Osaako lapsesi isä huolehtia lapsesta?

Tämä saattaa mennä OT, mutta liippaa tavallaan läheltä kuitenkin.

Mielestäni vanhemman ja lapsen suhde syntyy yhdessä olemisesta, tekemisestä, hoitamisesta. Vauvan (ja miksei isommankin lapsen) hoitaminen on muutakin kuin fyysisistä perustarpeista huolehtimista. Vaipan voi vaihtaa mekaanisena suorituksena tai tilaisuuden voi käyttää hyväksi vauvan kanssa seurusteluun ja leikkiin. Täytyypä sanoa, että hyvän miehen olen saanut, kun häntä ei tarvitse _vaatia_ huolehtimaan omista lapsistaan.

Adalat kirjoitti aika lailla mun ajatuksiani. Onko oikea vapaa-aika muka vain sitä, että saa ylhäisessä yksinäisyydessään tehdä, mitä huvittaa? Eikö kotona oleminenkin ole tavallaan vapaa-aikaa? Ymmärrän, että ihminen tarvitsee myös ns. omaa aikaa ja omia juttuja, toiset enemmän kuin toiset, mutta silti. Pitääkö normaaleista kotihommista ja lastenhoidosta tehdä mielessään velvollisuuksia, pakkoa? Ei kai olekaan ihme, jos perheenjäsenillä on kiire kotoa pois harrastamaan ja vapaa-aikaa viettämään.

adalat:

Vapaa-aikaan kuuluu perheellisellä työssäkäyvällä ihmisellä koti ja perhe. Onhan se hyvänen aika kuitenkin vapaa-aikaa, että saa olla kotona, vaikka sitä sitten jotain " joutuisikin" kodin ja perheen eteen tekemään.

Meillä lapset ja perhe ovat miehelle tosi tärkeitä ja hän haluaa olla lastensa kanssa ja osallistua heidän hoitoonsa ja arkeensa niin paljon kuin ehtii.

Mun lapsella on ollut selkeä päivärytmi puolivuotiaasta asti, sen jälkeen ainoa muutos mitä on tullut, niin 10kk iässä vaihtoi kaksista päiväunista yksiin.

Ja toisekseen mun mies ainakin ymmärtää ihan itse kun lapsella alkaa väsyttää (jos vaikka oiski joskus nukkunu ekat päiväunet huonosti), lapsella nääs alkaa silmät lupsahtelemaan kiinni. Voi elämän kevät!!!

Sääli sun miestäs... Ja saat ottaa tän viestini pahalla, jos haluat!

Maaria-80:

Ja kuten joku jo aiemmin kirjoittikin, niin alle2vuotialla nuo hoitorutiinitkin vaihtuvat niin tiuhaan, että miehen, joka tulee vasta klo16 jälkeen kotiin töistä, on vaikea tietää mikä on minkäkin päivän rytmi ja " loppupäivän lukujärjestys" , kun ei esim tiedä onko lapsi syönyt huonosti aamupäivän tai jättänyt päiväunet väliin tms. Eli jos haluan että illan hoito suoritetaan mahdollisimman hyvin (=minun mieleni mukaan) vaikka en olisi kotona, niin selitä ja ohjeistan mieheni silloin tarkasti. Vaikka kirjallisesti, ettei hän unohda tehdä jotain:) Mieshän ei ole arkena seuraamassa lapsen hoitoa kuin vajaat 4t/vrk, kunnes lapsi menee nukkumaan, joten ei hän pysy perillä siitä mihin aikaan milloinkin syötetään ja kuinka monta desiä jne. Ja lapsi on tyytyväisin kun on tietyt rutiinit, eli niitä ei saisi muuttaa sen takia että isä ei tiedä rutiineja tarpeeksi tarkasti. Miehen maalaisjärjellä pääsee toki eteenpäin ja lapsi pysyisi elossa, mutta silloin ei ainakaan meidän perheessä olisi lapsi ja äiti mahdollisimman onnellisia:)

Tuosta viestistä jäi kyllä tosi kumma tunne, ihan kuin isällä ei olisi oikeutta lapseensa ollenkaan, vaan äiti olisi ainut vanhempi... Mihin kirjoittaja oikeastaan miestään tarvitsee lasten kanssa? Paitsi siittämiseen. Hirveää miesten aliarviointia, ihan kuin miehet olisivat jotenkin tyhmempiä lasten suhteen. Eipä sitä hoitoviettiä löydy kaikilta naisiltakaan tai kykyä arvioida mitä lapsi tarvitsee. Taitaa kirjoittaja itse olla se pirttihirmu ja oma mies tossun alla. Vai onko Maaria vain kateellinen muille naisille siitä, että muilla mies osallistuu ja mieheen voi luottaa näissä asioissa. Anteeksi, meni aiheen ohi.

Mutta itse aiheeseen: kyllä meillä mies osallistuu lasten (ja kodin) hoitoon siinä missä ehtii ja pystyy. Päivät mies on muualla töissä, mä teen silloin kotitöitä ja hoidan lapset ja illalla tehdään yhdessä mitä on jäänyt tekemättä tai sitten toinen on lasten kanssa ja toinen pääsee harrastuksiinsa pari kertaa viikossa.

Kaisu

tarkoitukseni oli siis lainata Maaria80:n viestiä. 2 viimeistä kappaletta oli siis eri henkilön tekstiä, eikä tarkoittanut ottaa sitä lainaukseeni. Pahoitteluni Kaisulle

Meillä on selvä linjaus, kun minä olen kotona ja mies (vaativassa johto-)työssä, että minä hoidan kaikki kotiin liittyvät työt ja suurimmaksi osaksi myös tyttöön (1v1kk) liittyvät rutiinit. Näin miehellä jää työpäivien jälkeen aikaa siihen tärkeimpään; nauttia tytöstä. Mieheni kun on kotona usein klo 17-17.30 ja neiti käy taasen nukkumaan klo 19, ei siinä ihmeitä edes ehdi tehdä. Viikonloput on sitten isin aikaa nähdä tytön arkea.



Mutta minä tiedän, että jos asetelma olisi toistenpäin, mies hoitaisi muksun ja kodin siinä missä minäkin. Nyt hänellä lienee ihan tottumattomuutta ja epävarmuutta, ettei vielä " osaisi" yksinäisesti tyttöä hoitaa esim. viikonloppua.



Isän ja tytön välinen side kasvaa meillä kokoajan, kun minun roolini pienenee kokoajan. Ei olla enää tissillä kokoajan, isän syli kelpaa siinä missä äidinkin.. Meillä vaikutti alkuun se, että tyttö ei huolinnut tuttipulloa ollenkaan, joten eipä äidin tarvinnut hirveän pitkiä reissuja tehdä ilman nyyttiä. Nyt kun juomat menee jo mukista, niin jihaa mikä vapaus ;-).



Mutta täytyy muistaa tässä muiden lynkkaamisen ohessa, että hyvän isä-lapsisuhteen voi muodostaa niin monella tapaa. Esimerkiksi kotityöt ja niiden tekeminen/tekemättä jättäminen ei vaikuta siihen tuon taivaallista. Lapselle lienee tärkeintä aito läsnäolo, perustarpeista huolehtiminen ja pyytetön rakkaus, ne voi antaa niin monella tapaa.

Tuo sinun " nukkekotisi" sortuu viimeistään siinä vaiheessa kun a) saatte toisen lapsen ja tajuat ettet millän pysty/jaksa hoitaa kaikkea itse, b) menet töihin ja tajuat että SINÄ silti teet kaikki kotityöt.



Edelliselle sanoisin että minunkin mieheni on vaativassa johtoasemassa, mutta hän on tajunnut, takapajuisesta 60-luvun kotirouvan antamasta kasvatuksesta huolimatta, että perheen hankkiminen ja sen kanssa oleminen tarkoittaa myös sitä että perheessä tehdään kotitöitä, yhdessä ja erikseen, riippumatta kellonajasta ja väsymyksestä ja siitä kuka on kotona ja kuka palkkatöissä. Sitä kutsutaan perhe-elämäksi. Lapsetkin tajuavat ettei elämä ole pelkkää " laatuaikaa" , vaan välillä tyhjennetään astianpesukonetta, imuroidaan, katetaan jne.

Täytyy kyllä tulla sanomaan, että meillä hoidetaan kaikki kotihommat ja lapsien hoidot ihan yhdessä. Mies töisä ja tekee vuorotyötä ja pitkää päivää/yötä. Toki joudun tekemään kotitöitä enemmin ja lapsien hoito pääasiassa on minun " työtäni" . Mutta miehen vapaa päivinä ja hänen kotona ollessaan hoidamme kyllä ihan samalla lailla lapsia molemmat. Isi vaihtelee vaippoja siinä missä äitikin ja auttaa lapsia syömään. Laittaa ruokaa jos itse en ole vielä kerennyt. Pyykkääminen on sitten minun heiniä, mutta siivoaminenkin tapahtuu yhdessä jos mies on kotona. Meillä kolme poikaa: 4v, 1v10kk ja 5,5kk. Ja kahden ensimmäisen välissä kävin itse vuoden töissä. Itselläni myös epäsäännölliset työajat ja äitini hoiti onneksi esikoistamme silloin. Mutta tosi vähän tarvittiin hoitoapua, sillä jos mies aamulla tuli töistä yövuoron jälkeen, hän haki pojan kotiin heti herättyään ja touhusi siinä sitten pojan kanssa sinne saakka kun minä tulin töistä. Monesti poika nukkui mummolla vaan päikkärit.

Isi pääsi silloin hyvin meidän rytmejä opettelemaan. Hän hoiti syöttämiset, nukuttelut, ulkoilut... kaiken sen mitä minäkin.

Tällä hetkellä kolmen pojan kanssa isin on vähän pakkokin olla aktiivinen :) Kyllä tässä muuten uupuisi kolmen pienen kanssa.

Meillä isi siis tietää lasten rytmit ja jos joku äkkilähtö tulisi, ei kyllä tartteisi isille mitään ohjeita antaa. Ainoastaan maidot varata pienimmälle.



Täytyy kyllä myöntää, että olen tainnut saada itselleni aika ihanan miehen :)



t. K@tju ja poikakolmikko

alkuperäistä kysymystä!



Minulla ei ole käynyt mielessäkään, etteikö mies pärjää lasten kanssa. Kyllähän vastasyntyneen kanssa menee sormi suuhun äidilläkin, mutta aina siitä selviää. Jos ei muuten niin yrittämällä. Ei lapsi välitä jos sukkahousut on nurin tai ei saa tiettyyn aikaan tiettyä asiaa. Jos nyt vähän lipsuu niin mitä sitten. Pitää olla aika kontrollifriikki jos kaikki pitää paperille kirjoittaa jne. Ja siinä ei kyllä ole keskenäistä luottamusta ei sitten minkäänlaista.



Meillä mies käy töissä, joskus pitkääkin päivää, illalla saattaa olla ihan kaput. Voi menne sohvalle makaamaan, maatkoon jos sille tuntuu.. Kyllähän minäkin relaan, lapset kyllä pitää aktiviteeteista huolen. Meillä kokkaa jompi kumpi, ihan sama. No pyykinpesu on mun heiniä..yhden koneellisen sain kirjavia vaatteita ja se riitti. Muutenkin tällä hetkellä mä teen enemmän kotona, koska olen kotona lasten kanssa. Kyllä mies osaa tarttua imuriin tai moppiin ihan siinä missä minäkin.



Eipä voi kun ihmetellä erään kirjoittajan elämää..siellä mies saa tuntea olevansa hiiri......



kuumetta ja kolme lasta

Olen ollut reilut 4 vuotta kotona lasten kanssa ja siinä ajassa on tietenkin tullut aika selvät rutiinit, miten hommat sujuu. Jos olen viikonloppuna pois kotoa, mies tekee samat asiat (siis pesut, ruoat, ulkoilut, päiväunet yms.) itsenäisesti, mutta ehkä hieman eri aikaan ja eri järjestyksessä. Viikolla olen yleensä n. 3 iltana tunnin verran pois kotoa ja se on juuri lasten iltapala- yms. aikaan, joten mies on tottunut sen hoitamaan säännöllisesti yksin. Joissan asioissa olen laittanut miehelle välillä kellonaikoja ylös, koska mies on niin huonomuistinen, ettei varmasti muista, jos tavallisiin kellonaikoihin (esim. iltapala klo 20) on tullut muutos (jos nuorempi on vaikka nukkunut tunnin liian vähän päiväunia). Pukemiset menee mieheltä välillä vähän pieleen, koska mies on itse hyvin kuumaverinen ja pukee siksi lapsille joskus liian vähän päälle, kun ei tajua, että kaikki eivät ole yhtä lämminverisiä.

Sekä miehen että naisen kannalta.

Moni on tainnut ymmärtää väärin mun tekstin... Tai sitten ei ole lukenut ensimmäistä vastaustani. Eli olin kommentoinut jo 2krt. Mielestäni se että meillä isä ei juurikaan hoida (alle2v:n) lapsen perushuoltoa, ei liity millään tavalla siihen onko lapsella läheinen suhde isäänsä. Eli en todellakaan ole estänyt isää luomasta suhdetta lapseensa. Meidän perheessä isällä ja lapsella on todella läheinen ja hyvä suhde. Ja lapsi on oikea isä-fani, joka odottaa isän töistä tuloa. Sillä isä leikkii joka päivä töiden jälkeen lapsen kanssa sen ajan kunnes lapsi menee noin 4t päästä nukkumaan. Eli isä-lapsi suhde on todella tiivis ilman että isä tekee näitä hoitorutiineja. Häntä ei se huvita, minä taas pidän niistä enemmän joten se on ok mulle. Perushoidon hoitaa äiti ja siihen ei paljoa aikaa uppoa. Eli vaikkapa illalla 2krt ruokinta (menee yht n 60min), vaipan vaihto pari kertaa ja nukkumaan vieminen 5min. Isä ei siis ¿menetä¿ tätä kauempaa isä-lapsi suhteestaan iltaisin, vaikka äiti ne hoitorutiinit tekeekin. Silloin isä esim katsoo tv:tä tai tekee muita omia juttujaan. Ja on enintään 5m päästä lapsesta ja äidistä ja juttelee samalla. Eli hän ei todellakaan ole ulkona perhe-elämästä, vaikka ei teekään näitä hoitorutiineja... Meillä toimitaan enimmäkseen niin että äiti hoitaa kotitöitä iltaisin, samalla kun lapsella on seuraa isästä. (Toki teen jotain helppoja lapsen kanssa tehtäviä juttuja päivisinkin.) Näin lapsi saa päivät leikkiä äidin kanssa ja illan isän kanssa. Eli isä leikkii samassa huoneessa lapsen kanssa ja koko perhe on siis koossa koko ajan. Isän vanhemmuus ei ole hukassa, vaan pystyn jättämään lapsen hänen hoitoonsa, jos käyn asioilla. Silloin vaan mun pitää, isän pyynnöstä, joka kerta erikseen selittää mitä pitää tehdä esim ruoka ja vaippa-asioiden suhteen. Isä tykkää olla lapsen kanssa kahden ja selviää hyvin silloin. Mutta ei nauti niistä hoito-osioista vaan ennemmin vain leikkisi lapsen kanssa. En ole siis kertaakaan sanonut että isä ei osallistu millään tavalla lapsen elämään vaan vastasin kysymykseen että osaako isä huolehtia lapsesta.



Jäin todella ihmettelemään kun joku sanoi että jos mies ei osallistu lapsen hoitoon, niin heillä ei voi olla hyvää suhdetta. Otetaan esimerkiksi vaikka pieni taapero ja teini-ikäinen sisarus; heillähän voi olla erittäin läheinen ja rakastava suhde, vaikka teiniä ei huvitakaan tehdä vaipanvaihtoa yms lapsenhoitoa, vaan hän " vain" viettää aikaa leikkimällä lapsen kanssa... Ja äiti mieluummin hoitaa itse vaipanvaihdon, kun tietää että teini laittaisi kuitenkin vaipan vaan kiireesti vähän sinnepäin, ja sitten äidille tulisi lisää pyykkiä pissaisista housuista ja siivottavaa huonekaluilta jne.



Hannahto: hyvä viimeinen huomio, minustakin ketjussa on sekoittuneet pahasti pienten lasten ja leikki-ikäisten isyydet. Samoin kuin minusta myös kotiäitien ja työssäkäyvien perheenäitien arkirutiinien tekemisen vertailu...



Nolita: en kuvittele mitään nukkekotia, vaan tiedän että kun palaan työelämään kaikki kotityöt eivät kaadu päälleni. Sitten joskus useampien vuosien päästä jaamme jälleen kotityöt puoliksi, niin kuin meillä oli tapana jo ennen lasta. Näin olemme miehen kanssa sopineet. Ja siis olemme sopineet miehen kanssa että koska ammattini on nyt kotiäiti, niin minä hoidan pääasiassa kotityöt. Se on minun työni.



Jos täällä sivuilla kaikkien perheiden isät kerta tekee niin mahdottoman innoissaan kotitöitä ja lapsien hoitoa, niin miksi sitten kaikki siivousringit ja kotisiivouspalvelut ovat nykyään niin suosittuja? Uskoisin että siksi että äidit eivät enää jaksa siivota niin paljoa, vaan haluavat mieluummin maksaa siivoojalle. Ja tiedän että näitä palveluja käyttävät myös paljon perheet, joissa äiti on kotona, eikä pelkästään työssä käyvät. Eli suurin osa perheistä elää mielestäni niin että naiselle jää kotityöt ja isä ei juurikaan osallistu. Suurin osa siivousalan ja lastenhoitoalan ihmisistäkin on naisia.

Viimeisin viestisi sai minut ihmettelemään perheenne vastuunjakoa vielä enemmän.



Sanoit että lapsesi on oikea isä-fani joka odottaa joka ilta että isi tulee kotiin. Sitä en epäile yhtään, onhan se kiva kun tulee ihminen leikkimään hänen kanssaan. Silloin isä ei kuitenkaan ole isä vaan KAVERI.



Vertailit myös isän ja lapsen suhdetta teini-ikäisen sisaruksen ja lapsen suhteeseen. Lähinnä sitä että onhan teini-ikäisellä ja lapsellakin hyvä suhde, vaikka teini-ikäinen ei lapseen liittyviä hoitorutiineja teekään. Minun mielestäni ne on kaksi täysin eri asiaa, sisaruksen toimenkuvaan kun ei mielestäni kuulu oman vauva- tai leikki-ikäisen sisaruksen hoito, se kun on VANHEMPIEN ELI SIIS ÄITIN JA ISÄN tehtävä.



Ja kolmanneksi, oletko ikinä ajatellut, mitä tapahtuu jos sinä kuolet tai joudut pitkäksi aikaa sairaalaan? Sairaalasta toki voit soitella 2:n tunnin välein kotiin ja antaa ohjeita joita mies orjallisesti kirjoittaa lapulle, että osaa rassukka edes hoitaa lastasi (siis anteeksi tietenkin teidän lastanne). Ja jos makaat pari metriä multaa naamasi päällä niin miten sieltä annat ohjeita? Mites muuten sitten kun viet lapsesi hoitoon kun itse lähdet töihin, jätäkö sinnekin kirjallisia ohjeita?



Ihan oikeasti, relaa paljon. Lapsesi ei kuole, vaikka joku hoitaakin häntä hieman eri tavalla. Vetäydypä hieman taaksepäin ja anna miehesi hoitaa lastanne joku viikonloppu edes yksi päivä. äläkä sekaannu ellei pyydä apua tai tee jotain ihan päin honkia (tyyliin shortseissa ja teepaidassa pakkasella pihalle). Huomaat pian miten miehesi yrityksen ja erehdyksen kautta oppii nopeasti miten homma etenee!!!

Itse havahduin esikoisen saatuani huomaamaan, että tosiaankaan tänä päivänäkin joissakin perheissä äiti hoitaa kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän, ellei sitten kyse ole " miesten töistä" .



Minun omat vanhempani kävivät aikoinaan duunareina vuorotöissä. He olivat eri vuoroissa ja lapset kotona. Olen itse jäänyt n. puolivuotiaana isäni hoitoon. Ja hyvin olen kasvanut. Isä on tehnyt ruoat ja vaihtanut vaipat, pyykännyt ja siivonnut, letittänyt isompana hiukseni ja katsonut että lähden kouluun puhtaissa vaatteissa. Ja tämä kaikki oli meidän mielestä ihan normaalia. Myöhemmin tajusin, ettei ikäluokkani isät yleensä osallistuneet lasten hoitoon (olen 70-luvun alun lapsi).



Kun itse sain ensimmäisen lapseni, oli itsestään selvä, että mies osallistuu vauvan hoitoon. Vain imetys jäi minun huolekseni. Olen täysimettänyt lapsemme puolivuotiaiksi. Korviketta emme ole tarjonneet lainkaan. Joten siksi oli aika itsestään selvää, että minä pidin äitiys- ja vanhempainlomat. Isä kyllä piti kaikki isyyslomat. Sen lisäksi mies oli hoitovapaalla esikoisen kanssa seitsemän kuukautta. Kuopukselta olin minä, sillä hoitovapaa-ajankohta nyt vain oli sellainen, että sopi paremmin minun olla kotona.



Mieheni hoitaa siis lapsemme siinä missä minäkin. Ainoa ero taitaa olla se, että hän tekee useimmiten ruoat meille valmiiksi, minä kun inhoan ruoanlaittoa, mies tykkää siitä. Lääkärissäkäynnit päättää se, joka on kotona sairaan lapsen kanssa. Ja jos neuvola osuu miehen vapaapäivälle, hän käy siellä lasten kanssa.



Yritin miettiä, olisiko yhtään mitään, missä kuvittelisin, ettei mieheni osaisi huolehtia lapsesta. Ehkä jos olisimme lähdössä juhliin niin, etten olisi kotona pukemassa lapsia, katsoisin vaatteet valmiiksi esille. Olen turhan pikkutarkka värisävyjen suhteen, juhlat menisivät " pilalle" jos kuopuksella olisi väärän väriset sukat ;-)

... ja isovanhemmat ja kummit vielä päälle ;)



Mieheni on alusta asti ollut mukana lastenhoidossa. (Täys)imetin esikoistamme puolivuotiaaksi asti, jolloin alkoi kiinteiden syöttö. teimme kuitenkin osa-aikaista vanhempainvapaata mieheni kanssa siitä asti, kun äitiysloma loppui, eli kun lapsemme oli 3 kk:n ikäinen. Ekan kerran lapsi jäi isänsä kanssa muutamaksi tunniksi, kun oli viikon ikäinen. Jouduin lähtemään tuolloin lapsen puolen vuoden iässä kahdeksi viikoksi työmatkalle, ja se oli kyllä rankkaa itselle, ja varmasti rankkaa miehellekin olla lapsen kanssa kaksin kotona. Mutta siis jos imettää, niin ei sen isän tarvitse olla ulkopuolinen. Isä opetti meidän lapsen syömään pullosta, eikä se haitannut mitenkään imetystä. EIkä meidän lapsi ole ollut mikään erityisen kiltti tai helppo, varmaan ihan normaali.



Nyt kun ollaan lähellä kahta vuotta, niin hoito onnistuu molemmilta yhtä hyvin. Minä hoidan ehkä enemmän vaatehuoltoa ja mies touhuu mieluummin tiskien kanssa. Nyt kelpaa lohduttelijaksi kumpi vaan ja kumpi vaan on poissa, niin sitä kaivataan ja mennään sitten vanhempien sänkyyn yöksi, kun on niin ikävä (tai sitten lapsi osaa jo hyvin manipuloida ja tietää, että nyt on hyvä hetki päästä äitin/isin viereen, kun toinen on poissa ;) Molemmat leikkii vuorollaan ja haluaa olla mukana päivän touhuissa. Kesäloman loppuminen oli ihan hirveetä, kun oli ollut niin mukavaa olla kotona koko perhe ja touhuta ulkona, käydä yhdessä kaupassa, hoidella päivärutiineja ja käydä välillä retkellä tms.



isin ja äidin kanssa on vähän eri rutiinit ja aikataulut. Siksi on tosi kiva joskus olla keskenään lapsen kanssa kotona.



terv. Meeri

Jos täällä sivuilla kaikkien perheiden isät kerta tekee niin mahdottoman innoissaan kotitöitä ja lapsien hoitoa, niin miksi sitten kaikki siivousringit ja kotisiivouspalvelut ovat nykyään niin suosittuja? Uskoisin että siksi että äidit eivät enää jaksa siivota niin paljoa, vaan haluavat mieluummin maksaa siivoojalle. Ja tiedän että näitä palveluja käyttävät myös paljon perheet, joissa äiti on kotona, eikä pelkästään työssä käyvät. Eli suurin osa perheistä elää mielestäni niin että naiselle jää kotityöt ja isä ei juurikaan osallistu. Suurin osa siivousalan ja lastenhoitoalan ihmisistäkin on naisia.

[/quote]

Siivouspalvelujen käytöllä tuskin on mitään tekemistä kotitöiden jakamisen kanssa, ts. ainakaan meillä siivooja ei käy sen vuoksi, ettei isä suostuisi siivoamaan ja kaikki jäisi minulle. Meillä käy siivooja siksi, että kumpikaan meistä, sen paremmin isä kuin äitikään, ei pidä siivoamisesta mitenkään ylenmäärin, ja luojan kiitos meillä on varaa maksaa ulkopuoliselle ihmiselle siitä, että hän siivoaa meillä. Kotisiivouspalvelut ovat minun mielestäni juuri tämän vuoksi niin suosittuja - ne ovat keino helpottaa arjen rumbaa, silloin kun kodin, työn ja lasten välillä on jo riittävästi tekemistä ilman että vielä pitäisi jynssätä koko koti kerran viikossa.



Ja vaikka kuinka kiihkeästi puolustat miestäsi siinä, että hän viettää aikaa leikkimällä lapsen kanssa, niin sorry vaan, mun mielestä lapsi saa normaalimman kuvan elämästä, jos kotona tehdään kotitöitä yhdessä - molemmat vanhemmat ja vieläpä lapsikin siinä mukana touhuten taitojensa mukaan. Millaisen naisen kuvan annat mielestäsi lapsellesi, kun opetat hänelle, että äiti tekee kotityöt ja iskä on se kiva kaveri joka vaan " leikkii, laulaa ja askartelee" ...........? En muista onko sinulla tyttö vai poika, mutta mieti, että lapsi imee kodistaan ja jokapäiväisestä ympäristöstään yllättävän paljon oppia pieneen päähänsä - aikamoisen roolijaon opetat hänelle pienestä pitäen!!

tilanteissa, joissa:



a) lapsi on ollut äidin toive ja projekti alunalkaen. Näin äiti välittää isälle kuvaa, jota on raskausajan tolkuttanut, että mikään ei muutu, isälle ei ole lapsesta minkäänmaailman vaivaa jne. Äitin projekti siis.



b) äidin toiveissa on sellainen perhe, jota isä ei halua, ehkä suurperhe. Näin ollen äiti keventää isän roolin nollaan jo alussa, että isän on helpompi todeta, että onpa helppoa, antaa tulla lisää vaan.



c) mitä pidemmälle tuosta isän määrittelemästä lapsimäärästä (ei yhtään-kaksi-kolme) mennään, sitä erikoisemmaksi isän rooli perheessä tulee. Äitillä on katraansa kanssa homma hanskassa, mutta isä ei osaa edes lasta syöttää, saati kuutta yhtäaikaa. Minulla on pari suurperheen äitiä tuttavapiirissä ja kyllä vain, nämä perheenisät esimerkiksi lomailevat ihan itsekseen. Perheen ydin on äiti ja lapset, isän rooli on kantaa rahaa perheeseen ja kaveerata ehkä joskus lasten kanssa, jos nyt sattuu jaksamaan työpäivän päälle. Arki pyörii, näkyi isää tai ei.



d) äiti ei ole riittävästi tuntenut itseään tarpeelliseksi tai rakastetuksi. Pyörittäessään perhettä matriarkan ottein hän tekee itsestään tarpeellisen ja korvaamattoman, yksikään perheenjäsen ei pysty toimimaan ilman äidin avustusta, ohjeita, tukea. Äiti tekee ja isä korkeintaa auttaa.



Kaikelle käyttäytymiselle on joku syy. Harva meistä haluaa oman työnsä kattavan 24/7 ilman taukoja tai vastuun jakamista ihan vapaaehtoisesti, ellei omat tarkoitusperät olisi asiaa puoltamassa.

edellä oleva viestini, jossa alkuosa on lainaus Maaria-80:n viestistä, oli siis vastausta hänelle...

Mikäs siinä erilaisissa työnjakomalleissa, jos asioista on yhdessä sovittu ja molemmat ovat tyytyväisiä. Toisaalta lapsi oppii kotona, millaiset roolit isille ja äideille, miehille ja naisille ovat sopivia.



Mä tosin itse ihmettelen, mikä oikeus isällä olisi niin sanotusti napsia rusinat pullasta. Äiti hoitaa ja isän kanssa on kivaa. Täytyykö kaikista hommista todella miettiä, tykkääkö niistä vai ei ja sitten päättää, tekeekö niitä vai ei? Onko vain isällä oikeus valita, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä? Jos meidän muksuilla on kakka vaipassa, se vaihtaa, joka huomaa, ei sitä sen kummemmin funtsita. Mäkin olen tällä hetkellä kotiäitinä, mutten miellä sitä niin, että olisin yksin 24/7 vastuussa lapsista ja kodista. Näkemyseroja on tässäkin asiassa.



Itsekin olen miettinyt siivouspalvelujen suosiota. Ihmiset ehkä kokevat kotitöiden tekemisen pakkopullana eivätkä normaalina rutiinina. Joillakin on niin hulppeat asunnot, että ei kerta kaikkiaan jaksa hoitaa kaikkea itse. Toisaalta, jos on vaihtoehtoja, miksi kaikki aina pitäisikään tehdä itse?



Suuri osa perheistä saattaa hyvinkin elää niin, että kotityöt jäävät pääosin naiselle tai että nainen ottaa päävastuun töiden sujumisesta: tekee itse, ottaa miehen mukaan hommiin tai ulkoistaa. Jos hommien jakaminen ei onnistu ja jompikumpi kokee taakan liian suureksi, mielestäni on ihan jees hankkia ulkopuolista apua.



Onko se sitten tämän pirttihirmun ja kanaemoisän yhdistelmän syytä, mutta meillä ei ole tarvinnut siivouspalveluja ostaa.

Tarkoitin juuri, että kyllähän meillä mies osallistuu viikonloppuisin/lomallaaan sen, mitä minäkin. Mutta arkipäivisin yksinkertaisesti ei ehdi, eikä siinä mitään pahaa lienee :-).

Ei siinä ole mitään pahaa että osallistuu minkä pystyy, mutta on niitä tapauksia joissa mies aika lailla omista lähtäkohdistaan määrittelee kuinka paljon tämä on ja jättää loput partnerin harteille, milloin milläkin verukkeella (enkä nyt tarkoita nimenomaan teidän perhettä).



Minullakin on tuttavaperhe jossa kahden lapsen äiti kotona olleessan sanoi että on luonnollista että hän tekee melkein kaiken koska onhan mies päivät töissä. Noi, kuinkas ollakkaan niin tämä ystävättäreni on nykyään miestään vaativammassa työssä ja on kertonut kuinka epätasaisesti heillä jakautuvat kotityöt ja kuinka häneltä, jolla olisi myös paljon työiltamenoja, odotetaan miehen taholta suurempaa joustoa ja järjestelykykyä kuin mihin mies on valmis (lastenvahdit yms.). En ole sanonut että could have told you so, mutta mieleni tekisi, etenkin kun tämä ystävätär aina on ollut hieman nyrpeänä kun minä ja pari muuta kotiäitiystävätärtä olemme keskustelleet jostain miesten kotitöiden tekemättä jättämisestä. Eikä tässä tapauksessa ole kyse pärjäämisestä, vaan viitsimisestä. Kyllä kaikki miehet lasten kanssa " pärjää" , kunhan annetaan tai pakotetaan. Meillä mies vaihtaa kakkavaipat tupot nenässä kun muuten tulisi huono olo, aikanaan hänen isänsä vaihtoi lapselleen yhden vaipan jonka jälkeen hänet huonovointisuuden perusteella vapautettiin näistä tehtävistä.



Etenkin kun lapsia on useampi kuin yksi ja lapset ovat pieniä, niin suuri osa elämää on sitä hyvin fyysistä hoitoa ja kodin ylläpitoaa, ja on surullista että jotkut miehet luistavat siitä, ja vielä surullisempaa on se että jotkut naiset suostuvat siihen.

Tällä hetkellä ollaan molemmat töissä ja lasten hoito, kotityöt, lasten viemiset ja hakemiset, harrastukset ja tarha- ja kouluasia menee aika puoliksi. Miehelläni toki on erilainen käsitys joistain asioista, mutta molemmat tekee sen minkä tekee, ehtii ja jaksaa. Lapset on olleet pienestä asti isän kassa lomilla ja mun kanssa lomilla ja siellä ja tällä ja hyvin menee.



Me hoidetaan lapsia eri tavalla, ihan takuulla, mutta he ovat siihen tottuneet emmekä kauheasti puutu toistemme tapoihin. Päälinjat on yhteiset ja selvät. Kotityöt ei ehkä mene aina ihan tasan, molemmat tekee sitä mitä paremmin osaa.



Mitä taas tulee omaan aikaan, me ollaa ehkä sillä linjalla että omaa aikaa on sekin kun ollaan yhessä kotona. Lapset on mukana kaikissa meiän hommissa (nooh, ei tietenkään ihan kaikissa...) ja viihdytään perheenä. Jos jommalla kummalla on omia menoja niin hyvä, niistä ei tehdä sen suurempaa numeroa. Lomilla päästään miehen kanssa kahden aina johonkin vaikka iltaa viettämään, kun ollaan lähellä isovanhempia.



Kent ja lapset 8v, 4v ja 2v



Ps. Vauvojen ekan vuoden olen kyllä ollut määrällisesti enemmän lasten kanssa, koska olen ollut kotona ja mies töissä (asutaan ulkomailla, eikä täällä ole isyyslomia).