Mitä tehdään, jos vanhemmat eivät pysty hakemaan sairastunutta lasta kesken päivän hoidosta?
Onko se lapsen hakeminen velvollisuus, jonka laiminlyömisestä seuraa jotain sanktioita ja kuinka nopeasti hoitopaikan ilmoituksesta hakijan pitää olla paikalla? On varmasti paljonkin vanhempia, jotka eivät työnsä luonteen vuoksi vain yksinkertaisesti pysty hakemaan lasta kesken päivän lyhyellä varoitusajalla ja jos kerran lasta ei anneta kuin niille ihmisille, joiden nimi lukee hoitosopimuksessa varahakijoina, niin eihän sitä varahakijaakaan normaali ihminen saa paikalle.
Kommentit (190)
JA ainakin meillä hoitaja on valmis joustamaan, koska tietää että emme ihan heti pääse hakemaan.
On ollut tilanteita, että mies on ollut työmatkalla ulkomailla ja minä työmatkalla parin sadan kilometrin päässä. Eipä ole auttanut muu, kuin ajaa talla laudassa 200 kilsaa ja mennä hakemaan lapset.
Meillä työmatkoja ja niiden ajankohtia ei todellakaan voi valita. Teemme työtä tiimeissä, joissa täytyy ottaa huomioon muidenkin aikataulut. Lisäksi kaikki riippuu asiakkaan aikatauluista.
Onneksi kesken päivän sairastumisia tulee vain noin kerran vuodessa. Sen takia ei tulisi mieleenkään alkaa vaihtamaan työpaikkaa. Varahakijarinkin on pakostakin aika pieni, kun ystäväpiiri on myös työssä käyvää.
Voisiko joku kirkasotsainen idealisti selittää tyhmälle minkä takia työssäkäyvät vanhemmat, jotka eivät heti pysty singahtamaan kohti päiväkotia tai järjestämään varahakijaa ovat aina ja joka tapauksessa väärässä, huonoja vanhempia ja uusavuttomia.
En yhtään ihmettele miksi syntyvyys alenee.
Siis vakavalla naamalla väitetään, että ollaan uralla niin huipulla ja työssä niin korvaamattomia, että jos oma lapsi sairastuu kerran päiväkotiuran aikana, niin sieltä työstä ei päästä paria tuntia aiemmin pois, eikä edes puhelin tavoita. On täällä uraohjuksia! Miten teillä on oikeasti resursseja ja aikaa notkua täällä vänkäämässä?
et voi olla niin korvaamaton työssäsi, ettet pääsisi lasta hakemaan. Et voi olla. Vai oletko joku USAn presidentti tms.
Se että et ole viitsinyt aiemmin nähdä vaivaa turvaverkon luomiseen, on vain sitä löperöä vanhemmuutta ja uusavuttomuutta. Jälkimmäistä toivottavasti et sitten osoita siinä vastuullisessa työssäsi, sillä sitten työpanoksesi on _käytännössä_ totaalisen hyödytön! Yleensä uusavuttomat uraohjukset saa firmoissa enemmän vahinkoa kuin hyötyä aikaan, koska sähläävät ahkerasti, mutteivät vain käytännössä tajua yhtään mitään, kun maalaisjärki on ihan hukassa.
Minä puolestani uskon, että lapsen on parempi asua ja kasvaa ihan jossain muualla kuin Helsingissä. Me valitsimme pikkukaupungin, jossa elämä, lapset ja nuoriso on huomattavasti terveempää kuin Helsingissä. Koen päivittäisen elämisen kuitenkin tärkeämmäksi kriteeriksi, kuin opiskelijan olemassaolon ihan siltä varalta, että lapsi sairastuu.
Lapset ovat olleet kohta kaksi vuotta päiväkodissa ja streptokokki- ym. kierteistä huolimatta olen joutunut vain kerran tai kaksi hakemaan lapsen kesken päivän. Silloinkaan lapsella ei ollut mitään hätää, vaikken heti päässytkään. Lepäili omassa rauhassa...
t. 86
Tietenkin se levisi sit koko ryhmään ja 60% lapsista sairasti vesirokon :(
Minusta Helsinki tarjoaa lapselle parhaat eväät. Pikkukaupunkimiljöössä kasvaa vain pikkusieluja pienissä piireissä pienin resurssein.
Kuten nyt jo tässäkin näkyy - ei edes turvaverkkoa ole. Meillä on.
85/87
että lapsen on parempi asua rakastavien vanhempien kanssa.
sellaisten jotka ei tuuppaa lapsiaan päiväkotiin puolikuntoisina turvaverkon puuttuessa tai pidä siellä sairaina turvaverkon puuttuessa ja uusavuttomuuden estäessä sairaan lapsen hakemisen.
Niin ja jos sinulla on siis ollut vakkaripaikka ja alaan liittyvä vähintään viiden vuoden koulutus?
Meillä sumplitaan vanhempien menot 95 % ettei ole päällekkäin, ja varahakijoita on kaksi, mutta tottakai voi huono tuuri käydä silti. Mutta niinpä se voisi vaikka mä olisin vaihtanut niihin kynä tippuu käteväsi -hommiin - entä jos auto hajoaa, bussi ajaa kolarin, mä saan sairaskohtauksen tms enkä pääse silti tunnin sisään hakemaan lasta vaikka olen jo matkalla?
Itse olen esimerkiksi opiskeluaikana ollut siivoojana elintarviketehtaassa, jossa todellakaan ei kännyköitä pidetty mukana, tauoilla saattoi käydä tarkistamassa, eikä niin vain voinut lähteäkään. Eli ei kyse ole välttämättä mistään uraohjuksista, ainoastaan työn luonteesta.
Vierailija:
Siis vakavalla naamalla väitetään, että ollaan uralla niin huipulla ja työssä niin korvaamattomia, että jos oma lapsi sairastuu kerran päiväkotiuran aikana, niin sieltä työstä ei päästä paria tuntia aiemmin pois, eikä edes puhelin tavoita. On täällä uraohjuksia! Miten teillä on oikeasti resursseja ja aikaa notkua täällä vänkäämässä?
lähteä aikaisemmin työstä - eikä myöskään siivoojan mies, ikinä milloinkaan kertaakaan.
Onneksi en ole sitten siivooja, ihan tavallinen akateeminen vain!
Ei se ryhmän muiden lasten tarttuminen enää siitä tunnista suuntaan tai toiseen ole kiinni. Toki ymmärrän, että päiväkodin henkilökunnalla lapsen sairastumisesta on lisätytä, ja se on kurjaa, mutta näin tämä elämä vaan välillä menee. Jos saisin valita, niin paitsi omat, kaikkien muiden lapset olisi koko ajan terveitä. Mistä tuli mieleen, että muistetaanhan kaikki pestä käsiä tosi hyvin tänä syksynä, jooko? Sillä säästytään jo aika moneltä turhalta taudilta.
ja sitten vielä joku mummo tai pappa aina auton kanssa valmiina odottamassa, tarvitaanko apua. Jos itse lähden töistä saman tien kun kuulen, että lapsi on sairaana, kestää kuitenkin ainakin tunnin, kun olen päiväkodissa, ruuhka-aikana vieläkin kauemmin, joten kyllä se lapsi jonkun ehtii jo siinä ajassa tartuttaa. Kohta joku varmaan kirjoittaa, että on edesvastuutonta mennä toiselle puolelle kaupunkia töihin, pitäisi jäädä kotiin, jos ei kykene päiväkodin nurkalta töitä hankkimaan.
En ole töissä korvaamaton mutta saattaa mennä hetki ennen kuin pääsen lähtemään. Ja senkö takia minun pitäisi luoda kymmenien ihmisten turvaverkosto? Sen läpisoittelemiseen menisi äkkiä saman verran aikaa kuin niiden töiden järjestelyihin. Harva ihminen on valmis päivystämään puhelimen ääressä, että jos sen tutuntutun lasta pitäisi nyt heti lähteä hakemaan hoidosta. Tuntuu että osalla ei ole mitään elämää kodin ulkopuolella. Sympatiat vaativien töiden vanhemmille, eipä käy kateeksi kun kaiken lisäksi saa vielä täällä haukut niskaansa.
Niitä voi lähettää myös kokonaiselle ryhmälle eli ihan koko turvaverkolle yhtä aikaa. Joku aina vastaa.
Saahan se. Mutta se sairaan lapsen yksityishoitaja on sitten poissa muulta ryhmältä. Hoitajamäärää tai päiväkodin tiloja ei ole mitoitettu niin, että sairaita lapsia voidaan ripotella ympäri taloa yksityishoitajien kanssa. Siksi toivomus on, että sairaat lapset haetaan mahdollisimman nopeasti kotiin sairastamaan.
Tuskin pph:kaan innosta kiljuen siivoaa oksennuksia tunnista toiseen, kun vanhemmat eivät pääse hakemaan lastaan kotiin. Pitäisi ehtiä ryhmän muitakin lapsia hoitaa.
Siis en edelleenkään usko että tämä ketju on totta. kaiketi joukkoprovo.
En usko että turvaverkostani kukaan pääsisi sen nopeammin. tarkoitin kysymykselläni sitä, että onko ihmisillä tosiaankin tuttuja jotka ovat ainaisessa valmiudessa lähtemään HETI hakemaan sairastunutta lastasi
tuikituntemattomista. Enkä tosiaan halua että lapseni joutuis kipeenä jonkun ihan oudon ihmisen hakemaksi - eikä lapsikaan. Tarhassa on monia pikkuhuoneita, jossa sairas saa levätä jos vanhempi ei juuri samalla sekunnilla pääse hakemaan.
Siis että tällasen ehkä kerran vuodessa sattuvan tapahtuman takia kannattaa jättää työpaikka?