KOHTUKUOLEMA ASIAA!

- niin käy nykyisten valvontalaitteiden aikana äärimmäisen harvoin

- jos vauvan sydänäänet romahtavat, kyllä se hätäsektiolla jotenkin hengissä yleensä ulos saadaan. kuolema pian syntymän jälkeen on yleisempää. joskus se voi johtua synnytyskomplikaatiosta, useimmiten kuitenkin jostain muusta

- ja tuo luku, että 200-400 lasta kuolevat synnytyksessä tai pian sen jälkeen, koskee suurelta osin keskosia - eli jos jo olet hyvillä raskausviikoilla, todennäköisyys hyvään lopputulokseen on jo hyvin suuri

Olen pahoillani menetyksestäsi.

Uskomatonta että vauva-lehti on käyttäytynyt noin kun jopa tammikuun 2007 kaks plussassa oli iso juttu näistä asioista.

Niin se vaan helposti on että elämästä halutaan tehdä täydellistä ja kun jokin meneekin vikaan, siitä ei sitten puhutakaan mitään ettei " illuusio" vaan särkyisi.

Vierailija:

Vähentäisikö se teidän, asian kokeneiden, mielestä tuskaa, jos tällainen mahdollisuus olisi ollut selkeämmin tiedossa raskauden alusta alkaen?

Kyllä ainakin henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä että minua olisi helpottanut jotenkin jos olisin tälläisestä mahdollisuudesta tiennyt.

Joka tapauksessa asia tulee yllätyksenä, mutta kun ei asiasta tiedä, se on yllätys tuplana.

Neuvoloissa ei asiasta pidäkään " toitottaa" , mutta esim maininta odotus-oppaassa tms olisi mielestämme aiheellista.

Odotuksenhan pitäisi olla onnellista aikaa ja sellaisena pysyköönkin, mutta asioita ei tulisi salata ja vedota että järkyttää odottajia... se vasta järkyttääkin kun niin käy.

Vai olitko vain sulkenut mahdollisuuden mielestäsi?



Tuntuu vaikealta ajtella, ettei joku tosiaan tietäisi...

Vierailija:

noita lukuja että 200-600 vauvaa vuodessa. Itseäni tietysti saan syyttää kun avasin aloituksen, mutta kyllä voin sanoa että masensi ja pilasi muuten hyväntuulisen päiväni. Miten loppuraskauden ultra voi ehkäistä kohtukuolemia ja missä vaiheessa (millä viikoilla) se sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö nyt sitten sännätä yksityiselle kalliiseen ultraan, vai mitä voin tehdä??

rv 34+6

Kuten luit, 200 vauvaa suoraan, 400-600 kun otetaan huomioon myös synnytyksessä ja ekan elinviikon aikana menehtyneet.

Pienihän tuo prosentti kohtukuolemissa on, mutta jonkunhan noihinkin pieniin prosentteihin on kuuluttava.

loppuraskauden ultrassa voidaan katsoa esim. istukkaa, napanuoran virtauksia ym joiden huono kunto tai kierteisyys tms voi aiheuttaa hapenpuutetta joka saattaa olla kohtalokasta.

Ainahan asioille ei voi mitään tehdä, mutta yksi neuvolan täti sanoi suoraan että jos ei olisi rahasta ja ajasta kiinni niin ultria tehtäisiin myös loppuraskaudessa.

Sun tuskin tarvii sännätä mihinkään, jos et itse sitä tarpeelliseksi koe. Yleensähän raskaudet sujuu ongelmitta mutta haluamme vaan lisätä tietoa tästä surullisesta mahdollisuudesta, että kukaan ei voisi vastaisuudessa sanoa että ei ole koskaan kuullutkaan tästä mahdollisuudesta.

Hyvää odotusta sinulle!

Kohtukuolemat ovat yli 22 viikkoisia juridisesti, sitä ennen keskenmenoja. Valtaosa kohtukuolemista tapahtuu kuitenkin loppuraskaudessa tai lasketunajan jälkeen.

JOS HALUAA LUKEA ENEMMÄN AIHEESTA FAKTAA MENE ESIM. WIKIPEDIAN SIVULLE JA LAITA HAKUSANAKSI KOHTUKUOLEMA. AIKA TIETOA PÄHKINÄNKUORESSA.

Niin, niinhän se on että kun menee puistoihin ym saattaa jotkut äidit juosta melkeinpä karkuun kummajaisäitiä joka ei saanut lastaan synnytettyä elävänä... toki on myös äitejä jotka haluavat tietää kaiken ja sitten kaikkea siltä väliltä.

Itse olen avoimesti puhunut asiasta kaikille. Myös " meidän perhe-lehdessä" ollut juttumme sai kovasti keskustelua aikaiseksi.

Onhan meitä varmasti äitejä jotka eivät pystyisi menetyksestään puhumaan, suotakoon se heille, mutta juuri asiasta puhuminen on auttanut minua suuresti.

Juuri siksi olemme " kampanjoineet" asiasta melko aktiivisesti että tämä asia ei olisi TABU vaan yleisesti tiedostettu asia kuten keskenmenot vaikka.

kun joku sanoo, ettei tiennyt kohtukuoleman olevan mahdollista. Useimmat kuitenkin osaavat pelätä alkuraskaudessa keskenmenoa. Samoin kaikki tietävät, että kuoleman mahdollisuus on läsnä elämässä heti syntymähetkestä asti, kuka tahansa, minkä ikäinen tahansa voi joutua onnettomuuteen tai sairastua äkillisesti. Miksi kuolema ei olisi mahdollinen raskausviikon 22 ja syntymän välillä? Varmaan enemmän on kyse siitä, ettei sen uskota osuvan omalle kohdalle.

Toisaalta jos neuvolassa ja yleensä terveydenhuollossa jotenkin aktiivisemmin muistuteltaisiin siitä, että kuolema voi aina olla nurkan takana ja se voi yllättää kenet tahansa milloin tahansa, auttaisikohan se mitenkään selviytymään yllättävän kuoleman kohdatessa?



Tietysti toivon, että lapsensa menettäneet saisivat kaiken mahdollisen tuen. Varmaan on niin, että läheisten ja myös terveydenhuollossa työskentelevien voi olla vaikea lähestyä ja kohdata tällaisia perheitä. Sen vuoksi asiasta puhuminen on kyllä tarpeen.

Vierailija:

Minusta tällaisesta on turha ruveta mitenkään kampanjoimaan. Vähän sama kun kokoajan toitotettaisiin, mihin eri tauteihin voimmekaan kuolla. Ihan kun täytyisi olla aina valppaana kuolemaa varten.

Jos tällainen surullinen asia sattuu kohdalle, saa perhe kaiken tarvitseman tiedon ja tuen asiantuntijoilta, henkilökunnalta, perheeltä.

Suht matalaprofiilista kampanjointiahan tämä on.

Mutta eipä sitä kauheasti saa tietoa sairaalasta kun kohdalle osuu: me saimme lehtisen jossa luki päällä karusti: sinulle jonka lapsi on kuollut.

Käpyn numero siinä oli mutta siihen se jäikin. Itse oli vertaistuki löydettävä ja se jos mikä oli vaikeaa, tuntui ettei ole ketään paitsi me ja nyt kun tietää missä vertaistuki on: meitä onkin paljon.

Lääkäreiltä ei sympatioita juurikaan heru, kätilöiltä kylläkin.

Yksi äiti kertoi miten olivat sairaalasta lähdettyään saaneet käteensä vihon keskenmenoista ja kehotettu lukemaan siitä... kyseessä oli kohtukuolema. Että ehkä pikku valistus olisi myös hoitohenkilökunnalle paikallaan.

" kallonkutistajaa" sain itse vaatia vaatimalla, loppujen lopuksi sen sain: 7 viikkoa tragediamme jälkeen. Sekään kun ei ole itsestään selvyys vaikka pitäisi olla.

Mietin miten enkelivauvan äitinä olet sitä mieltä ettei asiasta kannata kertoa...

että molemmissa raskauksissani kohtukuoleman riski oli mielessäni lähes koko ajan ja latisti onneani. Uskon siihen, että nykyinen linja on hyvä. Kohtukuolema kamppanjana kuulostaa erityisen kurjalta; odottajilla kun kmuutenkin on tunteet pinnassa ja huolet herkässä. Liiallinen kohtukuoleman riskin alleviivaaminen vain lisäisi tuskaa mielestäni. Mielestäni aiheesta on ollut ihan riittävästi juttuja alan lehdissä.

Vierailija:

" Vauvamme kuoli synnytyksessä" . Kun kaiken järjen mukaan näitäkin tapahtuu joka vuosi.

Niin, se on jokaisesta henkilökohtaisesti kiinni antaako tehdä juttua vai ei. Me kohtukuolemaäidit olemme antaneet juttuja sen vuoksi että asiasta ei vaiettaisi.

Ei ole meillekään ollut helppoa tuo mutta ei taatusti ole sitä sillekään jonka lapsi on kuollut synnytyksessä.

Vierailija:

Ja eikai siihen mitenkään voi " varautua" Jos niin tapahtuu se on valitettavaa ja voi voi, mutta kun sille nyt ei vain kertakakkiaan voi mitään....

Vai ohjeistatteko te varautumaan siihen jotenkin??? Muuta ei tule mieleen, kuin käskisi odottajia olemaan kiintymättä sikiöön, olemaan ostamatta tarvikkeita.....

Kuulostaa perin oudolta tempaukselta........

Ei ohjeisteta mitenkään varautumaan ei... Mutta kyllä se että tietää riskin olemassaolosta edes on parempi kuin ei tiedä. Eihän sitä kukaan omalle kohdalle moista uskoisi kopsahtavan, mutta niin vain kävi meille ja monelle muulle...

Tuosta liikkeiden seurannastakin... miksi niitä sitten ylipäätään seurataan kun jos ne loppuvat niin ne loppuvat.

Sairaalassa sanottiin että jos vauvalla ei ole pulssia niin mitään ei ole tehtävissä vaikka makaisi sairaalassa odottamassa.

Miksi neuvolassa ylipäätään käsketään tarkkailemaan liikkeitä kun neuvoloiden mukaan kaikki menee kuitenkin hyvin.

Moni ensi odottajakin on sanonut että mikä on normaalia liikettä loppuraskaudessa... moni on ajatellut huolta vailla että eihän se paljon liiku kun tila on käynyt vähiin. Voihan se niinkin olla mutta myös muuta.

Tässä tuli nyt muutakin kuin pelkästään sulle mutta turhaa ei ole tämä asiasta kertominen.

miksi tupakoinnista vaahdotaan jatkuvasti sitten vaikka se on jokaiselle päivänselvä asia mitä se aiheuttaa...

Mutta jos sille linjalle ryhtyy että jokainenhan kuolee ajallaan niin mikäs siinä.

Valtaosa kuitenkin haluaisi näemmä elää muuta kuin pumpulissa.

Vierailija:

kun joku sanoo, ettei tiennyt kohtukuoleman olevan mahdollista.

NIIN SE VAAN ON KUMMALLISTA MUTTA EIPÄ JUOLAHTANUT KYLLÄ MINULLE MIELEENKÄÄN (LIENENKÖ VAAN SITTEN NIIN TYHMÄ?!) ETTÄ VAUVANI VOISI NOIN VAIN ILMAN MITÄÄN SYYTÄ KUOLLA YÖLLÄ SYDÄMMENI ALLE. TOTTAKAI TIEDÄN MAHDOLLISUUDEN ETTÄ NAPANUORA KURISTAISI LAPSEN TAI ISTUKKA IRTOAISI JA VAUVA MENEHTYISI HAPEN PUUTTEESEEN TAI ETTÄ TULPPA VEISI HENGEN MUTTA ILMAN SYYTÄ... KUULE, EI JUOLAHTANUT MIELEENKÄÄN.

SITÄ KUVITTELEE OLEVANSA 12 VIIKON JÄLKEEN TURVALLISIMMILLA VESILLÄ, SEURAAVA ETAPPI KAI ON KESKOSUUS, MUTTA TOKIHAN LÄÄKETIETEEMME AINA KESKOSET PELASTAA...

MUTTA EI KUN EI ETTÄ ILMAN SYYTÄ, NOIN VAIN TERVE VAUVA KUOLEE. (YHTÄ KARUA KUIN KÄTKYT KUOLEMA YLIPÄÄTÄÄN, TÄYSIN YLLÄTYKSELLISTÄ.)

VARMASTI OSA ON MYÖS SITÄ ETTÄ EIHÄN MEILLE NIIN KÄY, MUILLE MUTTEI MEILLE. NÄITÄ JUTTUJA LUETAAN LEHDISTÄ JA MUUALTA MUTTA MEILLEKÖ???

En tiedä oliko kysymys minulle vai jollekin muulle... mutta EN, en todellakaan tiennyt että vauvoja voi myös kuolla loppumetreillä ilman mitään syytä. Tottakai tiesin että napanuora voi kiertyä kaulan tai kehon ympärille tai istukka irrota mutta ilman syytä raskausviikolla 36, ilman mitään oireita... ja kun neuvolassakin kaikki oli niinkuin piti pari päivää aiemmin.

ennekuin lähipiiriin osui.

Uskoisin että olisi hyvä että näissä odotuslehdissä asiasta olisi esim kerta vuodessa juttu, jossa yhteystiedot vertaistukeen yms nevuoja mistä apua kriisissä, kun ei itse pysty/jaksa niitä selvittää tai kykene apua vaatimaan niinkuin joku kirjoitti. Kyllähän noiden synnytyssairaaloiden PITÄISI myös pystyä ohjaamaan, mutta neuvolassa odotusaikana se ehkä on vähän turhan hermostuttavaa, äideille jotka ovat hormonaalisista syistä yliherkkiä jo muutenkin. Eli tietoa tästäkin mahdollisuudesta etukäteen ja apua tehostetusti jälkikäteen.

(etkö tosiaan tiennyt), jonka pelkäsin menevän melkein asiattoman puolelle! Mutta ihan tosissani siis ihmettelin, eli kiitos kun ihan tosissasi vastasit :)



Asiasta toiseen; hoitohenkilökunnan pitäisi kyllä osata neuvoa tällaisissa tapauksissa, mistä voi saada tukea! Itsekin kuvittelin pitkään olevani täysi friikki, kun ei sairastamastani rypäleraskaudesta edes löytynyt tietoa suomenkielisiltä nettisivuilta... Tukiryhmää tuskin olisi löytynytkään, mutta on aika kamalaa luulla olevansa suurin piirtein ainoa. (En toki sinällään rinnasta rypäleraskautta kohtukuolemaan, mutta samansuuntaisia tuntuvat olevan ongelmat...)

Ne kuuluisi mielestäni ottaa mieluummin rutiinisti kuin esim hiv ja kuppa ym. Sinä joka kirjoitit juuri tästä, tekstisi oli täyttä asiaa. Etenkin esikoisen odottajilla hyytymistekijöitä ei yleensä tunneta, niitä joko on tai ei, ikävä jos on taipuvaisuus, vauva erittäin todennäköisesti menehtyy jossain raskauden vaiheessa, riippuen mistä hyytymistekijästä on kyse. Toiset katkaisevat raskauden alle 22 viikon, toiset yli, jolloin juuri puhutaan kohtukuolemista.

Myös silloin kun raskaudet päätyvät keskenmenoon toistuvasti, nämä hyytymistekijät yleensä kartoitetaan.

Mutta asioilla on aina kaksi puolta...

Myös sinä joka kirjoitit kohtukuolemien määrästä suhteessa liikenneonnettomuuksiin, kerroit täyttä asiaa. Noita kun tulee niin harvoin oikeasti miettineeksi tuolta kannalta.

hyvä niin. Tärkeä asia jota ei voi eikä saa painaa villaisella.

vai onko?

nostella. kaikki on nähtävästi jo sanottu.

Esim. näin. Alle 1 % lapsista kuolee kohtuun 22 raskausviikon jälkeen. Eli mullekin tulit tämä yllätyksenä, kun Hesarissa oli juttua muutama kuukausi noin hurjista luvuista.



Mielestäni silloin kannattaisi kampanjoida enemmän, jos asialle voitaisiin tehdä jotain. Esimerkiksi jos riski kohtukuolemaan voitaisiin havaita esimerkiksi ultrassa viikolla xx tai napavirtausten kuunteleminen kaikissa raskauksissa vähentäisi kohtukuolemia esim. komanneksella jne. Liikennekuolemia, erilaisia elintapasairauksia, syöpiä jne voidaan ehkäistä ihmisten omalla käyttäytymisellä. NIistä pitäisi tiedottaa enemmän. Mutta tietääkseni näille ei voida tehdä mitään.



Ihmisethän pelkäävät usein kätkytkuolemaa. Onkohan se kuitenkin paljon harvinaisempi kuin kohtukuolema.



Itseäni kovasti pelottaa tuo kohtukuolema, se vie jollakin tavalla ilon odottamisesta. MItään ei edes uskalla tehdä valmiiksi.