Kysymys SUOSITTUJEN/YLEISTEN lastennimien antajille! MIKSI olette päätyneet antamaan lapsellenne niin yleise nimen?
Huhuu kaikki Emilioiden, Emmojen, Olivioiden, Ainojen, Aleksien, Veetien, Matiasten, Onnien ynnä muiden ns. suosikkinimen omaavien lasten äidit! Kysyn ihan ystävyydellä ja uteliaisuudesta, että miksi olette päätyneet antamaan lapsellenne nimen, joka suurella todennäköisyydellä on myös monella muullakin samaan ikääluokkaan kuuluvalla lapsella?
Meillä kriteerinä lasten nimissä on aina ollut se, että nimi ei saa olla kyseisessä ikäluokassa suosituimpien joukossa.
Kommentit (63)
No, kun Ella sitten syntyi, en todellakaan halunnut jättää nimeä antamatta siksi, että siitä oli tullut yleinen.
Enkä muuten tunne yhtään samanikäistä samannimistä.
enkä edes olisi voinut harkita muuta. Nimi on nykyisin hyvin suosittu. Myös ukkini nimi on eräs suosituimmista pojannimistä. Sen olisin silti laittanut lapselleni jos olisin saanut pojan. Minusta on hienoa että oman sukupolveni edustajat kunnioittavat perinteitä ja isovanhempiaan nimeämällä lapsensa heidän (tai suvussa kulkeneiden vanhojen nimien) mukaan. Se kertoo mielestäni ennemminkin arvostuksesta kuin persoonattomuudesta.
nimittäin: Laura ja Markus:)
Ensinnäkin molempien nimiin liittyy tarina ja historia. Lisäksi halusin rehdin suomalaisen nimen, joka on kuitenkin kansainvälinen. Halusin myös hengeltään samantyyliset nimet, jotka sointuvat sukunimeen. Nimivalintaan vaikutti myös se, että molemmat lapset ovat näyttäneet luonteensa jo syntyessään, en voinut kuvitella kummallekaan mitään pehmeää nimeä, kuten Joel tai Nea.
...ja kummallakaan ei ole ollut vielä koskaan samassa päiväkoti- tai harrastusryhmässä kaimaa.
...muistuupa mieleeni -70-luku, jolloin luokassani oli 4 Merjaa ja 5 Saria, paljon muunnimisiä luokasta ei löytynytkään.
ja eikös kaikki anna lapselleen sen omasta mielestään kauneimman nimen. Suosituimmat nyt vain ovat monen mielestä kauniita. Tuskin kukaan antaa nimeä lapselleen perusteella " se on niin harvinainen" .
Emma ja Olivia ainakin kuuluvat maailmanlaajuisesti yleisimpiin nimiin. Molemmat on englanninkielisissä maissa 5 suosituimman nimen joukossa...
Kyllä minuakin ihmetyttää nämä jotka Emmaan, Ainoon, Oliviaan tai Aleksiin päätyvät, ne on nimittäin oikeesti sellaisia nimiä joitka kuulee jatkuvasti vanhempien huutelevan kaupungilla ym. yleisissä paikoissa.
en ollut koskaan törmännyt toiseen ja ainoa mistä sen kuulin oli salkkareiden Miian esittäjä..
yleistyi sitten ihan kunnolla ja samassakin ikäluokassa on paljon venloja..
joko vanhempien mielestä nimi on kaunis TAI vanhemmat haluavat, että lapsella on yleinen nimi.
Ne kaikkein suositummatkin ovat vain noin 1 %:lla. Joissain muissa maissa yleisin nimi saattaa olla peräti 10 %:lla. Myös Suomessa 70-luvulla vielä oli oikeasti yleisiä nimiä, joita saattoi tosiaan esiintyä useita samalla koululuokalla. Nykyään nimikirjo on niin valtava, että kaimojen todennäköisyys samassa ryhmässä on paljon paljon pienempi.
jota on annettu yli 350 000 kertaa etunimeksi. Edes sitä ei voi sanoa järin yleiseksi, koska osa on luonnolliseti jo kuollut.
Vuosina 00-05 suosituin nimi on niinikään ollut Maria, vajaa 18 000 kappaletta. Naurettavan vähän määrällisesti viiden vuoden saldoksi. Vuonna -07 1394, huih, miten yleinen ;)
Suomessa ei ole sellaisia massanimiä, kuten esim. Etelä-Euroopassa. Koko ' yleisyys' on vain äitien mielikuvia vastaan tulleista vesseleistä.
(Lukujen lähde Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu)
Kukahan ketjun aloitti, yleisten nimien antajat vai...? Että :D vain itsellesi.
Omalla lapsellani ei ole ns. yleistä nimeä, mutta olen huomannut, ettei moni edes tiedä mistä puhuu puhuessaan yleisistä nimistä.
En sen perusteella onko se yleinen vai harvinainen.
Se varmaankin kuuluu ap:n mielestä näihin suosikkeihin.
Tietenkin mietimme tyttärellemme mielestämme kauineinta ja hänelle sopivaa nimeä. Adalmiina olisi ollut tosi kaunis, mutta ajattelimme, että koska se on niin pitkä, on se aika epäkäytännöllinen. Aada oli nimikirjan mukaan sen lyhennelmä ja kuulosti oikein kauniilta mielestämme. En tuntenut tai edes tiennyt yhtään Aadaa.
Todella yllättynyt olin, kun seuraavana vuonna luin sen olevan nopea nousija nimissä.
Eli meille ainakin tuli suosikkinimi yllätyksenä.
Nimitutkijathan ovat tutkineet paljn asiaa ja kyllä se on niin, että nimet kiertävät muodissa. Pääsääntöissti ihmiset tiettynä aikakautena pitävät samantyylisistä nimistä. Ja eihän nykyään ole sellaisia suosikkinimiä kuin -60 tai -70 luvulla. Silloinhan oli tyypillistä, että koululuokassa oli 3-4 samannimistä lasta. Nykyään nimiä on niin paljon enemmän, ettei samanlaiseen tilanteseen törmätä.
En usko, että kukaan antaa lapselleen sen takia mitään nimeä, että koska sen ja sen lapsi on samanniminen, niin se on sitten trendikäs.
Ap:lle voisi esittää vastakysymyksen, että miksi haluat tavoitella sellaista nimeä, jota ei ole muilla? Tekeekö se lapsestasi hienomman ihmisen, jos kaimoja ei ole? Vaikka nimi sitten olisi itse keksityn ja teennäisen tai ulkolaisen kuuloinen.
Useimpien mielestä kun siinä ei ole yhtään mitään hienoa. Paitsi harvinaisen nimen antajan mielestä hän on ihmisenä tietenkin aivan ylivertainen, kun on keksinyt lapselleen niin oivan erilaisen nimen. Aivan kuin muutkin eivät siihen pystyisi. Vaan kaikki kun eivät ole mitään erikoisuuksien tavoittelijoita. Enkä näe että pitäisi ollakaan.
mutta eipä ole yhtään saman nimistä esim. lasten päiväkotiryhmässä. Mitään vaikutusta ei ollut nimiä mietittäessä sillä miten yleisiä ne ovat.
Ja tarkista vaikka kielitoimistosta, voiko ulkolainen-sanaa käyttää.
Luulisin, että käyttämäsi " pönde" ei ole esimerkiksi sivistyneen, keskituloisen n. 35 vuotiaan työssäkäyvän naisen vakiosanoja. Se on NIIN vantaalaisen tai itä-helsinkiläisen muka-trenditietoisen sana. -15
Emme ole halunneet antaa samaa tai samantapaista nimeä kuin ystäviemme tai tuttaviemme lapsilla.
suunnittelema muu arabialainen nimi mennyt läpi, vaikka siteet kulttuuriin ovatkin vahvat.
Vilkkaan mielikuvituksen omaat kyllä. -15
enkä itä-helsingistä tai vantaaltakaan, mutta lainaan vaan kielitoimistoa tässä :)
Suomen kielen opetuksessa, sanakirjoissa ja kielioppaissa on pitkään selitetty sanojen ulkomainen, ulkomaalainen ja ulkolainen työnjako seuraavasti: " Ulkomainen on adjektiivi, ulkomaalainen substantiivi ja sana ulkolainen näiden yhdistelmä, jota ei pitäisi käyttää ollenkaan."