Muistakaa opettaa lapsenne lukemaan ennen kouluun menoa!

itse osasin lukea jo ihan sujuvasti tavallisia kirjoja ennen kuin menin kouluun, kukaan muu luokallani ei osannut vielä lukea. Istuin sitten pari ensimmäistä vuotta paikallani pyöritellen peukaloita kun toiset opettelivat kirjaimia, tavaamista jne. Minun ei tarvinnut tunnilla tehdä mitään kun kerran jo osasin, mutta ei ollut mitään lisätehtäviäkään. Oli aika tylsää. Kaiken huippu oli se, että kotitehtävät piti tehdä. Esim. jokaisesta kirjaimesta piti kirjoittaa yksi aukeama täyteen, eli yksi aukeama pelkkää A:ta, sitten B:tä jne. Ja olin kirjoittanut jo tarinoita parin vuoden ajan. Noiden parin ekan kouluvuoden aikana opin lähinnä kuinka tylsää koulu, kuinka jätetään kotitehtävät tekemättä, kuinka vihataan opettajaa, kuinka ajatellaan tunnilla jotain muuta kuin opettajan puhetta.

Eli palataan vain entiseen kaikki-samalla-viivalla-opetukseen

ehkä on toisia perempi jossain muussa, jos se on noin tärkeää.



Oma lapseni luki jo 5,5v:na, mutta urheilukilpailuissa ei pärjää.

Silti osallistuu liikuntaan mielellään, eikä koe olevansa mitenkään huonompi lapsi, vaikka pallo lentääkin vähemmän kuin kaverilla.



Ennemmin opettakaa lapsille hyvä itsetunto ja tietoisuus, että on arvokas kaikista puutteista huolimatta.

Juuri oman tasoiset tehtävät tuovat niitä onnistumisen kokemuksia. Ja seuraavaan ryhmään pyrkiminen motivoi harjoittelemaan.



En näe tuossa mitään pahaa.

Jos fakta on se, että osa uusista ekaluokkalaisista osaa lukea ja osa ei, miten open pitäisi sun mielestä toimia? Pitäisikö sujuvasti lukevien opetella kirjaimia siinä muidebn mukana? Siitähän sitä häiriökäyttäytymistä tulee kun nämä turhautuvat! Eikö järkevää kuitenkin olisi, että kaikilla on mieleäkstä tekemistä?



Kyse ei todellakaan ole jaosta " parempiin" ja " huonompiin" . Ja tämä jako on voimassa vain alussa, kunnes kaikki ovat oppineet lukemaan.



Minä olen open vaimo, emmekä me mieheni kanssa ole nähneet mitään syytä treenata lasten lukemista ennen kouluikää.

Mutta se on varmaa että lukemaan opetan. Kiraimet ensin jne tässä on kaksi vuotta aikaa. Kirjoitin tossa aikasemmin että olen entinen koulukuisattu( nykyään hyvinkin sanavalmis jne =) ) Ehkä ajattelen siksi näin. En ainakaan itse olisi halunnut kuulua ei lukijoiden ryhmään koulussa, silloin vaan ei edes mielestäni keltään kysytty että osaako lukea vaan kaikki tekivät samoja tehtäviä ja juttuja. Ap

Miksi pitäisi opettaa lapsi lukemaan väkipakolla? Ymmärrän kyllä sen jos lapsi on itse kiinnostunut oppimisesta ja haluaa oppia lukemaan ennen kouluikää, niin silloin tietysti on hyvä tukea lapsen oppimista. Meillä poika oppi ITSE lukemaan jo ennen 4 ikävuotta ja mitään kouluja ei kyllä pidetty.

Surullista et lapset jaetaan nykyisin joka asiassa johonkin hiton kastiin. Ei ole sit ihme et kun paineita tulee liikaa, niin sairastutaan jo ala - asteella masennukseen.

Ymmärrän, että sulla on traumoja omilta kouluajoilta, mutta koeta työstää ne niin, ettet pilaa niilla lastesikin koulunkäyntiä.



Ei se, että lapset tekee eri tehtäviä tee heistä " huonompia" tai " parempia" . Opettaja ei myöskään arvota lapsia lukutaidon perusteella tuossa vaiheessa, koska se on vähän kuin puhumaan oppiminen - lapsilla herkkyys siiheen vähän eri ikäisenä ja kehittyvät eri tahtia. Mutta pääsevät silti kaikki siihen päämäärään eli oppivat puhumaan tai lukemaan jne. Jossei siis ole jotain erityisongelmia, joihin niihinkin nykyään löytyy aika mukavasti tukea.



Älä nyt vaan siirrä lapseesi tuota typerää ajatusmallia, että heidät on jaettu " eri kastiin" . Opetusta on vaan eriytetty niin, että kaikki voivat oppia mielekkäästi. Millaisen oppimisrauhan kuvittelisit olevan, jos ne jo lukevatkin siellä sitten oepttelisivat kirjaimia??? Siinähän vasta niille lukemaan opetteleville tulisi olo, että ovat huonoja ja oppivat hitaasti, kun vertaisivat itseään niihin ryhmässä, jotka jo osaavat kaiken. Ja taas ne, jotka osaisi turhautuneina häiritsis niin, että ne jotka ei vielä osaa lukea, eivät saisi rauhassa opetella.



Tosiaan ymmärrän, että sulle nousee omat huonot koulukokemukset mieleen, mutta kuvaamasi opetustyyli on lasten ETU. Älä pilaa lastesi koulunkäyntiä omilla itsetunto-ongelmillasi!

huolimatta istumaan myös ne äännetunnit ja tankkaamaan aapisesta a aa a a. Uskokaa tai älkää, motivointi tähän on joskus aika hankalaa!



Aikaiset lukijat ovat myös usein oppineet lukemisen " väärin" eli hahmottamaan kokonaisia sanoja ja äänteiden opettelu on heille paluuta takaisin. Se on kuitenkin välttämätöntä, koska näin vasta saadaan lukemiseen tarkkuus. Meidän tyttö ainakin usein sujuvasti arvailee sanojen loppuja, vaikka olen häntä yrittänyt äännemenetelmin ohjata (halusi itse opetella lukemaan).



Melkein siis toivoisin, ettei tyttö osaisi lukea ja kauhulla odotan ensi syksyä kun 4-vuotiaana lukemaan oppinut poikani menee kouluun. Muutenkin on tuo paikallaan istuminen ja keskittyminen vaikeaa, saatikka sitten kun nuo jo olemassaolevat taidot syövät motivaatiota.

koulukiusattu :(. Ja omilla lapsillani pidän paljon tärkeämpänä sosiaalisten taitojen oppimista ennen koulua kuin lukemaan oppimista.

Koska tekevät sen yleensä " väärin" , tekniikka kun on kykyään ihan eri kuin meidän vanhempien ekaluokka-aikoihin.

oppilaalla seurata tuntia kun osaa jo kaiken. Mutta olen edelleen sitä miletä että joku tässä kuitenkin mättää! Kaikki eivät voi toki koskaan olla samalla viivalla oppimisen eikä muidenkaan asioiden suhteen. Oma tyttäreni on nopea oppimaan, sitäkään en pelkää(toisin kun itse aikoinani olin). Eikö kukaan muu ymmärrä mitä haen/ tunnen tätä juttu ajatellessa? ap

Jos jollakin on siitä huonoja kokemuksia, luulen, että se johtuu nimenomaan siitä että opetusta ei ole eriytetty oikein. Itse opin lukemaan reippaasti ennen kouluikää, siitä oli minulle pelkkää hyötyä, selvisin helposti aineesta kuin aineesta koska lukutaitoni oli hyvä ja samoin luetun ymmärtäminen.



Mutta siis, jos lapsi ei ole oppinut lukemaan ennen kouluunmenoa, se ei ole maailmanloppu. tutkimuksissahan on todettu, että " vasta" koulussa lukemaan oppivat ottavat nopeasti kiinni nämä " jo lukevat" .

se on aivan selvää! ap

Minun poikani aloitti juuri ekanluokan, eikä hän osaa lukea. Hän on kyllä osannut kirjaimet jo 1,5 -vuotiaana, mutta lukemaan hän ei koskaan oppinut.



Hän on selvästi liikunnallinen poika. Tykkää pelata kaikkea ja kulkea metsässä, rakentaa ja askarrella. Hänen vahvuutenaan on myös filosofiset kysymykset. Aikuiset pitävät häntä älykkäänä, koska kyselee niin fiksuja pikkuvanhaan tapaan. Hän myös kuuntelee iltalukemisina vaikka mitä: aarresaari, robinson crusoe, kaikki narniat jne jne. Vaikeita kirjoja ja vaikeita asioita.

On myös kiinnostunut kuulemaan, mitä uutisissa kerrotaan politiikasta.



Siis ajatteleva poika, joka ei osaa lukea. Mutta onko hän jotenkin " huonompi" koska ei osaa lukea? MInusta kyse on lähinnä siitä, että häntä ei lukeminen kiinnosta tarpeeksi. Hänen ymmärryksessään ei ole mitään vikaa, joten kyse on motivaatiosta. Tärkeintä on, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia jostain. Ei lukeminen ole kaikki kaikessa.

Kivasti on saanut omalle lukutaidolleen sopivia tehtäviä, ja silti käyvät myös läpi kaikki kirjaimet!

Tuli vielä mieleen keskusteluni erään erityisopettajan kanssa. Hän kertoi, että lapset ovat hyvin, hyvin eri tasolla kouluun tullessaan. Toisen luokan keväällä erot tasoittuvat. Jyvät erottuvat akanoista vasta neljännellä luokalla.

Eli tuo eka luokka ei todellakaan kerro mistään.



Minä itse opin lukemaan 5 v. Enkä koskaan ollut mikään välkky koulussa.

että lukijat on jotenkin parempia ja ei-lukijat huonompia. Hyvä luoja, sehän on vain lasten koulunkäyntiä ja oppimista sekä opettamista helpottamaan tehty jako. Ristus, kuinka surkea itsetunto teillä oikein on! Ja vielä lapsillennekin sen tyrkytätte.



En ole opettaja eikä lapseni osannut lukea kouluun mennessä.

Vai olisko tämä provo?



Nykyään koulussa ymmärretään minusta tämä eriyttäminen ja erilaisten oppijoiden tukeminen paljon paremmin kuin omana aikanani. Oppilaita ei jaeta huonoihin ja hyviin vaan niihin jotka tarvitsevat enemmän tukea ja niihin jotka ärjäävät ilman sitä. Erityisopetukseenkin PÄÄSTÄÄN ei jouduta, eikä kukaan katso sitä pahalla tai halveksuen jos joku käy erityisopetuksessa joka viikko.



Se osaako lapsi lukea kouluun mennessä ei korreloi mitenkään koulumenestyksen kanssa ekan luokan jälkeen. Jos jostain haluatte ottaa paineita, opettakaa lapselle matikkaa. Sen suhteen korrelaatio ekalla heikosti pärjänneiden ja vielä viidennellä jäljessä olleiden suhteen on selvä.

Olemme kai sitten mieheni kanssa jotenkin outoja kun olemme tätä mieltä.. ap

Ei kyllä kannata alkaa alle kouluikäistä opettaa lukemaan, jos lapsi ei ole itse selvästi ensin ilmaissut kiinnostustaan. Koulussa kyllä ehtii oppia.



Toisaalta, jos lapsella on kova kiinnostus jo nuorempana, niin miksi tämä " etsikkoaika" pitäisi menettää? Vanhemman kyllä on sitten syytä ottaa selvää, miten nykyään opetetaan. Äänteillä siis. Ei enää tavaamista!



Minua fiksu neuvolan terveydenhoitaja opasti, että anna vaan oppia lukemaan! Esikoinen oppi lukemaan eskaria edeltäneenä kesänä ja kuopus 4-vuotiaana. Kuopus oli itse ottanut selvää kaikista kirjaimista. Niitä ei opetettu yhtään. Jossain vaiheessa vaan tajuttiin, että hänhän osaa ne kaikki. Sitten pari kertaa yhdessä katseltiin helppoja sanoja ja äänsin niitä hänelle hitaasti tyyliin aaaauuuuttttttoooo. Ja sitten syntyi ahaa-elämys lukemisen oppimisesta.



Nykykoulussa tunnutaan tosi hienosti osaavan se, ettei lapsia leimata eri kasteihin taitojen mukaan. Tukiopetuksestakin puhutaan " matikkakerhona" ja " aapis- tai lukukerhona" . Kutakin lasta kannustetaan hänen omista lähtökohdistaan käsin, vertaamista muihin vältetään. Aivan upeaa entisiin omiin lapsuusaikoihini verrattuna!



Toki jos lapsi osaa monia taitoja, tuo hänelle itsevarmuutta. Tämä oma kuopuksemme on ainakin kovin itsevarma. On nyt eskarilainen ja tuumi eräänäkin aamuna, että " mun ei kyllä tarvi mennä edes kouluun, kun osaan jo kaiken" . :)



Lukekaapa muuten uudesta Meidän perhe -lehdestä artikkeli lapsen motivoimisesta ja kannustamisesta. Siinä perusidea on, ettei lapselle kannata sanoa " olet älykäs, kun osaat" vaan kannattaa painottaa tyyliin " oletpa harjoitellut paljon, kun osaat noin hyvin" .