Myöhään syntyneillä vauvoilla ei ole koliikkia?

Olen todella hyvähermoinen, rento ihminen. Varsinkin nuorimmaisen koliikin osasin jo ottaa suorastaan huumorin kannalta, kun myöhään iltaisin kuljeskelin vauva sylissä ympäri asuntoa. En edes väsähtänyt. Yöt meillä nukuttiin aina hyvin eikä univelkaa tullut.

Eli ei kenestä tahansa vauvasta saa tehtyä " koliikkivauvaa" , mutta kenet tahansa koliikkivauvan saa taltutettua kovalla työllä, valamalla muutaman päivän aikana luottamuksen siitä että hän todella jää henkiin ja saa ruokaa.

Anteeksi nyt vaan jos loukkaan teitä, kaiken yrittäneet äidit.

Vierailija:

Eli ei kenestä tahansa vauvasta saa tehtyä " koliikkivauvaa" , mutta kenet tahansa koliikkivauvan saa taltutettua kovalla työllä, valamalla muutaman päivän aikana luottamuksen siitä että hän todella jää henkiin ja saa ruokaa.

Kaikkea muuta kokeillaan, mutta ei ruokaa, niinkö? Vai olisikohan kuitenkin niin, että ensimmäisenä äidit ajattelevat, että lapsi voisi olla nälkäinen. Tehdään syöttöpunnituksia ja viikkopunnituksia ja vauvat kasvavat kohisten, mutta nälkäähän he huutavat. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Vauvani sai tarpeeksi ruokaa, annoin pullosta, jos tuntui että tissimaito ei riitä. Missään nimessä en ruennut vartin välein syöttämään, koska sekään ei olisi ollut hyväksi. Ei koliikkivauvan itku johdu siitä, ettei saisi tarpeeksi maitoa. Mistä ihmeestä te revitte nämä juttunne? Lopettakaa, ei vauvan koliikki johdu äidistä!

Vierailija:

Te ette yksinkertaisesti osaa hyväksyä tosiasioita - ennemmin teette vaikeimman kautta.

Ja vaikeimman kautta tehdään sen vuoksi, kun vaihtoehtoja ei ole.

Vaikka sinä et sitä uskokaan, niin se on kuitenkin totuus.

No mietitäänpäs sitten hetki niitä tosiasioita; sellaisia asioita, joita me voimme molemmat pitää tosina:



Ihminen tarvitsee ravintoa, unta ja lämpöä. Eikö totta?



Etenkin vastasyntyneen unen tarve on suurempi kuin esimerkiksi isomman lapsen tai aikuisen. Eikö olekin?



Otetaan sitten esimerkiksi Maija 34 v. ja hänen esikoispoikansa Kalle. Maijalla on vaikeuksia saada Kalle-vauvaa röyhtäisemään kunnolla syönnin jälkeen, tai hän ei ole kuullut sen tärkeydestä ja vauva jää kokonaan röykyttämättä syöttöjen jälkeen. Kuinka kauan luulet, että kestää ennenkuin alkaa ilma pikkuisen Kallen (kehittymättömässä) suolistossa kiertää ja hän saa vatsavaivoja? Miten vauva kommunikoi hoitajansa tai ympäristönsä kanssa? Itkulla(ko)?



Aivan niin; Kalle siis itkee ilmaa vatsassaan, mutta Maija vain ajattelee, että " vauvat nyt itkevät" ja yrittää heijata Kallea vaunuissa (vaakatasossa!) tai kantaa sylissä; mutta pieni Kalle itkee jo niin jännittyneenä (kaikesta siitä kivusta) ettei saa röyhtäystä sen takia enää tulemaan.



Kivun vuoksi Kalle nukkuu levottomasti enää vain 1 tunnin pätkissä; Maija väsyy, Kalle väsyy - epätoivo tiivistyy :-(.



Onko tämä nyt sitten ns. " koliikkia" ?

Mitä oltaisiin voitu tehdä toisin, jotta tämä kaikki oltaisiin voitu välttää?

Miksi nämä koliikki vauvat mystisesti parantuvat vaivoistaan n. 3 kk iässä? Siinä iässähän vauva alkaa itse kannatella niskaansa, ja saa ehkä itse ilman tulemaan pois suolistostaan tehokkaammin, jos ja kun vanhempi ei ole kykeneväinen häntä siinä auttamaan.



Oletteko kokeilleet pitää taukoa D-tippojen antamisessa? Tämän hetkinen suositus antaa ko. tippoja jo aivan vastasyntyneelle on mielestäni järkyttävä; niissä valmisteissa on paljon sellaisia, jotka aiheuttavat vatsavaivoja pienille vauvoille - ja suositukset niiden antamisesta / käytöstä ovat vaihdelleet aikakausittain, vaikka lapset ja ihmiset pysyvät samanlaisina - uskaltakaa siis kyseenalaistaa, ja etsiä rohkeasti se tapa, mikä sopii teidän perheellenne ja lapsillenne.



Voitteko kuvitella miltä tuntuu siitä vauvasta, jonka vanhemmat ovat rättipoikkiväsyneitä tai väsyneitä itkuun - miltä tuntuu itkeä hätäänsä vuorokaudet ympäriinsä? Miten väsynyt se pieni ihmisen alku sitten on, kun unen tarve olisi paljon suurempi kuin aikuisella :-/?



Ihan vain jokaiselle pohdittavaksi. Toki voinhan minä olla väärässä.



19

En sitten osannut enää hoitaa vai?



Jos nyt käyttäsitte tämänkin ajan minkä menee paskanjauhamiseen ja idioottimaisien teorioidenne keksimiseen ja etsisitte oikeaa TUTKIMUSTIETOA asiasta (vaikka netistä, kirjojen lukeminen vaatinee teiltä liikaa) niin voisitte joskus ehkä viisastua asian suhteen. Asiaa on nimittäin tutkittu paljoltikin, eikä MIKÄÄN tulos tue tätä av:n huippuaivojen tuotosta että koliikki johtuisi äidin osaamattomuudesta/hermostuneisuudesta.



t:psykologi

viisaampi mutta kaikilla oli koliikki.

Vaikka täällä kuinka on haukuttu Anna Wahlgreniä, niin älkää uskoko näitä mammoja. Etsi itse kirjastosta Lapsikirja, mitä voit menettää? Kaikkia hänen ohjeitaan en uskokaan - esim. vakiomallia, jossa määrätään tiukka järjestys milloin imetetään, vaihdetaan vaippa jne. mutta nämä koliikkiosiot ovat varsin järkevän kuuloisia ja kirjassa on hyvin yksityiskohtaisesti selitetty miten tulee toimia.



Etkö ole lapsesi vuoksi valmis kokeilemaan? Hän sanoo nimittäin ' parantaneensa' kaikki vuosien varrella tapaamansa koliikkilapset ruualla, poikkeuksetta. Miksi hän keksisi tällaista? Kirjassa ei siis vaan sanota, että tissi suuhun, vaan puhutaan ruokakuurista, neuvotaan, miten tyynnyttää lapsi ensin, rytmikkäästä puhumisesta jne. W. itsekin sanoo, että hänen teoriansa on yksi muiden joukossa, ei ylistä itseään.



Kokeilkaa! Lientäkää lapsiparkanne ahdistus.

Ette te huonoja äitejä ole, paitsi jos ryyppäätte lapsen aikana tai käytätte huumeita ;)

Vai onko kellään Wahlgrenin lukeneella ollut koliikkilasta?

mitään lastenhoito-oppaita lukenut enkä lue. Meillä ei ole ollut koliikkivauvaa, mutta kyllähän siihen olisi apu keksitty, jos syy tiedettäisiin. Vanhemmat ei koliikkia aiheuta. Lapsen voivat saada hermostumaan ja itkuiseksi omalla hermoiluullaan ja osaamattomuudellaan muttei koliikkia sentään. Itkuisuus ja koliikki on eri asia. Kaikki itkuisuus ei tosiaan ole koliikkia!

Helpot raskaudet, esikoisen synnytyskin helppo, helpot vauvatkin eli ei koliikkia.



Kyllä minäkin usean vauvan itkusuuden takaa löydän äidin epävarmuutta ja ahdistusta omista äidintaidoista. Se, että on ammattimainen lastenhoitaja ei takaa taitoa hoitaa omaa lasta.

Kuopuksella luulin olevan iltakoliikkia mutta se loppui kuin seinään kun tajusin sen rytmit. Kun löytää vauvan syömis/nukkumisrytmin niin turhat huudot loppuvat. Kylmä totuus, että monilla lapsilla ei ole koliikkia!! Vanhemmat ei vaan osaa tiedostaa vauvan tarpeita. Ovat monesti niin yliväsyneitä että huutavat sitä.



Omani ovat olleet 6 - 11 pv yliaikaisia.

Kyllä täytyy sanoa että se joka sanoo äidin olevan syyllinen hoitotaidottomuudella lapsen koliikkiin, niin on aika poloinen. Ei ole elämässään tainnut kokea mitään vastoinkäymisiä. Hyvä syyttää muita, kun luulee ja nimenomaan luulee olevansa jollain lailla parempi äiti kuin muut. Ei pidä paikkaansa. Minulla on kjokainen kuusi lasta mennyt yli, ja kahdella niistä on ollut koliikki. Järjestyksessä toinen ja viides. Kyllä siinä vaiheessa jo " osaa" vauvansa hoitaa, mutta mielipiteisiin on oikeus. oli elämänkokemusta tahi ei...

Vierailija:

Kaikilla niillä ystävilläni, joilla on ollut hankala raskausaika ja/tai paljon stressiä, on ollut hankalat ja suuritarpeiset vauvat.

Kaikilla niillä ystävilläni, joilla on ollut helppo ja rento raskausaika, on ollut helpot ja tyytyväiset vauvat.

Mulla kumpikin raskaus ollut äärimmäisen vaikea ja stressaava, eikä silti koliikkia ollut kummallakaan. Lisäksi kumpikin syntyi etuajassa. Toinen viisi, toinen kolme viikkoa.

Joten siten se on kyllä täysin äidin syytä joskaan ei huonosta HOIDOSTA vaan huonosta ruokavaliosta kertova ikävä vaiva......



Ja nyt en puhu mistään alapään hiivatulehduksesta vaan ylipäänsä elimistön liiasta hiivasta jota on länsimaisilla ihmisillä liikaa elimistössään ruokavaliosta johtuen :)

Jos koliikki jotenkin olisi voinut minusta johtua, varmasti lapsi olisi sen saanut. Eikä ollut muutenkaan itkuinen lapsi, päinvastoin tosi tyytyväinen. Sitäkään en laske omaksi ansiokseni.

Ainoa asia, jota olen miettinyt ja jolla on voinut olla vaikutusta siihen, ettei koliikkia ollut, on se, että käytin sekä raskaus- että imetysajan säännöllisesti Gefilus-maitohappobakteereita. Tästähän on tutkimustietoa, että vähentää vastasyntyneen vastavaivoja.

Vierailija:

mitään lastenhoito-oppaita lukenut enkä lue. Meillä ei ole ollut koliikkivauvaa, mutta kyllähän siihen olisi apu keksitty, jos syy tiedettäisiin. Vanhemmat ei koliikkia aiheuta. Lapsen voivat saada hermostumaan ja itkuiseksi omalla hermoiluullaan ja osaamattomuudellaan muttei koliikkia sentään. Itkuisuus ja koliikki on eri asia. Kaikki itkuisuus ei tosiaan ole koliikkia!

Vierailija:

Ei röyhtäytetä pientä vauvaa kunnolla --> ilmaa jää masuun.

Ei anneta tarpeeksi ravintoa --> yritetään imettää viimeiseen asti.

Nämä yhdessä (nälkä ja vatsakivut) saavat aikaan sen, että vauva itkee (HÄDISSÄÄN!) tuntikausia ja uni jää liian lyhyeksi - jos äiti kärsii univelasta; kuvitelkaa kuinka väsynyt se pieni ihmisen alku on (!), jonka unentarve on kymmenkertainen aikuiseen verrattuna! Varmasti vauva mieluummin nukkuisi, kun huutaisi - JOS siihen vain annettaisiin reilu mahdollisuus.

Terveisin; yksi, jolla on kaksi lasta - kumpikin nukkunut äidin vieressä ensimmäiset kuukaudet, ovat saaneet rintamaitoa 2 kk ikään saakka; tarvittaessa 2 kk iästä --> Tuttelia rintaruokinnan lisäksi ja yötä vasten (jotta yöuni saadaan pitkäkestoiseksi --> lepo riittäväksi) JA heitä on aina röykytetty syötön jälkeen. Lisäksi olen itse (kuulemma) rauhallinen äiti, sellainen joka osaa kuunnella lastaan ja hänen tarpeitansa --> vauvalla ei ole tarvetta hätään, ja hätäitkuun.

Koliikkia ei esiinny lainkaan maissa, joissa ei ole korvikkeista kuultukaan. Se, että olet ruokkinut lastasi teollisella lehmänmaitovalmisteella eli Tuttelilla välttääksesi yöheräilyt, ei liity koliikkiin tai koliikittomuuteen millään tavalla.

Tuo viimeinen lause on jo niin oksettavan omahyväinen että sitä ei viitsi edes kommentoida. Ihan oikeasti, sinulle pitäisi tuoda hervottomasti kirkuva koliikkivauva pariksi vuorokaudeksi hoitoon. Siis sellainen vauva, jota KUKAAN kymmenen lapsen kokenut äiti tai erikoislääkäri, ei ole saanut hiljenemään.

Totta ihmeessä jokainen koliikkilapsen äiti antaa lisämaitoa, mutta kuten koliikkilasten äidit tietävät, niin se ei siihen huutoon auta. Tai joillain auttaa ja toisilla ei. Nää nälkäjutut on koliikkilasten äideille niin itsestäänselviä, ettei niitä tule näissä keskusteluissa edes mainittua. Eihän siinä ole mitään mainitsemisen arvoista, että lapseni huusi nälkäänsä ja annoin sille ruokaa. Näinhän joka ikinen äiti on moneen kertaan tehnyt.