Miten koiran hankkiminen voi olla näin vaikeaa ?

Vierailija:

Työlinjainen koira EI sovellu pelkäksi kotikoiraksi. " Totuttaminen" vai mistä sinä nyt puhuitkaan, ei näille sovellu. Niillä on ihan eri vietit ja vaistot jotka ohjaajaavat sitä koiraa. Monet työlinjaiset koirat muuttuvat " ei-harrastavissa" kodeissa ongelmakoiriksi, valitettavasti.

Kyllä se työlinjainen koira kärsii jos se ei saa tehdä " työtään" , se stressaantuu ja purkaa sitä sekä energiaan sitten kaikkeen luvattomaan.

Kuten tässä keskustelussa on tuotu jo esille, niin rotukoirien ja sekarotuisten terveystilastoja vääristää se, ettei tilastoja sekarotuisista ole. Jos rotukoiran lonkat on C:t, koiran lonkat eivät ole terveet, vaikka se ei oireilisikaan. Kyseessä on ns. sairas yksilö (tai rajatapaus). Sekarotuinen on taas terve, jos se ei oireile. Eihän kenellekään tule mieleen kuvauttaa sekarotuista.



On kyllä totta, että rodunjalostuksessa on menty välillä yli, kun on tavoiteltu ääripäitä tai katsottu vain ulkomuotoa. Silti samat sairaudet on sekä rotukoirilla että sekarotuisilla. Itse tiedän esimerkiksi allergisia tai epileptisiä sekarotuisia. Kun sopivat geenit sattuvat yhteen, ei rodulla tai roduttomuudella ole väliä.



Kunnolliset rotukoirien kasvattajat kuitenkin tekevät parhaansa minimoidakseen riskit. Ei kukaan järkevä ihminen tahdo kasvattaa sairaita tai luonneongelmaisia koiria, jotka eivät selviydy normaalista elämästä. Tästäkin syystä kunnon kasvattajat tahtovat saada tietoa kasvateistaan luovutuksen jälkeenkin.

eli tavallinen perhe joka teettää parit pennut koirallaan kun niitä ammattimaksia kennelitä joita suomessakin on pilvin pimein. Koirilla tehdään 2-3 pennut vuodessa ja kennelissä on yleensä monta koiraa. Tämä jos mikä on pentutehtailua. Vaikka ovatkin ns. kasvattajia

bortuista en tiedä mutta minä puhuin ainakin noutajien näkökulmasta. Eli työlinjainen eli käyttölinjainen noutaja kyllä kärsii jos ei saa työtään tehdä! Sen takia meillä harrastetaan metsästystä JA sen lisäksi harrastetaan noutohommia. Koira selvästi rakastaa sitä ja sen takia sille harrastuksen suon. Selvästi kärsii jos ei saa tehdä työtään!

Ja kyllä se vaan niin on että kun tuolla tokokentillä on tultu myös käytyä niin ne bortsut mitä siellä olen nähnyt niin kyllä ne vaan rakastavat sitä hommaa! Agilitystä en tiedä koska sitä en harrasta.

Vierailija:

ja tietyt kennelit asuttavat koiria jatkuvasti " samasta suvusta" tai miten se nyt sanotaankin.. siis koirat ovat niin sukurutsaisia ettei tosikaan. Mutta näin saavat kauniita " näyttelyesineitä"

Ja ne sukusiitosprosentit on jokaisen nähtävissä jalostustietokannassa. Sukua voi seurata pitkälle taaksepäin. Ostaja voi valita, kuinka suuren riskin hän on valmis ottamaan. Mitenkäs sekarotuisella? Sehän voi olla vaikka isän ja tyttären aikaansaannos. Tässä suhteessa pahin mahdollinen riski ovat paperittomat " rotukoirat" .

Se että ihminen kasvattaa koiria tietyn kennelnimen alla EI merkitse sitä että siellä teetetään pilvin pimein niitä koiria! Tietysti mätiä omenoita löytyy joka korista eli noitakin löytyy mutta isoin osa kasvattajista tekevät kyllä paljon vähemmän niitä pentueita.

Itse " säälittävin" kasvattaja on nimenomaan se perhe joka omalle sohvasankarilleen haluaa niin tehdä pennut, vaikka mitään takeita nartun terveydestä ja luonteesta ei ole (ei ole kuvattu tai mitään kokeita/luonnetestejä käytynä).

2-3 pentuetta vuodessa ei todellakaan ole paljon, jos kasvatus perustuu sijoituskoirien käyttöön ja jalostusvalinnoille on järkevät perustelut. Laadukkaalla kasvatustyöllä ei elä.

Niin kasvattajissa on eroja.. tuskin sitä kukaan kieltää ja onhan se jo tässäkin tullut esille.. Mutta kaikki kasvattajan kennel-nimellään kasvattamat pentueet on sukutauluineen nähtävissä KoiraNetissä!!! Sieltä vaan selaamaan, sieltä myös löytyvät ne hyvät kasvattajat!!Mutta mistä tiedätte että onko yksityinen ihminen joka haluaa teetättää niin " kivalla ja mukavalla" koirallaan pennut ihan oikeilla jäljillä?



Sitä paitsi en ymmärrä sekarotuisten koirien ihannointia.. mitä järkeä on yhdistää kahta eri rotuista koiraa keskenään?? Usein vieläpä täysin tarkoituksella! Kertokaapas se? Ja on ihan turha selittää että sekarotuiset ovat terveempiä kuin rotukoirat, kuten tässäkin viestiketjussa on tullut esille se, että niitä kun ei tutkita yhtä paljon!



Ja niin se oli vielä laitettava että itse harrastan koirani kanssa paljon ja eri lajeja ja myös kilpailen niissä. Kilpailut tulevat täysin luonnollisena lisänä silloin kun havaitset että koirasi nauttii harrastamisesta ja etenee siinä jatkuvasti. Huomaan koirastani myös sen millainen se on niinä harvoina päivinä viikossa jolloin se ei pääse kuin lenkeille ja puuhaamaan " jotain pientä aivopuuhaa" , se on silloin selvästi apea tai hyvin levoton.



Olen nähnyt niin monta hyvää koiraa seropeja ja rotukoiria makaamassa kotona vain lenkitettävänä ja " puuhastellen" että sääliksi käy. Näistä koirista on havaittavissa tyypillisiä ongelmia eli näykkimistä ja muuta ärtyisyneisyyttä ja apaattisuutta. Niitä lapset höykkyyttävät ja omistajat kehuvat kuinka se koira nauttii kun saa juosta pallon perässä koko päivän pihalla.. ei hyvää päivää..



Tiedän myös perheitä jotka harrastavat koiran kanssa lenkkeilyä ja kunnon aktivointia ja oikeasti haluavat pitää koiran ilon kiillon silmissä. Ja heillä on oikein valitut koirarodut jotka tähän soveltuvat, aktiiviset seurakoirat. Seurakoirahan ei tarkoita todellakaan mitään puudelia vaan kuten viestiketjussa on käynyt ilmi myös useasta roturyhmästä voi löytyä se omalle tuntuva rotu.



Ketjun kasvattajille nostan hattua, he ovat oikealla asialla!

tietyt aktiiviset harrastajat/kasvattajat pilaavat kaikkien maineen suhtautumalla muihin kuin " omiin piireihinsä" alentuvasti.

Näköjään asia on näin

En itse ole kasvattaja, mutta minä en myisi koiriani kotikoiraksi. Kasvattajat kasvattavat TYÖKOIRIA ja toivovat näiden aikaansaamiensa ominaisuuksien myös näkyvän! Koira jolla ei harrasteta mitään ei näytä onko siitä rodunomaiseen tehtävään, siihen mihin se on alunperin jalostettu. Lisäksi he tuskin käyttävät koiriaan terveystutkimuksissa jotka ovat mielestäni tärkeintä materiaalia jalostuksen jatkamiselle (millaisia terveystuloksia emä jättää pennuilleen, sillä kukaan tunnollinen kasvattaja tuskin haluaa kasvattaa sairaita koiria, mutta mites vakuutut tästä jos jälkeläisten omistajia ei saada innostettua kuvauttamaan koiriaan!!!! Bordercollien omistajana voin sanoa, että on parempi kun aloitatte, jollain rauhallisemmalla rodulla aluksi (se varmasti pysyy tyytyväisenä vähän vähemmälläkin tekemisellä) ja jos innostutte kovasti harrastelusta niin hankkikaa seuraavaksi koiraksi bordercollie. Oma bordercollieni on rauhallinen kotona (ja oli pentueen rauhallisimpia), mutta vain kun se on saanut tyydytettyä itsensä tekemisellä! Sille ei riitä pelkät lenkit ja uimiset vain sille on keksittävä AIVOTOIMINTAA. Jos saatte aktiivisen yksilön niin helposti teillä on lapsia paimentava monsteri käsissänne, joka keksii itse tekemistä mm. tuhoamalla paikkoja. Tiedän muutama yksilön, jotka ovat tällaisia vain omistajan älyämättömyyden takia. Kun koira sitten joudutaan antamaan pois niin seuraavassa kodissa onkin sitten kitkeminen näiden huonojen tapojen poissaamiseksi tai mahdollisesti koira joudutaan kokonaan lopettamaan! Joten miettikäähän vielä, on paljon parempiakin perhekoiria, jotka sopivat lenkkeilyyn ja perheen kanssa köllöttelyyn.

Kennelliitto ei rekisteröi saman nartun pentueita, joilla ei ole 10 kuukautta väliä. Sitä useammin pennut teettävät ovat juuri niitä pentutehtailijoita, jotka myyvät paperittomia koiria.

Jos taas tarkoitit, että kasvattajalla on vuodessa 2-3 pentuetta yhteensä, niin se ei ole kovin paljon. Tavallisesti kasvattajalla on 2-5 omaa koiraa ja lisäksi sijoitussopimuksella muualla asuvia omia kasvatteja. Näiden sijoitusnarttujen varassa kasvatus sitten käytännössä pyörii. Kasvattaja teettää sijoitusnartulla pentueen ja sijoittaa siitä yhden tai kaksi lupaavaa narttua ja pentueen tehnyt narttu siirtyy perheensä omistukseen. Jos nämä pentueesta sijoitetut täyttävät vielä parin kolmen vuoden päästä jalostuskoiran kriteerit, niin niillä teetetään se yksi pentue jne. Tällöin on tavallista, että pentueita on juuri tuo 2-3 vuodessa, useampien hoito olisi työssä käyvälle jo melkoisen vaivalloista, mutta tuosta vielä selviää. Rodusta riippuen tuo sitten tarkoittaa n. 6-20 myytyä pentua vuodessa. Ei todellakaan mitenkään valtavan laajaa toimintaa.

Vierailija:

eli tavallinen perhe joka teettää parit pennut koirallaan kun niitä ammattimaksia kennelitä joita suomessakin on pilvin pimein. Koirilla tehdään 2-3 pennut vuodessa ja kennelissä on yleensä monta koiraa. Tämä jos mikä on pentutehtailua. Vaikka ovatkin ns. kasvattajia

Suomikin on pullollaan hylättyjä aivan ihanan luonteisia koiria. Antakaa sellaiselle koti älkääkä valittako täällä ettette saaneet juuri sitä statussymbolia jonka olisitte halunneet. Voitte pullistella sitten koirapuistossa tietyn rotuisen sijasta että olette tehneet ainoan hyvän teon elämässänne. Jos nyt osaatte edes eläimestä huolehtia...

kyselkää, jos sukutaulussa on sama nimi moneen kertaan. Koiranjalostuksessa ollaan menty monessa harhaan, mutta pyrkimys on pitkällä tähtäimellä järkeviin jalostusvalintoihin ja rotujen käyttöominaisuuksien ja ulkonäön sekä terveyden säilyttäminen. Kennelliiton (ja sen periaatteita noudattavien kasvattajien) toiminnasta tekee luotettavaa valvonta ja läpinäkyvyys. Kaikki tiedot ovat kenen tahansa luettavissa ja periaatteessa kasvattajien eläintenpitoa valvotaan. Kuka valvoo " villejä" kenneleitä? Missä niiden koirien terveystiedot ovat näkyvillä?



Monen muun (koiraharrastajan?) kanssa olen samaa mieltä siitä, että paperiton rotukoira on se kaikkein järjettömin valinta. Ostaja saa todellakin " sian säkissä" ,koska rotunsa edustajana (mikäli nyt sitten on puhdasrotuisten jälkeläinen) pennulla on riski kaikkiin rodussa esiintyviin sairauksiin ja sisaäsiittoisuuteen. Se vain ei tule ostajalle tiedoksi papereiden puutteen vuoksi. Lisäksi tosiaan monet näistä ovat ns. välipentueita eli emällä teetetään pennut joka juoksusta, mutta vain joka toiset saa rekisteriin kennelliiton eläinsuojelullisten vaatimusten takia.



Te, jotka vaahtoatte elitismistä ja koirilla tienaamisesta, ottakaa suomalainen löytökoira tai aikuinen uutta kotia etsivä tai sitten _todistetusti_ vahinkopentu, jonka kauppakirjaan kirjataan sterilointivelvollisuus.

ihan kiva ajatus mutta kun oikeasti etsin työkoiraa, siis sellaista joka sorsametsällä toimii ja osaa tarvittaessa jäljestää.

Niitä ei vaan tuosta joka oksalla ole, varsinkin kun haluan tietystä rodusta sen koiran.

Tavoitteen tulisi olla se, että jokaiselle koiralle löytyy pysyvä koti. Tämänhän ovat nämä tässä ketjussa parjatut kasvattajat pyrkineet varmistamaan.



Itse en rescue-koiraa ottaisi, koska tahdon tietää koiran sukutaustan ja aikaisemmat kokemukset. En koe olevani millään tavalla vastuussa muiden epäonnistuneista koirahankinnoista. Vastuu noista koirista kuuluisi sekä niiden omistajille että kasvattajille.

Jos joku nyt todela kuvittelee tekevänsä jotakin ilkeyttä hankkimalla seropin, niin siitä vaan. Ei kai kukaan vakavissaan ole kade kenekään piskihankinnasta. Kuka kiusallaankin sellaisen hankkii. Siitä vain. Omapa on rakkinsa. Kyllä niitä pisekejä aina on löytynyt ja tulee aina löytymäänkin. Ruotsissakin...

Täällä on moneenkin kertaan kirjoitettu kennelistä ja taas kennelistä.

Ihan lyhyesti:

-kennelnimen voi hankkia kuka tahansa

-pitää vain kuulua rotujärjestöön

-käydä kasvattajan peruskurssi

-anoa se " kennelinimi" FCI:ltä

-se maksaa jonkin verran

Että silleen. Ei se kennelnimi mitään tehtailua tarkoita. Onpahan vain halu tehdä kasvatustyötä. Jokainen nimen hankkinut ei välttämättä edes tee yhtään pentuetta.

Joku tekee yhden pentueen, toinen pari pentuetta kolmessa vuodessa. Mukaan mahtuu monta variaatiota.

Yleensä ne kennelit ovat pinimuotoista kasvatustyötä ns. keittiön nurkassa. Tarkoittaa, että pennut elävät ja kasvavat luovutusikään saakka kasvattajan kotona- keittiössä, olkkarissa ja missä milloinkin. Eli elävät normaalia arkea kaikkine äänineen ja taputteluineen, lällyttelyineen, vierailijoineen yms.

Kyllä sellaisen työn tehneenä on oikeus valita, mihin ne pennut myy. Onneksi on näin. Valta on tasan ja ainoastaan kasvattajan. Hän päättää myydä tai olla myymättä. Siihen ei ole mitään mukisemista.

Sama valta on ostajallakin. Ostaa tai jättää ostamatta. Mitä ostaa ja mitä tas jättää ostamasta. Up to you.

Yleensä pentua pitää odottaa. Ei kukaan vastuullinen kasvattaja myy pentua pelkän puhelinsoiton perusteella ei harrastajalle sen kummemmin, kuin taviksellekaan. Kyllä sitä haluaa tietää tulevasta pennunomistajasta kaikea mahdollista. Tietenkin sitten käydään tutustumassa ja päätös tehdään sitten näiden tapaamisten perusteella.

Ellei sitten jollekin sitä pentua myydä, on syytä mennä lähimman peilin eteen ja koettaa löytää se vika sieltä.

Tavoite on, että mahdollisimman moni koira löytää omanalaisensa kodin. Oli rotu sitten mikä tahansa.

Tähän on vain tyytyminen.

Juuri nuo sinun " piski" ja " rakki" sanavalintasi kertovat sinusta, ja arvostamistasi asioista, hyvin karua kieltä.



Koira voi olla vain koira, jos ymmärtää syntyä suunnitellusti kennelnimen alle ja jalon suvun jatkeeksi - muuten lemmikillä ei olekaan sitten (juurikaan) arvoa. Se on sinun egosi jonkinlainen jatke.



Ja pikku vinkkinä; se vertauskuva Ruotsin nykyiseen tilanteeseen (seropien kasvavassa suosimisessa) saattaa olla alkusoittoa sille, mihin suuntaan asiat ovat menossa myöskin Suomessa - monet asiat (muodit niin sanotusti) tulevat meille Ruotsista ;-).



Mutta ihan miten vaan - have it your way; jokainen tekee valintansa arvomaailmansa perusteella, eikös vaan.

" 184

ihan kiva ajatus mutta kun oikeasti etsin työkoiraa, siis sellaista joka sorsametsällä toimii ja osaa tarvittaessa jäljestää.

Niitä ei vaan tuosta joka oksalla ole, varsinkin kun haluan tietystä rodusta sen koiran."





Eikö juuri tällaisessa tapauksessa ole järkevintä tutustua ko. rodun kasvattajiin, etsiä se jonka kanssa parhaiten " synkkaa" , jolla on samat periaatteet kuin itsellä ja jonka koirat miellyttävät, niin ulkonäöllisesti ja luonteeltaan. Juuri tästä syystä on tärkeää, että kasvattajat ovat olemassa. He pitävät parhaansa mukaan yllä käyttöominaisuuksia, terveyttä ja rodun ulkonäköominaisuuksia. Ja yrittävät vielä parantaa näitä. Toki jokaiseen sakkiin mahtuu niitä mätiä omenia, kuten joku jo aiemmin sanoi. Ja tämä pätee koiran omistajiin, kasvattajiin, kissaihmisiin, kalastajiin jne jne. Lista on pitkä.

Jokainen myös itse päättää mihin rahansa laittaa. Toinen ostaa plasmaTV:n, joka toisen mielestä on täysin turha ostos. Toinen ostaa monirotuisen koiran ja toinen yhtä rotua edustavan. Ja varmasti hyvä ostos voi olla esim. ns. vahinkopentueen pentu. Kaikkihan on kiinni siitä mitä hakee. Mutta tärkeää on, että niin paperillista rotukoiraa etsiessä kuin monirotuistakin, kannattaa tutustua kasvattajaan, käydä kylässä ja kuunnella ja keskustella. Se on ainut tapa välttää ne mädät omenat, joita valitettavasti molemmista joukoista löytyy.

Keskustelun taso harmittaa suunnattomasti, kun ihmiset ovat päätyneet parjaamaan toisten tekemiä valintoja, toisten tekemää tärkeää työtä, niin rescue-puolella, kuin rotukoirien kasvatuspuolellakin. Eikö sitä voisi yrittää avoimesti ymmärtää toisten tekemiä valintoja, kysellä, ja ottaa vastaan. Eihän keskusteluun edes kannattaisi osallistua, jos on jo kantansa päättänyt...

Terv. monirotuisen ja rotukoiran omistaja

Ruotsin tilannetta on vaikea analysoida, koska itse en ole seropi-buumista kuullut. Sekarotuisenkin koiran kohdalla olisi kuitenkin todella tärkeätä tietää koiran tausta ja valita oikeanlainen koira. Ei ole mikään helppo tehtävä. Tilanne, jossa tavisten keskuudessa olisi muodikasta hankkia joku veikeä ja ainutlaatuinen seropi, olisi kyllä aika kauhistuttava. Seurauksena olisi vain lisää vääränlaisia koiria vääränlaisilla ihmisillä. Ne vietit periytävät kuitenkin.

Kyllä rotuyhdistyksen palstalle voi kirjoittaa, jos olet samaa mieltä siellä olevien muutaman besserwisserin kanssa. Muuten sinut teilataan ja leimataan häiriköksi. Jotkut ovat julkisesti muuttaneet mielipiteensä kun muutama vallanpitäjä on ensin häntä ojentanut.

Suurin osa bordercollieista on ihan tavallisia kotikoiria ja bordercollien kanssa pärjää aivan tavallinen ihminen, ei tarvitse olla superihminen. Toki koira vaatii liikuntaa ja tekmistä kuten muutkin rodut. Fanatikot haluavat nostaa omaa arvostustaan toisten fanaatikkojen silmissä sanomalla bordercollieta niin vaativaksi roduksi että se ei sovellu kuin heill itselleen. Keskustelun avaajan kannaattaa jatkaa pennun kyselyä kasvattajilta, ei kaikki kasvattajat ole samanlaisia.