii - siis tosiaankin on aamulla rähmää silmässä ilman ensimmäistäkään merkkiä tulehduksesta!



Keskimmäisen lapsen " mahataudista" soitettiin myös muinoin useita kertoja. Lapsella oli todella löydä kakka vuoden ikäisestä melkein kolmevuotiaaksi ja sen takia käytiin kaikenlaisissa tutkimuksissakin mutta mitään vikaa ei löytynyt ja asia hoitui ajan kanssa itsestään. No, sitten aina kun päiväkodissa oli joku sijainen tai vähän harvemmin lasta hoitanut hoitaja niin tuli soitto töihin että ipana on mahataudissa... pahimmillaan jonkun kerran kun haimme lapsen pois niin sitten ei olisi annettu tuoda päiväkotiin seuraavanakaan päivänä kun on mukamas kipeä.



Kerran on myöskin päiväkodissa mitattu " kuumetta" kun lapsi oli hiki päässä juossut jumppasalissa ja puuskuttanut punaisena ja sitten on saatu kuumemittari heilahtamaan tuonne 37,5:een - ja äkkiä soitto vanhemmille! Kumma kyllä se kuume ja punoitus oli ehtinyt häipyä kokonaan siihen mennessä kun vanhempi puolen tunnin päästä oli päiväkodissa ja lapsi söi tyytyväisenä ja hyvällä ruokahalulla lounasta.



Tällaisten puheluiden jälkeen ei yleensä jaksa kovin vakavasti suhtautua päiväkodin sairaussoittoihin vaan useimmiten tulee torpattua päiväkodin keksimät " sairaudet" jo puhelimessa ja annettua vähän ohjeita... Toki jos on oikea vika tai sairaus niin lapsi pyritään hakemaan pois.