Sulkeeko teistä kristinusko ja new age toisensa pois? ov
Kysymys kuului: "Sulkeeko teistä kristinusko ja new age toisensa pois?"
Minusta sulkee. Tai siis Raamatun Sanaan vakavasti suhtautuva ihminen ymmärtää, että nimenomaan näissä New Age-jutuissa on nimenomaan sellaista ajattelua, josta Raamattu varoittaa. Itse asiassa New Age- tyylinen uskonnollisuus on nimenomaan sitä, mitä sielunvihollinen ihmisten keskuuteen viljelee, koska hänen tarkoituksenaan on voittaa sieluja kadotukseen yhtä hyvin kuin jumalan tarkoitus on voittaa sieluja pelastukseen.:(
Raamatussa varoitetaan nimenomaan siitä, että jos ihminen uskoo itseensä ja tekoihinsaja korottaa itseään eikä pane kaikkea pelastustoivoaan Jeesukseen, hän ei pelastu. Kaikki toivo on siis laitettava häneen, joka on sovittanut koko maailman kaiken synnin, häneen, joka on yhtä aikaa tuomittu ja tuomari. Armosta ihminen pelastuu, ei todellakaan minkäänlaisten tekojensa kautta. Kaikki ovat tässä asiassa samalla viivalla: jos otan vastaan uskon, pelastut. Niin hirvittävän helppoa (ja vaikeaa) se on. Tämä kerrotaan Raamatussa hyvin selvästi. Kaikki muu on Raamatun mukaan harhaoppista.
New Age korottaa ihmistä, alkaa tehdä ihmisestä jumalaa väittämällä, että kaikkialla luomakunnassa ja jokaisessa ihmisessä on jumaluutta ja ihmisten pitää "tiedostaa" oma hyvyytensä, jotta he pelastuisivat. New Age uskonnot vättävät, että kaikki uskonnot ovat loppujen lopuksi yhtä ja samaa ja että oikeaa ja väärää ei oikeastaan ole olemassakaan. Tämä on vakavassa ristiriidassa Raamatun perussanoman ja pelastusopin kanssa, joten yhtäaikaa ei näihin molempiin voi uskoa. New Age uskonnollisuus on suurta eksytystä.:(
Kommentit (67)
Kyllä minäkin uskon henkimaailmaan, kun kerran uskon Jumalaankin. Suhtaudun silti vähän varauksella siihen, miten pahuuden läsnäolon " tuntee" tai " tietää" . En väitä, etteivätkö tuntemukset voi osua oikeaankin, mutta uskon myös, että joskus on kyse on täysin subjektiivisista tunteista, jotka eivät kerro taustalla olevasta ilmiöstä totuutta.
Ihmiset ovat tällaisissa asioissa hyvin erilaisia. Jotkut ns. näkevät piruja joka nurkan takana, toiset eivät missään. Jos ihminen kokee jonkin asian pahaksi, siihen liittyvä pahuuden kokemus voi olla hyvin voimakas ja aito. Samaan aikaan toinen ihminen ei koe mitään. Tunnistan itsessänikin joitakin tällaisia pahan olon kokemuksia. En tunne oloani yhtään hyväksi esim. intialaisia tavaroita myyvässä liikkeessä, jossa soi intialainen musiikki ja joka on tuoksuja täynnä. Joskus alle 20-vuotiaana ajattelin sen johtuvan siitä, että kaupoissa pörrää jotain hindulaisuuteen liittyviä henkiä. Kun kerroin kokemuksesta joillekin uskoville kavereilleni, he eivät ymmärtäneet oloani ollenkaan. Heistä kyseisissä liikkeissä ei ollut mitään outoa tai vastenmielistä ja he tekivät niissä ostoksia ihan kuin missä tahansa muuallakin.
En edelleenkään viihdy kyseisissä kaupoissa enkä niistä mitään ostakaan, lähinnä siksi, etten välitä kyseisestä vaatetyylistä. En kuitenkaan enää ajattele, että oloni johtuisi välttämättä mistään hengellisestä.
Parille kaverilleni taas tuli paha olo, kun he katsoivat kolmiulotteisia piilokuvia. He olivat kokemuksensa perusteella sitä mieltä, että kuvissa on jotain hengellisesti hämärää. Ajattelin salaa, että kaverini ovat seonneet. Minä en keksimälläkään keksinyt, mitää pahaa tai arveluttavaa voisi olla jossain visuaalisessa illuusiossa! Heille kokemus oli kuitenkin aito, enkä voi sitä heiltä kieltää.
En siis kovin herkästi rupeaisi " tietämään" , että jokin asia on objektiivisesti paha, jos se tuntuu MINUSTA pahalta. Ei tämä maailma pyöri niin yksioikoisesti! En myöskään ymmärrä sitä ajattelua, että pahoja henkiä ja epäjumalia nähdään vain vieraissa uskonnoissa. Antikristillisiä ja/tai epäterveitä asenteita (=henkiä?) on omakin yhteiskuntamme pullollaan. On rahan palvontaa, itsekeskeisyyttä jne. Minusta itsekeskeisyys on pitkällä tähtäimellä huomattavasti suurempi ongelma kuin vaikkapa satunnaisesti toteutettu vieraan uskonnon rituaali. En tietenkään suosittele kenellekään mitään rituaaleja, mutta jotain suhteellisuudentajua peräänkuuluttaisin. Itsekeskeisyyden henki vaikuttaa meissä joka ikinen päivä. Miksi uskovat eivät kaihda sitä vaan sen sijaan jotain amuletteja...?
Jos haluaa selvittää asioiden hyvyyttä tai pahuutta, niin kannattaa minusta miettiä, mitä hyvää tai pahaa niistä seuraa yksittäisille ihmisille tai koko yhteiskunnalle. En ole harrastanut joogaa eikä se kiinnostakaan, mutta en tuomitse sitä pelkästään sen perusteella, että sen perimmäisellä taustalla vaikuttaa joku muu uskonto kuin kristinusko. Tunnen joitakin (alkeis)joogan harrastajia, ja heidän mielestään jooga on vahvistanut lihaksia. Liekö tuo nyt niin paha asia.
Kuinkahan monta sellaista asiaa tässä maailmassa on, jonka perimmäisellä taustalla olisi vain ja ainoastaan kristillisiä periaatteita? Eihän tuolla logiikalla uskalla kohta katsoa edes kymppiuutisia, kun eräs juontajista on Jehovan todistaja. Ties vaikka jehovalaisuuden henki tarttuisi katsojaan. Tai vaikka ei jehovalaisuus tarttuisi, niin ainakin tarttuu se asioiden arvottamisjärjestys, johon mediat perustavat uutiskriteerinsä (mikä nostetaan ykkösuutiseksi jen). Sekin voi olla hyvin antikristillinen...
Minusta uskovan ei tarvitse pelätä mitään. Onhan Jumala meidän puolellamme. Tietenkin on hyvä säilyttää itsellään käsitys Jumalan arvojärjestyksestä ja elämää suojelavista valinnoista. Mutta ei tässä mitään lain orjia olla, päin vastoin uskon, että kristityillä on nimenomaan vapaus elää ja nauttia elämästä.
Aikaisin lukemaan oppiminen ei tosiaan kerro paljoakaan. Vaikka oppisi aikaisin lukemaan, voi olla muita oppimisvaikeuksia. Opiimisvaikeudet taas eivät kerro sitä, että ihminen ei olisi älykäs. Älykkyyttä on hyvin monenlaista. Älykäs ei ole välttämättä viisas. Voi myöskin olla tietyllä tapaa älykäs ihminen, jonka empatia-kyky on kuitenkin hyvin vajavainen.
Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta ihmisen on hyvin vaikea olla täysin eri äärilaitojen edustaja yhtäaikaa. On siis hyvin vaikea olla yhtäaikaa ateisti (=kieltää Jumalan olemassaolon) ja kuitenkin samaanaikaan uskoa Jumalaan. Tällaisella ihmisellä on todennäköisesti joko elämänkatsomus kriisissä tai elämänkatsomus ei ole koskaan jäsentynytkään. Tai sitten tallaisen ihmisen mielenterveys on järkkynyt.
Kai ihminen voi olla uskova kristitty, vaikkei olisikaan ahdasmielinen, kuten muutamat täällä (ei loukkauksena vaan pelkkä toteamus!).
Kommenttini mustien ihmisten ja apinoiden ulkonäön yhteneväisyydestä ei ollut rasistinen. Se on vain puhtaasti visuaalinen näkemykseni.
Haluan sanoa ihan alkuun, että puhun nyt vain ihan omasta puolestani ja omista ajatuksistani.
Yllättyisit ehkä, kuinka pragmaattisesti suhtaudun asioihin, myös uskonasioihin, jos tapaisit minut. En yleensäkään perusta uskoani, siis tässäkään asiassa, tuntemuksille. Aloin kokea nämä asiat vääriksi vasta uskossa, Raamatun valossa. Ehkä olen sen verran heikko uskoja, että minun täytyy pitää tiukka linja asioissa, joista en ole ihan varma. Tämä saattaa johtua siitäkin, että olin niin kauan uskonnollinen pintasurffari, joka tyytyväisenä vieraili Hare Krishna -yhteisössä ja sieltä kiiruhti joogatunnille ja sisusti asuntoaan Buddha-patsailla. Että ehkä tämäntyyppisessä hengellisyydessä on minulla heikko kohta, ja haluan varjella itseni siltä.
En näe pahuutta " kaikkialla" , esimerkiksi satukirjoissa (Potter) tai akupunktiossa joka on hermojen mekaanista stimulointia, mutta sen sijaan kakenlainen energian kanavointi käsillä tai kristalleilla on minulle jo selkeästi nounoupuolella. Siellä taustalla on jumalkäsitys, jota en tunnusta ja jonka kanssa en halua olla tekemisissä. Jos voimistella haluan, sen voin varmaan tehdä vaikka siellä pilateksessa ;)
On totta, että yleisin epäjumalanpalvonnan muoto lännessä ja ehkä koko maailmassa on itsekkyys ja mammonanpalvonta. Tämä on itselleni selvää ja tunnustan ja tunnistan itsessänikin niiden vaikutuksen, mutta juuri tästä syystä niitä vastaan jotenkin helpompi taistella. Se on minulle tutumpi vääryys eikä ollenkaan niin kiehtovakaan. Se, että haluan olla olematta tekemisissä vieraan henkimaailman kanssa, ei tarkoita sitä että pitäisin näitä ensinmainittuja vähäisempinä vääryyksinä.
Hyvää ja pahaa selvitän paitsi havaintojeni, myös Sanan kautta. Minun omatuntoni tässä asiassa on niin tiukka, että otan varoitukset henkimaailma-asioista vakavasti. Lausahduksesi JT-uutisankkurista oli toivoakseni vitsi. Uutisia seuraan päivittäin telkkarin lisäksi kansainvälisten uutispalvelimien ja lehdistön kautta, sillä tosiaankin uutisointi Suomessa on varsin yksipuolista niin aiheineen kuin näkökulmineen.
Sanoit lopuksi, ettei uskovan tarvitse pelätä mitään. Olen tavallaan samaa mutta myös eri mieltä. Minulla on ainakin aika ajoin suuriakin vaikeuksia vastustaa syntiä ja joskus pelkään uskoni puolesta, koska se on niin heikko. Koen, että väärien asioiden vaaliminen elämässä vie uskoani kauemmas Jumalasta. Vaikka en koekaan olevani lain orja, otan kuitenkin vakavasti kehoitukset välttää vääryyttä, siis myös niitä asioita, jotka Sanan valossa koen vääriksi vaikka ne olisivatkin tavallisia ja yleisesti hyväksyttyjä asioita.
Olen aika lailla samoilla linjoilla Silkkiuikun kanssa, mutta ymmärrän kyllä oikein hyvin myös Amenhotepin näkökulman. Itse olen aika jalat maassa-ihminen, ja vaikka tottakai uskonkin henkivaltojen olemassa oloon, olen niin " arkipäiväinen" ihminen, etten osaa pelätä tai varoa/nähdä oikeastaan juuri mitään henkimaailman asioita ympärilläni. Suoraan sanoen minusta on välillä vaikeaa edes uskoa niihin. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia...
Olen Silkkiuikun kanssa samaa mieltä siinä, että kristityn ei tarvitse pelätä täällä mitään. Jeesus on kaikkia henkivaltoja mahtavampi ja kun ihminen pysyttelee Hänessä, ei pahoilla henkivalloilla ole häneen mitään vaikutusta. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen. Meillä ihmisillä kun on tuntemukset ja myös syntiturmelus ja siksi on oltava valveilla ja pysyteltävä siinä mitä Raamattu sanoo. Ajattelen, että on parempi pysytellä kauempana sellaisista asioista, jotka kuormittavat uskoa, vaikkeivät ne yksiselitteisesti syntiä olisikaan. En nyt siis ota sen kummemmin kantaa tässä mainittuihin asioihin, kuten joogaan. En ole kovin perehtynyt niihin.
ajatuksistasi, Amenhotep! Itse en ole asioita osannut tuolta kantilta ajatellakaan.
koko ketjua nyt lukenut, vain muutaman ekan. Tuli vain mieleen että ennen islamiin paluutani jolloin olin kristitty, olin tosi kiinnostunut new agesta ja luin kaikkea liittyvää lehtiä yms. ja uskoin Jumalaan.
nyt muslimina, ymmärrän että ne on hömppää eli ei hyviä juttuja, mikä on ilmeisesti myös kirkon kanta ( eli kuuluu ns. ennustajat, pelurit kategoriaan)
pidän luonnonmukaisista arvoista, jota luulen steinerin edustavan, joten en torju. Jos he pitävät evoluutioteoriaa oikeana, niin se ei ole oikein koska Jumala on maailman luonut. /eli en osaa oikeastaan kysymykseen vastata.)
mutta mielenkiintoisen kysymyksen laitoit, sillä tiedän muutamia tapa-kristittyja, (siis kuten itsekin olin,) jotka etsivät hengellisyyttä new agesta koska kirkosta eivät sitä löydä, eroamatta kirkosta kylläkään.
eli ajatus tässä.
Kunhan otin jutun hassuna esimerkkinä siitä, miten paljon kristinuskon vastaisia aatteita, uskomuksia ym. vaikuttaa ihan minkä tahansa arkisen asian taustalla. Silti näitä arkisia asioita voi käyttää aivan normaalisti pelkäämättä, että jotain antikristillistä " hyppää" ihmispoloon niiden kautta. Heitto oli todellakin vitsi, enkä myöskään sanonut sitä pahalla kyseistä uutisankkuria kohtaan. Hän on ammattitaitoinen ja kaikin puolin miellyttävä juontaja. :)
Olen samaa mieltä siitä, että on syytä välttää asioita, jotka ovat itselle vaikeita ja/tai kipeitä. Eihän omaatuntoaan vastaan pidä toimia tai ehdoin tahdoin saattaa itseään hankaluuksiin. Ymmärsin kuitenkin aikaisemman viestisi perusteella, että sinusta jooga on väärin, piste. Siis aina ja kaikille kristityille. Minusta kenenkään toisen uskoa ei voi arvioida sen perusteella, käykö hän joogassa vai ei.
Minun henkilökohtainen suhteeni itämaisiin uskontoihin ja new ageen on se, että ne eivät kerta kaikkiaan kiinnosta. Päin vastoin koen ne jotenkin luotaantyöntävinä. Olenkin joskus ajatellut, että jos minun pitäisi vaihtaa uskontoa, kääntyisin varmasti johonkin suomalaisjuuriseen luonnonuskontoon. Itämaisuus ei tunnu yhtään omalta.
Tuo pilatesjuttu on kiinnostava, koska että tiedän uskovia, joiden mielestä sekin on jotenkin väärin tai ainakin arveluttavaa. Tulee vaikutelma, että ihmiset eivät oikeasti tiedä asioista paljoakaan ja tuomitsevat niitä täysin mutun perusteella.
Kirjoitit, että pelkäät uskosi puolesta, koska se on heikko. Minäkin koen, että uskoni on heikko. Tai sanoisinko oikeammin niin, että uskonnollisuuteni on erittäin heikkoa. Olen pitkällisten pohdintojeni jälkeen tullut jopa siihen tulokseen, että haluan luopua uskovaisuudesta. En siis uskosta, vaan uskovaisuudesta. Minulla on tällä hetkellä lähinnä vain luottamus Jumalaan. Itsestäni en saa uskoa puristettua, saati " oikealla tavalla uskoville" kuuluvia ajatusmalleja. Enkä kyllä haluakaan saada, koska seurakuntapettymysteni jälkeen en usko enää mihinkään instituutioihin, uskomisen tapoihin tai hengellisiin kulttuureihin. Olen kokenut, että Jumalan kämmenellä on turvallista pohtia asioita eri kanteilta rohkeastikin. Hän pitää lapsistaan kyllä huolen.:)
Tiedätkö horoskooppimerkkisi? Luetko horoskooppeja?
Oletko seurannut Idols-kisoja? Kuunteletko jonkin idolin musiikkia?
Saako lapsesi katsoa Pokemonia? (sorry jos väärin kirjoitettu)
Muun muassa nämä on niitä pahuuden kanavia.
Silkkiuikku:
Kirjoitit, että pelkäät uskosi puolesta, koska se on heikko. Minäkin koen, että uskoni on heikko. Tai sanoisinko oikeammin niin, että uskonnollisuuteni on erittäin heikkoa. Olen pitkällisten pohdintojeni jälkeen tullut jopa siihen tulokseen, että haluan luopua uskovaisuudesta. En siis uskosta, vaan uskovaisuudesta. Minulla on tällä hetkellä lähinnä vain luottamus Jumalaan. Itsestäni en saa uskoa puristettua, saati " oikealla tavalla uskoville" kuuluvia ajatusmalleja. Enkä kyllä haluakaan saada, koska seurakuntapettymysteni jälkeen en usko enää mihinkään instituutioihin, uskomisen tapoihin tai hengellisiin kulttuureihin. Olen kokenut, että Jumalan kämmenellä on turvallista pohtia asioita eri kanteilta rohkeastikin. Hän pitää lapsistaan kyllä huolen.:)
mutta oli pakko kommentoida tähän. Itsekin olen paljon miettinyt samoja asioita ja mehän ollaan niistä keskusteltukin. Mulla on tullut ihan samantapaisia ajatuksia kuin sinulla ja tässä kirjoituksessasi ne olikin erittäin hyvin kiteytetty. En ole aikaisemmin oikeastaan tiedostanut näitä ajatuksia, mutta kun kuuntelin radio Dein radioraamattukoulua, jota pitää Jukka Norvanto, sain oikein ahaa-elämyksen: hän selitti, kuinka ihmisellä on luontainen uskonnollisuus perisynnin seurauksena. Tämä luontainen uskonnollisuus siis on synti, koska se pyrkii miellyttämään Jumalaa jotain muuta kautta kuin Jeesuksen sovintotyön. Uskonnollisuus on oikeastaan vastakohta itse uskolle, joka on turvallista luottamusta Jumalan armoon ja johdatukseen. Armon varaan jättäytymistä juuri sellaisena kuin on. Uskonnollisuus taas on uskonnon harjoittamista, jonka ei pitäisi kuulua kristinuskoon mitenkään. Usko ei siis ole kirkossa, kokouksissa tai seuroissa käymistä, rukousta, raamatunlukua jne. Nämä kyllä kuuluvat usein kristityn elämään, mutta ei ole kuitenkaan se ratkaiseva asia... Tuli nyt vähän sekavaa tekstiä, mutta innostuin kun huomasin jollain heränneen samoja ajatuksia :)
en muista kunnolla sanoja, jotain että
" vesimiehen aika kätkee suden hampaat, pukeutuen valkeuden vaatteeseen"
Eli sen mukaan new age olisi paha asia.
Marij@:
mutta oli pakko kommentoida tähän. Itsekin olen paljon miettinyt samoja asioita ja mehän ollaan niistä keskusteltukin. Mulla on tullut ihan samantapaisia ajatuksia kuin sinulla ja tässä kirjoituksessasi ne olikin erittäin hyvin kiteytetty. En ole aikaisemmin oikeastaan tiedostanut näitä ajatuksia, mutta kun kuuntelin radio Dein radioraamattukoulua, jota pitää Jukka Norvanto, sain oikein ahaa-elämyksen: hän selitti, kuinka ihmisellä on luontainen uskonnollisuus perisynnin seurauksena. Tämä luontainen uskonnollisuus siis on synti, koska se pyrkii miellyttämään Jumalaa jotain muuta kautta kuin Jeesuksen sovintotyön. Uskonnollisuus on oikeastaan vastakohta itse uskolle, joka on turvallista luottamusta Jumalan armoon ja johdatukseen. Armon varaan jättäytymistä juuri sellaisena kuin on. Uskonnollisuus taas on uskonnon harjoittamista, jonka ei pitäisi kuulua kristinuskoon mitenkään. Usko ei siis ole kirkossa, kokouksissa tai seuroissa käymistä, rukousta, raamatunlukua jne. Nämä kyllä kuuluvat usein kristityn elämään, mutta ei ole kuitenkaan se ratkaiseva asia... Tuli nyt vähän sekavaa tekstiä, mutta innostuin kun huomasin jollain heränneen samoja ajatuksia :)
Kuulun seurakuntaan, jossa haluttiin 90-luvulla irrottautua vanhoista kaavoista ja ajattelusta, jonka mukaan Jumalan voi kohdata vain tietyillä tavoilla. Haluttiin tuoda uskonelämään vapautta olla juuri sellainen kuin on. Tämähän on hyvä tavoite, mutta kuten arvata saattaa, ei sitä pysty koskaan täydellisesti toteuttamaan. Kun seurakunta pyrkii irti vanhoista perinnäissäännöistä, voi aluksi tulla tunne vapaudesta, mutta lopulta huomataan, että tilalle on tullut uusia perinnäissääntöjä. ;) Yhtäkkiä ainoa oikea tapa uskoa onkin edistyksellinen halu uudistuksiin seurakunnassa. Vanhat jäärät savustetaan ulos ja vain ne kelpuutetaan joukkoon, jotka hyväksyvät uudenlaiset ajatusmallit.
Varmasti tämä koskee yksittäistä ihmistäkin. Usko elää ja muuttuu, mutta ei tule koskaan täydelliseksi. Inhimillisyys ei lähde meistä kulumallakaan, ja sen kanssa tasapainottelemme loppuun asti.
Toisaalta en pidä uskonnollisuuttakaan täysin pahana asiana. Monet ihmiset kokevat Jumalan läsnäolon nimenomaan uskonnollisissa rituaaleissa kuten ehtoollisessa, hengelllisten laulujen tai virsien kautta, esirukoustilanteissa jne. Jumala ei ole näitä rituaaleista riippuvainen, mutta monesti ihminen tarvitsee niitä. Eikä siitä mitään seurakunnan tasolla tulisikaan, että lopetettaisiin kaikenlaiset rituaalit ja odotettaisiin vain, että Jumala toimii jos toimii. Mitä merkitystä olisi silloin enää esim. jumalanpalveluksilla tai millään muullakaan hengellisellä toiminnalla - kaikki voitaisiin lopettaa saman tien.
Raamatussakin erilaisista rituaaleista puhutaan, joten varmasti Jumalakin pitää niitä ihmisen kannalta tärkeinä. Se ongelma niissä vain on, että ihminen saattaa pirtää yhtäläisyysmerkin niiden ja Jumalan välille. Siksi varmaan rituaaleista luopuminen onkin joillekin niin vaikeaa. Voi jopa tuntua, että uskolta putoaa kokonaan pohja ilman niitä.
scarlett80:
Tiedätkö horoskooppimerkkisi? Luetko horoskooppeja?Oletko seurannut Idols-kisoja? Kuunteletko jonkin idolin musiikkia?
Saako lapsesi katsoa Pokemonia? (sorry jos väärin kirjoitettu)
Muun muassa nämä on niitä pahuuden kanavia.
Seuraan Idols-kisoja. Joskus olen jopa ollut ihan koukussa sarjan jenkkiversioon. Pokemonit eivät ole vielä ajankohtaisia meillä.
Tässä siis lyhyt vastaukset kysymyksiin ja toistan aikaisemman kommenttini siitä, että kristityllä on vapaus elää ilman pelkoa. Viisas on tietenkin syytä olla valinnoissaan.
ettei minusta voi ihan noin vaan sanoa, että onko kaikki nyt sitten kristinuskon vastaista vai ei.
Minusta tässä täytyy mennä ihan asioiden ja uskon ytimeen: ei sellainen ole kristitty, joka uskoo Jeesukseen oikeasti eläneen maan päällä (siis pitää häntä historiallisena henkilönä), uskoo tämän olevan profeetta tai enkeli, tai pitää häntä viisaana henkisenä opettajana. Kristitty on sellainen, joka uskoo Jeesukseen omana henkilökohtaisena vapahtajanaan. New age -ilmiöönhän usein kuuluu, että Jeesusta arvostetaan henkisenä opettajan tai muuna vastaavana, mutta häntä ei pidetä syntien sovittajana. Sinä mielessä ei voi eikä pidä sekoittaa kristinuskoa ja new agea.
Scarlett80, jakelet aika pikaisia tuomioita täällä: sanot ihmisiä mustavalkoisiksi, pinnallisiksi, pikkusieluisiksi jne. Et suoraan sanottuna anna kovin hyvää kuvaa itsestäsi. Ei mustavalkoisen raja todellakaan mene siinä, " hyväksyykö" kristitty new age -ilmiöitä vai ei. Tämä on niin monitahoinen juttu. Itse esim. pidän horoskooppeja aikas lailla hörhöilynä, mutta pitäisin niitä sellaisina, vaikka olisin ateisti (olen siis kristitty).
Ihmettelin myös hyppäystä Pokemoneihin ja Idolsiin, kun kerran kyse oli new ageistä. Ja kuka niitä väittää " pahuuden kanaviksi" ?
Näihin tummaihoiset ovat apinan näköisiä -juttuihin en jaksa edes kauheasti energiaa tuhlata, koska hiukkasen epäilyttää, josko kuitenkin olisit trolli...
ja esim idol=epäjumala. Onko tossa vielä jotain tulkinnanvaraa?
" Sehän on vaan viihdettä" , sanoo joku nyt mutta sanokoon.
Olen uskova. Henkimaailman asiat on kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä, eikä lapsille tule kyseeseen muu kuin Steiner-koulu (epäilyttävä kristinuskon kannalta?).
Jos te viisaat siis kertoisitte, kumpi pitäis sulkea pois? Siis " viisaat" , eli Silkkiuikun ei tarvitse vastata. =)
En tarkoittanut, että kristilliset sakramentit, virrenveisuu ja kokoontumiset olisivat uskonnon harjoittamista! En todellakaan. Taisin kirjoittaa vähän harhaanjohtavasti, jos viestistäni sai sen vaikutelman.
Itse ainakin henkilökohtaisesti koen, että yhteys toisiin uskoviin, ehtoollinen ja ennen kaikkea hengelliset laulut ja musiikki muutenkin ovat voimanlähteeni. Samoin saarnattu jumalansana, silloin kun se saarnataan puhtaasti Raamatun pohjalta. Uskon, että olisi vaikeaa ja raskasta (ellei mahdotonta?) uskoa ilman näitä asioita.
Pointtini oli kuitenkin, että uskovaiseksi ei tee seurakunnan kokoontumisissa käyminen, rukoileminen, virrenveisuu jne. Ne eivät siis ole edellytys uskolle, vaan pikemminkin uskon jälkiseuraus. Uskovaa ei siis toisin sanoen pelasta seuroissa käynti, vaan sydämen henkilökohtainen usko. Itse olen monasti törmännyt ajatteluun, että jos ihminen ei käy kokoontumisissa, on selvää että hän on menettänyt uskonsa. Minusta asia ei kuitenkaan näin ole.
Sekavaa, mutta koita kestää :)
Suosittelen, että ihan alkuun vaikka googlaat Steinerin antroposofian ja steiner-koulut. Tein sen itse, kun alkoi asia kiinnostaa (ja lisäksi minulla on muutama steiner-koulun käyneitä tuttuja) ja tein seuraavanlaisia havaintoja:
Joillakin sivustoilla (lähinnä steiner-koulujen omilla) tuotiin esiin hyviä puolia: steiner-kouluissa lapsia on tarkoitus kasvattaa luoviksi, hyvän itsetunnon omaaviksi aikuisiksi. Löysin linkkejä erilaisiin tutkimuksiin, joissa oli vertailtu tavallista peruskoulua ja steiner-kouluja steinereiden eduksi. Tosin useat näistä tutkimuksista olivat pro gradu -töitä, enkä itse näin yleisesti pidä niitä kovin luotettavina " tutkimuksina" : jokainen yliopisto-opiskelija kun joutuu sen gradunsa vääntämään, ja aika harvalla se on mikään hieno tieteellinen tutkielma...
Kritiikkiä löytyi paljon, mm. Uskontojen uhrit ry:n ja Skepsiksen sivuilta (muistaakseni). Ja sitten ihan nettikeskusteluissa - monet steiner-koulua käyneet tai lapsiaan steinerissa pitäneet vanhemmat toivat esiin kritiikkiä. Ja huomaa, tässä tulee mielestäni tärkein pointti: paljon kritisoitiin sitä, että steiner-kouluista pyritään yleensä antamaan julkisuuteen kuva luovuuteen kannustavasta koulusta ja häivytetään koulujen antroposofinen tausta. Monet sanoivat huomanneensa antroposofisen taustan vasta myöhemmin, pikkuhiljaa. Siis toki lapset saavat steiner-kouluissa oman uskonnon tai elämänkatsomuksen mukaista opetusta (tosin jollakin paikkakunnalla oli ollut ongelmia elämänkatsomustiedon opetuksessa; tilanne oli nyttemmin korjaantunut), mutta muussa opetuksessa se oli taustalla. Esim. ruokalorussa saattoi olla viitteitä Rudolf Steinerin oppiin siitä, että maa ja aurinko ovat jumaluuksia, ala-asteella kerrotaan paljon myyttejä (joita Steiner piti tosina) jne. Eurytmiaa markkinoidaan eräänlaisena taideliikuntamuotona, mutta Rudolf Steinerin mukaan sen tarkoitus oli lisätä selvännäköisyyttä.
Sain kylläkin myös sen käsityksen, että eri steiner-koulut eroavat toisistaan ja että on paljon kiinnis siitä, millaisia persoonia opettajat ovat. Toiset tykkäävät ja kehuvat, sanovat myös, ettei koulussa ole mitään " mystistä" .
Kannattaa myös tutustua Rudolf Steinerin ajatuksiin ja teksteihin: niitäkin löytyy netistä. Ajatukset ovat todella kaukana kristinuskosta. Antroposofia pohjautuu osin teosofiaan ja ilmeisesti RS:llä oli tarkoituksena yrittää tietellistää omia henkisyyden oppejaan. Itse en kristittynä laittaisi lasta steiner-kouluun: taustalla on kuitenkin niin erilainen ajatusmaailma ja kyllä monet ajatukset näkyvät lievennettyinä nykypäivänkin steiner-koulussa (mm. ikäkausiajattelu ja vaikkapa nuo yllä mainitsemani asiat). Tietysti jos joku uskoo näihin oppeihin, on ok, että haluaa laittaa lapsensa tuollaiseen kouluun.
Jos muuten pidät " vasta" 7-8-vuotiaana lukemaan oppivaa lasta lähes jälkeenjääneenä (mikä muuten on aika mustavalkoinen ajatus!), et itse asiassa oikein ole steiner-henkinen... :) Steiner-kouluissa ajatellaan, että lapsella saattaa lukemaan oppimisen herkkyyskausi tulla vasta myöhemmin... Netissä tuli myös esiin kirjoituksia, joissa vanhemmat siirsivät lapsensa steinerista tavalliseen kouluun, koska eivät steinerissa oppineet tarpeeksi. Lukutaito ei ole ainoa asia, mitä kannattaa tässä yhteydessä pohtia (ja ajatella, että kun lapsi sen osaa, niin ei sitten ole mitään huolta). Mutta ei tämäkään tietysti ole mustavalkoinen asia: joillekin lapsille steiner-koulujen tapa opettaa ja oppia voi sopia oikien hyvin.
Tee minkä päätöksen teet, mutta ota selvää Steinerin ajatuksista ja steiner-kouluista! Että olisit ainakin tehnyt päätöksesi avoimin silmin ja ettei tarvitsisi liittyä niiden vanhempien joukkoon, jotka kokevat tulleensa petetyiksi.
Steiner-koulu on minusta hyvä koulu, tietysti olisi vielä parempi jos se antroposofia-hömppä karsittaisiin pois. Onneksi siellä kuitenkin on ev.lut-uskonnon opetusta.
Silkkiuikku:
En minä tiedä mitä käytännössä tapahtuu tai tapahtuuko mitään, mutta pidän asiaa mahdollisena. Perustelen mielipiteeni sillä, että muiden uskontojen riitit ja niiden suorittaminen ovat epäjumalanpalvontaa, eikä siitä seuraa mitään hyvää, ei edes silloin kun ihminen ei itse ole tietoinen asiasta. Koska uskon Jumalaan, uskon loogisesti myös henkimaailmaan ja myös pahoihin henkivaltoihin. Sinällään on ihan sama, miten henkivallat taisteluaan käyvät, jos lopputuloksena on vieraantuminen Jeesuksesta tai tojunta uskoa kohtaan.
Minusta Raaamatussa on varsin selkeästi kehoitettu uskovia pysyttelemään kaukana paitsi epäjumalanpalveluksesta, myös kaikesta noituudesta, ennustamisesta ja henkienpalvonnasta. Se on ihmisen omaksi suojaksi. Lasken tähän mukaan kaikki kosmisen energian kanavoinnit ja niihin perustuvat hoidot, yhteydenotot enkeleihin yms.
Olen ennenkin kertoillut täällä erään lähetysjärjestön, jossa olen kannattajana, lähettien raportoinneista liittyen henkimaailman asioihin. Afrikka on oma lukunsa, mutta esimerkiksi Japani on edelleen aivan kyllästetty kaikenlaisella henkienpalvonnalla ja kristinusko ei millään ota juurtuakseen sinne. On kuultu tapauksista, jossa uskova on mennyt lapsen velvollisuutta noudattaen sytyttämään kynttilän vanhempansa hautajaisiin, mutta koska tämä on samalla vanhemman hengen palvontaa ja sen saattelua tuonpuoleiseen, uskova on saattanut saada viikkoja kestävän pahoinvointikohtauksen tai pitkiä painajaisöitä. Eräs aikoi mennä, mutta sai temppelin ovella niin voimakkaan pelkokohtauksen, ettei pystynyt astumaan sisään ja häpäisi itsensä sukunsa edessä, mikä on Japanissa rankka juttu. Ja nämä tarinat ovat peräisin normaaleilta, tervejärkisiltä ihmisiltä.
Lopuksi haluan kertoa oman ainoan kokemukseni tähän aiheeseen liittyen. Nuorena sain Turkista tuliaisiksi erittäin kauniin, hopeisen ja kivillä koristetun sikäläisen onnenkalun, Fatiman käsi -nimisen amuletin. Käytin sitä aikani ja sitten se hautautui korulaatikkoni pohjalle, unohdin koko jutun ja aikaa meni ainakin 15 vuotta.
Sitten aikuisena kun olin tunnustautunut syntymäuskooni, minulle tuli ihan polttava tarve siivota makuuhuone. Siivosin ja siivosin, laitoin tavaraa kierrätykseen, pesin ja puunasin, mikä on minulle erittäin epätyypillistä. Vihdoin olin pisteessä, että siivoamatta oli suunnilleen se korulaatikko. Sieltä löytyi Fatiman käsi ja mitään ajattelematta vääntelin sen rikki ja heitin roskikseen. Kun ajatukset olivat vähän tasaantuneet, vein roskatkin ulos. Sen koommin siivousmaniaa ei ole ollut vaan viihdyn taas sekaantuneessa makkarissani oikein hyvin.
Minulla ei ole asiaan mitään selitystä. Tiedän vain varmasti, että ei ollut hyvä asia, että olin säilyttänyt amulettia niin kauan.