Miehesi sotilasarvo ja mitä ajattelet siitä?

Mä oon myös ylpeä että on sivari, kertoo aika paljon miehen arvoista.

Ja tuo johtajatyyppihöpinä on kyllä täyttä puppua, mun mies on johtavassa asemassa sivariudesta huolimatta.

Onko kiinnostunut johtamisesta, onko kyvykäs johtamaan. Osaako ottaa vastuuta, haluaako sitä, pärjääkö sosiaalisesti jne.

Olen ylpeä mieheni korkeasta sotilasarvosta senkin takia, että hän haluaa aina edetä paikassa kuin paikassa. Opinnoissa, työelämässä ja samoin armeijassa. Ja aina hän onnistuu ja pärjää.

Mitäpä tuota sen kummemmin miettimään. Kapiaisen poika.

(ei kyllä ole hintti) :D

joka jannu (kait) naisen makaa, ratin kuva laadun takaa

sotamies.

Tavattiin silloin, kun mies oli intissä. Mun poika on sotamies, tarkemmin lääkintämies. En arvostanut armeijaa yhtään, kun mieheni sitä kävi, mutta pojan ollessa armeijassa aloin ajatella asioista toisin.

En tiedä onko miehelle mitenkään tärkeä asia. Yksi kaveri on jäänyt armeija-ajoilta, mutta sekin enemmän sen takia, että perustivat bändin yhdessä ja soittelivat jokusen vuoden yhdessä. Varmasti ilman armeijaa eivät olisi tavanneet.



Arvostaisin enemmän miestäni, jos olisi käynyt siviilipalveluksen. Armeija opettaa tappamaan ja lusmuilemaan ja välttelemään vastuuta.

Vapautettu rauhan ajaksi kuulovamman vuoksi.

Oisko sitten sotamies, mutta jos kysymyksen tarkoitus oli se, tiedänkö mihin mieheni joutuisi sodan tultua, niin joo tiedän. Eli sillä sotilasarvolla ei ole niin merkitystä. Olen onnellinen siitä, että mieheni halusi olla vain "pakollisen" ajan armeijassa eikä lähtä siellä etenemään. Hän olisi voinut yhtä hyvin mennä myös siviilipalvelukseen. Emme ole kovin "armeijahenkisiä". Hyvin kuitenkin pärjäsi ja sai kaikenmaailman kuntoisuuslomia. Muuten, vaikka ei armeijassa johtanut, ei se tarkoita etteikö osaisi arkielämässä ja työmaailmassa johtaa!

ja en todellakaan ajattele siitä mitään.

Rukkiin olisi mennyt, mutta kilpaurheilijana ei voinut lähteä. Olen ylpeä hänestä!

Ja minulle sillä ei ole mitään merkitystä! Ei ole ollut hänelle itselleenkään siitä mitään haittaa tai hyötyä!!

On se sen tietysti kertonut, varmaan moneenkin kertaan, mutta en yhtään muista.

Enkä ole koskaan sitä tietoa mihinkään tarvinnut, joten miksi se pitäisi tietää?

Tai sanotaanko paremmin, etten muista. Mulle on kyllä se kerrottu moneen kertaan ja olen tavannut myös miehen armeija-aikaisia kavereita (siis mieheni kanssa).



Mulla ei ole asialle mitään merkitystä.



Sen sijaan muistan kyllä teiniaikaisen poikaystäväni sotilasarvon. Hänet ylennettiin alikersantista kersantiksi, joka oli mielestäni erityisen hienoa. (Ja nyt mua huvittaa koko asia.)



Uskoakseni nykyinen mieheni ei ole käynyt edes AUK:a. Näin ne tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat järjestyvät mielessä. Joskus teininä poikaystävän sotilasarvo saattoi merkitä jotain, ei enää nykyään.

olen ylpeä hänestä. Teki uskomatonta työtä ja jatkaa samassa työssä :)

Kun mä tutustuin omaani, sen inttiajoista oli reippaasti yli vuosikymmen, joten eipä ole ollut kovin yleinen puheenaihe. Sen verran tiedän että se oli itärajalla jotain sissileikkejä leikkimässä, mutta se multa on jäänyt väliin että millä sotilasarvolla.

ja hyvä niin, koska ei ole sota-ajan sijoituspaikkaa eikä ole joutunut kertaamaan.

Tiedänhän minä...



Sotilaspoliisi.

joku alikersantti ja se on siel ruokapuolella kai?

Minusta sillä meni vuosi hukkaan elämästä siellä pyssyleikeissä :/

Ois saanu vapautuksen terveyden perusteella niin silti meni, argh!