Jutta Urpilainen haaveilee lapsesta "sitten joskus". Mitä mahtaa

niin väkisinhän sieltä tulee vähintään 24-vuotiaana pois maisterin paperien kanssa. Mitä siellä pitäisi tupeltaa kymmenen vuoden ajan?

että "vielä ei oli lasten aika"..

niin väkisinhän sieltä tulee vähintään 24-vuotiaana pois maisterin paperien kanssa. Mitä siellä pitäisi tupeltaa kymmenen vuoden ajan?

voisivat huoletta haukkua nuorempiaan luusereiksi.

olen 30 v. ja olen opiskellut itselleni kaksi akateemista tutkintoa, olen vakivirassa ja työkokemusta jo niin riittävästi, että oikein mielellään jään hetkeksi nyt äitiyslomalle ja keskityn perhe-elämään ja nautin siitä täysin rinnoin! En pystyisi kuvittelemaankaan sellaista tilannetta, että olisin tehnyt asiat päinvastoin. Olisin ensin tehnyt lapset ja sitten viimeistellyt tutkinnot ja yrittänyt etsiä vakipaikkaa. Ne on nyt hoidettu ja voin nyt nauttia elämästä ! Mukavaa etten hoppuillut lastenhankinnassa!

vaihtais vaan elämänvaiheiden paikkaa. :) Mä nautin siitä tunteesta 30-vuotiaana, että lapset ovat nyt maailmassa.Tärkein asia elämässä (lapset, perhe) on "hoidossa", nyt voin keskittyä niiden toisarvoisempien asioiden (työ, harrastaminen, erilaiset henkilökohtaiset ambitiot...) tekemiseen. Musta on ihanaa, että tästä eteenpäin mun oma aikani on vain kasvussa, eikä eteen enää tule rasittavaa vauva-arkea. :) Ja mä olen kuitenkin ehtinyt myös maisteriksi, luuhata opiskelijabileissä, asua sinkkuna ulkomailla jne. eli mistään en tunne varsinaisesti jääneeni paitsi tähänkään asti.

olen 30 v. ja olen opiskellut itselleni kaksi akateemista tutkintoa, olen vakivirassa ja työkokemusta jo niin riittävästi, että oikein mielellään jään hetkeksi nyt äitiyslomalle ja keskityn perhe-elämään ja nautin siitä täysin rinnoin! En pystyisi kuvittelemaankaan sellaista tilannetta, että olisin tehnyt asiat päinvastoin. Olisin ensin tehnyt lapset ja sitten viimeistellyt tutkinnot ja yrittänyt etsiä vakipaikkaa. Ne on nyt hoidettu ja voin nyt nauttia elämästä ! Mukavaa etten hoppuillut lastenhankinnassa!

ehkä noinkin jos sitä omaa aikaa kaipaa vielä, mutta itse lähdin perustamaan perhettä nyt sillä mielellä, että en sitten enää kaipaa sitä omaa aikaa, eli ei tartte miettiä että vapaa-aikani kasvaisi mahdollisimman pian, kun en sitä enää kaipaa!!

Oikein odotan ihanaa (enkä rasittavaa) vauva-aikaa!



Mutta meitä on moneksi : )

No tässä taas nähdään, että turha alkaa muiden ratkaisuja arvostelemaan. Toinen on tyytyväinen siihen, että teki lapset nuorena ja toinen siihen, että teki ne vanhempana. Toki on aina pelkästään järkevää pyrkiäkin olemaan tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa ja elämäntilanteeseensa. Tehtyjä asioita ei voi muuttaa.



Tunnen myös monta yli kolmekymppistä, joiden mielestä lasten aika on sitten joskus tulevaisuudessa, mutta ei nyt vielä, koska haluavat mennä ja tulla mielensä mukaan ja elää sitä "nuoruutta". Itse varmasti tietävät sen, ettei niitä lapsia sitten vanhempana (jos koskaan) niin vain tehdä. Mutta se on heidän valintansa. Toki voi myös olla, etteivät vain halua julkisesti näistä asioista keskustella.

Kysyit, mikä on av-mamma. Se tarkoittaa aivotonta mammaa eli tälle palstalle kirjoittajaa.



Jotkut väittävät sen tarkoittavan myös Aihe vapaa -mammaa, kun tälle palstalle ei tarvitse rekisteröityä ja aihekin on vapaa.



Kun vähän selaat näitä ketjuja, huomaat että se kyllä oikeesti tarkoittaa tuota ekaksi mainitsemaa vaihtoehtoa eli aivoton mamma.

Jokainen tyylillään. Kaikesta sitä jaksaa ihmiset vetää herneen nenäänsä :-O

että puhutaan siihen malliin että yli 3-kymppisenä lapsia tekevät olisivat tehneet siinä pari kymppisinä poikkeuksetta jotain erityisen hienoa. "Luoneet uraa" tai "matkustelleet". Yhdelläkään 30v kaveristani ei ole sen kummempaa uraa kuin minullakaan,työpaikka toki lähes kaikilla ja osalla yliopistotutkinto, osalla joku muu. Minulla on yliopistotutkinto ja lisäksi vakituinen työpaikka,olen matkustellut sekä ennen lapsia että niiden aikana ja ainut asia jonka voin jääneen vähemmälle on baareissa notkuminen. Ei todellakaan kannata yleistää. Itselleni henk.koht. on aivan yksi lysti milloin kukakin lapsensa hankkii, yleistäminen ärsyttää. Itselläni on kolme lasta ja ikää 29v ja en koe että olisin jäänyt vaille mistään vaikka lapset hankinkin nuorena.

Minä ja mun kaverit kysyvät, että mikä ihmeen ura?? Kaikki käyvät töissä. Ammatteina on lääkäriä, lakimiestä, opettajaa sun muuta. Kaikki akateemisia, mutta kukaan ei koe olevansa uraihminen. Niin sitä vaan tytöt mennään töihin joka arkiaamu. Ja kun 3-4 vuotta on ollut yhdessä työpaikassa tekee mieli tehdä jotain vähän muuta. Kun tehtävät kehittyy taitojen ja kokemuksen myötä, ei meistä kukaan kyllä tunnusta olevansa mikään uraihminen. Työ ja perhe sopivat ihan hyvin yhteen. Se taitaa olla vähän kapasiteetista kiinni, minkä kukin kokee uraksi. Sille toisten näkemälle "uraihmiselle" se työ on vaan työtä.

Nyt on ikää 37-vuotta ja yli vuosi ollaan lasta yritetty saada aluilleen. Ei oo tärpännyt. Onneksi mulla on noi 2 nuorena tehtyä.

Kaikkia nuorena alle 30 vnä lapsia saaneina pidetään auttamatta epäonnistuneina.

Onhan Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikäkin 31 v.

Olen 27-vuotias, minulla on korkeakoulututkinto, vakitinen työpaikka, korkeasti koulutettu mies jonka kanssa yhdessä 9 vuotta, omakotitalo Espoossa ja kaksi lasta. Paljon ystäviä ja hyvä terveys. Mikä meni pieleen?

Sä siis tiedät ihan kokeilematta, millaista se vauva-arki sunkin kohdalla on? :) Ei tietenkään rasittavaa ei...



No en mä ainakaan ajatellut koko loppuelämääni pyhittää lapsille, aiotko sinä? Se aika, kun lapset on pieniä, on kovin lyhyt ajanjakso elämässä. Ei sitä tarvitse erikseen hoputtaa, siinä ymmärsit mut ihan väärin. Mä vaan sanoin, että musta on vapauttavaa, että vauva-ajat on mulla nyt takana. On hienoa seurata, miten nuo tenavat tuosta kasvavat ja kehittyvät, eikä ole ollenkaan paha asia, että siinä sivussa mun vapaa-aikani kasvaa.



92

UP