Osaako lapsesi isä huolehtia lapsesta?

Meillä isi joutuu valitettavasti olemaan töiden takia poissa kotoa aika paljon, sen takia ei ole oikein päässyt meidän arkeen kiinni eikä juurikaan ehdi olla tytön kanssa kaksistaan. Mäkään en kyllä ajattele että lapsi olisi hoidossa isällään mutta kyllä mies kyselee ihan oma-aloitteisesti ruokailuista (mitä syödään ja milloin) ym. niinä harvoina kertoina kun jää tytön kanssa kaksin..



Queen ja tyttö 1v

tuntee ehkä epävarmuutta sen verran että ei halua tehdä, ellei aivan pakko. Eikä häntä ole koskaan vaipanvaihto kiinnostanut. Eli iltaisin leikkii mielellään kyllä töiden jälkeen 4t/pv. Mutta perushoito ruokien antamisineen ja pukemisineen jää äidille. Ja jos lähden johonkin kotoa (pariksi tunniksi kuussa), niin isälle pitää antaa tarkat ohjeet ruoka-ajoista, ja mitä ruokia ja paljonko pitää lapselle antaa. Hän ei nimittäin seuraa ja pistä omatoimisesti mieleen, miten äiti hoitaa lasta, joka on siis kohta 2v.

koska tottakai vanhemman pitää osata hoitaa lastaan. Jos ei osaa tai halua opetella niin silloin on kyllä täysin vastuutonta ylipäänsä ryhtyä vanhemmaksi tai hankkia lapsia sellaisen henkilön kanssa.



Sitten on toki sellainen juttu, että lasten tavat ja tottumukset muuttuvat varsinkin pienenä sellaista tahtia, että vähemmän hoitoon osallistuva vanhempi aika nopeasti tippuu kärryiltä jos on parikin päivää poissa kuvioista. Tämä ei kuitenkaan ole minusta mikään peruste tai oikeutus sille että isällä (tai äidillä) olisi oikeus vetäytyä vastuusta tai olla osaamatta jotain. Kyllä vanhemman pitää pysyä sen verran kärryillä omasta lapsestaan että milloin tahansa pystyy huolehtimaan ihan kaikesta - jo ihan turvallisuudenkin vuoksi!



Meillä on pidetty kaikki vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja toteutettu jaetun vanhemmuuden periaatetta parhaamme mukaan kuten ajattelemme sen olevan lapsille parasta. Molemmat olemme siis hoitaneet lapsia kutakuinkin yhtä paljon mukaanlukien yöheräämiset (okei, minä olen vähän huono näissä, mies on kyllä saanut heräillä enemmän...), syötöt, vaipanvaihdot, pukemiset, ruoanlaitot, pyykkäämiset, kaupassakäynnit (no kirpparit ovat jääneet minulle kun mies ei voi sietää niitä), harrastuksiin kuskaamiset jne... Päiväkotikuskauksista suurempi osa on kyllä jäänyt miehelle koska hän menee aamulla myöhemmin töihin kuin minä ja minä olen ehkä hoitanut vaate- ja leluostoksia enemmän koska tykkään shoppailla.



Mutta juu, kyllä sen on huomannut varsinkin silloin kun lapset ovat olleet alle 2-vuotiaita että jo muutaman päivän työmatkan jälkeen on joissakin asioissa ihan out kuvioista, lapsi onkin keksinyt jonkun ihan uuden manööverin tai tavan: lempinalle on vaihtunut tai tutin pitää olla toisenvärinen tai maitoa ihan eri määrä pullossa tai vaatteet pitää pukea eri järjestyksessä jne.. Ja monesti sitten kuulee sen saman lauseen: " Mitä, etkö sää totakaan tiennyt?" Mutta ei se kyllä ole mikään syy vetäytyä lastenhoitovastuusta tai luovuttaa sitä toiselle, päinvastoin!

Meillä poika 1v 11 kk ja isä on osallistunut ja hoitanut alusta asti häntä. Kaikkea samaa tekee kuin minäkin. No ruuan teen yleensä valmiiks, jos itse lähden pois tai olen töissä. Mutta tuskin syömäättä jäisivät, vaikka en olisikaan tehnyt ruokaa valmiiksi.



En tie miten jaksaisin, jos ei auttais, varsinkin nyt kun olen töissä, niin ihanaa että mies auttaa iltajutuissa ja vie poikaa puistoon jne.

Minä kun ajattelen asian niin, että auttaa -sana sisältää ikäänkuin sellaisen ajatuksen että joku asia on oikeasti jonkun (tässä tapauksessa naisen) homma ja joku toinen (tässä mies) hyvää hyvyyttään ja ystävällisyyttään auttaa siinä vaikkei homma oikeasti hänelle kuuluisikaan.



Ajatus siitä että mies AUTTAA kotitöissä ja lastenhoidossa kuulostaa minun korvissani siis siltä, että asian kertojan mielestä nainen on huono ja surkea tai vähintäänkin avuton kun ei selviä omista hommistaan ja mies ansaitsee sädekehän koska ystävällisesti ja pyyteettömästi auttaa heikompaansa.



No joo. halusinpa vain tuoda tämänkin näkökulman esille, koska oikeasti saan näppylöitä ja allergisia oireita joka kerta kun joku kertoo miehensä AUTTAVAN ko. hommissa. Ettette nyt ainakaan vahingossa ja ajattelemattomuuttanne käytä tuollaisia ilmaisuja. Monesti tahattomasti käytetty ilmaisu tietysti kertaa sanojansa ajatusmaailmasta enemmän kuin tuhat sanaa...

ja voit niihin näppylöihin laittaa vaikka jotain rasvaa, ettei kutita yöllä ku nukut. Tsiisus mikä tyyppi.

On itse asiassa paljon tarkempikin kuin minä monesti... On ensimmäisenä viemässä lääkäriin, " meuhkaa" hoitopaikassa jos lapsella esim. lapaset märät ja kädet kylmät, tekee ruokaa vähintään yhtä usein kuin minä, jaksaa leikkiä ja käydä esim. retkillä lapsen kanssa useammin kuin minä jne jne..



Iltaisin meillä on " hoitovuorot" , eli nukutetaan vuoroin esikoista, vuoroin vauvaa..

Ja mulla sellainen työ (nyt äitiyslomalla kylläkin), että on ilta-ja viikonlopputöitä, joten ihan pakostakin ollaan vähintäänkin tasaveroisia tässä asiassa. Tai sitten minä olen se meidän perheen " perinteinen mies" .. ;D

Tottakai osaa hoitaa omaa lastaan.

Meillä hoitaa kumpikin ihan yhtälailla.

Viimeiset 3 kk: tta mies oli hoitovapaallakin ja minä töissä, nyt syksyllä taas osat vaihtuvat.

Eli ihan sama kumpi hoitaa lasta, niin ihan yhtälailla hoituu asiat. :)

minmar79:

ja voit niihin näppylöihin laittaa vaikka jotain rasvaa, ettei kutita yöllä ku nukut.

*reps* :D

Mutta asiaan, meillä myös " autetaan" . Välillä mies hoitaa enemmän ja minä auttelen välissä, toisinaan taas minä olen maestro ja mies auttelee.

Eikös se näin mene aikaslailla " fifty-sixty" ?

Meillä on tytöt 4v, 2,5 v ja ~5 kk. Isommista isä huolehtii ihan siinä missä minäkin, mutta tämä vauveli se ei suostu isän huollettavaksi kun ei tuttipulloa kelpuuta. Isä odotteleekin " kieli pitkällä" , että soseet alkavat maistua niin pärjää sitten vaikka pitempäänkin typsyn kanssa. Toki nytkin vaipat vaihtuu ja sylissä pitää, mutta kun nälkä iskee niin silloin isä on hyödytön.



Meillä isä kyllä osallistuu muutenkin paljon kotiaskareisiin yms. vaikka minä olenkin pitänyt aina kaikki vanhempainvapaat ja myös hoitovapaat. Tosin mieluummin hoidan pakolliset siivoukset sun muut päiväsaikaan pois alta niin isä saa sitten töiden jälkeen keskittyä enemmän lapsiin. Minä näkisin niin, että ainakin meillä isä on ihan tasavertainen vanhempi, vaikka minä täällä kotona olenkin nyt taas enemmän.

Tottakai meilläkin autellaan, kuka ketäkin ja milloin missäkin asiassa. Suomen kielen sana auttaa, antaa apua, avustaa, tarkoittaa sitä että joku auttaa toista asiassa jota tämä ei halua, osaa, ehdi, kykene, pysty, tms. tekemään tai jota hänen on jostain syystä vaikea, hankala, epämukava tms. tehdä. Siis joku helpottaa toisen taakkaa auttamalla tätä.



Pointti olikin se, että jos mies hoitaa OMAA LASTAAN tai tekee kotitöitä OMASSA KODISSAAN niin ei kai se ole kenenkään auttamista vaan omien velvollisuuksien hoitamista?



Ja tottakai kotityöt voivat joskus kuulua enemmän toiselle ja joskus taas toiselle. On meilläkin aina se, joka on ollut kotona tehnyt enemmän kotitöitä ¿ mutta ei toinen ole silti auttanut niissä vaan tehnyt oman (pienemmän) osansa. Auttamista on se, jos minä en vaikka jaksa ripustaa pyykkejä illalla vaikka olisi minun vuoroni ja mies tekee sen tai mies ei saa tiskikoneen luukkua auki ja minä menen auttamaan. Minmarin ensimmäinen viesti kuulosti kuitenkin siltä että molemmat ovat töissä mutta silti kotityöt ja lastenhoito kuuluvat vain naiselle ja mies vain vähän auttelee ja saa siitä sädekehän.



Jonkun termin käyttö voi tuntu pikkujutulta jos ei asiaa ole ajatellut, mutta oikeasti tuollainen asenne (erityisesti naisten itsensä viljelemänä) pitää yllä vanhoja roolimalleja ja aiheuttaa sen että kotityöt yhä edelleen mielletään naisen hommiksi joissa miehet vain hyvää hyvyyttään vähän auttelevat pikku rouvia. Jos muistettaisiin puhua oikeilla termeillä niin asenteet ja toimintatavatkin voisivat vähitellen muuttua. Missä vaiheessa ja kenen käyttäminä termeihin sitten saisi mielestänne puuttua? Hyväksyisittekö jos pääministeri sanoisi että miehet voisivat auttaa naisia kotitöissä? Veikkaan että siitä syntyisi aikamoinen haloo!

Mutta ei tee sitä samalla tavalla kuin minä :-o



Varsinkin alkutaipaleella on tärkeää että äiti (usein se tahtoo kuitenkin olla äiti joka dominoi lastenhoidossa) pitää mölyt mahassaan ja antaa isän huolehtia lapsesta ihan omalla tyylillään.



Minä en laita vaatteita valmiiksi, enkä tee ruokaa pakasteeseen. Isä hoitaa homman kotiin siinä sivussa ihan kuin minäkin vuorollani. Vaattet saattavat olla " omituiset" minun mielestäni, mutta lapset tykkäävät. Viime viikolla neidillä oli mekko ja farkut yhtä aikaa kun se on kuulema muotia.... Ja ruoka-ajatkin tulevat nälän enemmänkuin kellon mukaan. Minunkin pitäisi ottaa siitä oppia!

Ihan kuin kotityöt ja lasten hoito olis mun projekti ja mies vain apulainen. Tähän vastaankin yleensä, että ei auta vaan tekee niitä siinä missä minäkin. Homma on yhteinen.



Alkuperäiseen kysymykseen. Isä osaa huolehtia lapsista siinä missä minäkin. Ehkä tyyli on eri, mutta mitä siitä. Enää useamman lapsen jälkeen en jaksa välittää, vaikka kauppareissulle olisikin verkkarit laitettu tai mun reissujen ajan ruoka olisi ollut mitä sattuuta (harvemmin on). Siihen kun ei maailma kaadu. Toisinaan itse puuskahdan omien töiden määrää ja erehdyin kerran luettelemaan, mitä kaikkea nyt pitäis MUN hoitaa (kengän ostoa, yms.). Jo seuraavana iltana mies tuli töistä ja sanoi, että voisin lähteä sinne kenkäkauppaan nuorimman kanssa. Pakko oli sanoa, että kiva ajatus, mutta voisin haluta sinne katsomaan, mitä ostetaan.

Entä jos mieheltä kysyttäisiin, että auttaako sun vaimo kotitöissä? Kyllä mua loukkais. Että ihan apulaiseksi kelpaan.



No lähti hakoteille alkuperäisestä.

Tosin olen kyllä kaukaa kuullut, että vastuutaan vältteleviä isiäkin on olemassa, mutta omaan tuttavapiiriini niitä kuuluu vain yksi, joka on naimissa työnsä ja uransa kanssa.



Oma mieheni oli tuoreena isänä lapsen ensimmäiset 3 h yksin vastasyntyneen kanssa ja jo silloin kaikki meni upeasti.



Hänellä on erittäin voimakas hoivavietti (paljon voimakkaampi kuin minulla) ja hän pystyy ihan maalaisjärjellä päättelemään mitä lapsi tarvitsee ilman että jonkun pitää se erikseen hänelle luennoida.



Kiitos anoppi kun osasit luoda pojallesi noin mahtavan vanhemman mallin.

... oikea kanaemo-mies, jolla hoivaviettiä riittää. Enpä ole koskaan kyllä luonnossa nähnyt tai kuullut miehestä, joka olisi noin innostunut kotitöistä ja kakkavaipan vaihdosta. Tai sitten kotona on tosi pirttihirmuja kotirouvia, jotka vaativat mieheltään töissä käynnin lisäksi vielä kotona toisen työpäivän; eli lapsenhoidon ja kodin siivouksen. Harvan kotiäidinkään kuulee nauttivan esim siivoamisesta niin paljon että sitä mielellään tekee. Se on vaan välttämätön paha, joka kuuluu toimenkuvaan eli kotonatyöskentelyyn, eli osaksi kotiäitiyttä.



Jos kummatkin vanhemmat ovat työssäkäyviä niin sitten ymmärrän että katityöt ja lasten perushoito jaetaan puoliksi. Mutta jo äiti on kotona kotiäitinä tai äitiyslomalla tms. niin minusta silloin kodin hoito on hänen työnsä ja mies suorittaa työnsä kodin ulkopuolella. Eikä silloin tulisi enää vaatia mieheltä kovin paljoa kotona työskentelyä. Pitäähän miehellä olla vapaa-aikakin. Ilman kotitöitä. Jos hän haluaa hyvää hyvyyttään auttaa kotiäitiä esim imuroimalla, niin sehän on vaan plussaa.



Tämä kotitöissä auttamis aihe meni vähän alkuperäisen aiheen vierestä, kun kyse oli lapsen hoidosta. Mutta minusta lapsen perushoito (pyllynpesu,vaatteiden vaihto,syöttäminen, nukkumaan laittaminen) on rinnastettavissa jollain lailla kotitöihin.



Jos lapset ovat isompia, eli jotain kolmen ja yli, niin silloin tuota lapsen perushoitoa on huomattavasti vähemmän. Ja silloin isä varmasti osaa ja haluaa monessa perheessä olla yhtä vastuullinen lapsista. Mutta alkuvaiheessa, kun vauva on vastasyntynyt, avuton ja täysin riippuvainen hoitajastaan, niin minusta vastuun pitäisi olla täysin äidin. Ihmettelen äitejä joilla ei ole niin vahvaa hoivaviettiä vauvastaan, jonka ovat synnyttäneet. Itse olen ainakin sellainen leijona emo, että mielestäni kukaan muu ei pystyisi huolehtimaan vauvastani paremmin kuin minä. Joten en anna siihen muille edes tilaisuutta. En edes isälle, ellei ole pakko.



Ja kuten joku jo aiemmin kirjoittikin, niin alle2vuotialla nuo hoitorutiinitkin vaihtuvat niin tiuhaan, että miehen, joka tulee vasta klo16 jälkeen kotiin töistä, on vaikea tietää mikä on minkäkin päivän rytmi ja " loppupäivän lukujärjestys" , kun ei esim tiedä onko lapsi syönyt huonosti aamupäivän tai jättänyt päiväunet väliin tms. Eli jos haluan että illan hoito suoritetaan mahdollisimman hyvin (=minun mieleni mukaan) vaikka en olisi kotona, niin selitä ja ohjeistan mieheni silloin tarkasti. Vaikka kirjallisesti, ettei hän unohda tehdä jotain:) Mieshän ei ole arkena seuraamassa lapsen hoitoa kuin vajaat 4t/vrk, kunnes lapsi menee nukkumaan, joten ei hän pysy perillä siitä mihin aikaan milloinkin syötetään ja kuinka monta desiä jne. Ja lapsi on tyytyväisin kun on tietyt rutiinit, eli niitä ei saisi muuttaa sen takia että isä ei tiedä rutiineja tarpeeksi tarkasti. Miehen maalaisjärjellä pääsee toki eteenpäin ja lapsi pysyisi elossa, mutta silloin ei ainakaan meidän perheessä olisi lapsi ja äiti mahdollisimman onnellisia:)

Meillä vastuu arjesta, kodista ja lapsista on minulla. Mieheni matkustaa työssään paljon, on öitäkin viikottain pois kotoa ja vaikkei olisi reissussakaan, saattavat työpäivät venyä. Itse olen kotona ja " työtäni" on lasten ja kodin hoitaminen. Kun mieheni on joskus vapaalla tai kotona siihen aikaan, että lapset ovat hereillä, auttaa hän kyllä minua kaikessa mahdollisessa.



Toisaalta, olin juuri muutama viikko sitten isompien lasten kanssa viikon ulkomailla ja isä jäi vauvamme (4kk) kanssa kotiin. Hyvin pärjäsivät! Toki annoin ohjeet, miten päivämme ovat normaalisti sujuneet ym. ettei vauvan rutiinit kovasti muuttuneet. Mieheni on kuitenkin terveellä järjellä varustettu neljän pienen lapsen isä, joten hän on oppinut ja osaa kyllä hoitaa lapsiaan, vaikkei sitä olosuhteiden pakosta tällä hetkellä juurikaan tee.

Kyllä osaa isä huolehtia lapsestamme siinä missä äitikin! Meillä tyttö 1v 1 kk ja ollut kahdestaan isänsä kanssa elämässään 20 kertaa, yhden kerran koko viikonlopun. Hyvin ovat pärjäilleet eikä minun ole koskaan tarvinnut pahemmin neuvoja antaa lapsen ruokailua/päiväunia/pukeutumista varten. Itse olen vielä hoitovapaalla, mutta kyllä isän mielestäni tulee osata hoitaa lasta siinä missä äidinkin. Meillä ainakin mies on alusta asti ollut kiinnostunut hoitamaan lastamme, tietysti töittensä ja rakentamisen takia suurin hoitovastuu on aina ollut minulla, mutta mieskin siis olisi enemmän tyttömme kanssa jos vain olisi enemmän aikaa.

Jo vauva-aikana mies oli hoitaja siinä missä minäkin, meillä vauva söi tarvittaessa pullosta. Mutta täytyy myöntää, että ennen vauvan synnytystä jo aktiivisesti ajattelin, että vaikka itse olen yhden lapsen hoitanut (tämä lapsi oli siis miehen eka), niin en ole kaikkitietävä, ja miehelle on annettava tilaa osallistua ja ottaa vastuuta. Meillä siis sujui niin hyvin, että mies jäi hoitovapaalle, ja on ollut nyt kotona paria päivää vaille vuoden. Tein silloin myös selväksi, että koska hän onkotona, hoitaa hän päävastuun kodista (ruuat, pyykit, siivoukset, kaupassakäynnit).

Nyt siis iltaisin ja viikonloppuisin tehdään yhdessä, ja mies saa päivittää mulle suurimma muutokset (kuten silloin kun tyttö siirtyi kaksista päikkäreistä yksiin, kun kakat alkoi tulla pottaan, jne).

Sitten kun kumpikin on takasin työelämässä, ei toinen enään auttele, vaan silloin jaetaan.

Ei tarvitse olla pirttihirmu eikä tohvelisankari neuvotellakseen asioista.

Me näemme asian niin, että mä teen tällä hetkellä päätyötäni kotona lastenhoidon parissa ja mies kodin ulkopuolella. Se aika, kun mies on kotona, on meidän molempien yhteistä työaikaa perheen eteen. Miksi mies tekisi 8 tunnin työpäivän ja mä 24 tunnin (+ väitöskirjaa päälle)? Vain siksi, että ansaitsee enemmän? Tällä hetkellä, kun mies paiskii ylitöitä, suurempi osa lasten- ja kodinhoidosta lankeaa mulle, mutta tämä on yhdessä väliaikaiseksi sovittu juttu.

Meillä siivous ei kuulu kotiäidin toimenkuvaan vaan se on yhteinen työ. Tietysti päivän mittaan siivoan, pesen pyykkejä, tiskaan jne., mutta siivoaminen ei mene esim. ulkoilun edelle. Esikoisen aikaan mies oli jonkin aikaa vanhempainvapaalla, joten opimme molemmat luottamaan siihen, että mieskin selviää ;) Omalla tavallaan.

Mä olen valitettavan usein nähnyt tapauksia, joissa vanhat roolit jäävät päälle, kun äiti palaa työelämään. Edelleen päävastuu lapsista ja kodista jää äidille, kun hän kerran on tottunut asiat niin hyvin hoitamaan.

Mielipiteitä on monia, sen tässä taas näkee. Me olemme joutuneet luottamaan esikoisemme viikkokausiksi vieraiden hoitoon, joten ei tullut mieleenikään, että olisin vielä isän sysännyt syrjään. Ehkä olen pessimisti, mutta mä olen ajatellut niin, että jos mulle tapahtuisi jotain, on lohduttavaa tietää, että miehellä ja lapsilla on niin läheinen suhde ja että he varmasti pärjäävät.

Maaria-80:

Tai sitten kotona on tosi pirttihirmuja kotirouvia, jotka vaativat mieheltään töissä käynnin lisäksi vielä kotona toisen työpäivän; eli lapsenhoidon ja kodin siivouksen. Harvan kotiäidinkään kuulee nauttivan esim siivoamisesta niin paljon että sitä mielellään tekee. Se on vaan välttämätön paha, joka kuuluu toimenkuvaan eli kotonatyöskentelyyn, eli osaksi kotiäitiyttä.

Itse olen ainakin sellainen leijona emo, että mielestäni kukaan muu ei pystyisi huolehtimaan vauvastani paremmin kuin minä. Joten en anna siihen muille edes tilaisuutta. En edes isälle, ellei ole pakko.