Lapsen päiväkerho ahdistaa...
Meillä on 3,5 vuotias lapsi, joka aloitti seurakunnan päiväkerhon kuukausi sitten. Ensimmäinen kerhopäivä meni hyvin, mutta sen jälkeen sinne meno onkin ollut taistelua. Lapsi protestoi ja itkee. Sanoo, että ei halua mennä kerhoon, koska äiti ei ole mukana. Itkee kun jätän hänet sinne, mutta lopettaa lähdettyäni ja on ihan iloinen hakiessa.
Pitääkö meidän nyt jättää kerho kesken, koska lapsi ei halua mennä sinne? Hän viihtyy ilmeisestikin siellä, mutta joka kerhon jälkeen sanoo, että ei halua käydä kerhossa.
Vai jatkammeko sinnikkäästi, vaikka tuntuisi pahalta niin äidistä kuin lapsestakin?
Kommentit (84)
aion pitää hänet kerhossa. Se on kolme kertaa viikossa.
Ei voi notkua enää yksin kotona, isompi on koulussa ja täällä tienoilla ei edes ole ketään ikätovereita kotona, vaan kaikki on hoidossa jo.
Päiväkotiin taas en halua häntä laittaa ennen kuin ollaan saatu astma hallintaan, mutta muiden lasten seuraan hänet haluan. On sosiaalinen lapsi ja sairaus rajoittaa jo ihan tarpeeksi.
84
Mikäs pakko se on viedä sinne kerhoon jos se on ainaista itkua??? Pienihän se vielä on, kyllä kerkiää myöhemminkin kerhoihin...
syksystä. Parempi se on päästä siihen mukaan samalta viivalta kuin kesken vuoden.
Itketty on, mutta lapsi on myös viihtynyt siellä tosi hyvin.
Meillä minä en vie, enkä hae, koska ne itkukohtaukset tulee aina vain minun kanssani! Kun siskoni vie, lapsi ei itke eikä kitise. Minun kanssani huutaa hysteerisenä.
Meidän lapsi on kolmen ja minusta on vaan pakko opetella sitä yksinkin oloa jo.
hyvä, jos on mahdollisuus olla viemättä/hakematta. Meillä minä olen ainoa joka voi kuskata lasta.
Onko teillä lapsi puhunut, että ei halua kerhoon? Meillä tuota puhetta tulee aina, kun tulee kerho puheeksi. Yleensä protestointi on sellaista, että lapsi sanoo että hän on tosi väsynyt ja haluaisi nukkua tai alkaa itkeä ja vastustaa lähtöä :/
ettei halua mennä kerhoon. Mutta ei siis keksi tekosyitä tai valita väsymystä/sairautta. On ehkä liian nuori vielä selittelemään sellaista...
Kysy siltä kerho-ohjaajalta, miten lapsi siellä ryhmässä viihtyy, onko kavereita, mitä leikkii jne.
2
sitten ole kerhokypsä, kun ei vaan halua mennä sinne. Kaikki markkinointikeinot on käytössä, laihoin tuloksin ;)
Kuitenkin hänellä on siellä ihan kivaa, mutta se ahdistus ennen kerhoa siihen asti, kun minä lähden on kauheaa :(((
Kysy kerhonvetäjältä miten lapsella siellä menee. Toi eroitku voi kestää kauankin, muttei ole vaarallista.
ei itkeskele kerhossa tms. Kannustivat jatkamaan, mutta mä olen niin herkkis ja tuntuu pahalta jättää toinen itkemään kerhoon, kun ei siellä ois pakko käydä.
Sen vanhempainillassa sanoivat, että on ihan normaalia, että koko syksykin menee lapsella siinä sopeutumisessa. Oli kuulemma yksikin lapsi ruvennut puhumaan vasta joulun alla...
Isommalla eskariin asettuminen kesti noin kuukauden. Edelleen mulle välillä kiukkuaa ja parkuu, isälleen ei.
Ja on supersosiaalinen, vilkas ja nopsa lapsi.
2
Vien lasta kerhoon, koska tuo 3-v tarvitsee mielestäni ikäistään seuraa. Muutoin seurana on 1-v. pikkuveli, jota isompi matkii lahjakkaasti. Mulla on vain sellainen tuntuma, että ikäseura ei tee pahaa lapselleni. Ja toisekseen tällä meidän paikkakunnalla ei oikein ole muutakaan ohjelmaa tuon ikäiselle.
Lapsi tietää, että olet sen pienemmän kanssa kotona ja on mustis. Been there, done that...
2
sanoo lähtiessä ettei halua kerhoon että siellä ei ole kivaa, ei ole sen tarkemmin osannut kertoa mikä kerhossa mättää, mutta meidän tapauksessa taitaa kerhotädillä olla osuutta asiaan, olen pari kertaa nähnyt tädin tiuskivan lapselleni, eka kerran näin kun jäin nurkan taakse kurkkimaan kun halusin nähdä miten lapsi käyttäytyy kun lähden, ja kun ei poika heti osannut päättää mille tuolille istuu tiuskaisi kerhotäti että " koita nyt mennä johonkin istumaan" erittäin ärtyneellä äänellä, tässä vaiheessa kaikki vanhemmat olivat lähteneet. toisen kerran ärähti pojalle kun olin hakemassa lasta ja täti yritti pojalle laittaa kypärää päähän kun näki että olin tulossa niin poika ei halunnut että täti laittaa kypärän hänelle, siitä täti suivaantui ja ärähti aika inhottavasti pojalle.
Että meillä taitaa olla syy viihtymättömyydessa tässä vähän turhan tomerassa tädissä, taitaa lapsi pelätä häntä... Ja minä siis en enää vie lasta sinne, kun ei halua ja syynkin taidan tietää.
Sinuna kuuntelisin lastasi, jos ei kerran ole pakko siellä käydä niin miksi jatkaa väkisin, onko paikkakunnallasi avointa päiväkerhoa missä voisitte yhdessä käydä?
meni sitten kerhoon. Minä nimenomaan markkinoin sen " ison tytön" juttuna, johon meidän pienempi ei pysty eikä pääse. Siis mahdollisimman haluttavana. Järkkäsin paljon leikkitreffejä samassa kerhossa käyvien samanikäisten kanssa ja korostin koko ajan sitä, miten mukavaa, hienoa ja ihanaa on päästä kerhoon...
Ja se olikin - ohjaaja oli tosi kiva ja samaten sieltä tuli pysyviä kavereita, joita treffaillaan vieläkin.
Olennaista oli meillä se, etten antanut lapsen aistia omaa ahdistusta tai antanut vaikutelmaa, että hötkyilemällä hänen ei ole sinne pakko mennä.
Tietenkään kerhossa ei ole _pakko_ käydä, mutta joskushan lapsenkin on pakko sentään irrota vähän sieltä kotoa.
2
ja lapsi on tosiaan ihan iloinen kun haen hänet kerhosta. Mutta jostain syystä hän ei sinne vain halua, vaikka viihtyykin.
eihän tässä maailmassa muuta pakkoa ole kuin kuolema.