Myöhään syntyneillä vauvoilla ei ole koliikkia?

Täällä av:llä vaan on tapana sanoa kaikkea paskaa. Se on tyhmä, joka siitä ottaa nokkiinsa.



Mä olen itse ollut koliikkivauva enkä tyyntynyt kuin autoajeluihin. Isi sai pärryyttää pitkin kaupunkia iltamyöhällä, jotta sai muta hiljaiseksi:-)

Vierailija:

Kaikilla niillä ystävilläni, joilla on ollut helppo ja rento raskausaika, on ollut helpot ja tyytyväiset vauvat.

Minulla helppo raskaus, vaativa vauva (ei perinteistä huutokoliikkia, mutta muuten tyytymätön).

Vierailija:

Päinvastoin, kantaminen rauhoittaa lasta.

En tietenkään tarkoittanut, että lasta ei saa kantaa, ettei lihakset kipeydy. Vedin sen vaan esimerkiksi tuohon, että kuinka tämä elo täällä ulkomaailmassa eroaa vedessä kellumisesta... you know?

että sen on nälkä ja tungetaan vaan lisää maitoa nassuun ja sitten taas huudetaan kun on liikaa syöty ja luullaan että vieläkö sen on nälkä ja eikun lisää taas. .. Täysin vanhemmista johtuvaa koko koliikki sanon ma!

Sitä miksi ei tätä asiaa (siis koliikin mysteeriä) yritetä lääketieteellisesti(kin) jo kumota kun tätä palstaa lukee - siitä nousisi aivan liian suuri äläkkä!



Te ette yksinkertaisesti osaa hyväksyä tosiasioita - ennemmin teette vaikeimman kautta.



A. Wahlgren:in lapsikirjaa luin vasta lasteni vauva-ajan jälkeen; mutta mietin kyllä miten hämmästyttävän samankaltaisia ajatuksia meillä oli ;-).



Kätilön ammatti ja / tai työ EI vielä takaa sitä, että osaisi hoitaa omaa vauvaansa - tai edes osaisi neuvoa ja opastaa toisia OIKEIN. Siinäkin työssä (myös synnyttäneiden osastolla) on monenlaista äitiä ja monenlaista keskenäänkin erimielistä ammattilaista.



19

up

Mutta koliikkia oli ensimmäiset 3kk

Esikoinen ja kuopus. Esikoinen syntyi viikolla 39 + 5, kuopus 39 +1. Esikoisen odotusaika oli vaikeahko, koska liitoskivut olivat kauheat, mutta muuten ei mitään erikoista. Kuopuksen raskausaikana olin ns. elämäni kunnossa. Kolme keskimmäistä syntyivät viikoilla 39 + 5, 40 + 2 ja 41 +3, eikä heillä ollut koliikkia. Hyvin meni heidänkin odotusajat. Kaikki lapset nukkuivat vieressä niin kauan kuin öisinkin imetin, yli vuoden ikäiseksi. Koliikki loppui kuin seinään kolmen kuukauden iässä, vaikka ruokavalio jatkui samana, eli rintamaitoa saivat.

Meillä toisella lapsella oli paha 3 kk kestänyt koliikki ja toinen aurinkoinen kuin mikä, ei itke juuri mistään. Täsmälleen samalla tavalla molemmat hoidettu. Tosin tämä koliikkivauva syntyi 4 vk aiemmin kuin " aurinkovauva" , itse voisin kyllä uskoa tuohon suoliston kypsymättömyyteen.

Uskoa itseen tai ei, minulle on (perheen ulkopuoliset ihmiset) monesti sanoneet, että se on meidän vauvojen " helppouden" salaisuus ;-).



Onhan se toisaalta suloista sekin, että uskoo viimeiseen saakka syyn olleen jossakin itsensä ulkopuolisessa mystisessä " koliikissa" , ettei vaan tarvitsisi tutkiskella omaa toimintaansa ja sitä mistä mikin oire vauvalle on aiheutunut. Jokainen kanniskelee itkuisen vauvansa ihan itse, kestää univelkaa ja patoaa itseensä paniikkia (tiesitkö, että vauvan itku on tutkitusti ihmismaailman stressaavin ääni?) - toisella tavallakin vauvaa VOI hoitaa, se vain vaatii hieman itsetutkiskelua.



19

Itki vain iltaisin, siinä 18-21 enimmäkseen. Ei auttanut muu kuin pitää sylissä ja hömpsyttää. Kokeilin kaikki tipat ja koliikkituttipullot jne. Koliikki alkoi 2viikon ikäisenä ja loppui juurikin siinä kolmen kuukauden iässä. Vauva nukkui todella hyvin, imetin, mutta välillä pullosta lisää. Vauva oli yliaikainen, enkä mielestäni stressannut raskausaikana, joka oli suht. helppo, mitä nyt pahoinvointia alussa ja lopussa supisteli. En todellakaan usko että koliikki on äitin vika. Tai ainakin haluan kuulla ensin jotain todistusaineistoa :)

Tuohan nyt on aivan selvää.



Ja näyttää Wahlgrenit olevan luettu.

Raskausaikakin oli ihan leppoisa. Koliikkia kesti 3 kk. Myöhemmin vatsakivuille löytyi syy monista allergioista, eli jotkut ihan tavallisetkin ruoka-aineet saavat vatsan pörisemään.

Sen takia " koliikki" voi tulla vasta sille kolmoselle.

Uskon, että 11 puhuu täysin asiaa ja miettikääs tosiaan miksei koliikkia ole joissain maissa.

Ei ole tarvinnut todella tutkia koko aihetta. Ei lukea kaikkia mahdollisia tutkimuksia, ei vierailla kaikilla mahdollisilla erikoislääkäreillä ja terapeuteilla, ei olla imetysdieetillä.



Todella typerää syyllistää kaikkensa vauvojensa eteen tekeviä äitejä lapsen tuskasta.

Ei koliikkia kummallakaan. Odotusaika sujui rennosti ja stressaamatta.

koliikilta pelasta. Meillä oli kaksi koliikkivauvaa syntyneet 38+3 ja 39+5. Molemmat huusivat 3 kk ja olivat sen jälkeenkin huonoja nukkumaan. Täysimetys, paljon kanniskelua. Stressaava elämänvaihe takana. Mene ja tiedä, mikä on syynä, mutta omaksi syyksi en suostu sitä kokonaan ottamaan.



Ainakin olisin 3. lapsen kaa valmis kokeilemaan kipulääkettä vaikka edes kerran viikossa, kuten A-L Härkönen totesi. Ja vyöhyketerapia auttoi vähän.



Kipuitku eroaa esim. nälkäitkusta niin paljon, ettei niitä voi sekoittaa toisiinsa.

Vierailija:

Uskoa itseen tai ei, minulle on (perheen ulkopuoliset ihmiset) monesti sanoneet, että se on meidän vauvojen " helppouden" salaisuus ;-).

Onhan se toisaalta suloista sekin, että uskoo viimeiseen saakka syyn olleen jossakin itsensä ulkopuolisessa mystisessä " koliikissa" , ettei vaan tarvitsisi tutkiskella omaa toimintaansa ja sitä mistä mikin oire vauvalle on aiheutunut. Jokainen kanniskelee itkuisen vauvansa ihan itse, kestää univelkaa ja patoaa itseensä paniikkia (tiesitkö, että vauvan itku on tutkitusti ihmismaailman stressaavin ääni?) - toisella tavallakin vauvaa VOI hoitaa, se vain vaatii hieman itsetutkiskelua.

19

Eipä siinä mitään, minä pidän sinua sitäkin tyhmempänä.

Luuletko tosiaan kykeneväsi kertomaan minulle jotain mitä en jo tiedä. Ihan tiedoksesi vaan, että et kykene, sillä kaikki nuo sinun mullistavat uskomuksesi, ovat minulle tuttuja. Ymmärrän kyllä, että sinä uskot noihin niin kauan, kunnes saat itsellesi sen koliikkivauvan.

22

Olin oikeasti tosi rento äiti. Enkä hermoillut edes lapseni koliikista, minulla oli myös paljon tukijoukkoja, jotka auttoivat lapsen hoidossa.

Vierailija:

Ne äidit joiden lapsilla ei ole koliikkia, eivät tiedä yhtään mistä on kyse.

Ei ole tarvinnut todella tutkia koko aihetta. Ei lukea kaikkia mahdollisia tutkimuksia, ei vierailla kaikilla mahdollisilla erikoislääkäreillä ja terapeuteilla, ei olla imetysdieetillä.

Todella typerää syyllistää kaikkensa vauvojensa eteen tekeviä äitejä lapsen tuskasta.

Ja monesti olen miettinyt, että ihan joka äiti ei siitä kaikesta edes selviäisi. Ehkä nämä äitien syyllistäjät ovat juuri niitä, jotka alitajunnassan pelkääväät koliikkia kuollakseen, koska tietävät, etteivät siitä selviäisi.