En tiennyt että äitiys olisi näin rankkaa :(

Vaikka ensimmäinen vauva olisi ollut ns. helppo, niin luulisi kuitenkin teidän tajuavan, että seuraava on todennäköisesti ainakin jonkunverran vaativampi. Ettekö osaa arvioida yhtään asioita ja omaa jaksamistanne?



Itselläni oli vain yksi todella helppo lapsi, mutta raskaus ja synnytys verottivat niin paljon voimia, etten olisi ikinä kuvitellut selviäväni vielä toisestakin lapsesta? Onko teillä sitten käynyt niin, että toinen raskaus on vienyt huonompaan kuntoon kuin luulitte ja sen vuoksi jaksamisarvionne menivät pieleen?

Hirveää lukea miten jotkut haukkuvat äitiä joka sanoo olevansa väsynyt. Kukaan ei voi yksinkertaisesti tietää mitä on olla äiti ennen kuin saa niitä lapsia.kukaan ei voi myöskään tietää sitä minkälainen isä miehestä tulee ennen niitä lapsia.



Itse olen aina kestänyt hyvin väsymystä mutta voin sanoa suoraan että mulla ei ollut pienintäkään hajua mitä päälle tekee se ettei ole nukkunut kuin parin tunnin pätkiä n. 2vuotta...

Kuinka kuvailet tietämättömälle miltä tuntuu kun parin pikkuisen tarpeet vievät kaiken aikasi,minä en vitsaile tai liioittele kun sanon että on täysin miehen kotiin tulosta kiinni milloin voin mennä esim.suihkuun,syöminen hoidetaan aina miljoonan homman jälkeen juoksussa,vessaan et yksin pääse jne.



Rakastan lapsiani ja olen kyllä valmis unohtamaan oman elämäni hetkeksi heidän vuokseen vaikka kokonaan mutta valitan silti ihan heidän kiusakseen jotka täälläkin toteavat ivallisesti "Miksi teit lapsia jos se on niin rankkaa"!

Niin...miksi ihminen käy töissä,miksi ihminen lisääntyy...Eikö helvetti saa myöntää että on uuvuksissa,juuri tuon takia ihmiset sekoavat ja pahimmillaan jättävät perheensä..Kun ei saa sanoa että vituttaa ja väsyttää..



Odottaessani esikoista totesin joskus kaverilleni etten ymmärrä noita äitejä jotka tukka likaisena ja muutenkin homssuisena vaeltavat...että loppouuko se itsestä huolehtiminen lapsen saantiin. Noh entinen minä, haista paska! Ekan lapsen kohdalla jaksoin käyttää hänen päiväuni-aikansa tälläämiseen mutta kun on pari pientä lasta ja ainoa mitä osaa ajatella on nukkuminen niin kyllä olen juuri se rasvaletti silmäpussizombie ja en todellakaan jaksa enää ottaa paineita ulkonäöstäni. Tärkeämpää tekemistä löydän heti.



Huh mikä vuodatus ja olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan mutta parit vaipat odottaa vaihtajaansa...

Vaikka ensimmäinen vauva olisi ollut ns. helppo, niin luulisi kuitenkin teidän tajuavan, että seuraava on todennäköisesti ainakin jonkunverran vaativampi. Ettekö osaa arvioida yhtään asioita ja omaa jaksamistanne?

Ihan oikeasti, pää kiinni! Kaltaisiasi viisastelijoita ei todellakaan tarvita täällä. Tuleeko sinulle tosiaankin yllätyksenä, että elämässä toisille jotkut asiat saattavat olla yli voimien käyviä ja yllättää rankkuudellaan, vaikka SINÄ olet aina pystynyt täydellisesti varautumaan kaikkeen eikä SINUA ole koskaan mikään asia yllättänyt?

Miten olette opettaneet itsenne selviämään parilla tunnin unipätkällä vuorokaudessa? Missä välissä käytte vessassa tai suihkussa? Miten laitatte ruokaa vain yhdellä kädellä vauva sylissä? Antakaa niitä konkreettisia neuvoja älkääkä vain sanoko että olettepa osanneet hyvin varautua.

Isätkään eivät voi valvoa kun pitää aamuisin nousta ylös töihin mennäkseen ja meillä ei ainakaan vauva nuku koskaan varttia pidempiä päiväunia.

Unenpuute on kaikkein rankinta, ja tietysti flunssat, kun lapset on silloin kärttyisiä ja heräilevät öisin. Mä olen onnekseni taitava nukahtamaan heti uudestaan imetyksen jälkeen, eli yöimetykset eivät mua juuri valvottaneet. 3v nukkuu vielä päikkärit, joten yritän saada 1v.n nukkumaan päikkärit aina samaan aikaan, jotta saan hieman omaa aikaa iltapäivällä.

Mun resepti väsymykseen on aamukahvi, 500mg c-vitamiinia päivittäin, jos et osaa tai pysty nukkua päikkäreitä niin lepää edes hetki sohvalla, hyvää ruokaa, ulkoilua, aerobista liikuntaa. Jos on oikeasti kovaa unenpuutetta, niin siihen ei auta kuin nukkuminen.....

Tsemppiä!

Muuten tuo hotelli oliskin tosi hyvä. Ja vähän vaikea se on sanoa vauvalle, että nyt sun ei kuules oo nälkä. Esikoinen meillä nukkuu yöt heräilemättä.

ap

Voisitko lypsää maitoa ja mies antaa pullosta?

Jos vauva on jo isompi ja syö kiinteitä, ei tarvitse maitoakaan niin usein.

Itselläni on neljä lasta, joista kaksi nuorinta syntyivät vielä pienellä ikäerolla (1 vuosi). En olisi selvinnyt hengissä jos en olisi välillä saanut nukkua rauhassa- yksikin kunnolla nukuttu yö kuukaudessa tekee ihmeitä, kaksi muuttaa jo maailman aurinkoiseksi.

Itsellä on onneksi älyttömän hyvät unenlahjat, ja meillä mies syötteli vauvalle lypsymaitoa pullosta viikonloppuna yösyötöllä. Noin 1x kuukaudessa lapset meni anopille yökylään jotta me saatiin molemmat nukkua kunnolla. Arkisin minä pidin huolen siitä että mies saa nukkua. Näin pärjättiin, ja kun nuorimmainen täytti kaksi niin aloin jo muistella ja ihmetellä sitä mikä siinä pikkulapsiajassa muka niin raskasta oli.

Mutta ymmärrän sua, ap täysin. Lapset, erityisesti vauvat, vievät hirveästi voimia ja siinä kohtaa väsymyksessä rämpiessä ei näe eteen eikä taakse. Itsellä oli onneksi kaksi vanhempaa lasta, joiden kanssa olin jo nähnyt sen että elämä helpottaa kun lapset kasvavat.

Kannustan kaikkia väsyneitä äitejä etsimään keinoja, joilla irrottautua hetkeksi kodin ympyröistä. Se kannattaa, ja jos on taloudellisesti mahdollista niin siitä kannattaa vaikka maksaa. Neuvolasta voi kysyä perhetyöntekijää, kuten joku jo neuvoikin. Ja vaikka imetys on hyväksi vauvalle, jos on kyse jo isommasta vauvasta, voi miettiä millä konstilla saisi imetysvälin pidemmäksi tai voisiko vauvalle syöttää lypsettyä maitoa pullosta.

Tiedän että vauvasta irrottautuminenkin on tosi vaikeaa, mutta joskus pitää tehdä valintoja äidin mielenterveyden puolesta.

kun saan tuttavilta ja ystäviltä (joilla ei ole lapsia) koko ajan neuvoja, että "jätä se lapsi kerranki miehes hoidettavaksi" "sun pitää päästä tuulettumaan" "saapahan mieheskin tietää millaista se on".



MEillä on tällä hetkellä tilanne, että olen käytännössä yksinhuoltaja. Mies painaa töitä klo 6-21, ihan viikot ja viikonloputkin. Vauva hädin tuskin tuntee isäänsä, kun itse näen miestäni on hän aivan uupunut ja kiukkuinen.



Tämä tilanteemme on kamala, mutta se on vain kestettävä. Hoidan kotona kaiken; koirat, aina tuoreen ruoan, pyykit, ostokset (mikä ei ole helppoa paljon kiukuttelevan vauvan kanssa) yms yms.



Ainut asia, mitä OIKEASTI tarvitsisin ja toivoisin, on se että mieheni pääsisi edes yhdeksi päiväksi viettämään aikaa kanssamme. Voisimme käydä yhdessä kävelyllä, kaupassa ja suihkussa, olla kotona ja kokata. En käsitä, miksi muilla on niin suuri tarve saada mieheni "edesvastuuseen" ja jäämään viettämään vauvan kanssa "laatuaikaa". Ei minun intresseissäni todellakaan ole että molemmat rakkaani saisivat kärsiä, kun lähtisin itse "tuulettumaan".



Tämä on vain jotain nykypäivän käänteistä sovinismia, naisten pitää saada vauva-arjessa "omaa aikaa" ja miehen pitää kantaa kortensa kekoon vaikka pakolla, kun ei ole enää niitä miesten ja naistentöitä. Just just

Miten olette opettaneet itsenne selviämään parilla tunnin unipätkällä vuorokaudessa? Missä välissä käytte vessassa tai suihkussa? Miten laitatte ruokaa vain yhdellä kädellä vauva sylissä? Antakaa niitä konkreettisia neuvoja älkääkä vain sanoko että olettepa osanneet hyvin varautua.

Isätkään eivät voi valvoa kun pitää aamuisin nousta ylös töihin mennäkseen ja meillä ei ainakaan vauva nuku koskaan varttia pidempiä päiväunia.

Neljän lapsen äidin käytännön neuvot:

vauva kantoliinaan tai rintareppuun. Siinä voi käydä vessassa, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa kaksikätisesti. Äitinä joutuu kyllä usein käymään vessassa ovi auki tai ottamaan lapset mukaan vessaan. Itse tapasin laittaa taaperon potalle samalla kun itse olin vessassa. Pyykin viikkaaminen onnistuu parisängyn päällä tai lattialla istuen, vauva viltille mönkimään ja taapero leikkii yleensä siinä ympärillä omia juttujaan.

Jos on taapero ja vauva, niin suihkussa käydään kun mies on kotona tai istutetaan taapero turvavyölliseen syöttötuoliin palapelin tai kirjan kanssa sekä otetaan vauva pesuhuoneeseen sitterissä. Vaihtoehtoisesti taaperon voi ottaa mukaan suihkuun tai laittaa kylpyyn.

Ja tuohon unijuttuun tulikin neuvoja, eli vanhempien vuorottelu (mies nukkuu arkisin, vaimo viikonloppuisin) tai toinen hotelliin tai lapset yökylään.

Meillä toimi myös se että minä menin taaperon kanssa aikaisin nukkumaan, mies hoiteli vauvan syötön puolen yön aikaan. Minä heräsin lasten kanssa aamulla aikaisin, mies nukkui vähän pidempään (liukuva työaika).

Muistan ikuisesti omien lasten vauvavuodet..vain älyttömästä väsymyksestä.Nyt lapset 6 ja 9 ja edelleen joka ilta nukkumaanmennessä tunnen järjetöntä kiitollisuuttta että SAAN NUKKUA!!Molemmat valvottivat aikoinaan ekat 2,5-vuotta.Kolmannen lapsen voisin tehdä jos saisin takuun että ei tarvitse valvoa montaa vuotta.Sellasta "takuuta" kun ei ole:D niin meidän lapset on tässä.

erittäin vaikea ja kivulias raskaus vielä tässä ja taapero hoidettavana, ni kyllä sitä on ihan loppu. Vaikka mies ja läheiset auttaa sen minkä ehtivät, niin silti.



Meidän lapsiluku on myöskin tässä, kaksi on enemmän kun tarpeeks ja rukoilen Jumalaa, että selvitään näistä vauva/pikkulapsi vuosista.



Onneksi olen puhuvaa sorttia ja kerron neuvolassa yms tahoilla avoimesti tilanteestani ja olenkin aina saanut apua kun olen sitä pyytänyt. Nyt vaan aion olla oikein tuplasti itsekkäämpi oman jaksamiseni suhteen ja panostaa siihen niin paljon kun pystyn.



Ensimmäisenä synnytyksen jälkeen varaan itselleni ajan rentouttavaan hierontaan fysioterapeutille (se on toiminut aikaisemminkin laukaisemaan jännitystä ja stressiä), lisäksi en aio pihistää omasta ajasta, vaan aion ehdottomasti aloittaa ryhmäliikuntatunnit heti kun mahdollista. Koitan päästä mahdollisimman hyvään fyysiseen kuntoon, koska raskauden aikana peruskunto on täysin romahtanut.



Tunnen omat rajani ja tiedän mitä vaatii, että pysyn suht järjissäni. Siltikin kauhulla odotan tulevaa ja uskon että varmasti tulee olemaan todella rankkaa vauvan synnyttyä.



Olen aikaisemmin syönyt ahdistukseeni/paniikkiini myös lääkkeitä ja ne on yks vaihtoehto, jos alkaa yhtään tuntuu siltä, että muuten en pärjää.



VOIMIA kaikille väsyneille äideille, te ette todellakaan ole yksin. Olis ihana, kun ois joku vertaistukiryhmä, missä vois tavata samassa tilanteessa olevia pienten lasten äitejä. Tuntuu, että kaikki paikat on täynnä vaan näitä jaksavia ja pirteitä mammoja, jotka selviää kaikesta ihan leikiten.

Miten olette opettaneet itsenne selviämään parilla tunnin unipätkällä vuorokaudessa? Missä välissä käytte vessassa tai suihkussa? Miten laitatte ruokaa vain yhdellä kädellä vauva sylissä? Antakaa niitä konkreettisia neuvoja älkääkä vain sanoko että olettepa osanneet hyvin varautua.

Isätkään eivät voi valvoa kun pitää aamuisin nousta ylös töihin mennäkseen ja meillä ei ainakaan vauva nuku koskaan varttia pidempiä päiväunia.

Neljän lapsen äidin käytännön neuvot:

vauva kantoliinaan tai rintareppuun. Siinä voi käydä vessassa, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa kaksikätisesti. Äitinä joutuu kyllä usein käymään vessassa ovi auki tai ottamaan lapset mukaan vessaan. Itse tapasin laittaa taaperon potalle samalla kun itse olin vessassa. Pyykin viikkaaminen onnistuu parisängyn päällä tai lattialla istuen, vauva viltille mönkimään ja taapero leikkii yleensä siinä ympärillä omia juttujaan.

Jos on taapero ja vauva, niin suihkussa käydään kun mies on kotona tai istutetaan taapero turvavyölliseen syöttötuoliin palapelin tai kirjan kanssa sekä otetaan vauva pesuhuoneeseen sitterissä. Vaihtoehtoisesti taaperon voi ottaa mukaan suihkuun tai laittaa kylpyyn.

Ja tuohon unijuttuun tulikin neuvoja, eli vanhempien vuorottelu (mies nukkuu arkisin, vaimo viikonloppuisin) tai toinen hotelliin tai lapset yökylään.

Meillä toimi myös se että minä menin taaperon kanssa aikaisin nukkumaan, mies hoiteli vauvan syötön puolen yön aikaan. Minä heräsin lasten kanssa aamulla aikaisin, mies nukkui vähän pidempään (liukuva työaika).

Vauvalla lonkkavika (myös kipua joten itkua ja kitinää) eikä suostu istumaan eikä suositellakaan kai reppua tai liinaa vielä. Jos vain jotenkin saisin tuon vauvan joskus nukkumaan omassa sängyssä tai juomaan tuttipullosta niin voisi saada rauhaa...

Pahinta on ollut yövalvomiset, se ettei isovanhemmista ole mitään apua, keskimmäisen vaikea ja kipeä raskaus ja sen jälkeinen raskas vauva-aika, jolloin lapselle ei kelvannut tutti eikä pullo eikä kukaan tai mikään muuta kuin äiti ensimmäisen 11kk ajan. Kahden ensimmäisen lapsen allergiat on myös olleet kovasti raskauttavia tekijöitä. En ole nukkunut 4,5 vuoteen kuin yhden kokonaisen yön ja nekin yöt, jolloin olen herännyt kaksi kertaa, on laskettavissa kahden käden sormilla. Olen joko ollut raskaana tai imettänyt viimeiset 5v.

Nuorempi on jo muutaman vuoden ikäinen ja aika kultaa muistot. En ole hankkinut lapsia lyhyillä ikäeroilla. Jos joku tuleva mamma lukee tätä ketjua, niin miettikää kannattaako niitä lapsia hankkia vuoden/parin välein. Onhan se raskasta.

Ei se niin vaarallista ole, että lapsilla on ikäeroa. Ja pakko sanoa että pitääkö lapsia hankkia yli omien voimavarojen. Helppokaan lapsi ei mene ilman työtä.

että otin halvan risteilyn ja söin ja nukuin kaksi yötä ihan rauhassa, shoppailin rauhassa, kävelin Tukholmassa, laivalla luin kirjaa, söin karkkia ja nukuin:) Näin muutaman kk:n välein ja lapset olivat hengissä isän hoidossa vielä palatessani ja isällä parempi suhde lapsiin ja kotihommiin kun joutui ihan yksin olemaan vastuussa. Meillä ei isovanhempia tms apuna kun asuvat toisella paikkakunnalla.



2 pvä viikossa sovittiin myös että on minun päiväni, silloin isä hoitaa lapset ne ajat kun ei ole töissä. Itse menin ensin hengaamaan johonkin, kaupungille, uimahalliin, syömään ravintolaan. Sitten aloitin iltaopiskelun. Todella osasin ottaa kaiken irti näistä omista hetkistä ja kun teki tiukkaa niin sain voimia siitä kun ajattelin että enää sen ja sen verran pitää jaksaa.

Miten olette opettaneet itsenne selviämään parilla tunnin unipätkällä vuorokaudessa? Missä välissä käytte vessassa tai suihkussa? Miten laitatte ruokaa vain yhdellä kädellä vauva sylissä? Antakaa niitä konkreettisia neuvoja älkääkä vain sanoko että olettepa osanneet hyvin varautua.

Isätkään eivät voi valvoa kun pitää aamuisin nousta ylös töihin mennäkseen ja meillä ei ainakaan vauva nuku koskaan varttia pidempiä päiväunia.

Jos äiti oikeesti on menettämässä terveytensä! miksi se kodin ulkopuolella työskentelevä ansaitsee sitä lepoa, mut kodin sisällä työskentelevä ei?

Muuten tuo hotelli oliskin tosi hyvä. Ja vähän vaikea se on sanoa vauvalle, että nyt sun ei kuules oo nälkä. Esikoinen meillä nukkuu yöt heräilemättä.

ap

Omaa aikaa, aikuisseuraa ja mielellään jotain liikunnallista harrastusta tarvitsee kyllä kotiäitikin.

Itselläni helpotti myös töiden aloitus. Töissä voi välillä olla puolittaisella liekilläkin, kun kukaan ei tipu, kiipeä tai polta itseään sen seurauksena.

Todella hyviä kommentteja ja upeaa vertaistukea :)

Kyllä se menneen ihannointi on juu iha puppua.. niin montaa mummoa kuunnellut! Eräskin oli joutunut jättämään 1v. pikkuisen muiden lasten hoitoon kun pellolle oli pakko lähteä töihin, pikkuinen oli sitten livahtanut isojen sisarusten luota ja hukkunut jokeen. Murheellisia tarinoita on niin paljon.

Itsellä kuusi lasta ja olen perheiden kanssa työssänikin tekemisissä ja voin yhtyä mielipiteeseen että vallalla käsitys ettei mistään saa valittaa.. ikävä asenne näkyy myös työssäni "nykyajan äidit eivät jaksa mitään" Ai että näen punaista! Ei voi yleistää. Perheet ovat todella yksin nykyisin, ilman tukiverkkoja, kuormittuvat kiireisestä työelämästä ja ikävän joustamattomista työajoista (esim hoito-ala).

Jos vetoaa töissä lapsiin, että tarvitsisi esim. taukoa iltavuoroista perheen vuoksi, sanoo monet, etenkin lapsettomat, että mitäs ovat tehneet lapsia! Tällaisella kommentilla nujerretaan moni äiti. Ja kuka tästä kärsii, lapset.

Elämä, etenkin työelämä kysyy vaan , mitä työpaikka ja aikuiset tarvitsevat, kun pitäisi kysyä mitä lapset tarvitsevat?! He ovat tulevaisuus.

meni vähän sivuraiteille.. mutta pointti on, Vanhemmat ovat kovilla niin pikkulasten kanssa kuin isompienkin! Jokainen lapsi on yksilö ja niin ovat vanhemmatkin, sen mukaan sitten jaksetaan tai ei jakseta. Jokainen on kuitenkin yhtä tärkeä.

Meillä on pienet lapset, joita rakastan yli kaiken, mutta musta on alkanut tuntua enemmän ja enemmän siltä että en jaksa enää olla äiti. Tuntuu että kaikki päivät on yhtä samaa huutoa, vaipanvaihtoa ja väsymystä. Molemmat lapset on ollut toivottuja ja mieskin auttaa kotona niin paljon kuin ehtii, mutta haluaisin vaan olla yksinäni niin että ei tarttis huolehtia kenestäkään. En oikeasti uskonut että se olisi näin rankkaa olla äiti. :(

Hei,oletko kysynyt kodinhoitaja apua tms.tuo vaihe menee,kyllä ohi,toinen rankka vaihe on kun lapset on murrosikäisiä,kokemusta on,toivon teidän perheelle valoisaa ja siunattua syksyä ja jaksamista ja koita saada apua teille vaikka perhe/kasvatus neuvolasta,sieltä kannattaa kysyä ja varmasti saattekin apua.Ja jos ,joku nyt laittaa taas pään aukomis/vittuilu ynm.viestejä,niistä ei kannata välittää,aina on,joku jolla ei ole kaikki vaipat järjestykessä.

Minä en ainakaan tiennyt vielä ensimmäisen lapsen jälkeenkään, kuinka rankkaa elämä vauvan kanssa voi olla. Esikoinen oli reilut 2 v. kun nuorempi syntyi. Nuoremmalla oli yli 4 kk koliikki ja lisäksi sairasti 15 eri infektiota ekan vuoden aikana. Esikoinen ja minä tietty saimme kaikki pöpöt nuoremmalta ja oltiin jatkuvasti sisällä eristyksissä sairastamassa. Mieheni teki pitkää päivää töissä ja matkusteli työn puolesta - on kyllä jälkeenpäin myöntänytkin, että joskus oli helpompaa jäädä töihin kuin tulla kotiin kuuntelemaan vauvan huutoa ja että olisi voinut hoitaa isän roolia tuolloin vähän aktiivisemminkin... Tunnesiteeni nuorempaan lapseen oli aika heikko ekan vuoden ja tuosta ajasta en muista mitään. Hoidin hommani niin kuin "hyvän äidin" tulee mutta olin kyllä tosi väsynyt ja varmaan vähän masentunutkin. En voi edes kuvitella, millaista elämä olisi ollut, jos lapsella olisi ollut joku oikeasti vakava sairaus...



Elämä helpotti radikaalisti kun nuorempi täytti 3 (toki alkoi helpottaa jo ennen sitä) ja nykyään nautin niin paljon lapsista ja perhe-elämästä - ja mietin jo vähän haikein mielin sitä, miten nopeasti aika kuluu ja lapset kasvavat.



Kovasti tsemppiä ap:lle ja kaikille muille väsyneille! Tässä asiassa vertaistuki on parasta, toivottavasti saatte sitä muuallakin kuin netissä. Itse juttelin samassa tilanteessa olleen ystävän kanssa ja oli niin mahtavaa, kun sai jollekin sanoa, mitä ihan oikeasti ajattelee ilman, että heti sanotaan, että olishan sun pitänyt tietää millaista elämä vauvan kanssa on tai että ole nyt kiitollinen, kun olet saanut kaksi tervettä lasta tai muuta vastaavaa. Totta kai sitä on jollain tasolla kiitollinen mutta kyllä silloin nuoremman lapsen vauvavuoden aikana kävi mielessä, että nyt meni elämä piloille. Onneksi aika on osoittanut, että ei mennyt piloille ja että noista jutuista (ja monesta muusta) selvittiin ja osataan ehkä olla sitäkin kiitollisempia nykyisestä elämänvaiheesta!

Ottakaa mallia 50-luvun äideistä,lapsia saattoi olla 8 , ei rahaa, pyykättiin käsin,ei einesruokia ja äidit ei valittanu koko ajan eikä synnytyksen jälkeen ollu heti masentuneita. Ei tämä pullamössösukupolvi kestä mitään vaikka on pilttiruoat, pitkät äitiyslomat,taloudellisesti menee hyvin jne..

ap, olet lievästi masentunut ja tilanne uhkaa muuttua pahaksi. Jos et todella koe iloa lapsistasi, koet arjen äärimmäisen raskaana ja alat uskoa, ettet selviä tästä, olet niin väsynyt, että se on laukaissut sinussa jo masennuksenkin. Lievän.



Pääset alkuun näin:



1) Sinun on nukuttava univelkojasi pois. Ihan sama, saako lapsi korviketta, tuttipullosta sinun maitoasi tai paastoaa sen yön, mutta olet vaaraksi itsellesi ja lapsillesi, jos sairastut vakavammin. Jos et pysty nukkumaan univelkoja kotona, sinun on mentävä hotelliin/kaverille. Jos pystyt nukkumaan, annat miehen hoitaa vauvan yöheräilyt (pumppaat maitoa tuttipulloon tai mies antaa korviketta). Vauva ei kuole tuohon, ja tarvitset tosiaan vähintään yhden yön viikossa, jolloin saat nukkua kunnolla. Myös päiväunet saattavat auttaa eli nukut aina kuin vain suinkin voit. Itse en lopulta enää pystynyt nukahtamaan lainkaan, torkuin jotain vartin pätkiä, päivisin en kyennyt nukkumaan lainkaan. Jos olet näin pitkällä, on pakko laittaa imetys muutamaksi yöksi viikossa telakalle oman terveytesi tähden. Näin meilläkin sitten tehtiin.0



2) Kerrot tilanteen (väsymyksesi) neuvolassa ja kysyt, onko kunnalla tarjota lastenhoitoapua esim. edulliseen hintaan. Pyydä myös pääsyä neuvolapsykologille, joka voisi varmistaa, tarvitsetko mahdollisesti jotain masennuslääkitystä.



3) Helpota arkeasi ja anna itsellesi lupa lintsata hyvän äidin periaatteistasi. Osta isommalle eineksiä, laita dvd päälle ja unohda ulkoilu. Käpertykää peiton alle ja pitäkää kotipäivä. Ihan sallitusti. Älä murehdi pyykeistä tai siivouksesta. Ahkeroit sitten joku toinen päivä. Ennen kaikkea älä itse ole niin ankara itsellesi.