Opettajan "pitkät" päivät...

teille on aika luonnollistakin tehdä hiukan tavallista pidempää (yli 37,5 tuntia) viikkoa talvella, kun on ne pitkät lomat. Ei kannata valittaa, jos kerran saa ne lomat sitten vastapainoksi. ...

Muistakaa muut, ettei ne opettajan työpäivät ole niin lyhyitä. Opettajat ymmärtää tän asian kyllä, mutta ei-opettajilla tuntuu olevan vaikeuksia...

on aivan verrannollinen tilanne pienten lasten opettamiseen. Ei tähän jaksa edes selittää, jos aikuinen ihminen ei ymmärrä miten paljon eroa siinä on...

Jos luokassa on 20 oppilasta, on opettajalla oppilasta kohden aikaa huimat 2 minuuttia. Jos jonkun mielestä tuosta ajasta on nipistettävä vielä seuraavan tunnin suunnitteluun, niin kyllä muut vanhemmat jo nousevat kapinaana. Yleisesti tuota 2 minuuttiakin pidetään ihan naurettavan lyhyenä aikana, ja sitten jonkun mielestä sekin pitäisi tehostaa vähemmäksi.

kun oppilaat tekevät projekteja ja ryhmätöitä, opettaja ohjaa heitä. Oikeastaan vain kokeen valvonnan ensimmäinen 20 min on sellaista aikaa, jona teoriassa voisi suunnitella opetusta tai ruokalistaa.

Töiden jälkeen imuroin, pyyhin paikat ja käyn kaupassa. Työajan jälkeen saatan soitella hoitolasten vanhempien kanssa jos on tärkeää asiaa jota ei voi (lapset vilistelevät ympäriinsä) työaikana hoitaa. Olen myös varhaiskasvatussopimuksia tehnyt työajan jälkeen. Saatan kuvitella, että opettajalla on työajan jälkeen hoidettavia asioita joista ei saa palkkaa. Lastani koskevat arviointikeskustelut opettaja hoitaa ainakin omalla ajalla koska en pääse virka-aikana paikalle. Kiitos monelle opettajalle joustavuudesta :)

Ja koko ajan on tehostettu sekä opetusta että päivähoitoa.



Ja mitä siitä on seurannut. Opetusryhmät ja hoitoryhmät ovat aina vain suurempia, aikuisia on lasta kohden vähemmän ja aikuisella on lapselle aina vähemmän aikaa. Ryhmän maksimikoon ylitys ei ole aina oikeasti tilapäistä, kun sairastuneen hoitajan tilalle ei oteta sijaista.



Ja mitä tästä kaikesta on seurannut. Nyt Pekat ja Matit ampuilevat opiskelukavereitaan. He ja uhrit maksavat hinnan siitä, että koulusta on alettu ajattelemaan liikelaitoksena, jonka pitäisi olla jollain tavalla taloudellisesti tuottava.

Tuskin ne aikuiset ihmiset siellä teollisuuden palaverissa itkevät koko ajan, kun he eivät ymmärrä mitään. Tuskin he huutavat, että tää on hei liian vaikeeta! Tuskin heille tarvii käydä vielä sanomisen jälkeen näyttämässä sormella missä mennään, kun eivät pysty seuraamaan tekstiä. Tuskin he kiukkuavat ja heittelevät toisia kuminpalasilla, kun ovat sitä mieltä, ettei tätä oppia tarvi mihinkään. Tuskin he lähettävät paikalla olijoille salaa tekstareita, jotka häiritsevät opetusta (kun oppilaalla on aina puhelin päällä, kun on elinluovutusjonossa). Tuskin aikuisille askarrellaan palaveria varten eillisiä erityistehtäviä, jotta oppisi saman asian kuin muutkin. Tuskin aikuisille enää tuossa vaiheessa tarvii keksiä miten heidät motivoisi pitämään tästä alasta.



Tuskin palaverin suunnittelu saman alan aikuisporukalle on ihan sama kuin tunnin suunnittelu eritasoisista oppilaista koostuvalle lapsiryhmälle.

valitsee itse mihin ammattiin opiskelee ja sitten vielä missä ammatissa tekee töitä. Jokaisessa lienee hyvät ja huonot puolensa, ei niitä verrata voi. Jokainen ope ei valita, jokainen ei lähde kotiin puoliltapäivin, jokainen ei käytä samoja kalvoja 10 vuotta ja selviä suunnittelematta. Mutta myöntäkää pois, niitäkin on. Rehtorit, joiden kanssa olen keskustellut, myöntävät oikeinkin avoimesti, että opettajina toimii myös niitä ihmisiä, jotka haluavat vain päästä mahdollisimman helpolla. Ja se täällä onnistuu, koska virasta ei opettajaa saa pois, vaikka kehnompikin olisi. Mutta sama meininki se on muillakin aloilla, fiksut pääsee vähemmällä. Hölmöt ne itsensä työllä piippuun ajaa.

Eli ensin teoriapohja pitää saada oppilaille ymmärrettäväksi. Ja sitten kehittää sellainen ongelma mihin opetuksessa annetut esimerkit eivät anna suoraa vastausta vaan joutuvat itse miettimään. Ja tietysti pitää neuvoa välillä.

että pitääkö tosiaan teoriapohja saada ensin ymmärretyksi? Ensin voidaan opettaa käytäntö ja sitten vasta teoria. Näin tapahtuu esim. oppisopimuskoulutuksessa, jota itse asiassa työnantajapuoli arvostaa kaikkein eniten.

Se nähdään siitäkin, kuinka "haluttu" ala on miesten keskuudessa..



t. opeksi opiskellut, muulla alalla töissä

tarkistat sen? Ja tästäkö sulle tulee palkka?

Teollisuudessa t.tekijä ensin löytää ongelman, ratkaisen sen ja sitten palaverissa miettii, miten olisi ratkaissut sen paremmin ja nopeammin.

Ei ihme, että suomalaiset nuoret voi huonosti, jos kerran opettajatkin ovat noin hukassa, ettei mitään uskalla tehdä ilman suunnittelua (toki kaikki syy nuorten pah.vointiin ei mene koulun piikkiin).

Mutta näinhän se on. Jokainen on joskus käynyt koulua, joten osaa taatusti opettajia paremmin kaikki opetusmenetelmät :D Ongelmalähtöinen opiskelu on havaittu yhdeksi tehokkaimmista opiskelumenetelmistä. Ihan samalla tavalla asiaa voidaan käsitellä oppilaitoksessa kuin siellä sinun teollisuudessakin.

Miten niin hukassa? Etkö voi itse myöntää, ettet tiedä opettamisesta mitään? En minäkään tule neuvomaan sinua työssäsi. Tuntirunko pitää aina olla valmiina, mutta improvisaatiolle on aina annettava tilaa. Luulin, että tämä tuli jo edellisessä viestissä selväksi, mutta ei ilmeisesti tullut.

Tuijotat seinään ja mietit illan ruokalistaa perheelle VAI teettkö aktiivista ajatustyötä ja mietit seuraavan tunnin teemoja? Työaika on yleensä totuttu käyttämään työasioiden suorittamiseen...

Oikeasti, jos tämäkin asia kunnall. taloudessa järkestettäisiin ( lue joku puolue uskaltaisi ottaa teemakseen), tuli säästöä ja tulosta (=oppilaat oppisivat). Opettajan palkkapussi voisi hieman kevetä, mutta niin se on kepeä muillakin YO-koulutetuilla.

tarkkailen opiskelijoiden työskentelyä, neuvon, tarkistan, pidän opiskelijoiden kanssa palavereita edistymisestä, annan vinkkejä tiedon etsimisestä... Ihan tyypillistä opettajan työtä. Onko sinulla jotain faktaa esittää tuosta, että opiskelijat eivät opi? Työelämä on käsittääkseni hyvinkin tyytyväinen suomalaiseen ammatilliseen koulutukseen, joten ihmetyttää nämä mutu-heittosi.

Ehkä tälle teollisuuden työntekijälle esimies tulee sanomaan kaiken valmiiksi, että teet näin ja noin, ja teollisuuden työntekijä tyytyväisenä tekee niin. Ei ihme, että teollisuudella menee tällä hetkellä huonosti, kun ei työntekijät osaa mitään tehdä itse, vaan kaikki pitää tulla valmiiksi pureskeltuna esimiehiltä.



Nykyajan opetus ei lähde siitä, että opettaja on ehdoton auktoriteetti, jolla on opettamastaan asiastaan ehdoton totuus, joka sitten jaellaan piirtoheitinkalvojen avulla opiskelijoiden kirjoitettavaksi vihkoihinsa. Nykyään kannustetaan omaehtoisuuteen, ongelmanratkaisutaitoihin, tiimityöskentelytaitoihin ja siihen, että opiskelija on itse aktiivinen toimija, joka etsii tietoa, käsittelee sitä, arvioi sitä, opiskelee sitä, jakaa sen muille opiskelijoille, jne. Opettajan tehtävänä on ohjata, valmentaa, mentoroida, neuvoa, jne, mutta tehtävänä ei ole antaa valmiita ratkaisuja, vaan opiskelijan on itse löydettävä ne. Useimpiin asioihin kun ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua, vaan asioita pitää myös osata soveltaa.

kyläkouluun opettajaksi, niin saat vähintään 10 valvontaa viikossa. Silloin ei suunnitella tunteja :-)

Minä suunnittelin tunnit huolellisesti, yleensä aina välitunneilla. Työ ei ollut helppoa ja tosiaan se oli tosi intensiivistä ja välillä vastuu painoi, mutta ei minulla todellakaan mennyt työtunteja montaakaan yli opetusvelvollisuuden kun tosiaan suunnittelin tunnit välituntisin tai esim. silloin kun lapset tekivät jotain sellaista hommaa itsenäisesti missä tarvitsivat vain vähän aikuisen apua.

reilusti vähemmän. Perusopetuksessa samoilla tunneilla tulisi se yli 3000 euroa.

Ei mun mielestä ole ainakaan mitään kadehdittavaa. Äitini teki ikänsä opettajan töitä ja on nyt eläkkeellä. Voin myös mainita, ettei se eläkekään mikään hääppöinen ole.



Pidin äidin työtä sellaisena, etten ikinä ryhtyisi siihen. Hän oli opettajana ala-asteella (nykyään kai sama tunnetaan alakouluna).

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH. Onhan meillä muillakin ihmisillä mahdollisuus lomaan. Eri työpaikoilla on erilaiset edut. Toisilla paremmat ja toisilla huonommat. Mulla on hyvä autoetu. Eipä taida olla opettajilla.

Yläkoulussa ei voi suunnitella tunteja välituntisin, koska:

- on välituntivalvontoja useina välitunteina, ruokavalvontaa, käytävävalvontaa, ulkovalvontaa

- jos ei ole valvontoja, pitää piipahtaa opehuoneessa, jotta tietää mitä ekstraa / poikeusta tapahtuu ettei ole ihan pihalla (lukemassa ilmoitustaulun tms.)

- tai sitten on pakko käydä hörppäisemässä kuppi kahvia, jotta pysyy hereillä ja toisaalta jutella kolleegojen kanssa oppilaista, jotta heitä ymmärtäisi ja jotta tieto kulkisi koulun sisällä



Ja itselleni nuo opettajainkokoukset ja tiimipalaverit ovat lomaa... On niin paljon kevyempää keskustella tasavertaisesti aikuisessa seurassa työhön liittyvistä asioista kuin olla 24 tarkkailemana = skarppina, havainnoivana, oikealla tavalla reagoivana. Se on monesti kuin 45 minuuttia kestävä henkinen pingisottelu.



Se, joka kuvittelee, että opettaminen on yhtä kevyttä kuin aikuisten kolleegojen kanssa jutustelu, tervetuloa tekemään muutama sijaistunti yläkouluun!



Pidän työstäni - todellakin - enkä vaihtiaisi sitä missään nimessä mihinkään teollisuuden alan työpaikkaan, vaikka tienaisinkin siellä todennäköisesti paremmin. Mutta olen sitä mieltä, että tällä hetkellä työstäni on tehty liian raskasta ja kuormittavaa: en voi tehdä sitä niin hyvin kuin haluaisin. Ryhmäkoot ovat liian isoja. Vanhempien pitäisi nousta barrikaadeille, koska ei meitä opettajia kukaan usko. Sama juttu kyllä taitaa olla alalla kuin alalla: tehostamista ja tehostamista. Mitenköhän monta koulusurmaa pitää vielä tapahtua ennen kuin ymmärretään, että yläkouluun tarvitaan enemmän resursseja. Pitäisi olla leppoisa tunnelma, jolloin voisi OIKEASTI tehdä jotain PERUSTEELLISTA oppilaiden hyväksi. Nyt se on aika paljon sitä, että "pitäisi puuttua..." ja sitten juostaan jo seuraavaan tilanteeseen.



Tämä voi kyllä olla työpaikkakohtaistakin. Minulla on huono esimies ja se monella tapaa vaikuttaa työni raskauteen.

Appivanhempani sekä äitini ovat kaikki opettajia ala-asteella (tosin jo kaikki eläkkeellä). Hirveä valitus oli aina, kun koululla piti olla jopa neljään asti! Lisäksi lomaakin oli liia vähän, erityisesti jouluna!



Olen itsekin opettaja, tosin ammattikoulussa. Olin aiemmin yksityisessä insinööritoimistossa töissä ja voin kertoa, että minulle koittivat kyllä aikamoiset kissanpäivät kun vaihdoin opettajan työhän noin 5 vuotta sitten. Mulla on pääsääntöisesti minimimäärä opetustunteja, mitä päätoimisena voi olla eli 24 tuntia viikossa (mainittakoon, että peruskoulun puolella tuo minimimäärä on muistaakseni 16+3 tuntia). Tällä määrällä tulee palkkaa kuussa bruttona noin 2700 euroa. Kotiin en ota töitä juuri koskaan. Tunnit valmistelen yleensä aamuisin (menen koululle vähän ennen seitsemää). Meillä opiskelijat tekevät myös paljon harjoitustöitä, joten silloinkin on aikaa esim. arvostella kokeita tai valmistella tunteja tai laatia hopseja tms.



Lomat on melkein se paras puoli! Meillä on perheessä 3 koululaista, joten on ihanaa, kun voi pitää lomaa samaa aikaa heidän kanssaan. Vähäiset opetustunnit viikottaina tarkoittaa myös sitä, että usein olen kotona jo puolen päivän jälkeen.



Luulen, että opettajilla on vähän ammattitautina sanoa, että se oma työ on tosi vaativaa ja raskasta. Monet luokanopettajat eivät ole ehkä nähneet mitä se työ sillä yksityissektorilla esimerkiksi on. Itse olen tyytyväinen, että olen kokenut senkin puolen ja osaan pystyn tunnustamaan, että opettajan työ on minulle sekä helppoa että mielekästä. Unelmaduuni siis!

Tunnin verran vielä arvioin oppilastöitä. Sitten on pakko laittaa huomisen vaatteet ym. kuntoon ja mentävä nukkumaan.