Lue keskustelun säännöt.
En jaksa isääni :(
30.08.2007 |
Isäni on todellatarkka kaikesta, siisteydestä, rahasta, jopa minun painostani. Tulee meille aina yllättäen kylään, pohtii sotkuista kotiamme, ei ymmärrä että 4 lasta saa aikaan muutakin kuin iloista mieltä. Minun ruokiani miettii koska omaan 10kg ylipainoa. Miettii miksei mieheni ole jo tehnyt sitä ja tätä, ei ymmärrä että illat menevät aikalailla lasten kanssa. En jaksa enää. Tuntuu että olen maan matonen, koska en täytä isäni " toiveita" !
Olen jo todellakin aikuinen lähemmäs 40v ja silti tällainen asia painaa mieltä kovasti.
Kommentit (12)
Tiedän että pitäisi laskea toisesta korvasta ulos, toisinaan vaan alkaa ahdistaa ja kovaa. Etenkin kun hän vierailee meillä ainakin sen kerran viikossa toisinaan jopa 3 kertaa, aivan kutsumatta siis. Sekin mua ärsyttää suunnattomasti, ikäänkuin kotini ei olisi " pyhä" , eli en tykkää että meille tullaan noin vain, kuitenkin lasten harrastukset ym rytmittävät eloa, samoin siivousyritykset jne. Eli yksi yllätysvierailu voi sotkea koko päivän jo sillä että hän onnistuu herättämään kuopuksen kesken päiväunien ja soppa on valmis..
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että isälläsi on joku ongelma. Ei sinulla..
ettei isäsi tunnista, missä menee hänen rajansa ja missä menee sinun reviirisi. Se on muuten aika vakava psykolgoinen häiriö.
Tällaiselle ihmiselle pitäisi ulkopuolisen antaa ne rajat, koska hän ei itse sitä osaa. Oman mielenterveytesi tähden uhraa vaikka mitä, mutta sano, ettei hän enää saa tulla teille kysymättä ja sano, ettet hän ei saa kommentoida sitä ja sitä ja tätä. Ihan kaikkea et voi karsia listalta, mutta karsi se kaikista stressaavin asia.
Tämä metodi on ystäväni käyttämä, jolla oli äiti tällainen. Ystäväni itse on psykologi.
Pistä isällesi rajat. Kun hän soittaa ovikelloa, ole ystävällinen ja napakka: " Ai sä tulit, olen kuule just lähdössä/siivoomassa/nukuttamassa lapsia." Jos ukki vetää herneen nenäänsä, mikä on kauheinta mitä voi taphtua? Hän ei tule teille enää.
Oma äitini arvosteli, ivasi, halveksi ja haukkui minua joka kerta tullessaan meille yli 300 km päästä. Kerran sitten kilahdin ja ilmoitin etten kuole, vaikka en Koskaan Enää näkisi häntä ja pistin mummun menemään kotiinsa. Kolmen viikon hiljaisuuden jälkeen äitini soitti ja pyysi anteeksi, oli muuten ensimmäinen kerta 37 elinvuoteeni mennessä. Nyt äiti käy kuin ennenkin, vaan ei ivaa saati arvostele enää ja meillä on mukavaa keskenämme.
Tsemppiä, et ole yksin!
Ensi kerralla kun valittaa jostain, sanot vaan, että ei kuulu sulle. Teet selväksi, että sun elämä, sun tavat, sun kilot. Etenkin sun elämä.
Jos suuttuu siitä, mitä menetät? Isän, joka arvostaa, tukee ja luottaa siihen, että osaat elää elämäsi? Vai energiasyöpön, joka ahdistaa ja rajoittaa sun elämistäsi?
Et ehkä voi muuttaa isääsi ja hänen tapaansa suhtautua sinuun ja elämään, mutta voit muuttaa omaa asennettasi. Ota etäisyyttä ja anna isäsikin tietää, että teet niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti! Jotenkin niin vaan potuttaa tämä ja miestänikin jo rasittaa isäni jatkuva kyläily ja kysely.
Pelkään vaan kovin isääni siinä mielessä että pahoitan hänen mielen, mikä on siis tyhmää koska hän pahoittaa mun mielen joka kerta. Kasvatus tulosta kait, jos et tee näin emme enää tykkää sinusta! Sitä kuulin koko lapsuuteni :( .
Lapsilleni hän on onneksi hyä ukki ja apua antaa aina kun pyydetään mutta liika on liikaa.
t. ap
Olet jo aika pitkällä, kun tiedät, mistä kenkä puristaa. Pelkäät siis hylkäämistä. Se lapsi, joka asuu sisälläsi, pelkää että isä hylkää.
On se hassua, miten lapsuudessa me imemme itseemme tunteet ja siellä sisältä ne kaikki löytyvät...
Tiedät siis itsekin, mitä sinun on tehtävä. Ja tiedät, että otat vastaan riskin, että sinut hyljätään. Tiedät, että sinun ON otettava vastaan se riski.
Ja muistathan, että sinun velvollisuutesi ei ole hoitaa isääsi. Sinun velvollisuutesi menevät alenevassa polvessa.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Pelkään vaan kovin isääni siinä mielessä että pahoitan hänen mielen, mikä on siis tyhmää koska hän pahoittaa mun mielen joka kerta. Kasvatus tulosta kait, jos et tee näin emme enää tykkää sinusta! Sitä kuulin koko lapsuuteni :( .
Kokemuksesta tiedän, että on uskomatonta, mihin venyy, kun yrittää olla loukkaamatta ihmistä, joka päntiöikseen loukkaa sua...
Muista, että sinäkään et ole särkynyt, vaikka välillä on paha mieli, ei se säry isäsikään. Ja jos särkyy, niin eipä ole sekään sinun ongelmasi tai sinun vastuullasi. Aikuisia olette molemmat.
Toistan äskeisen neuvoni, en muista numeroa: Ota etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nosto? Onko nostajalla sama tilanne kuin ap:lla vuonna 2007?
Oletko sie jutellu tosta isäsi kanssa? :o M25
... ja toisesta ulos. Se on ainoa oikea tapa suhtautua sellaisiin ihmisiin, jotka motkottavat syystä jos toisesta koko ajan. Yritä olla ottamasta asiaa liian henkilökohtaisesti, vaikka kyse onkin omasta isästäsi. Sinussa ei luultavasti ole mitään vikaa vaan hänen tavassa nähdä ja kokea maailma ympärillään...
t. saman kokenut