Olen miettinyt todella paljon, miksi minua ärsyttää nähdä naisia jotka
eivät tee minkäänlaista tai yritystä näyttää hyvältä.
Puhun nyt siitä kun on leveäperäinen muumin muotoinen matami kajakkohuivissa ja pyöräilyhousuissa tai meikitön pyöreärillinen pullukka miehisissä shortseissa ja sporttisandaaleissa lontsottelemassa tai kumararyhtinen harmaatukkainen 30-vuotias halvassa cvirttyneessä collegepaidassa (tiedätte varmaan nämä av:n arkkityypit).
Olen tullut siihen tulokseen, että minua suututtaa kun nainen tuhlaa tilaisuutensa olla kaunis ja hehkeä ja kääntää päitä kadulla kävellessään! enkä tarkoita nyt vain miesten huomiota, vaan kaikki katsovat mielellään kauniisti laittautunutta ihmistä ja tällaisella ihmisella on " taideteoksen" tyylistä esteettistä arvoa.
Kommentit (87)
Vierailija:
Minusta olisi kamalaa, jos mies alkaisi kulkea reikäisissä verkkareissa vain siksi, ettei hänen tarvitse enää saalistaa ketään. :/
Ja silti tykkään miehestäni. En minä hänen vaatteitaan valinnut vaan sen mitä hän on.
Toki, jos siihen haluaa pyrkiä, niin mikäs siinä. Mutta en minä sitä erityisen pakollisena näe.
Oon aikoinani kääntäny ihan tarpeeks miesten päitä ja saanu ihailua osakseni. Mitä hienoo siinä on? Jos joskus lähen johkin kuten laivalle tai erehtyisin lähteen ravintolaan niin sit laitan.
Tiedäkkö AP, mun itsetunto kestää liikkua just tällasena, niin et sorry vaan. Jos sun hienopieru asentees ei sitä kestä, se EI ole mun ongelma.
en voi muuta kuin ihmetellä.
" hienopieru" ?? missä piireissä käytetään tuollaisia ilmauksia?
Taitaa olla taas samat pissikset liikkeellä, jotka ei kouluaikoina voineet päteä muulla kuin ulkonäöllä...
Mulla itselläni on monta syytä, miksi en laittaudu.
Mulla on huono itsetunto. Olen lihava, joten luulen että hyvännäköiset vaatteet ei asiaa paranna.
Ja en löydä omaa kokoani olevia nättejä vaatteita. Ne kaikki on sellaisia rumia " tanttavaatteita" . Ihan niinku kaikki isokokoiset olis vanhoja... Ehkä teidän mielestä ne vaatteet on nättejä, mutta mun mielestä ei ole, joten en käytä niitä. Laihduttaminen ei onnistu.
Lisäksi olen karvainen ja en jaksa/ehdi/halua ajella karvojani, joten niitä pitää peitellä.
Meikkien en usko parantavan ulkonäköäni, päin vastoin. Mulla on parempaakin tekemistä ku meikkaaminen.
mutta lasten tarpeet menee edelle ja ja omat tarpeet sitten viimeisenä ja harvoin sitte mitään jää millä mitään laittaa.
Kyllä se omaakin oloa piristää kun saa oikeanlaisia vaatteita päälleen.
Odottakaa kun kasvatte isoiksi niin elämään tulee muutakin sisältöä kuin seurata muotilehtiä ja ärsyyntyä jos joku ei pukeudu niiden mukaan.
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka kulkevat omia polkujaan. Kauneus on katsojan silmässä. Se, mikä näytti 80 luvulla upealta, näyttää tänään karmealta. Eli se kauneus ja kauheus on muotilehtien syöttämä harha, mitä se sokeasti noudatatte ja teitä kuljetetaan kuin lammaslaumaa kulutushysterian ketjussa.
Älkää huoliko, kyllä sitä oikeaakin sisältöä tulee vielä joskus elämään. Jos oikein ahdistaa toisten ulkonäkö, voi alkaa aikansa kuluksi ottaa kummilapsen kehitysmaista. Se voisi hiukan avartaa maailmaa. Tulisi muuta ajattelemista kuin toisten kyttääminen ja ärsyyntyminen.
Toki saa kytätä jos tuntuu siltä, mutta itselleenhän sitä vain hallaa tekee jos ärsyyntyy pikku asioista.
Karavaani kulkee ja rakkikoirat räskyttää. Se rumasti pukeutunut nainen kulkee omia polkujaan ja ei todennäköisesti hätkähdä pätkääkään teidän paheksumisistanne. Te itse vain kulutatte turhaan energiaa siihen, että ärhentelette aiheesta.
Jos sattuu kiinnittämään huomiota omaan tai muiden ulkonäköön " ei elämässä ole muuta sisältöä" .
Eikä Suomessa kyllä hiirulaisnaiset kulje mitään omia polkujaan, vaan laittamaton nainen nimenomaan sulautuu massaan. Toisin valtaosassa maailmaa.
No, silloin kun meikkaan niin on aivan ihanaa, kun mieheni kotiin tullessaan sanoo " Oletpa sinä kaunis tänään." =) Ihan tämän takiakin silloin tällöin meikkaan, että miehelleni on silmäniloa. ;)
Kuten sanoin. Karavaani kulkee ja rakkikoirat räksyttää.
Tuhlaa energiaasi ihan rauhassa räksyttämiseen. Ongelmahan on lähinnä vain sinulla.
Onkohan se niinkään? Voi olla.
Itse ainakin pidän itseäni arvokkaana ja siksi huolehdin terveydestäni ja kunnostani ja ulkonäöstäni. Välitän hyvin vähän miesten katseista. Eivät hyvännäköiset miehet minua koskaan katsele, vanhemmat tavalliset miehet enemmän. Minulle merkitsee vain yhden mielestäni komean miehen katse eli oman mieheni.
En ymmärrä, miten se, etten huolehtisi itsestäni, lisäisi arvoani. Mulla on hyvä olo kun on hyvin istuvat, yhteen sopivat ja kivannäköiset vaatteet. Kyllä mä nautin myös itseni meikkaamisesta. Se on hemmottelua, ei pakkopullaa. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin satunnaiset kasvohoidot ja säännöllinen kampaajalla käynti. Se on sielunhoitoa yhdistettynä naiseuden hoitoon.
Toki kukin saa tehdä tyylillään, mutta minun on vaikea ymmärtää kuinka laittautumaton ihminen olisi omanarvontuntoinen vain siksi koska uskaltaa olla luonnontilassa. Jospa se onkin vain laiskuutta? Tietenkään kaikilla ei ole samat motiivit, selvä se.
Minussa ei ole mitään niin kiinnostavaa mikä voittaisi ulkomaailman viehätyksen.
mutta kyllä minua kiinnostaa ihan kauheasti ihmiset, joilla jotain järkevää sanottavaa tai muuta annettavaa muille ihmisille. Ulkokuori nyt on pelkkää pintaa.
Vierailija:
mutta kyllä minua kiinnostaa ihan kauheasti ihmiset, joilla jotain järkevää sanottavaa tai muuta annettavaa muille ihmisille. Ulkokuori nyt on pelkkää pintaa.
Juuri tämän takia en ymmärräkään tätä asennetta, jonka mukaan ihminen on tyhjäpää, jos käyttää puhtaita vaatteita ja meikkaa :) (kärjistän hieman, myönnän. mutta olen mielestäni ihan kiinnostava ja älykäs ihminen vaikka teenkin edellämainittuja asioita)
Mä rakastan sitä kun saan miesten päät kääntymään. Olen oikeasti kaunis kun jaksan meikata ja laittaa (ja ilman meikkiäkin kyllä). Mutta mutta..uskallan lähteä myös kauppaan vaikka kassi-Alman näköisenä ja välillä lähdenkin. En ymmärrä miksi joku ei uskalla ovesta astua ulos ilman puolen tunnin ehostusta?
Kyllähän meikki ja kauniit vaatteet kaunistaa, mutta kaunis on kaunis meikittäkin. Ja miksi edes pitäis aina olla kaunis? Ite panostan ulkonäkööni silloin, kun itsestä tuntuu siltä.
Teini-iässä mäkin olin vielä epävarma itsestäni ja meikkasin ja valkkasin ikuisuuden vaatteita, jotta näytin hyvältä ja käänsin päitä. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, kuinka turhaa se on ja että en tarvitse muiden katseita pönkittämään itsetuntoani. Olen ihana ihminen sellaisena kuin olen ja jos joku ei sitä huomaa sen takia, ettei meikkiä ole kiloa, niin se on ihan hänen oma vahinkonsta.
Mun mielestä tuollainen on ihan tyhjänaikaista vouhotusta omasta puolesta, sillä itse en ainakaan ikinä ehdi tai jaksa seurata muiden reaktiota itseeni. No en sit vissiin käännä päitä kun ei ole ikinä tungoksessa käytävää auennut ihanuuteni edessä tai mitään erikoisempaa. Siis mistä ihmeestä te tiedätte muka kääntävänne muiden päitä ja jos joku kyttääkin niin miten voitte olla varma ettei tuijota siksi että näytätte jotenkin omituiselta tai ettei esim. ole vessapaperia juuttunut kenkään? Miten joku voi olla niin itseriittoinen että tosiaankin kuvittelee kääntävänsä miesten päitä?
Miksi on itseriittoista huomata, että joku katsoo sillä silmällä? Tää on just tätä..suomalainen ei sais koskaan huomata mitään positiivista itsessään tai muiden suhtautumisessa, tai ainakaan sanoa sitä ääneen!
Hänellä ei koskaan ollut meikkiä, tukka pitkä ja aina ponnarilla, itsetehtyjä kammotus vaatteita... Ja sitten kun vielä sain tietää, että hän on vasta 32 vuotias niin meinasin pissiä alleni. Miten tuon ikäinen ei huolehdi ulkonäöstään? Uskomatonta. Niin ja ei hän kyllä noin nuorelta näyttänyt, enemmänkin neljäkymppiseltä.
Vierailija:
Vaan vaikka farkkuja ja t-paitaa. Itsekin tykkään miehestäni eniten kun hän on ihan arkivetimissä, jos hän on jotenkin laitettu, hän tuntuu heti jotenkin vieraammalta.
Minua taas ällöttää tuollainen itsekeskeinen itselle tuotettu nautinto. Ihan kuin jotain masturbaatiota. Tosi oksettavaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin oman ulkonäkönsä lumoissa oleva kana.