Jutta Urpilainen haaveilee lapsesta "sitten joskus". Mitä mahtaa

Kaikkia nuorena alle 30 vnä lapsia saaneina pidetään auttamatta epäonnistuneina.

Onhan Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikäkin 31 v.

typerin kommentti ikinä! Meidän tuttavapiirissä on useita alle 30-vuotiaina lapsia saaneita pariskuntia. He ovat kaikki nimenomaan menestyneempiä ja korkeimmin koulutettuja kuin he, joilla ei lapsia vielä ole. Näin Helsingissä!

että 30+ -ikäiset lapsettomat naiset kovasti vakuuttavat haluavansa lapsia sitten "joskus", mutta että "lapsen aika ei ole nyt". Koska se sitten on? Luulisi nyt kolmekymppisen saaneen mennä ja tulla ja juhlia ja matkustaa ja uraakin kehittää niin paljon, että sitä "oikeaa hetkeä" lapsen saamiseen ei tarvitsisi enää odottaa, kun tiedossa kaikilla lienee kuitenkin se, että siihen saattaa mennä vuosiakin. Tai sitten voisi ihan suoraan sanoa, että ei halua lapsia, eikä vaan lykätä sitä hamaan tulevaisuuteen. Itselläni on pari tälläistä ystävää, molemmilla pitkät parisuhteet, vakituiset työpaikat, isot omistusasunnot ja omien sanojensa mukaan halu saada lapsia, mutta vasta sitten "joskus". Minä sain lapseni "jo" 25-vuotiaana ja lienen omalla esimerkillä osoittanut, ettei elämä siihen päättynyt, vaan menemistä ja tulemista voi jatkaa lapsen saamisen jälkeenkin (jos haluaa) ja urakin on lähtenyt huimaan nousukiitoon viime vuosina (eli lapsi ei ole este urakehityksellekään), mutta ilmeisesti en ole täysin onnistunut heitä vakuuttamaan lapsen saamisen elämää rikastuttavasta vaikutuksesta.

Kyllä AV-mammojen äänet menevät helpommin demareille, kun lapsiperheiden etujen parantamista vaatii joku vatsa pömpöllään oleva puoluejohtaja/ kansanedustajaehdokas.

Joten sen takia on helppo sanoa, että joskus. Voihan olla, että se mieli muuttuu tai sitten ei.

Kyllä täällä Espoossa ainakin hieman säälivästi katsellaan yhtä nuorta äitiä, kun mitään se ei osaa eikä tiedä. Muut meidän "puistoseurueesta" olemme sentään oikean ikäisiä, akateemisia ja vakavaraisia.

Minä sain lapseni "jo" 25-vuotiaana ja lienen omalla esimerkillä osoittanut, ettei elämä siihen päättynyt, vaan menemistä ja tulemista voi jatkaa lapsen saamisen jälkeenkin (jos haluaa) ja urakin on lähtenyt huimaan nousukiitoon viime vuosina (eli lapsi ei ole este urakehityksellekään), mutta ilmeisesti en ole täysin onnistunut heitä vakuuttamaan lapsen saamisen elämää rikastuttavasta vaikutuksesta.

silloinhan sitä juuri saa omaa aikaa, kun ei tarvitse 4-kymppisenä vaippoja vaihdella ja valvoa öitä. Minä ainakin otan sitä omaa aikaa mieluummin 30+ -vuotiaana lasten jo vähän kasvettua, kun alle 3-kymppisenä kakarana ennen lapsia. Kaikki kokeneemmathan sanovat, että kypsä, seesteinen ja rikas elämä alkaa yleensä varhaisessa keski-iässä. En todellakaan halua viettää sitä vauva tississä kiinni.

lapsiperheet ovat akateemisia. Eikä heitä voi kovin epäonnistuneiksi sanoa... Meidänkin perheessä on jo kaksi lasta, akateemiset vanhemmat ja molemmilla urat, eikä ihan totta tosiaan olla yli kolmeakymmentä :) Epäonnistunein tapaus on varmaan tuttu tohtorispariskunta, joka sai esikoisensa 24 ja 25-vuotiaina. Nyt he työskentelevät toista vuotta ulkomailla ja kolmekymppisiä juhlitaan ensi vuonna, terkkuja vaan :)

Mutta he tietävätkin mikä elämässä on tärkeintä... ;)

Kyllä täällä Espoossa ainakin hieman säälivästi katsellaan yhtä nuorta äitiä, kun mitään se ei osaa eikä tiedä. Muut meidän "puistoseurueesta" olemme sentään oikean ikäisiä, akateemisia ja vakavaraisia.

Kyllä on elämä mennyt sairaaksi. Ennen kauhisteltiin teini-au-äitejä, nyt tavalliset alle kolmekymppiset äidit ovat säälittäviä.

T. 30-vuotias kahden lapsen FM-äiti

mikäs siinä jos on kiva olla 70v, kun oma lapsi on kolmekymppinen...Tuttuni saatteli justiinsa 70v äitinsä hautaan..ja lapsenlapsilla ikävä. Voihan se elämä päättyä varhemminkin, kuka sitä tietää...mutta oma äitini on onneksi vasta n.50v:) On onnellinen lapsenlapsista, harrastaa liikuntaa ja ompa luonut urankin...Elää täysillä ja ei tarvitse vierailla vanhainkodissa...Ja tää tuttu, joka äitinsä hautajaisia järjesti, on saman ikäinen kuin minä. Itse en haluaisi olla "vanha" synnyttäjä. Onhan siinä riskit kasvaneet sekä lapsella, että äidillä. On luonnotonta saada lapsi silloin, kun normaalisti ollaan jo mummoja...

Kumma ettei meidän korviin ole sellaista kuulunut :) Me saatiin lapsi kun oltiin molemmat 26, eikä siitä ole ollut haittaa esim. työnhaussa tai jatko-opinnoissa kummallekaan. Mä en ole ollut päivääkään työttömänä, ja miehellekin on tarjottu jo etukäteen post-doc paikkoja vaikkei ole vielä väitellytkään. Että sellaista epäonnistumista meillä.

Kaikkia nuorena alle 30 vnä lapsia saaneina pidetään auttamatta epäonnistuneina.

Onhan Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikäkin 31 v.

minun äitini saatteli 30-vuotiaina kuolleet vanhempansa hautaan, kun oli 8-vuotias. En siis ikinä edes nähnyt "nuoria" isovanhempiani.



Anoppini kuoli 48-vuotiaana ja lehdessä on just juttua isästä, joka kuoli autokolarissa kaksvitosena, kun vaimo vasta odotti vauvaa...



Ja se oma äitisi voi vaikka huomenna kopeuksissaan liukastua omassa kylppärissään ja taittaa niskansa.



Elämä on.



Sinulle sanoisin, että vanhemmalta odotetaan kypsyyttä - sinulta sinä tuntuu puuttuvan vielä rutkasti. Ei se pelkkä biologia riitä.

en ole tilastotieteilijä, oletko sinä?



Voi kuolla myös tsunamiin tai vaikka salamaniskuun.



Hurja ajatus, että ihmiset olettamusten mukaan tekisi päätöksiä elämässään? Siis että lapsikin hankittaisiin sen mukaan, minkäikäisiä isovanhemmat ovat?? Sekö todella on olennaisinta? Ei se, onko isäkokelas oikea vai ei? Ei oma elämäntilanne, oma kypsyys? Jestas!



Tahattomasti lapsettomaksi voi jäädä myös 25-vuotiaana...

Olen suht. uusi täällä.



Nim. "uramamma"

kaulasta alaspäin 49 v. Mun oma äitini on lähes 60 v ja golffaa vielä paljon.

Elämä on epäreilua.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen: Jutalla on vielä aikaa. Eihän nyt ole kuin 33 v, herranen aika.

Kumpi on todennäköisempää, että jää auton alle 25-vuotiaana, vai että kuolee 70-90 -vuotiaana? Kumman olettamuksen mukaan ihmiset tekevät päätöksiä elämässään? Tottakai mitä tahansa voi sattua. Vaikka jäädä tahattomasti lapsettomaksi 35-vuotiaana.

Osaatko lukea? Kirjoitin kyllä, että voi elämä päättyä varhemminkin....Tunnen muuten perheitä, joissa lapsi tehty uran luomisen jälkeen. Esikoinen saatu ja toista yritetty. Toinen lapsi jäänyt saamatta ja parisuhde mennyt läskiksi. Lopputuloksena riitaisa ero..Ja älä nyt taas aloita, että se ero voi tulla muutenkin. Niinhän se voi, mutta näissä perheissä se on tullut ihan siitä katkeruudesta, kun esikoiselle on turhaan yritettu sisaruksia...

Tiesitkö että on aivan luonnollista saada lapsia nelikymppisenä? Raskautuminen voi tapahtua ihan helpostikin, tiedän monta tällaista tapausta. Tietysti raskautumisen mahdollisuus tilastollisesti heikkenee, mutta vaihtelu on suurta.

Sinäkö se määrittelet, mikä on luonnollista ja mikä ei?!?

On luonnotonta saada lapsi silloin, kun normaalisti ollaan jo mummoja...

tekemään lapsia. Biologinen tosiasia on, että lapset kannattaisi tehdä mieluummin kaksvitosena kuin kolmevitosena. Se, että raskautuu ei vielä kerro raskauden sujuvuudesta. Mitä enemmän naisella on ikää, sen todennäköisemmin tulee hankaluuksia raskauden kulussa ja synnytyksessä. Noin keskimäärin tietysti, aina löytyy joku 40-vuotiaana esikoisensa saanut jolla kaikki on mennyt täydellisen ihanasti. Nykymaailma on aika julma nimenomaan niille naisille, jotka haluavat tehdä uraa. Jos valitset lapset, jää ura. Jos valitset uran jäävät lapset kokonaan tai he ovat paljon muiden hoidossa.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen: Jutalla on vielä aikaa. Eihän nyt ole kuin 33 v, herranen aika.