Miten koiran hankkiminen voi olla näin vaikeaa ?

tavalliseen perheeseen ????? Collien, bordercollien, austraalianpaimenkoiran tai vaikka kultsun.

En ole vielä keksinyt muuta kuin valehdella

Vierailija:

Kerropa sinä mitä vielä pitäisi tutkia kennelrekisteristä.

En suosi kenneleitä, ja sillä selvä. Syynä se, et6tä olen kolmesta muka niin täydellisestä kennelistä saanut täysin sian säkissä, ja vieläpä korvauksista on saatu taistella vuoden verran.

Jälkeen päin olen todella tarkkaan seurannut varsinkin meidän rotumme tilastoja kenneleissä, ja karmeaa luettavaa... Ei todellakaan enää mitään järkevää. Joten ennemmin sanon, että suurin osa kennelin pitäjistä on kyllä rahan himoissaan menettänyt tajun oikeasta koiran kasvatuksesta.

kennelit ei katos tee huonoja pentuja alehinnalla, uten saattaa tehdä joku kotikoiran omistaja. Ottakaa asioista vähän edes selvää..

Vierailija:

Niiden ei todellakaan tarvitse olla työkoiria - vaikka tietyt kennelinpitäjät sitä haluavatkin. MUtta siinäkin raha ratkaisee - agissa menestyneiden pennusta saa enemmän rahaa.

Bordercollie ja australianpaimenkoira eivät ole joka perheen koiria, niin se vain on. Jokainen kasvattaja tietää, että pennunottajat ovat aina vährmmän aktiivisia kuin väittävät ja eivät tietenkään halua ottaa isoa riskiä siitä, että häneltä priimaluokan pentuna lähtenyt koira palautuu vuoden päästä jopa lopetuskunnossa olevana ongelmakoirana. Collien tai kultaisennoutajan (ei metsästyslinjaista tosin) saa kyllä harrastamattomaankin perheeseen, kasvattaja vain valitsee pentueesta sopivan sohvaperunan alun.

Vierailija:

tavalliseen perheeseen ????? Collien, bordercollien, austraalianpaimenkoiran tai vaikka kultsun.

En ole vielä keksinyt muuta kuin valehdella

tämä on ihan peestä.

Ottaisin sekarotuisen mutta niistä kun ei välttämättä tiedä minkänäköisiä niistä tulee... kyllä minun mielestä koiran pitää olla ulkonäöltäänkin kaunis. Harvat sekarotuiset ovat. Naapurin entinen koira on skasanpaimenkoiran ja labbiksen risteytys ja se oli kaunis, ihan kuin pikimusta sakemanni. Mutta tämä oli harvinainen yksilö

Meidän vanha irlanninsetterimme lopetettiin vanhuuttaan. Aloimme katsella uutta lintukoiraa, metsälle ja kotikoiraksi. Haikailimme weimarinseisojaa, ja soittelimme, mutta pentuja ei vain saanut (harvinainen rotu). Mietimme unkarinvizlaa, ja soittelimme: olisi pitänyt kuvata lonkat pennulta yms. lista vaatimuksia. Lopulta löysimme apulan sivuilta (kannattaa käydä katsomassa) myynnissä olevan urossetterin. Hinta 450e, ikää 4,5kk. Koira oli tuotu virosta, ja nykyinen omistaja oli muuttamassa maasta vuodeksi (laittoi ystävälleen toisen koiransa ja toisen myyntiin). Suomalaisia papereita koiralla ei ole, mutta eläinlääkärimme kertoi niiden saannin olevan helppoa (koiralla siis paperit virossa, ja on sirutettu).



Nyt meillä on 2v irlanninsetteri. Upea rakki. Toimii metsällä, oppii helposti uusia asioita, yms... On perheenjäsen. Papereita herralla ei edelleenkään ole, mutta eipä tuo näyttelyissä pärjäisikään, kun on liian iso ja värivikainen. Mutta meille sopiva.

ole mitään väliä.

Vierailija:

tämä on ihan peestä.

Ottaisin sekarotuisen mutta niistä kun ei välttämättä tiedä minkänäköisiä niistä tulee... kyllä minun mielestä koiran pitää olla ulkonäöltäänkin kaunis. Harvat sekarotuiset ovat. Naapurin entinen koira on skasanpaimenkoiran ja labbiksen risteytys ja se oli kaunis, ihan kuin pikimusta sakemanni. Mutta tämä oli harvinainen yksilö

Oletko kuullut koskaan maaseudusta?



Tiesitkö, että kehä kolmosen ulkopuolella on elämää - ja vielä hyvin rikasta elämää? On tilaa hengittää, ja asua väljemmin; tilaa vaikka sitten sille koiralle juosta?



TASAN TARKKAAN TOTTELEVAISTA (koulutettua) SEURAKOIRAA VOI PITÄÄ VAPAANA TAAJAMAN ULKOPUOLELLA, jos on varma, että sen koiransa silti hallitsee! Ja koira on silloin siellä metsässä / pellolla / rannalla tms. taatusti enemmän ns. " omassa elementissään" ja onnellinen - viettämässä sitä koiran elämää, kuin mitä se on siellä IHMISEN LUOMILLA KILPAILU- / NÄYTTELYKENTILLÄ!

Jos kukaan kasvattaja ei myy teille tiettyä rotua, siihen on varmaan syynsä. Ei meillekään myyty rotikkaa, otimme saksanpaimenkoiran " harjoittelukappaleeksi" .

kuten kennelinpitäjät näyttävät kuvittelevan. Koiraa voi aktivoida monella eri tavalla: antaa juosat vapaana pellolla, metsässä. Harrastaa agilityä omalla pihalla. Kotona sisällä voi opettaa vaikka mitä: keräämään lelut kotiin, etsimään makupaloja, opetella käskyjä (tänne, makaa, paikka, istu, ryömi, kierrä.. jne. Koiraa voi aktivoida monella eri tavalla eikä agilityn fanaattinen harrastaminen ole ainoa tapa. Fanaattsiet koiraihmiset pilaavat tavalliselta ihmiseltä koiran omistamisen ilon

(agility, pelastuskoiratoiminta, pk-lajit) ja näitä sitten myydään harrastajille. Bc:n working linja on sitten tosiaan pelkästään paimentamiseen, mutta koska paimenkoiria ei nyky-Suomessa niin hirveästi tarvita, on tämä hieman vähempään tyytyvä harrastelinja se bc:n yleisin linja täällä ja valtaosa koirista edustaa sitä.



Koiran kannalta kyse on vieteistä ja sen pitää päästä toteuttamaan niitä ja samaa viettiä voi toteuttaa monella tavalla. Toki on muutamia niin spesialisoituneita koiria, että sitä viettiä ei oikein voi vaihtoehtoisesti toteuttaa, vaan pitää olla " sitä ihtiään." Suomenajokoira tulee luontevasti ensimmäisenä mieleen.

selviää, onko se oma koira terve, vai onko syytä olla erityisen tarkka ruokinnan ja liikunnan suhteen, ettei sitten muutaman vuoden päästä tulisi vältettävissäkin olevia ongelmia ja kipuja koiralle.

Vierailija:

Meidän vanha irlanninsetterimme lopetettiin vanhuuttaan. Aloimme katsella uutta lintukoiraa, metsälle ja kotikoiraksi. Haikailimme weimarinseisojaa, ja soittelimme, mutta pentuja ei vain saanut (harvinainen rotu). Mietimme unkarinvizlaa, ja soittelimme: olisi pitänyt kuvata lonkat pennulta yms. lista vaatimuksia. Lopulta löysimme apulan sivuilta (kannattaa käydä katsomassa) myynnissä olevan urossetterin. Hinta 450e, ikää 4,5kk. Koira oli tuotu virosta, ja nykyinen omistaja oli muuttamassa maasta vuodeksi (laittoi ystävälleen toisen koiransa ja toisen myyntiin). Suomalaisia papereita koiralla ei ole, mutta eläinlääkärimme kertoi niiden saannin olevan helppoa (koiralla siis paperit virossa, ja on sirutettu).

Nyt meillä on 2v irlanninsetteri. Upea rakki. Toimii metsällä, oppii helposti uusia asioita, yms... On perheenjäsen. Papereita herralla ei edelleenkään ole, mutta eipä tuo näyttelyissä pärjäisikään, kun on liian iso ja värivikainen. Mutta meille sopiva.

Eipä tietenkään kommentoi - siinä ollaan (liiaksi) asian ytimessä; tässä asiassa on ongelma, ja siinä on ristiriitaa - niin kauan on kuitenkin kasvattajilla / kenneleillä hyvä, kun ihmiset eivät tiedosta sitä.



t. mm. 152

Hei!



Uskonpa että tavallinen perhe kelpaa pennunostajaksi siinä missä muutkin. Sinä, joka ilmeisesti olit kiinnostunut hankkimaan bordercollien (tämän ketjun avaus), ota yhteyttä suoraan rotuyhditykseen (sbcak) ja siellä rodun pentuvälitykseen. Löytyy helposti, ilmeisesti linkittäminen oli kielletty tänne. En siis laita suoraa linkkiä :) Kysy ja kerro, saat varmasti apuja. Samaa keinoa neuvoisin minkä tahansa rodun kanssa, rotuyhditykseen yhteyttä muun surffaamisen lisäksi.



Minusta tässä keskustelussa on menneet hieman termit ja systeemit sekaisin. Harmi...



t. jademo



ps. En ole kasvattaja enkä rotuaktiivi, kuitenkin ko. rodun edustaja itselläni on. Aikoinaan en sitä ihan suorilta saanut, sopiva edustaja meille kuitenkin löytyi. Ja nyt jälkeenpäin ymmärrän miksi homma meni noin... :)



pps. Muistakaa, että koira tai mikä tahansa eläin tarkoittaa työtä. Oli rotu tai roduton, harrasti tai ei, perushuolto pitää hoitaa - säästä ja mielihaluista huolimatta.

haltijan luvalla ja metsästysaikana. Ja se välittömästi sitten tarkoittaa välittömästi, eli koiran pitää olla alle kymmenen metrin säteellä ja tulla viivana luokse ensimmäisestä merkistä. Ja jos se työntää nenänsä yhteenkin linnunpesään ja näin häiritsee pesintää tai pelottaa rusakkopoikueen, niin omistaja syyllistyy metsästysrikokseen.

Vierailija:

Oletko kuullut koskaan maaseudusta?

Tiesitkö, että kehä kolmosen ulkopuolella on elämää - ja vielä hyvin rikasta elämää? On tilaa hengittää, ja asua väljemmin; tilaa vaikka sitten sille koiralle juosta?

TASAN TARKKAAN TOTTELEVAISTA (koulutettua) SEURAKOIRAA VOI PITÄÄ VAPAANA TAAJAMAN ULKOPUOLELLA, jos on varma, että sen koiransa silti hallitsee! Ja koira on silloin siellä metsässä / pellolla / rannalla tms. taatusti enemmän ns. " omassa elementissään" ja onnellinen - viettämässä sitä koiran elämää, kuin mitä se on siellä IHMISEN LUOMILLA KILPAILU- / NÄYTTELYKENTILLÄ!

Tottakai on ihmisiä, jotka oikeasti kotiharrastavat, tiedän heitä pari itsekin, mutta varmasti 80-90% ihmisistä, jotka omien sanojensa mukaan harrastavat kotona eivät sitä oikeasti tee kuin korkeintaan kerran kuussa tai harvemmin. Miksi ihmeessä kasvattajan pitäisi ottaa riski, kun oikeastikin harrastavia koteja on tarjolla? Niilläkin, jotka ottavat vasta ensimmäistä koiraa, on paljon suurempi todennäköisyys pysyä lupauksissaan, jos alkavat käydä säännöllisesti ohjatuissa harjoituksissa, niistä kun ei luista niin helposti kuin kotitreeneistä.

Sama juttuhan se on jumppaharrastuksen suhteen. On ihmisiä, jotka oikeasti jumppaavat kotona, mutta paljon enemmän ihmisiä, jotka ajattelevat jumpata kotona ja sitten jumppaavat kaksi kertaa vuodessa, kun taas säännöllisesti vakijumppatunnilla käymään alkavat paljon todennäköisemmin jumppaavat säännöllisesti pidempään.

Vierailija:

kuten kennelinpitäjät näyttävät kuvittelevan. Koiraa voi aktivoida monella eri tavalla: antaa juosat vapaana pellolla, metsässä. Harrastaa agilityä omalla pihalla. Kotona sisällä voi opettaa vaikka mitä: keräämään lelut kotiin, etsimään makupaloja, opetella käskyjä (tänne, makaa, paikka, istu, ryömi, kierrä.. jne. Koiraa voi aktivoida monella eri tavalla eikä agilityn fanaattinen harrastaminen ole ainoa tapa. Fanaattsiet koiraihmiset pilaavat tavalliselta ihmiseltä koiran omistamisen ilon

Lehti-ilmoituksen avulla hankittu.



Ikinä en lähtisi ostamaan mitään rotukoiraa kennelistä.

Monella kasvattajalla on " hollilla" paljon pennun ottajia ennen minua. Päätin odottaa. Ehkä talvella sópivalla nartulla kiima. Sitten odotetaan tuleeko kantavaksi, tuleeko pennuiksi narttuja, tuleeko punaisia jne.

Miksi ostaa sekundaa, kun voi saada priimaa ja vielä kunnollisella " tuotetuella?" Hyvä kasvattaja on kullanarvoinen tuki koiranomistajalle. Heiltä saa tukea koiran elämän eri vaiheissa niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. Minunkin koirieni kasvattajat ottavat vastaan puheluita mihin vuorokaudenaikaan vain ja neuvovat, jos meillä on koiran kanssa joku ongelma. Hyvältä kasvattajalta saa pennun, jonka terveyden ja rodunomaisuuden eteen on tehty kaikki mahdollinen ja tuo tekeminen on dokumentoitu. Miksi ihmeessä kukaan tyytyisi pentuun, jonka taustoista ei tiedä mitään ja johon kasvattajan vastuu loppuu, kun auton takavalot näkyvät?

Vierailija:

Ja ostakaa koiranne jostakin ihan muualta.

Sinulle, kasvattaja, sen verran, että toki sinulla saa olla omat syysi siihen, miksi käyttäydyt niinkuin käyttäydyt - mutta sinun pitää sitten myös olla valmis käytöksesi seurauksiin; koiria haetaan enemmän ulkomailta ja potentiaaliset koiranomistajat ostavat koiransa jostakin muualta (missä eivät joudu sitoutumaan olemaan naimisissa lemmikkinsä kasvattajan kanssa seuraavat 15 v.).

Minä en ymmärrä miksi kukaan edes nykypäivänä haluaa tukea tälläistä jäykkää kasvatustoimintaa ostamalla koiransa kennelistä? Siitä jäykkäniskaisuudesta, mikä niissä piireissä jyllää, on kyllä harrastamisen ILO kaukana!

Ja ihmisethän noudattavat tuota lakipykälää? Ihanko oikeasti sinä uskot niin?



Ja todellako siitä tottelevaisesta seurakoirasta on NIIN paljon haittaa esim. muiden eläinlajien pesinnälle - onhan siellä luonnossa vapaana luonnonvaraisia petojakin; puhumattakaan Suomen kissoista, joita ihmiset päästävät luontoon suoraan kotiovelta (!).



Mietis nyt uudelleen missä se ongelma tarkalleen ottaen on; olisiko rajoittuneiden ihmisten mielissä?



t. Se, jota siteerasit