Jutta Urpilainen haaveilee lapsesta "sitten joskus". Mitä mahtaa

Itse valmistuin kolmessa ja puolessa vuodessa joten jos olisin suoraan lukiosta mennyt opiskelemaan nuori olisin valmistuessa ollut :)

On monia paikkoja, joista valmistuu/valmistui maisteriksi 4 - 5 vuodessa, mitä tuo tarkoittaa.



Tietääkseni enkka on Hankenilta, josta joku valmistui 9 kuukaudessa.



Itselläni meni yliopistossa 7 vuotta täyspäivätyön ohella. Takuulla olisin lukenut neljässä vuodessa, jos olisin vain opiskellut. Ei todellakaan mikään rutistus.

Normaaliälyisen ihmisen luulisi tajuavan, että kaiken muun voi tehdä vanhanakin paitsi lapset. ERi asia, jos ei lapsia haluakaan, mutta kuten tämä Urpilainenkin sanoo lapsen olevan suurin haave. Tyhmää sitten riskeerata tämän suurimman haaveen toteutuminen.

Eli kyllä tuossa on perää että alle 30-vuotiaina lapsen saaneet ovat keskimäärin huonommin koulutettuja.

Ehkä jotkut tumpuloivat opintojensa kanssa vuositolkulla, mutta onko ihminen luuseri, joka 24-vuotiaana saa esikoisensa, ja on sitä ennen saanut maisterin tutkinnon valmiiksi, ollut pari vuotta sen jälkeen koulutustaan vastaavassa työssä, on asunut ulkomailla ja tehnyt ulkomailla töitä, asuu tilavassa omistusasunnossa nuoren tohtoriksi väitelleen hyvässä virassa olevan miehensä kanssa? Minun elämäni meni näin, ja edelleen, reilusti yli kolmekymppisenä, en pidä itseäni sen luuserimpana kuin muitakaan äitejä.

En tiedä mitä kapeakatseisuutta osoitan jos tuon esiin toiveeni tulla mummoksi ollessani toivottavsti vielä hyvissä voimissa?! Lesbous ei mielestääni liity tähän asiaan mitenkään, vai oletko ehkä sinä lesbo? Tunnen lesbopariskunnan joilla on lapsia, ei siinä mitään niin ihmeellistä ole. Kokeile sinäkin!

Ei valtavirran poliitikko voi sanoa ääneen, että ei halua lapsia, vaikka ei haluaisikaan. Pidettäisiinn kylmänä ja outona yms. ihmisenä ja varmasti haittaisi poliittista uraa. Ja kun kyse oikeasti on täysin yksityisasiasta, joka ei kuulu kenellekään, niin minusta poliirikoilla on tällaisissa asioissa täysi oikeus sanoa, mitä haluavat, oli totta tai ei.

Niin tai näin 33-vuotiaalla on vielä yli 10 vuotta aikaa lapsentekoon, ei siis mitään suurta kiirettä. Hedelmällisyys tosiaan jonkin verran laskee yli 35-vuotiaana, mutta ei se nyt ihan niin dramaattista ole kuin täällä kuvitellaan.

vauvan aika on sitten kun se suvaitsee tulla. Eli yritys päällä, niinkuin 33v onkin jo hyvä olla.

vanhemmiltani, niin että pystyin keskittymään opiskeluihini ja viettämään loma-ajat ulkomailla.

t. tuo 24v esikoisensa saanut

On monia paikkoja, joista valmistuu/valmistui maisteriksi 4 - 5 vuodessa, mitä tuo tarkoittaa.

Tietääkseni enkka on Hankenilta, josta joku valmistui 9 kuukaudessa.

Itselläni meni yliopistossa 7 vuotta täyspäivätyön ohella. Takuulla olisin lukenut neljässä vuodessa, jos olisin vain opiskellut. Ei todellakaan mikään rutistus.

vaikka tiesinkin vanhempieni ja appivanhempien pitävän lapsista. Ei se, että haluaisi joskus mummoksi tee kenestäkään painostajaa, kun eihän sitä tarvitse kenellekkään kertoa :) Onko kovinkin harvinaista äidin haluta joskus mummoksi? Itse olen iloinnut lapsista ja uskoisin iloitsevani lapselapsistakin, ainakin vielä tyttöni haluaa isona äidiksi.

ehkä ikä tuo vähän realismia peliin. Ei optimoi, laskea ja hötkyile kaiken kanssa.



Minä lykkäsin lasten hankkimista ja heti kun halusin, sain helposti kaksi toivomaani lasta.



Sen ajan minkä joku muu käyttää todennäköisyyksien laskemiseen ja sen pelkäämiseen, että taivas tippuu päähän, minä tein töitä ja hemmottelin itseäni.

Ap.n mainitsemaan ryhmään kuuluvat ihmiset provosoituivat kauheasti, eikä mitään järkevää keskustelua ole syntynyt.



Mä olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset saa tehdä elämässään sellaisia valintoja kuin tahtovat niin kauan kuin eivät vahingoita niillä muita. Esim. lapsettomaksi jääminen on ok, lapsensa hylkääminen tai kaltoinkohtelu ei. Uran luominen on kiva juttu, ja monelle varmaan yksi elämän tärkeimpiä asioita. Vaikkei se mua kiinnostakaan. Mulle työ on vaan työtä.



Mutta kyllä mua silti ihmetyttää lukea näitä kommentteja, että tottakai haluan lapsia "sitten joskus". Parhaimmillaan ne on olleet nelikymppisiä ihmisiä, joiden olen kuullut näin sanovan! Onhan se mahdollista saada lapsi reilusti yli nelikymppisenä, mutta näin lapset jo tehneen näkökulmasta tuntuu, että nämä ihmiset eivät ymmärrä täysin, miten lujaa ne muutamat hedelmälliset vuodet kiitävät ohi. Eikö ne ymmärrä olevansa siinä mielessä jo loppusuoralla? Eikö ne tiedä mitä riskejä ottavat? SIKSI se ainakin mua kummastuttaa, ei niinkään mistään moraalisesta näkökulmasta.

Vähän vaikuttaa provolta. Itse valmistuin niin nopeaan kuin mahdollista ja sekin kesti 5 vuotta. Valmistuin oman vuosikurssin nopeimpana.



Nyt olen töissä rekrytointialalla ja voin sanoa, että ne nuoret maisterit ovat todella harvassa. Eihän semmosia kukaan edes ota töihin.

että 30+ -ikäiset lapsettomat naiset kovasti vakuuttavat haluavansa lapsia sitten "joskus", mutta että "lapsen aika ei ole nyt". Koska se sitten on? Luulisi nyt kolmekymppisen saaneen mennä ja tulla ja juhlia ja matkustaa ja uraakin kehittää niin paljon, että sitä "oikeaa hetkeä" lapsen saamiseen ei tarvitsisi enää odottaa, kun tiedossa kaikilla lienee kuitenkin se, että siihen saattaa mennä vuosiakin. Tai sitten voisi ihan suoraan sanoa, että ei halua lapsia, eikä vaan lykätä sitä hamaan tulevaisuuteen. Itselläni on pari tälläistä ystävää, molemmilla pitkät parisuhteet, vakituiset työpaikat, isot omistusasunnot ja omien sanojensa mukaan halu saada lapsia, mutta vasta sitten "joskus". Minä sain lapseni "jo" 25-vuotiaana ja lienen omalla esimerkillä osoittanut, ettei elämä siihen päättynyt, vaan menemistä ja tulemista voi jatkaa lapsen saamisen jälkeenkin (jos haluaa) ja urakin on lähtenyt huimaan nousukiitoon viime vuosina (eli lapsi ei ole este urakehityksellekään), mutta ilmeisesti en ole täysin onnistunut heitä vakuuttamaan lapsen saamisen elämää rikastuttavasta vaikutuksesta.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että yli kolmekymppisenä lauseeni "lapsia tehdään sitten joskus" oli suojakeino päästä eroon typeristä utelijoista, joiden kysely ärsytti ,kun oli jo liki kaksi vuotta lasta yrittänyt turhaan. Suomalaisista pariskunnista 25% kärsii lapsettomuudesta (toisia sitten auttavat hoidot, toisia aika, toisia ei mikään).

Ja kaikkiahan eivät lapsia edes halua, jolloin varmasti "lapsen saamisen elämää rikastuttavasta vaikutuksesta vakuuttelu" saa varmasti hulluksi.

Itse olen nyt onneksi onnekkaasti pitkän yrityksen jälkeen raskaana ja saan perihelsinkiläiseen tapaan esikoiseni yli kolmekymppisenä, 32 vuotiaana.

Vähän vaikuttaa provolta. Itse valmistuin niin nopeaan kuin mahdollista ja sekin kesti 5 vuotta. Valmistuin oman vuosikurssin nopeimpana.

Nyt olen töissä rekrytointialalla ja voin sanoa, että ne nuoret maisterit ovat todella harvassa. Eihän semmosia kukaan edes ota töihin.

Joskus työnantajat ovat ihmetelleet 'hyviä' papereitani, mutta kehuja vaan yleensä on tullut. Ja oma mieheni väitteli 25 vuotiaana, joten en todellakaan pidä itseäni minään superihmisenä. Opiskelin melko teoreettista alaa, missä sillä, että ymmärtää asiat, pääsee aika pitkälle, eikä älyä pidetä negatiivisena asiana työnhaussakaan.

En muuten olisi asiasta kirjoittanut, mutta ihmetyttää tuo yli 30-kymppisenä äideiksi tulleiden ajatus siitä, että nuorena äidiksi tulleet olisivat jotenkin väistämättä heitä tyhmempiä ja huonommin koulutettuja.

Valitettavasti sitä onnea ei sitten kestänytkään ja tapasin elämäni miehen 34 vuotiaana. Minua oli kanssa peloteltu vaikka millä ja kuvittelin etten saa enää lapsia. Mieheni olisi jäänyt lapsettomaksi minun vuokseni.

Annas olla, päätimme ottaa riskin ja jätimme hetken huumassa ehkäisyn pois. Olin 37 vuotta ja raskauduin tuosta yhdestä kerrasta viikko kuukautisten jälkeen. Nyt meillä on toinen luomulapsi tulossa ja olemme molemmat juuri täyttäneet 40. Eli, Jutalla on vielä muutama vuosi miettiä asiaa jos niin haluaa.

sanoa että lapset tehdään sitten joskus.

ei niitä niin vaan tehdä!

lapsettomuus on lisääntynyt huimasti.

joten kiitollinen saa olla omistaan.

paljon muiden asioiden tietäjiä paikalla että! Ja sekin vielä, että juuri MINUN ratkaisuni on se ainoa oikea.



Oletteko ajatelleet, että Urpilainen on voinut hyvin yrittää lasta jo pitkäänkin? Eikä halua kenties selitellä noin yksityisellä asialla mediassa.



Ja tuohon ap:n alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni: Jos henkilö on 33-vuotias ja hän sanoo haluavansa tulevaisuudessa lapsia, niin hän saattaa hyvinkin olla 37-vuotiaana jo synnyttänyt kaksikin lasta. Onko tämä jotenkin poikkeuksellista? Ei.



Eri asia olisi jos kyseessä olisi nyt nelikymppinen, joka puhuisi asiasta "joskus tulevaisuudessa" muodossa.

-

mutta sellainen huomautus vaan, että luuletteko, että Jutta Urpilainen puhuu ummet ja lammet julkisuudessa omista lapsentekoaikeistaan? Voihan olla, että he ovat yrittäneet lasta eikä vielä ole tärpännyt. Tai että Jutta on saanut keskenmenon.



Kyllä minustakin on helpompaa kommentoida uteliaille toisen lapsen hankinnasta kyseleville, että 'sitten joskus' tai että 'tässä yhdessäkin on tällä hetkellä tarpeeksi' kun että sain juuri elokuussa keskenmenon.

KOSKA ASIA EI KUULU MUILLE! Itsekin vastailin noin, koska ärsytti niin saatanasti kaiken maailman utelut asioista, jotka eivät kuulu kuin minulle ja miehelleni. Se kun ei ole muiden asia, haluammeko lapsia vai emme vai yritämmekö lasta vai emme.

että "vielä ei oli lasten aika"..

Kunhan kerroin vain, mikä minua henkkoht ihmetyttää myöhäisissä herääjissä.



74