Muistakaa opettaa lapsenne lukemaan ennen kouluun menoa!

Miksi sitä lukemaan oppimista pidetään niin tärkeänä? Koska todistettavasti matikan ymmärtäminen on huomattavasti tärkeämpää.



Olisin paljon enemmän huolissani siitä, jos ekaluokkalainen ei osaisi ensimmäisen syksyn matikantehtäviä etukäteen.

Kerropa nyt, MITEN sitten pitäisi toimia, jos osa osaa lukea ja osa ei? Takaisinn vanhaan systeemiin kuten joku kertoi, että edistyneemmät istuvat kaksi vuotta tekemättä mitään? KERRO JO?

Ap, pitääkö nyt sitten lapsi pakottaa oppimaan jos ei kiinnosta ennen kouluikää? Sillähän se oppiminen saadaan käyntiin...

Vierailija:

mutta jäi todella huono maku suuhun... entisenä koulukiusattuna tuntuu vaan että ei ole mukavaa jos lapset jaetaan heti " parempiin" ja " huonomipiin" kun koulu alkaa! Ja mikä kiinni ottaminen näillä lukutaidottomilla onkaan näihin muihin verrattuna kun tehtävien taso on aivan eri luokkaa. Lukutaitoisilla on siis ihan kirjasarjaan kuuluvat erilliset monisteet joita he tekevät lukemansa perusteella kun muut vasta harjoittelevat kirjaimia ja äänteitä. Ja tuntui siltä että ainakin puolet luokasta osasi jo lukea. En kyllä yhtään ihmettele jos nykyään on niin paljon koulunkäynti häiriöitä! ap

Ajattelepas, jos 4-vuotiaasta asti lukenut joutuu istumaan toimetonna sen aikaa, kun toiset opettelevat lukemaan. Häiriköintihän siitä seuraa pahimmillaan. On järkevää, että lukevat saavat haastavampia tehtäviä ja sillä aikaa opettajaa pystyy panostamaan paremmin muiden opetukseen.

En aijo pakottaa kuopustani oppimaan vaan teen sen minkä voin edistääkseni sitä! ilmeisesti muilla ei ole samanlasia kokemuksia/fiiliksiä asiasta. AP

vielä lukemaan opettelevia?

Kannattaa miettiä, mitä te oikeastaan pelkäätte? Kiusaamistako? Tulee nimittäin varmasti vielä pahempiakin asioita lapsesi koulu-uralla vastaan, jolloin joudutte oikeasti olemaan lapsenne tukena, vai mitä?



terv. koulunkäyntiavustaja

jos joutuisi äänteitä opettelemaan. Nyt saakin usein lukuvihkosta lukuläksyä ja kirjainten kirjoittamisesta on hänellekin hyötyä, kynäotteessa on vielä hitsaamista, vaikkakin hyvää jälkeä syntyy. Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus saada oman tasoistaan opetusta, eivätkä nämä " tasojaot" välttämättä mitenkään ennusta koulumenestystä jatkossa. Minua pikemminkin vanhempainillassa ärsytti se kun sanottiin että suomalaisen koulujärjestelmän piirteenä on että lukutaidottomat lapset ottaa lukutaitoiset kiinni viimeistään ekaluokan keväällä. Eli oman lastani ajatellen se tuntuu siltä ettei lukemaan jo ennen koulun alkua oppineiden anneta edistyä liikaa. Eli tasapäistäminen ei välttämättä ole hyvä lahjakkaan lapsen kohdalla. Mutta ap. ymmärrän kyllä sinunkin pointtisi, mutta halusin puolustaa myös jo lukemaan oppineita.

Vierailija:

Koska tekevät sen yleensä " väärin" , tekniikka kun on kykyään ihan eri kuin meidän vanhempien ekaluokka-aikoihin.

Eikö lukutaidossa ole tärkeintä se, että osa lukea, ei se, miten oppii?

Aina on ollut lapsia jotka ovat osanneet lukea ennen kouluun menoa ja niitä jotka oppivat vasta koulussa lukemaan. Mutta ei siitä ikinä ennen ole tehty niin vaikeaa ja suurta asiaa kuin tänä päivänä. Ettekö te nyt hyvät ihmiset tajua että lapsissa on eroja, ei kaikki voi oppia samanikäisenä lukemaan tai mitään muutakaan. Joku lapsi on hyvä lukemisess ja joku laskemisessa ja joku sitten taas liikunnassa. Antakaa lasten kasvaa rauhassa ja kehittää taitojaan ilman vanhempien asettamia paineita!!!!

Lukekaa Meidän perhe lehdestä juttu oli juttua näistä oppimisista ja kannustamisista.

Se, että lapsi luottaa omiin kykyihinsä ja millaisen kuvan saa itsestään oppijana, vaikuttaa koko myöhemmän kouluiän oppimiseen ja motivaatioon. Eli jos lapsi oppii lukemaan ennen kouluikää ilman suurempaa painostusta ja painetta, se on hyvä asia.



MUTTA. Itse olen enmmän huolissani siitä, että nykyään vanhemmat haluavat lapsistaan kaiken osaavia ja taitavia menestyjiä pienestä asti. Tämä ei siis koske pelkkää lukutaitoa! Kasataan paineita lapselle, raahataan kerhoihin ja harrastuksiin ilman lapsen omaa halua ja innostusta. Ei anneta lapsen rauhassa kasvaa ja kehittyä. Ei ihme, että moni lapsi masentuu. Jos vaatimukset lasta kohtaan ovat liian kovia, käsitys omista taidoista ja kuva itsestä oppijana muodostuukin kielteiseksi! Minä en osaa! Minä en sitten ikinä opi!

Meille painotettiin eskarissa, että älkää opettako, että kun nykyään opetetaan eri tavalla (äänteillä eikä tavuttamalla) lukemaan.



Ja minua ei todellakaan harmita itseni takia vaan sen takia, että tyttöäni harmittaa - tottahan ekaluokkalainen on jo niin fiksu, että osaa verrata omia taitojaan muihin (ei siihen vanhempia tarvita). Mutta siis todellakin, noudatin eskarin neuvoja eikä lukemista opeteltu ollenkaan ennen ekaluokkaa.



Toisaalta olen myös sitä mieltä, että ne jotka osaavat lukea, tylsistyi(si)vät ekaluokan tunneilla jos mentäisiin vanhojen oppien mukaan - taisin tehdä koko äidinkielen kirjan tehtävät heti ensimmäisellä viikolla. Mutta tällä kokemuksella siis olisin opettanut ehdottomasti esikoisen lukemaan ennen kouluunmenoa.

Ekaluokkalainen osaa vertailla -ja sinä voit kertoa lapsellesi että vertailu on turhaa.

Sääli, että ekaluokkalaisen pitää saada kokea pettymyksen tunteita. Mutta pettymyksen tunteet kuuluvat elämään.



Ap, yritä ajatella, että jokainen ylipäästy pettymys tekee ihmisestä vahvemman. Lapsellasi on vain kasvun paikka. Se kuuluu elämään.

Hattaa ei ole lukemisessa, mutta kirjoittamisessa voi olla. Lapsen voi olla hankala oppia kirjoittamaan oikein. Ei tiwtwnkään välttämättä ole näin. Oma esikoiseni oppi itsekseen lukemaan 5-vuotiaana ja koulun aloitettuaan hän olisi ollut innokas opettamaan pikkusiskoaan, joka kuitenkaan ei ollut pätkääkään kiinnosunut lukemaan opettelusta. " Kyllä minä sitten koulussa opin" , hän sanoi. Ja niin oppikin, nopeasti. Hänen kaverinsa, joka oli osannut kouluun tullessaan lukea, ei vielä joulun aikaan lukenut sujuvasti. Niin ne erot tasoittuvat.

Kukaan lapsistani ei ole turhautunut koulussa siksi, että on jo osannut tai siksi, että ei ole osannut, eikä kukaan ole tuntenut itseään muita paremmksi tai huonommaksi.

Ihan tavallistahan tuo on nykyisin, että moni osaa lukea, mutta eivät kaikki ja eriyttäminen on nykypäivän opetusmetodi, ei mitään kastijakoa.

Eikös se ole hyvä että kaikille oppilaille on tasoistaan opetusta. Johan pari vuotta lukeneet turhautuisivat, ja rupeisivat luokassa häiriköimää jos heillä olisi samat tehtävät ei lukevien kanssa. Ihme tyyppi olet!



Ps. myös uimisessa jakavat osaaviin ja ei osaaviin...

Omaa ekaluokkalaistani en todellakaan opettanut lukemaan ennen kouluikää. Ei hän sitä itse osannut pyytää tai ei ollut asiasta edes kiinnostunut.

Miksi ihmeessä olisin opettanut, kyllä sitä koulussa vielä ehtii oppimaan.



Mun mielestä aivan loistava juttu kuitenkin, että oppikirjoissa huomioidaan eri tavoin lukevat ja lukemaan opettelevat lapset. Se on molempien " ryhmien" parhaaksi.



Tekniikat kyllä hallitsen, olenhan itse alkuopettaja. :)

Musta on tosi hienoa, että koulussa osataan nykyään eriyttää opetusta oppilaiden kehitystason mukaan! Ei tule turhia paineita hitaammille, eikä ahdistusta nopeammille.



En huomannut, että sanoiko jo joku aiemmin, että meidän kolmekymppisten lapsuudessa melkein kaikki oppi vasta koulussa lukemaan, koska vanhempia nimenomaan kiellettiin lasten lukemaan opettaminen ennen kouluunmenoa! Yleensä ne harvat, jotka oppi lukemaan sitä ennen, oppivat sen ihan omin päin, kuten mieheni. Nykyään on ymmärretty, että lapsilla on lukemaan oppimisessakin herkkyyskausia, joita kannattaakin käyttää hyväksi.



Turha ruveta painostamaan lapsiasi ap, kyllä he ehtivät oppia tarvittavat asiat vielä ekaluokallakin, jos ei aiemmin ole innostusta.

Olen todella iloinen, että heille on tarjottu koulussa mielekästä tekemistä, kun osa vielä opettelee kirjaimia! Kaikkien etuhan se on, että lapsilla on omantasoisiaan tehtäviä.

Meidän koulussa ainakin harjoiteltiin nimenomaan hyvää käsialaa kirjoittamalla yhtä kirjainta uudestaan ja uudestaan.

Vierailija:

itse osasin lukea jo ihan sujuvasti tavallisia kirjoja ennen kuin menin kouluun, kukaan muu luokallani ei osannut vielä lukea. Istuin sitten pari ensimmäistä vuotta paikallani pyöritellen peukaloita kun toiset opettelivat kirjaimia, tavaamista jne. Minun ei tarvinnut tunnilla tehdä mitään kun kerran jo osasin, mutta ei ollut mitään lisätehtäviäkään. Oli aika tylsää. Kaiken huippu oli se, että kotitehtävät piti tehdä. Esim. jokaisesta kirjaimesta piti kirjoittaa yksi aukeama täyteen, eli yksi aukeama pelkkää A:ta, sitten B:tä jne. Ja olin kirjoittanut jo tarinoita parin vuoden ajan. Noiden parin ekan kouluvuoden aikana opin lähinnä kuinka tylsää koulu, kuinka jätetään kotitehtävät tekemättä, kuinka vihataan opettajaa, kuinka ajatellaan tunnilla jotain muuta kuin opettajan puhetta.

Eli palataan vain entiseen kaikki-samalla-viivalla-opetukseen