Myöhään syntyneillä vauvoilla ei ole koliikkia?

Olet melkein selvittänyt koliikin syvimmän olemuksen! Nyt puuttuu enää loppupuheenvuoro, eli selitätkö vielä miten teoriasi pohjalta on mahdollista, että vuosien kokemuksen omaavalla lastenhoitajalla on koliikkivauva, mutta narkomaaniäidillä, joka jättää lapsensa yksin kotiin huutamaan lähtiessään bileisiin, on ihan tavallinen vauva jolla ei ole koliikkia?

faktaa pöytään

Vierailija:

No mietitäänpäs sitten hetki niitä tosiasioita; sellaisia asioita, joita me voimme molemmat pitää tosina:

Ihminen tarvitsee ravintoa, unta ja lämpöä. Eikö totta?

Etenkin vastasyntyneen unen tarve on suurempi kuin esimerkiksi isomman lapsen tai aikuisen. Eikö olekin?

Otetaan sitten esimerkiksi Maija 34 v. ja hänen esikoispoikansa Kalle. Maijalla on vaikeuksia saada Kalle-vauvaa röyhtäisemään kunnolla syönnin jälkeen, tai hän ei ole kuullut sen tärkeydestä ja vauva jää kokonaan röykyttämättä syöttöjen jälkeen. Kuinka kauan luulet, että kestää ennenkuin alkaa ilma pikkuisen Kallen (kehittymättömässä) suolistossa kiertää ja hän saa vatsavaivoja? Miten vauva kommunikoi hoitajansa tai ympäristönsä kanssa? Itkulla(ko)?

Aivan niin; Kalle siis itkee ilmaa vatsassaan, mutta Maija vain ajattelee, että " vauvat nyt itkevät" ja yrittää heijata Kallea vaunuissa (vaakatasossa!) tai kantaa sylissä; mutta pieni Kalle itkee jo niin jännittyneenä (kaikesta siitä kivusta) ettei saa röyhtäystä sen takia enää tulemaan.

Kivun vuoksi Kalle nukkuu levottomasti enää vain 1 tunnin pätkissä; Maija väsyy, Kalle väsyy - epätoivo tiivistyy :-(.

Onko tämä nyt sitten ns. " koliikkia" ?

Mitä oltaisiin voitu tehdä toisin, jotta tämä kaikki oltaisiin voitu välttää?

Miksi nämä koliikki vauvat mystisesti parantuvat vaivoistaan n. 3 kk iässä? Siinä iässähän vauva alkaa itse kannatella niskaansa, ja saa ehkä itse ilman tulemaan pois suolistostaan tehokkaammin, jos ja kun vanhempi ei ole kykeneväinen häntä siinä auttamaan.

Oletteko kokeilleet pitää taukoa D-tippojen antamisessa? Tämän hetkinen suositus antaa ko. tippoja jo aivan vastasyntyneelle on mielestäni järkyttävä; niissä valmisteissa on paljon sellaisia, jotka aiheuttavat vatsavaivoja pienille vauvoille - ja suositukset niiden antamisesta / käytöstä ovat vaihdelleet aikakausittain, vaikka lapset ja ihmiset pysyvät samanlaisina - uskaltakaa siis kyseenalaistaa, ja etsiä rohkeasti se tapa, mikä sopii teidän perheellenne ja lapsillenne.

Voitteko kuvitella miltä tuntuu siitä vauvasta, jonka vanhemmat ovat rättipoikkiväsyneitä tai väsyneitä itkuun - miltä tuntuu itkeä hätäänsä vuorokaudet ympäriinsä? Miten väsynyt se pieni ihmisen alku sitten on, kun unen tarve olisi paljon suurempi kuin aikuisella :-/?

Ihan vain jokaiselle pohdittavaksi. Toki voinhan minä olla väärässä.

19

Kuinka voit olla noin yksinkertainen ajattelussasi? Koliikkivauvan äiti kokeilee KAIKKEA mahdollista lapsensa tyynnyttämiseksi. KUKAAN äiti ei sellaista kipuitkua kuullessaan voisi ajatella, että vauvat nyt vain itkevät. Uskomatonta potaskaa! Itse luin läpi jokaikisen asian ja käytin kahdella eri lääkärillä ja kyselin useaan otteeseen neuvolastakin neuvoja. D-vitamiinitippoja kokeiltiin pois jättää, vaihdettiin merkkiä, pullo ei kelvannut ei ollut siis nälkä, röyhtäytettiin syötön jälkeen jokaikinen kerta ja syötön välissä myös, vauvalla säännöllinen rytmi päivällä, illat huusi. Siihen aikaan ei ollut maitohappobakteeria vielä käytössä. Nuoremmalleni annoin sitä ja söin itse raskausaikana ja eipä tullut vatsavaivoja hänelle. Kokeiltiin kylpyä iltaisin, erilaisia rauhoittelutapoja, vaunuja, liinassa kantamista, kokeneempaa hoitajaa, kaikki perutarpeet kunnossa, ei kuuma, ei kylmä, vaippa vaihdettu, päivän aikaan syliä ja läheisyyttä tarjottu, leikitty. Hirmuisia pieruja tuli jumpan avulla, jumppaaminen oli ainoa joka vatsavaivoihin auttoi, röyhtäytys siis tehtiin. Ilmaa silti vatsassa.

Koliikkivauvamme nukkui yönsä hyvin, ainoastaan illasta huusi 18-21. Kerran elämässään huusi yöllä tunnin. Väsymyksestä ei siis myöskään ollut kyse. Heräsi syömään 1-2krt pikku vauvana ja silloinkin aamuyöllä joskus 5-6 aikaan.

Tuossa se nähtiin, kun vauva ei ota ruokaa, luulette ettei sillä ole nälkä. Kun kyse on siitä että vauva on jo niin hädissään ettei se voi enää syödä, tissi olisi pitänyt antaa HETI kitinän alkaessa! Syödessähän huuto, eli paha olo, ei kuuluisi! Vauva on ensin RAUHOITETTAVA! Ja tähän taas suositan sitä Wahlgrenia. Kaikella hyvällä, auttaakseni, en ollakseni parempi äiti kuin muut.





Ja iltahuudolla ei ole MITÄÄN tekemistä koliikin kanssa, iltahuuto on vauvan henkistä uupumusta! Se vain purkautuu itkien, vauva kun ei muutakaan osaa! Ei johdu huonosta hoidosta. Siinä tulee kaikki päivän väsymys vaikka olikin kiva päivä. Meillä oli iltahuutaja, mutta huuto alkoi vasta n. 3-kuisena ja loppui ehkä puolivuotiaana.

T. 85

niin otan kaiken syyn niskoilleni vauvani koliikista. Ehkä minä tosiaan olin syypää siihen. En osannut hoitaa vauvaani, en antanut ruokaa, syliä, olin hermostunut. Tehän sen näytätte parhaiten tietävän. Luulen, että olitte kärpäsenä katossa, miten muuten voisitte tietää?

niin osa vauvoista on alunperin ahdistuneempi eloonjäämisestään kuin toiset, ja herkempi, toiset ovat luottavaisempia. Kyse on eri luonteista, ei kaikki vauvat ole samanlaisia tyhjiä tauluja, kuten moni luulee. Luullaan, että koliikkivauvan nyt vain saa, se on kohtalo, mitään ei ole tehtävissä. Huutoa jatkuu 3 kk ja yritetään kaikkea paitsi ruokaa Oikealla hetkellä.



" Juurihan se söi tunnin, ei sillä nyt nälkä voi olla, tulepas syliin..."

" Tulipas se nopeasti täyteen, oho, nyt se pulautti.. taas se huutaa, no ei se nyt nälkä ainakaan ole, kun puklukin tuli..!"



Se nimenomaan on nälkää eikä ruokaa voi liiaksi antaa, ylimääräinen tulee vauvalla suusta tai pyllystä ulos!

Vierailija:

Vai onko kellään Wahlgrenin lukeneella ollut koliikkilasta?

Olen lukenut Wahlgrenit ja kaikki mahdolliset vauvakuiskaajaoppaat mitä maa päällään kantaa niin suomeksi kuin englanniksikin. Ja kaksi koliikkilasta on ollut. Meidän koliikki taisi kuitenkin olla pääasiassa allergiasta ja ruokatorven refluksista johtuvaa. Itse uskon, että iso osa " koliikista" johtuukin nimenomaan näistä syistä. Vauvan suolisto usein kypsyy 3kk tienoilla, eikä päästä enää yhtä herkästi vieraita proteiineja läpi ja tästä johtuu koliikin yhtäkkinen paraneminen tuossa iässä.

Meillä auttoi refluksilääkitys, tiukka välttämisdieetti ja toisen lapsen kohdalla lopulta apteekin erityiskorvike, sekä luonnollisesti ikä. Esikoinen on kyllä vielä 3v iässäkin aika hankala tapaus, tosi temperamenttinen, vilkas ja älykäs lapsi. Luonne varmaan vaikutti myös osaltaan siihen, että vauva-aikakin oli poikkeuksellisen vaikea.

Itkuinen vauva ja koliikki ovat kaksi täysin eri asiaa!







Olen muuten samaa mieltä 91 kanssa, uskon että meidän ruokavaliomme vaikuttaa koliikkiin. Koska tosiaan yksinkertaista ruokaa syövät (kehitysmaalaiset esim) eivät koskaan kärsi koliikista, on syy oltava jossain sellaisessa mitä meillä on mutta heillä ei. Ja ruoka nyt tulee ensimmäiseksi mieleen. En siis väitä missään nimessä, että koliikkivauvan äiti on syönyt väärin, vaan että yleensäkin länsimainen ruokavalio ei ole vauvan (tai kenenkään!) terveyden kannalta paras mahdollinen.

80 ei tiedä mitään koliikista ja se ilmenee hyvin hänen kirjoituksestaan.

Mietitäänpä tosiaan niitä tosiasioita:

Ihminen tarvitsee ravintoa, unta, lämpöä ja läheisyyttä.

Vastasyntyneen unentarve on todella suuri, ja äidin täytyisi toimia todella väärin pystyäkseen vahingossa estämään vauvaa nukkumasta.

Sinun esimerkkiäsi lainaten: Maija hoitaa esikoistaan kuten kaikki muutkin äidit. Välillä röyhtäytys onnistuu, välillä taas ei. On myös tiheänimunkausia, itkuisia kausia jne. jne. kuten kaikilla vauvoilla. Kaikki tämä aiheuttaa itkuisuutta, mutta hei - kaikki vauvat itkevät jonkun verran!

Vauva nukkuu päivällä normaalisti päikkärit (vaakatasossa!) ja häntä pidetään paljon sylissä. Vauva elää siis normaalia vauvan elämää.

Mutta Maijan vauvalla on yksi ero muihin samalla tavalla hoidettuihin vauvoihin: joka ilta tasan kello 18 vauva alkaa itkemään lohduttomasti, eikä mikään auta tähän itkuun. Välillä itku tyyntyy hetkeksi, niin että Maija ehtii juuri henkäistä ja ajatella keksineensä vihdoinkin keinon jolla itku loppuu. Mutta sitten se taas alkaa.

Päivällä Maija osaa hoitaa vauvaansa moitteettomasti, mutta illat ovat yhtä helvettiä. Aluksi vieraat pitävät Maijaa aloittelijana joka ei osaa tehdä vauvanhoitoa kunnolla, mutta kun he saavat huutavan nyytin syliinsä, alkaa viesti mennä perille. Pian kyläilyt loppuvat, sillä on paljon helpompi esittää hyvää äitiä kun ei tarvi mennä paikanpäälle toteamaan miten avuton itsekin samassa tilanteessa on.

Tämä helvetillinen kierre menee ympäri ja ympäri, kunnes eräänä päivänä: itku loppuu. Yhtä mystisesti kuin se alkoikin, itku laantuu ja illat normalisoituvat.

Mitä luulet, johtuiko tämä siitä että Maija ei osaa hoitaa vauvaa, vai jostain muusta? Paraniko koliikki tosiaan siksi, että vauva oppi kannattelemaan päätään ja pystyy siksi röyhtäisemään itsekseen? (näin väittävä osaa varmaan perustella, miten minun vauvani, joka kannatteli päätään 2 viikkoa syntymän jälkeen ja oppi kierähtämään selälleen 2kk iässä, kärsi koliikista.) Oliko syynä ravinnonpuute, vaikka paino kasvoi reilusti + käyrillä? Mikä oli todellinen syy ja mikä seuraus - itkikö ensin vauva vai äiti? Miten selitetään erot perheissä, joissa vain keskimmäisellä lapsella oli koliikki, tai kaksosista vain toisella?

Tässä ihan jokaiselle mietittäväksi, varsinkin niille jotka pyrkivät kiipeämään jalustalle polkemalla toisia maahan.

Vierailija:

No mietitäänpäs sitten hetki niitä tosiasioita; sellaisia asioita, joita me voimme molemmat pitää tosina:

Ihminen tarvitsee ravintoa, unta ja lämpöä. Eikö totta?

Etenkin vastasyntyneen unen tarve on suurempi kuin esimerkiksi isomman lapsen tai aikuisen. Eikö olekin?

Otetaan sitten esimerkiksi Maija 34 v. ja hänen esikoispoikansa Kalle. Maijalla on vaikeuksia saada Kalle-vauvaa röyhtäisemään kunnolla syönnin jälkeen, tai hän ei ole kuullut sen tärkeydestä ja vauva jää kokonaan röykyttämättä syöttöjen jälkeen. Kuinka kauan luulet, että kestää ennenkuin alkaa ilma pikkuisen Kallen (kehittymättömässä) suolistossa kiertää ja hän saa vatsavaivoja? Miten vauva kommunikoi hoitajansa tai ympäristönsä kanssa? Itkulla(ko)?

Aivan niin; Kalle siis itkee ilmaa vatsassaan, mutta Maija vain ajattelee, että " vauvat nyt itkevät" ja yrittää heijata Kallea vaunuissa (vaakatasossa!) tai kantaa sylissä; mutta pieni Kalle itkee jo niin jännittyneenä (kaikesta siitä kivusta) ettei saa röyhtäystä sen takia enää tulemaan.

Kivun vuoksi Kalle nukkuu levottomasti enää vain 1 tunnin pätkissä; Maija väsyy, Kalle väsyy - epätoivo tiivistyy :-(.

Onko tämä nyt sitten ns. " koliikkia" ?

Mitä oltaisiin voitu tehdä toisin, jotta tämä kaikki oltaisiin voitu välttää?

Miksi nämä koliikki vauvat mystisesti parantuvat vaivoistaan n. 3 kk iässä? Siinä iässähän vauva alkaa itse kannatella niskaansa, ja saa ehkä itse ilman tulemaan pois suolistostaan tehokkaammin, jos ja kun vanhempi ei ole kykeneväinen häntä siinä auttamaan.

Oletteko kokeilleet pitää taukoa D-tippojen antamisessa? Tämän hetkinen suositus antaa ko. tippoja jo aivan vastasyntyneelle on mielestäni järkyttävä; niissä valmisteissa on paljon sellaisia, jotka aiheuttavat vatsavaivoja pienille vauvoille - ja suositukset niiden antamisesta / käytöstä ovat vaihdelleet aikakausittain, vaikka lapset ja ihmiset pysyvät samanlaisina - uskaltakaa siis kyseenalaistaa, ja etsiä rohkeasti se tapa, mikä sopii teidän perheellenne ja lapsillenne.

Voitteko kuvitella miltä tuntuu siitä vauvasta, jonka vanhemmat ovat rättipoikkiväsyneitä tai väsyneitä itkuun - miltä tuntuu itkeä hätäänsä vuorokaudet ympäriinsä? Miten väsynyt se pieni ihmisen alku sitten on, kun unen tarve olisi paljon suurempi kuin aikuisella :-/?

Ihan vain jokaiselle pohdittavaksi. Toki voinhan minä olla väärässä.

19

- lapsi syntyi 41+4

- täysimetys 6kk

- liinassa noin 3x viikossa

- enimmäkseen omassa sängyssä mutta ei omassa huoneessa



- ei koliikkia, ja muutenkin tosi ihmisen oloinen kaveri heti alusta asti verrattuna rv 37-38 syntyneisiin

Näitä kaikentietäviä mammoja. Miksi sitten lääkärit eivät ole keksineet, että koliikki johtuu ruuasta? Nyt alkaa raivostuttaa. MINÄ OLEN TARJONNUT LAPSELLENI TISSIÄ JA RUOKAA JOKA IKINEN kerta heti pienen kitinän alkaessa ennen kuin huuto yltyy, eikä TÄMÄ SILTI SITÄ HUOLINUT LAISINKAAN. Huuto alkoi suoraan kovaa ja korkealta eikä todellakaan minään pienenä kititinänä missään vaiheessa. Jokainen äiti yrittää antaa lapselleen ensimmäisenä ruokaa, jos tämä alkaa itkemään. Kuinka joku voi olla noin sairaan tyhmä? Tai oikeastaan pitää toista äitiä noin sairaan tyhmänä. Ja minä syötin lastani jokainen kerta, kun hän tissiä vaati. Ja jos te maidottomat ämmät sitä voitte käsittää, tunsin myös ja näin kuinka maitoa suihkuten rinnoistani tuli ja niin muuten näki eräs muukin äiti, joka väitti koliikin olevan nälkää, eikä enää väittänyt sitä koskaan sen jälkeen. Kateellisena katsoi vaan maitoisia rintojani. Kun se koliikkihuuto alkoi, se alkoi suoraan kamalana, kovana kipristelynä, kuten korvatulehdushuuto. Ei missään vaiheessa mitään pientä kitinää ole nähnytkään ja siihen ei auta maitopullo, eikä ruuan tarjoaminen.

Nälkäitku on sitä pientä kitinää, joka loppuu ruuan tarjoamisella. Koliikki alkaa suoraan huutona, korkealta ja kovaa yhtäkkiä, kuten korvatulehdushuuto. Parhaita lastenhoitajia ovat aina ne, joilla ei itsellään ole lapsia. Taitaa siis päteä myös koliikin hoitoon.

Kaksi ekaa raskautta meni helvetillisten stressien vallassa, viimeinen suht rennosti. Koliikkia ei yhdelläkään.

Ja jokainen uskoo vakaasti juuri siihen omaansa.



Eihn tässä tarvita enää kuin että joku innostuu tutkimaan näiden villien teorioiden todenperäisyyden.