Jutta Urpilainen haaveilee lapsesta "sitten joskus". Mitä mahtaa
olla ikää puheenjohtajalla? En jaksaisi kuunnella enää yhdenkään 30+ tilitystä siitä, miten lapsia saadaan sitten joskus tulevaisuudessa. Samalla asiantuntijat toitottavat, että naisen hedelmällisyys laskee radikaalista 35 v jälkeen. Joku näistä menestyvistä 30+ lapsettomista haaveilijoista voisi ottaa asian joskus esille. Tulee muuten väärää viestiä ja turhia toiveita tavallisille tallaajille. Kaikkea ei voi saada. Uramenestys ei ole kaikki kaikessa, eikä se ole elämässä menestymisen tai ihmisarvon mitta.
Kommentit (95)
yli 40 vuotiaana. Olisinko toivonut, että hän olisi tehnyt abortit..? En.
ja tuotahan ei koskaan, koskaan, koskaan satu, jos mummo on oikeanikäinen. Se on vakuutus, joka estää tuon.
Meidän suvussa on tehty lapset varsin vanhoja jo kohta vuosisadan ajan.
Isoisoäitini sai mummoni vasta 45 vuotiaana. Mummo sitten taas sai isäni 41 vuotiaana. Mua ne pitivät ihan teiniäitinä kun vahinko tapahtui JO 28v.
elämässä menestymisen tai ihmisarvon mitta, ap.
Mitä jos aikuistuisit vähän?
Eli kyllä tuossa on perää että alle 30-vuotiaina lapsen saaneet ovat keskimäärin huonommin koulutettuja.
Ei ole myöskään lapsi elämässä menestymisen tai ihmisarvon mitta, ap.
Mitä jos aikuistuisit vähän?
Eli kyllä tuossa on perää että alle 30-vuotiaina lapsen saaneet ovat keskimäärin huonommin koulutettuja.
70-vuotiaana vaikka jokainen tietää voivansa sairastua ja kuolla jne. Useimmat varmaan ajattelevat olevansa joskus eläkkeellä ja isovanhempia. Jos siis niin mukavasti kävisi, että selviän hengissä ja tyttäristäni edes toinen haluaisi ja pääsisi äidiksi, niin olisin mielelläni mummo jo kuusikymppisenä. Näin käy jos esikoinen saa lapsen viimeistään 30-vuotiaana tai nuorempi 27-vuotiaana. Jos itse olisin saanut esikoisen 40-vuotiaana ja tyttö tullut äitiinsä niin mummous olisi odotettavissa 80-vuotiaana ;)
niin ja tyttäresi voi myös osoittautua lesboksi, tahattomasti tai vapaaehtoisesti lapsettomaksi, kuolla huumeisiin tai auton alle tai - kamalaa - päättää hankkia omat lapsensa vasta yli 40-vuotiaana.
Eli kyllä tuossa on perää että alle 30-vuotiaina lapsen saaneet ovat keskimäärin huonommin koulutettuja.
Ehkä jotkut tumpuloivat opintojensa kanssa vuositolkulla, mutta onko ihminen luuseri, joka 24-vuotiaana saa esikoisensa, ja on sitä ennen saanut maisterin tutkinnon valmiiksi, ollut pari vuotta sen jälkeen koulutustaan vastaavassa työssä, on asunut ulkomailla ja tehnyt ulkomailla töitä, asuu tilavassa omistusasunnossa nuoren tohtoriksi väitelleen hyvässä virassa olevan miehensä kanssa? Minun elämäni meni näin, ja edelleen, reilusti yli kolmekymppisenä, en pidä itseäni sen luuserimpana kuin muitakaan äitejä.
vauvan aika on sitten kun se suvaitsee tulla. Eli yritys päällä, niinkuin 33v onkin jo hyvä olla.
niin, että kun julkimo sanoo lehdessä: "vielä ei ole lapsen aika", on pariskunnalla yritys käynnissä. Kun lausuma on "lapsi saa tulla kun on tullakseen" tai "lapsi on tervetullut", on julkimo raskaana.
Tämän teille paljasti toimittaja ;)
että katsotaan sitä lapsiasiaa sitten vähän myöhemmin. Oikeasti ollaan yritetty lasta kohta 4 vuotta.
Lapseton 30v.
Kirjoitin siis: "jos niin mukavasti kävisi, että tyttäreni haluaisi ja pääsisi äidiksi..." Lesboillakin voi kyllä tietääkseni olla lapsia, tahattomasti/vapaaehtoisesti lapseton taas sitten ei joko halua tai pääse äidiksi. Jos hankkii (siis saa) lapsia 40-vuotiaana niin olen toki ilonen mummoudesta 70-vuotiaanakin, tosin tuo mummous sitten jää luultavasti lyhyemmäksi...
siksi se varmasti kauhistuttaa sinua.
Minä ehdin tekemään lapseni hiukan alle kolmikymppisenä, mutta olin silti nuorin meidän tuttavapiiristä. Elämä nyt vaan on erilaista nykyään.
Ties vaikka yrittävät lasta hampaat irvessä ja raskailla hoidoilla eikä tärppiä tule, ja keksivät hätäpäissään jotain vastaustynkää tuttaviensa epähienoihin uteluihin? kaikki kun eivät halua kertoa hoitoprosessin yksityiskohtia.
Itselläni on pari tälläistä ystävää, molemmilla pitkät parisuhteet, vakituiset työpaikat, isot omistusasunnot ja omien sanojensa mukaan halu saada lapsia, mutta vasta sitten "joskus". Minä sain lapseni "jo" 25-vuotiaana ja lienen omalla esimerkillä osoittanut, ettei elämä siihen päättynyt, vaan menemistä ja tulemista voi jatkaa lapsen saamisen jälkeenkin (jos haluaa) ja urakin on lähtenyt huimaan nousukiitoon viime vuosina (eli lapsi ei ole este urakehityksellekään), mutta ilmeisesti en ole täysin onnistunut heitä vakuuttamaan lapsen saamisen elämää rikastuttavasta vaikutuksesta.
Olisi kauheaa ajatella, että he tekisivät lapsia vain sen takia, että minä ehdin olla mummo.
Niin en ymmärrä, miten vanha siinä sitten voisi olla. Ja opintoviikkoja minulla on yli 200. Kesät olin ulkomailla töissä.
Mutta minä olenkin tällainen luuseri, joka sain lapseni niin nuorena.
Eli kyllä tuossa on perää että alle 30-vuotiaina lapsen saaneet ovat keskimäärin huonommin koulutettuja.
Ehkä jotkut tumpuloivat opintojensa kanssa vuositolkulla, mutta onko ihminen luuseri, joka 24-vuotiaana saa esikoisensa, ja on sitä ennen saanut maisterin tutkinnon valmiiksi, ollut pari vuotta sen jälkeen koulutustaan vastaavassa työssä, on asunut ulkomailla ja tehnyt ulkomailla töitä, asuu tilavassa omistusasunnossa nuoren tohtoriksi väitelleen hyvässä virassa olevan miehensä kanssa? Minun elämäni meni näin, ja edelleen, reilusti yli kolmekymppisenä, en pidä itseäni sen luuserimpana kuin muitakaan äitejä.
että moni tuntuu tehneen oikean valinnan lasten, työn, sisustuksen ja ties suhteen - ja olevan tyytyväinen ratkaisuihinsa. HIenoa!
Surullista se, että luulee sen olevan AINOA oikea ratkaisu.
Ihmiset on erilaisia, joten eiköhän sallita kaikkien, myös Jutan, tekevän ne omat ratkaisunsa. Silmiä voi toki pyöritellä toisten ratkaisuille, jos siitä jotain iloa saa.