Onko muita " asiantuntija" asemassa olevia, jotka ovat uupumuksen partaalla?
En jaksa ja töissä olen itku kurkussa tai vihainen suurimman osan aikaa. Pörssifirmassa säästetään koko ajan, resurssit on täysin riittämättömät, asiakkaat joutuu odottamaan vastauksia liian pitkään. Töitä olisi enemmän kuin millään ehtii tehdä, vaikka tekisin 12h työpäivää, en ehtisi tehdä kaikkea. Matkustaminen vapaa-ajalla lisää ongelmia, tai ainakin tuntuu että uhraa koko elämänsä työnantajalleen ( tai ainakin vapaa-aikansa ilman mitään korvausta)
Periaatteesa työ on hyvin vapaata, mutta esim. vapaapäivän pitäminen on mahdotonta, koska työt vain kasautuisivat entisestään. Voisin mennä itkemään työterveyteen ja ehkä saisin sairaslomaa, mutta kun siitä ei ole mitään iloa, kun kaikki työt odottaisivat " loman" jälkeen tekemättöminä. Sama koskee muita sairaslomia ja ihan tavallisia lomia, ne vain siirtävät töitä. Vastaavassa tehtävässä ei ole yrityksessä Suomessa ketään, joten delegoida ei voi.
Olen aivan puhki, väsynyt ja uupunut, mutta asuntovelkaa on niin paljon etten voi irtisanoutua ainakaan ilman uutta työpaikkaa. Ja uusia työpaikkoja ei alan vaihtajalle ole, samanlaisiin hommiin samalle alalle en enää halua.
Esimiehiä on ympäri Eurooppaa ja muualla " kaikki" tekevät nurkumatta 12-14h työpäivää, joten heidän mielestään minä teen liian vähän töitä.... Mutta lapset on pieniä enkä suostu ilmaisiin ylitöihin.
Tämä riittämättömyys on kamalaa; pomot ja asiakkaat valittaa ja kaikki into on kuollut
Kommentit (78)
Vaikka firma olisi sama, niin asiantuntijan palkkataso määräytyy asuinmaan mukaan. Miksi kukaan olisi motivoitunut puurtamaan 12-14 tuntisia päiviä jos se sveitsiläinen kolleega saa samasta hommasta tuplasti tai triplasti enemmän?
Harvalla suomalaisella palkansaajalla on varaa palkata apuvoimia lasten- ja kodinhoitoon. Tietysti näitä palveluja saa täälläkin, mutta se vaatii jo aikamoiset tulot.
apuvoimat. Ja tarhamaksut on eksponentiaaliset Suomeen verrattuna. Ja omistusasuntoon ei ole varaa juuri kenelläkään, kun hinnat on niin kovat. Ei siis vaikka olisi kaksi " asiantuntijaa" perheessä.
Jos kumpikin Suomessa tienaa 5000 euron luokkaa, niin aivan varmasti on mahdollista maksaa siivoja ja tuntipalkkasia lastenhoitajia. Ja kuule kyllä löytyy tuntipalkkaisia, jos maksaa tarpeeks hyvää palkkaa. Mutta kun ei haluta, kun halutaan kaikki.
Ja joo, Saksassa naiset jää kotiin. Genevessä esim. ei monetkaan jää. Mutta sehän ei ap:lle esim. kelpaisi vaihtoehdoksi, vaikka mies tienais mitä. Koska ap HALUAA hitosti liksaa, lyhyet työpäivät, ei tavoitepaineita, mutta toisaalta haastavan ja kiinnostavan työn.
Geneveläinen tai saksalainen nainen ei saa kaikkea. Joo, verotus mahdollistaa kotiin jäämisen ja avioerolainsäädäntö turvaa selustaa kotiäidille tietyssä määrin. Mutta jos jäät kotiin, et voi saada kiinnostavaa uraa. Ap:n " ongelmaan" on yksinkertainen ratkaisu. Vaihda töitä. Olet aivan selvästi omaan paineensietokykyysi liian rankassa duunissa. Varmasti löytävät sun tilalle jonkun paremman ja sä löydät itsellesi paremmin sopivan työn.
me ei vaan saada puoltakaan " asiantuntijoiden" palkasta!
Vierailija:
Minulla tuo 4800 egeä ja hirveästi töitä, olen rahoitusalalla
Vierailija:
Jos kumpikin Suomessa tienaa 5000 euron luokkaa, niin aivan varmasti on mahdollista maksaa siivoja ja tuntipalkkasia lastenhoitajia. Ja kuule kyllä löytyy tuntipalkkaisia, jos maksaa tarpeeks hyvää palkkaa. Mutta kun ei haluta, kun halutaan kaikki.
Suomessa vero- eläke- ja aviovarallisuusjärjestelmä edellyttävät, että nainen elättää itse itsensä. Jos olet miehiä pienipalkkaisemmassa työssä, saat pitää hyvänäsi matalamman elintason. Keski-Euroopassa koko yhteiskunta toimii toisella rakenteella.
Ei ap:ta voi syyllistää siitä, että hän elää maassa maan tavalla. Suomalainen nainen on hölmö, jos laskee toimeentulonsa miehen palkan varaan. jos ap:lla on hyvä ammatti, on päivänselvää, että hän tekee sen mukaista työtä.
Perheenäidille on iso riski vaihtaa hyväpalkkainen työ huonommin palkattuun. Siispä on vaan sinniteltävä.
Palkasta voi kai vähän pudottaa. Jos uuvut kokonaan, eipä sitä palkkaa tule mistään suunnasta.
Lapsillesi olet tärkeä. Anna heille aikaasi.
saa kerrostalokolmion Helsingissä maksettua ehkä 20 vuodessa.
joka työtäsi osaisi, miksi ihmeessä et sitten neuvottele itsellesi siedettäviä työolosuhteita? Olet ilmeisen korvaamaton.
Minä tein niin, että annoin systeemien romahtaa ratkaisevina ajankohtina vaarallisen lähelle, pelastin pulasta näyttävästi ja tein täysin selväksi, miten käy, jos minä olen tyytymätön.
Sen jälkeen olen saanut tasan sanella työni ehdot, panna perheen etusijalle ja firma tietää, missä mennään. Yleensä vielä jaksavat kiitellä, kun teen vaan ihan perustyötäni.
Miksi ihmeessä tyydyt kynnysmatoksi ja kaikkien haukuttavaksi tuollaisessa tilanteessa! Ole se asiantuntija, mihin taitosi ja koulutuksesi riittää - älä käyttäydy kuin " kiltti" tyttö.
pärjää siinä vaativammassa duunissa! Ja jos suomalainen progressiivinen verotus tökkii, niin kielitaitoinen asiantuntijahan voi helposti lähteä vaikkapa sinne Keski-Eurooppaan duuniin. Mutta voin kertoa, että ei täälläkään hyville palkoille pääse, jos haluaa stressittömän duunin ja pitkät illat kultamussukoiden kanssa.
Jos on töissä pörssiyhtiössä, siellä pelataan niillä säännöillä. Jossei ole stressinsietokykyä, niin vaihtaa muihin hommiin. Kuten sanottu, ap:n hommiin on varmasti noilla nykyisilläkin ehdoilla paljon tulijoita.
Ap:n pitää nyt vaan ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja tehdä niitä VALINTOJA. Mulla on ollut alaisina ihmisiä, jotka eivät ole loppupeleissä olleet tehtäviin sopiva. No, ikävä homma, jos on lainat mitotettu tiettyyn tuloon, mutta ei tää firma ole mikään suojatyöpaikka, jossa mitotellaan työtehtäviä ja stressejä sillain " ettei vaan pikku perheenemännälle tule burnout" .
Tavoitteet on sovittu Euroopan yksiköiden yhteisissä kokouksissa ja siinä se. Samalla lailla se on mullekin tulos tai ulos. Jos rupee vanne kiristämään päätä ja yöunet menemään, niin munkin on hyväksyttävä, ettei musta ole näihin hommiin ja etsittävä omia kykyjäni vastaava duuni.
Ap kuuluu tähän ihmistyyppiin, jotka tekee yksinkertaisista asioista monimutkaisia.
Olen meinannut monta kertaa laittaa tällaisen aloituksen pystyyn. Olen asiantuntijauralla vasta untuvikko, mutta puolessa vuodessa jo ihan poikki. Mietin koko ajan jo ihan alan vaihtoakin, vaikka opiskeluaikana tämä tuntui niin omalta alalta. Palkka on vaan 2500, mutta alallani aloittavalle aika hyvin. Aloitin ihan toisissa hommissa, mutta koko ajan minulle lisätään töitä (ja on palkkaakin nostettu), ja kannustetaan vaan yrittämään ja etenemään uralla. Eli vastoin omaa vaatimatonta tahtoani minut on pantu asemaan, jossa en halua olla. Minulle kun sopisi ihan ne alkuperäiset tehtävät alkuperäisellä palkalla ja vapaa-ajan määrällä. Niihinhän alunperin halusinkin töihin.
tai työsi siirtyy matalakustannusmaahan x. Miltä tuntuu herätä todellisuuteen, jossa sinulla ei ole mitään muuta kuin työminäsi?
Vierailija:
Tavoitteet on sovittu Euroopan yksiköiden yhteisissä kokouksissa ja siinä se. Samalla lailla se on mullekin tulos tai ulos. Jos rupee vanne kiristämään päätä ja yöunet menemään, niin munkin on hyväksyttävä, ettei musta ole näihin hommiin ja etsittävä omia kykyjäni vastaava duuni.
kokonaisuutta ja väsyneenä kaikki sumentuu, suhteellisuudentajukin pettää. Ensin lepäät, jotta ajatuksesi kirkastuvat ja pystyt päättämään, mitä teet tulevaisuudessa.
Jään hoitovapaalle. Onneksi siihen on oikeus. Ajattelin olla kotona ainakin vuoden, koska siihen on mahdollisuus. En vaan jaksa enää.
Olen valtiolla ja kaikkein eniten vituttaa se, että yksityissektorilla olevat ystäväni jatkuvasti tuovat esiin sen, miten rankkaa heillä on. " Olisin valmis vaihtamaan valtion hommiin, että tää loppuis..." Kun ei se auta. Palkka on huonompi, mutta esimerkiksi tuottavuusohjelma on kiristänyt minun työni aivan älyttömäksi.
32v ja loppuun palanut
Vierailija:
saa kerrostalokolmion Helsingissä maksettua ehkä 20 vuodessa.
Meidän kerrostalokolmio Helsingissä maksaa 330.000 euroa eli on siinä maksamista...Kun ei niistä 10.000 tuloistakaan jää Suomessa paljoa käteen
Teidän kämppä on tuplasti senhintainen kuin mitä kolmiot Helsingissä muuten maksaa.
useimpien saksalaisten työkavereideni rouvat ovat kotona lasten kanssa, niin silloin homma on selkeämpi näiden asioiden osalta.
Ja palkat K-Euroopassa on esimerkiksi paljon paremmat asiantuntijatehtävissä ja siellä elää yhden palkalla kuin Suomessa kahden. Jos taas molemmat on töissä, niin sitten on varaa ostaa ulkopuolista apua. Suomen työpäiviä ei voi oikeasti verrata esimerkiksi USA:n työpäiviin, koska esimerkiksi minä ja mieheni tienattaisiin siellä noin 3-kertaa enemmän.