En tiennyt että äitiys olisi näin rankkaa :(

Ottakaa mallia 50-luvun äideistä,lapsia saattoi olla 8 , ei rahaa, pyykättiin käsin,ei einesruokia ja äidit ei valittanu koko ajan eikä synnytyksen jälkeen ollu heti masentuneita. Ei tämä pullamössösukupolvi kestä mitään vaikka on pilttiruoat, pitkät äitiyslomat,taloudellisesti menee hyvin jne..

pienempi on jo puolitoistavuotias, mutta viime vuosi oli minustakin ihan järkyttävän rankka, joten ymmärrän täysin ap:n tunteen että ei aina jaksaisi. Meillä on kuopus ollut tosi tyytymätön, nukkunut huonosti ja karjunut päivät. Lapset vei kaikki voimat. Miehen ajan vei työt ja opinnot, vaikka onkin ollut tosi hyvä isä lapsille.



Nyt, kun pienempi on nukkunut jo kolme viikkoa vain yhdellä herätyksellä yössä, olen ihan eri ihminen. Aivan kuin olisin herännyt jostain unesta. Alan kiinnostua asioista, jaksan, ja minulla on lasten mentyä nukkumaan paljon energiaa. Enää päivät ei ole sitä, että hermo meinaa mennä jo silkasta väsymyksestä kun mikään ei tunnu sujuvan. Nykyään on niin helppoa ja ihanaa, lapset leikkii keskenään ja minä aivan aidosti nautin joka päivästä näiden suloisten naperoiden kanssa.



Meille ei tule enää lapsia, koska tiedän että en kestäisi enää yhtäkään vauvavuotta.

Kyllähän sitä aina voi kuvitella,

millaista olisi jos olisi pieniä lapsia mutta en kyllä osannut etukäteen varautua mitenkään siihen, miten sekopäiseksi sitä itsensä tuntee jos ei saa nukkua riittävästi.

mä osaan sen kuvitella aivan hyvin ja tiedän että näin asia on. Ja mulla ei ole lapsia.

Minulla myös kaksi pientä lasta, 1v ja 3 v. Meillä on kyllä suht helppoa, saan hoitoapua, lapset nukkuvat yöt jne. mutta siltikään en kyllä omien kokemusteni perusteella voi käsittää, miten joku hankkii tieten tahtoen enemmän kuin kaksi lasta (en siis tarkoita aloittajaa tietenkään). Minulla töihin paluu edessä ensi keväänä, sen voimilla kituutan nämä viimeiset kotiäitikuukaudet. :D



Toivotan siis vain voimia aloittajalle, I feel you! Kannattaa löysätä vähän tuon imetyksen ja korvikkeettomuuden ehdottomuuden kanssa, jos alkaa tuntua että nuppi leviää. Lapsi ottaa varmasti mieluummin jaksavan ja iloisen äidin ja korviketta kuin täysimetyksen ja väsymyksestä mielipuolisen äidin.

nro 6 täällä. Pienellä paikkakunnalla asun. Mielelläni vaihtaisin ajtuksia s-postitse, mutta en voi tähän laittaa osoitetta! Laita sinä jos pystyt niin vastaan :)

Mä luulen että äitiydestä tulee tosi rankkaa juuri tuolla tavalla. Kaikkeni annan, panostan täysillä jne.



Ei kenenkään naisen rooli ole olla vain äiti. Olenhan sinä vielä se sama ihminen joka olit ennen lapsiasi. Jos et pidä itsestäsi huolta, et voi huolehtia muista. On täysin virhekuvitelma, että äidin pitää itsensä unohtaa ollakseen hyvä äiti.



Uni ja ruoka pitää huolehtia. Jos vauva nukkuu päiväunet, voitteko palkata jonkun viemään vaikka isompi puistoon. Tai vaikka molemmat? Ajattele, 1-2 h omaa aikaa vaikka kerran viikossa.



Nyt tosiaan teidän pitää löytää ne ratkaisut, joilla koko perheen hyvinvointi voidaan varmistaa.

Ja isien myös! Mistäpäin väsyneet äidit olette? Itekin osittain samassa jamassa.. :/

Se menee ohi nopeammin kuin huomaatkaan. Jo puoli vuotta tuossa elämänvaiheessa tekee ihmeitä. Lapset oppivat koko ajan uutta ja itsenäistyvät ja elämä muuttuu helpommaksi ja mukavammaksi. Tuossa hetkessä on niitä huonoja päiviä ja sit niitä hyviä. Ole itsellesi armollinen :)

Mä en ainakaan tiennyt millaisia lapset ovat. Ei ollut suvussa eikä kavereilla. Silti halusin oikein kovasti omia ja rankkaa oli. Nyt on lähinnä ihanaa ja lapset vieläkin päiväkoti-ikäisiä.

Ottakaa mallia 50-luvun äideistä,lapsia saattoi olla 8 , ei rahaa, pyykättiin käsin,ei einesruokia ja äidit ei valittanu koko ajan eikä synnytyksen jälkeen ollu heti masentuneita. Ei tämä pullamössösukupolvi kestä mitään vaikka on pilttiruoat, pitkät äitiyslomat,taloudellisesti menee hyvin jne..

Minä olen yksi näistä väsyneistä äideistä. Tai siis minulla on menossa sellainen väsykausi, kun mikään ei tunnu miltään ja tosiaan haluaisin vain olla rauhassa ilman, että koko ajan pitää olla valmiudessa ja valmiina toisia varten.

Mutta en ole todellakaan päästänyt itseäni helpolla! En tee einesruokia vaan valmistan ruuat yleensä itse alusta loppuun. Leivätkin leivon itse. Meillä siis syödään aika luomua ja terveellistä ruokaa ilman lisäaineita. Se vaatii välillä minulta jonkun verran, että viitsin. Annan myös lapsille sopivissa määrin virikkeitä, askartelen, musisoin, yritän olla läsnä.

Lapset ovat 3.5v ja 1.5v ja olen ollut alusta asti kotona heitä itse hoitamassa. Nyt alkaan väsyttää ja vituttaa tämä, ja välillä vituttaa jopa arvostuksen puute muilta kuin mieheltä. Niin, kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse, mutta joskus olisi kiva kuulla, että teen edes jotain oikein.

Sitten lukee sinunlaisen pässin tekstejä ja alkaa melkein itkettää. Pääsisin niin helpolla kun menisin töihin ja antaisin päiväkodin kasvattaa. Mutta siihen ei luonto anna periksi millään, joten näillä mennään. Ehkä ensi kesänä jo helpottaa.

Ja olisi tosiaan ihana jutella jonkun kanssa enemmänkin, joka tietää mistä puhun. :) Meillä vauva on tosi tyytymätön tapaus ja esikoisella on paha uhma ja oma aika, mitä se on?



ap

Jos jollain voi lohduttautua niin se helpottaa "äkkiä". Meillä lapset ovat 2 ja 3. He osaavat pukea, riisua, käydä potalla ja syödä itse. Jos laittaa piirrettyjä niin he katsovat niitä parhaimmillaan tunnin. Kumpikin lapsi nukkuu 11 tuntia yössä. Vielä vuosi sitten oli paljon rankempaa.

jos tosiaan pystyt niin laita s-postiosoitteesi!



nro 6 :)

Luulisi että sen tietää millaisia pikkulapset ovat. Minäkin tiedän vaikkei minulla ole edes lapsia. En tosiaan kuvittele äitiyden olevan mitenkään helppoa, päinvastoin.

Ei kai kukaan sano noin tosissaan. Mitään asiaa ei voi tietää ennen kuin sen on kokenut.

Samoin kävi minullekin, en olisi ikinä uskonut miten rankkaa on. JOs voisin, niin peruisin koko homman. Nyt kun lapsi on olemassa, niin en häntä kyllä pois antaisi, mutta jos olisin ollut fiksumpi, en olisi halunnut lasta. Onhan se tosi karua sanoa näin, ja eihän sitä julkisesti kukaan yleensä missään sanokaan. Niitä väsyneitä ja aktuvia on kuitenkin varmasti todella paljon. Vanhempien väsymykseen vaikuttaa hirveästi esim. se miten lapsi/vauva nukkuu. Ei kannata verrata itseään johonkin toiseen joka jaksaa hyvin ja paheksuu niitä, jotka ei jaksa. Jokainen tilanne ja jokainen lapsi on erilainen, toiset lapset on paljon vaativampia ja voimaa vievempiä kuin toiset. On eri asia hoitaa perustyytyväistä lasta kuin sellaista, jolla itku ja kiukku on tosi herkässä ja joka ei viihdy oikein mitenkään.

Oikeasti, rohkaisevaa lukea teidän tekstejä, harvoin tällaista näkee. Tunnen ja elän aivan kuten ap, ja niin moni tässä ketjussa nyt kirjoittanut. Jotenkin saan puskettua joka päivän läpi aamutoimineen, hoito- ja työpäivineen, hoidostahakuineen, iltatoimineen jne. Ja ennen näitä sen ajan kun olin kotona. Edelleenkään en saa nukuttua tarpeeksi eikä minulla ola mitään omaa aikaa. Ottaa niin päähän. Ja väsyttää. Joka päivä on mielessä ahdistus, että milloin helpottaa jne.



Kiva sympatiseerata täällä ja lukea niitä kommentteja jota kannustavat ja ymmärtävät, ovat / ovat ollee samassa tilanteessa!!!

Oikeasti, rohkaisevaa lukea teidän tekstejä, harvoin tällaista näkee. Tunnen ja elän aivan kuten ap, ja niin moni tässä ketjussa nyt kirjoittanut. Jotenkin saan puskettua joka päivän läpi aamutoimineen, hoito- ja työpäivineen, hoidostahakuineen, iltatoimineen jne. Ja ennen näitä sen ajan kun olin kotona. Edelleenkään en saa nukuttua tarpeeksi eikä minulla ola mitään omaa aikaa. Ottaa niin päähän. Ja väsyttää. Joka päivä on mielessä ahdistus, että milloin helpottaa jne.

Kiva sympatiseerata täällä ja lukea niitä kommentteja jota kannustavat ja ymmärtävät, ovat / ovat ollee samassa tilanteessa!!!

Minkä ikäiset lapset sulla on?

Oikeasti, rohkaisevaa lukea teidän tekstejä, harvoin tällaista näkee. Tunnen ja elän aivan kuten ap, ja niin moni tässä ketjussa nyt kirjoittanut. Jotenkin saan puskettua joka päivän läpi aamutoimineen, hoito- ja työpäivineen, hoidostahakuineen, iltatoimineen jne. Ja ennen näitä sen ajan kun olin kotona. Edelleenkään en saa nukuttua tarpeeksi eikä minulla ola mitään omaa aikaa. Ottaa niin päähän. Ja väsyttää. Joka päivä on mielessä ahdistus, että milloin helpottaa jne.

Kiva sympatiseerata täällä ja lukea niitä kommentteja jota kannustavat ja ymmärtävät, ovat / ovat ollee samassa tilanteessa!!!

Minkä ikäiset lapset sulla on?

3+4v lapset. =)

Minulle saa ainakin laittaa mailia! umps@luukku.com Väittäisin, että ymmärrän varmasti. Oma tilanne on nyt aika paljonkin helpottunut, kun vauvavuodesta on päästy yli, mutta hyvin on kaikki muistissa. Jos vaan voin jotakuta auttaa ja kuunnella, niin teen sen mielelläni!



t. 34. kommentin laittanut

Nuorin on jo 1v9kk mutta herää silti 3 kertaa yössä. Mielenterveyteni on hajoamassa. Lähipiirissä sattui kuolemantapaus juuri ja olen sairastellut paljon. Juuri olin kuumeisessa mahataudissa 4 vrk enkä apua saanut. Olen täysin uupunut. En ole nukkunut kuin noin 5 kokonaista yötä vauvan synnyttyä.

näitä toisia ihmettelijöitä, jotka viisastelevat, että kyllä se nyt on etukäteen pitänyt tietää jne. Mitä merkitystä sillä on, että olisi vaikka etukäteen ymmärtänytkin miten rankkaa äitiys rankimmillaan on? Ei se tieto sitä helpommaksi tee.



Tosiasia on, että vaikka siihen kuinka valmistautuisi etukäteen, se vaan on rankkaa. Itsekin samassa elämäntilanteessa olen ottanut asenteen, että tää on nyt vain tämä vaihe ja se on jaksettava. Jokainen päivä on yksi askel kohti helpompaa arkea. Toki apua saa kun pyytää, mutta ei joku hotellissa nukkuminen kerran kuussa paljoa auta kun kaikki muut päivät on raskaita tai ainakin melko raskaita. Vaikka kuinka saisi hoitoapua, ja voisi välillä nukkua univelat pois, on tää silti rankkaa. Se vaan on ja se on pakko hyväksyä.

Jos joku sattuu asumaan samassa kaupungissa (laita mailia), niin voin tulla auttamaankin, kun itselläni on voimia nyt enemmän. Kun tiedän miten kamala olo kuolemanväsyneenä tulee, niin jos voin jonkun olon edes hetkellisesti pelastaa, teen sen mielelläni. Mailisoite siis ylempänä.