Miehesi sotilasarvo ja mitä ajattelet siitä?

Mulle sillä ei ole mitään merkitystä mutta jostain syystä miestä se jotenkin kaivelee...lähinnä maistissa siihen aiheeseen aina palailee.

Mun miesystävät ovat olleet vähän kaikkea sivarista kapteeniin mutta mitään eroa en ole heidän ihmisarvossaan havainnut. Se sivarikin on ihan johtava lääkäri nykyään, joten siviilipalvelus ei hänen johtamistaidoistaan kertonut mitään. Toiset viihtyvät armeijassa, toiset pitävät sitä typeränä partioleikkinä ja ymmärrän molemmat näkökannat, joskin itse kallistun niiden partioleikkien puoleen.

Sissihommia. Mutta ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Eikä kyllä pahemmin miestäkään. Eli ei ole meillä mitenkään yleinen puheenaihe :)

ja omani on alikersantti. Mitäs siitä sen kummempaa ajattelemaan kuin että toivottavasti ei koskaan tositoimiin jouduta.

Ollut jo yli 20 vuotta ilmavoimissa töissä.

Olen kyllä joskus kuullut, mutta unohtanut. Ei siis hirveästi kiinnosta...

Sotilasarvolla ei ole minulle minkään valtakunnan merkitystä. Mieheni on lääkäri ja koska halusi suorittaa armeijan lääkärinä mahdollisimman nopeasti, niin 9 kuukauden palvelus oli ainoa vaihtoehto.

Olen hänestä ylpeä!

Meni armeijaan koska isoisänsä oli ollut sodassa ja kuoli vähän ennen miehen inttiaikoja. Kävi 6 kk:ssa, ja on puhunut siihen tyyliin että tulipa käytyä ja se siitä, ei pidä sitä mitenkään sen merkityksellisempänä juttuna. Paljon isompia ovat olleet mm. harrastukseen liittyvät edistymiset, ja ne tiedänkin :)

Ihan siitä syystä on tärkeä, että se on ollut miehellesi aikoinaan tärkeä asia.

Minä ainakin olen kiinnostunut mieheni elämän eri vaiheista ja hänen tekemistään valinnoista. ap

luutnantti. Isä oli kapteeni.



En ajattele noista mitään, kun en ymmärrä niistä mitään eikä kiinnosta.

Onko kiinnostunut johtamisesta, onko kyvykäs johtamaan. Osaako ottaa vastuuta, haluaako sitä, pärjääkö sosiaalisesti jne.

Olen ylpeä mieheni korkeasta sotilasarvosta senkin takia, että hän haluaa aina edetä paikassa kuin paikassa. Opinnoissa, työelämässä ja samoin armeijassa. Ja aina hän onnistuu ja pärjää.

loppuu maanantaina.

Lääkinta RUKin käynyt ja suht samaa hommaa tekisi sodan aikana kuin nyt rauhankin aikana, potilasmateriaali tietysti erilainen.

Enkä ajattele siitä mitään. Mutta sen tiedän, että viestijoukoissa on palvellut ja siitä tykännyt.

En tietäis kuitenkaan olisiko se hyvä vai huono, matala vai korkea. Ymmärtääkseni alokkaat on alintakastia ja se sitten siitä. Kapiaiset taitaa olla aika korkeella, mutta en tiedä onko sekään mikään sotilasarvo vai vain joku toinen nimitys.



Ja juu, kuvitelkaa, olen ollut armeijaa lähellä olevaa organisaatiossa töissä ja selvinnyt ilman kummostakaan inttituntemusta (vaikka useassa varuskunnassa kerkisinkin vierailemaan)!

Tiedän, että on AUKin käynyt, mutta se ei varsinaisesti sano minulle sen kummemmin mitään sotilasarvojen suhteen.



Jos olisin naimisissa upseerin kanssa, olisi eri asia ;-) - reservin vänrikkyys ei liiemmin hetkauta =).



(nimim. isäni oli korkea-arvoinen upseeri =)....)

Onko kiinnostunut johtamisesta, onko kyvykäs johtamaan. Osaako ottaa vastuuta, haluaako sitä, pärjääkö sosiaalisesti jne.

Olen ylpeä mieheni korkeasta sotilasarvosta senkin takia, että hän haluaa aina edetä paikassa kuin paikassa. Opinnoissa, työelämässä ja samoin armeijassa. Ja aina hän onnistuu ja pärjää.

Mikä tuo "korkea sotilasarvo" mahtaa olla?

Korkeita sotilasarvoja ovat mielestäni kommodorit, amiraalit (kontra,vara) ja everstit, kenraalit - reservin luutnantit/yliluutnantit jne taasen eivät. Ei pakollinen armeijapalvelus, "hyvin suoritettuna"kaan jätä ihmiselle korkeaa sotilasarvoa. Ammattisotilaat ovat sitten asia erikseen. Heillä sitten vuosien hyvä ura taasen voikin tuoda lopulta korkean sotilasarvon.

mutta alikessun nain. Parempi mies tämä, jos tolla sotilasarvolla nyt mitään tosiarvoa on??? Lutia ja vänskääkin taisin muutamaan otteeseen kokeilla, mutta tällä alikessulla on selvästi isoin kulli...

Kuten myös armeijan käynyt veljeni. Isä oli yliluutnantti reserviarvoltaan.



Mulla on kaikki seurustelukumppanit olleet vähintään alikessuja, yhden inttiajan oon heilana käynyt läpi. En sinänsä ole ollut sotilasarvoja treffeillä tenttaamassa, onpa vaan lopulta käynyt ilmi kun on tapaamisia jatkettu. Minusta asia on aika mielenkiintoinen, koska kyllä sotilasarvo jotain kertoo ihmisestä.

sanoin jo alussa, että mua ei sitten kiinnosta ne asiat paskaakaan ja kotiin tullaan siviilivaatteissa. jos naisille olisi intti pakollinen niin olisin totaalikieltäytyjä.