*~*HAAVEILIJAT?!*~* höpinät vk.32

Huoh, ei mennyt meilläkään viikonloppu häävisti, onneksi se on ohi.



Viime yönä pohdin ja mietin, ihan käytännön järjestelyjä jos raskautuisin jne. ja kauhistelin mielessäni hoitomaksuja jotka 3 lapsesta tulisi. Jotenkin hyppäys yhdesta kahteen oli niiin paljon helpompi kuin kahdesta kolmeen. Olen pohtinut ja miettinyt ja taas pohtinut. Olin siis miettinyt sitä kierukkaa ja sitten taas pillereitä -> kierukkaa -> pillereitä ja nyt sitten tulin siihen päätökseen, että kait mä sen kierukan vaan laitan.

Kamala vauvakuume on, mutta tiedän senkin, että jos nyt teen vauvan niin sitten haluan taas uudelleen ja uudelleen. Pakko johonkin se raja on laittaa.

Mutta ei kait kolme ole liikaa, vai onko?



No, pillereitä on vielä pari laattaa jäljellä, joten on sen verran aikaa pohdiskella.

tuosta kierukan mietiskelystä.



minun gynen kanssa juuri juteltiin keväällä asiasta ja sanoi että kierukkaa ei suositella laitettavaksi alle vuoden pituisiksi jaksoiksi. eli vuosi olisi minimiaika ennen sen poistoa. kehotti pysymään pillerissä jos ne omalle keholle kerta sopivat ja vauvahaaveitakin on...

ihan vaan sinne mietintämyssyyn, vuosi on ainakin musta aika pitkä aika.



tosin mulle tuo siirtyminen kahdesta kolmeen on jotenkin automaattinen, rahat on aina loppu muutenkin, eli nuo murheet ei jotenkin sitä vauvakuumetta kadota mihinkään.

Moi, ihana ilma ulkona ja mukava viikonloppu takana.



Tämä päivä ei tosin alkanut hyvin, kun kuopukselle nousi yöllä kuume. No ei sitten voinut hoitoon viedä, joten olen hänen kanssaan kotona ja pakko mennä töihin sit kun mies tulee. Kun kukaan ei noita töitä mun puolesta tee :( No, onneksi voin vähän tehdä etänä kotoa käsin.



Tämä lasten sairastelu aina vähentää tuota vauvakuumetta.



Mä oon kyllä muuten ymmärtäny, ettei sellaista vauvakuumetta enää tuu siinä vaiheessa kun lapsiluku on täynnä, siis omasta mielestä täynnä :) Että sitten jotenkin lakkaa kuumeilemasta. Mulla on ollut haaveissa 2-4 lasta, joten saa nähdä lakkaako vauvakuume jos sen kolmannen joskus saa.



T. Jaffa

Mä sitten taas olen kuullut sellaisen, että jokaiselta äidiltä puuttuu aina yksi lapsi :)

Itse olen aina sanonut, että tahdon 2 tai 3 lasta, se on varmaa, että jos meillä olisi 2tyttöä(tai 2poikaa) niin haluttais vielä se kolmas kerta yrittää jos tulisi jompikumpi, mutta kun on jo molemmat.



Mulla sitten se mietityttää kovasti, että meillä jää koti pieneksi (se on jo) joten asuntolainaa pitäisi taas ottaa lisää, että saa tilaa tarpeeksi ja samalla se yksi lapsi sitten veisi sitä rahaa. Miksi tollasten pikkuseikkojen kun raha, tarvii mietityttää niin kovasti? :D

tronada: Meillä ihan sama juttu tuo asuntoasia. Tässä on vaan kaksi makuuhuonetta eli tytöt on samassa nyt. Kolmas lapsi ei mahtuisi millään, tai ehkä ihan vauva-ajaksi. Mies on muuttoa vastaan, mutta haluaisi lapsen. Minä taas en halua lasta ennen kuin asuntoasia on selvä. Mutta en myöskään halua jättikokoista lainaa, kun tätä ei enää ole niin hirveesti jäljellä.



Joo, saas nähdä sitten tuon vauvakuumeen kanssa että miten on. Mulla ystäväpiirissä ainakin kolme äitiä on sanonut, että siihen saakka tuntui vauvakuumetta kunnes lapsiluku oli täysi. Kahdella näistä äideistä on kolme lasta ja yhdellä neljä. Tottakai varmaan haikailee samalla tavalla menneeseen raskaus- ja vauva-aikaan, mutta ei kuulemma enää niin, että olis niin kamala hinku siihen siunattuun tilaan :) ettei mieleen muuta mahdu... niinkuin nyt mulla!



Vaikka kieltämättä sitä nyt jo punnitsee, että kun näiden kahden kanssa pääsee niin helpolla jo ja mahduttais tähän asuntoon jne. jne. että alkaako vielä kaikki alusta. No meillä on puolisen vuotta mietintäaikaa jäljellä. Ehkäisynä on ollut kortsu nyt viime kuukaudet, koska jätin ehkäisyrenkaan keväällä pois (miehen pyynnöstä). Pillereitä en saa edellisen raskausmyrkytyksen jälkeen enää. HOrmonikierukkaa ajattelin silloin, mutta terkkari sanoi, että kannattaa miettiä tämä lapsiluku ensin :)



T.Jaffa

eli meilläkin on 3h+k ja lapset on samassa huoneessa. Alkuun tosiaan voisi mennä, mutta ei kovin kauaa :(



Nyt olen netissä katsellut erästä omk-taloa joka ainakin kuvista päätellen on tosi ihana, siinä olisi 5h+k (joten 1 huone vaatisi ehdottomasti täyttöä :D) ja hintakaan ei ole mikään kohtuuton ja ainahan siitä voi tinkiä :p tosin sitten on taas oman talon myynti, kun kahden talon loukkoon ei uskalla hypätä.

Kirjoittelen kuulumisia sitten, kun saan tuon neidin päiväunille.

Meillä taas olisi nyt tilaa mutta en sitten oikein tiedä onko varaa. Se onkin suuri syy miksi koitetaan lykätä kolmosen tuloa. Muutettiin pari kuukautta sitten isompaan, nyt on neliöitä pikkasen päälle sata ja ihanaa kun on oma piha. Mutta koska minä olen ainut työssäkäyvä ei rahatilanne ole kovin hyvä. Miehelle ehdotin että jos jatkaisi hoitovapaata tammikuunkin jälkeen mutta ei oikein lämmennyt ehdotukselle. Kyllähän se rahatilanne paranis kun käytäis molemmat töissä vähän aikaa. Mulla on toi kierukka joten ei tule vahingossakaan jätettyä ehkäisyä pois :)



Oisko täällä ketään jolla kaksi lasta päivähoidossa? Mun tytöt ovat tammikuussa 1v10kk ja 3,5v kun aloittavat. Päiväkodit lähellä ovat aika isoja eivätkä tytöt välttämättä näkisi toisiaan koko päivän aikana. Minua kauhistuttaa. Olen koittanut katsella pienempiä päiväkoteja mutta saa nähdä mikä tilanne on tammikuussa. Mua kiinnostaisi kovasti kuulla miten päivähoito on lähtenyt käyntiin sisaruksilla, onko parempi että ovat samassa ryhmässä vai eri ryhmässä ja kaipaavatko toisiaan jos eivät näe ollenkaan?

Meillä lapset aloitta päivähoidon kun olivat 1v ja 2.5vuotiaat. Alussa he olivat n. puolivuotta samassa ryhmässä josta isompi sitten siirtyi suurempien ryhmään, nyt pienempi vaihtoi eri paikkaan niin näkevät entistä vähemmän.

Hyviä puolia tuossa alussa oli se, että saivat yhdessä tutustua uuteen päiväkotiin ja saivat toisistaan paljon turvaa toisistaan ja missään vaiheessa ei ollut mitään ongelmia hoitoon jäämisessä.



Toisaalta erilliset ryhmät oli tosi hyvä juttu, että vähän irrottautuivat toisistaan ja saivat ihan omiakin kavereitaan :) En huolestuisi tuosta että joutuvat eri ryhmiin, minusta se on ainakin hyvä juttu.

Nyt voin sanoa ihan tosissani, että vauvakuumetta ei juuri tällä hetkellä ole minulla! On niin " huono äiti" -olo... Tyttö rupesi puoli kymmenen maissa kiukkuamaan, ja yritin siinä sitten syötellä ja saada päiväunille.. No, eihän neiti niin vain antanutkaan periksi.. Välillä käytiin sisällä leikkimässä, sitten taas ulos vaunuihin kokeilemaan, joko uni tulisi. No ei! Taas sisälle, ja sitten alkoikin sellainen rääkyminen, että korvat meinasi särkyä, ja taas yritin syötellä, kun siihen yleensä nukahtaa.. Eipä syönyt, taas ulos vaunuihin, huuto vaan yltyy. Siinä sitten lauleskelin ja hyssäsin vaunuja, ja huuto vain jatkui. Välillä tyttö oli jo ihan sinisenä, ja piti ottaa syliin, kun luulin, että tukehtuu. Kerkesin siinä jo soittaa miehelle töihin ja itkuhan siinä itseltäkin pääsi. Lopulta sitten nukahti, eli eihän siihen taisteluun mennytkään kuin yli tunti! [B]Onko muilla ollut jossain vaiheessa lapsen päiväunille saaminen näin vaikeaa?[/B] Siis lapsi oli todella väsynyt, mutta ei vaan nukahtanut, tätä meillä on aina välillä. Toisinaan nukahtaa ihan ilman ongelmia pullosta syödessään..



Niin, että kyllä kummasti taas laantui vauvakuume ainakin hetkeksi. Ja nyt on itsellä niiiin paha olla, että en pysty tekemään yhtään mitään.. Tiedän, että mies sanoo kotiin tullessaan, että mitä me sitä toista lasta hankkimaan, kun et pärjää yhdenkään kanssa. Ja itse olen tällä hetkellä harvinaisen samaa mieltä asiasta! Jo tuossa mietin, että pitäisikö lähteä pillereiden hakuun, ettei vaan tapahdu vahinkoa.. Mutta jotenkin jo tiedän, että tämä tunne on vain ohimenevä! Kuitenkin sitä vauvaa haluan, mutta ihmettelen kovasti, miten tämä voi olla välillä näin vaikeaa.. Tässä on hermoissa pitelemistä!



No, se siitä.. Meillä ei ole tilasta kiinni se toisen lapsen hankkiminen, niinkuin täällä jollain tuntui olevan.. Mutta muuten on itsellä kova talokuume! Omakotitalossahan me asutaan nyttenkin, mutta jostain olen nyt keksinyt haluta uudemman talon.. Että sekin vielä! ;)

heip..

eilen käytiin sitä päivän vanhaa neitoa katsomassa ja olipas pieni! todella siro ja mielestäni jopa laiha vauva. puuttui semmoinen vauvanpyöreys mikä on minulle enemmän tuttua, tosin olihan se kilon pienempi kun meidän perheen " pienin vauva" .

itse en siis kokenut reilumpaa kuumeilua, ei ollut minun silmään mitenkään hirmuisen suloinen... on se oma vaan niin eri asia.



mieheltä kysyin illalla aiheuttiko se pieni neito mitään lämpimiä ailahduksia vai onko hän jo ihan toivoton tapaus, vastasi ettei ole ihan toivoton ja kysyi harjoiteltaisiinko vähän ;) en sitten jäänyt enempiä kyselemään....



eilen törmäsin ihan vahingossa unelmieni kotiin joka olisi myynnissä tässä ihan lähellä meidän kotia...kaikki täsmäisi paitsi ajankohta.

harmittaa oikein olla köyhä opiskelija, tuskin koskaan tulee näin ihanteellisella paikalla niin minun näköistä kotia myyntiin. mutta mitäs tässä, lottovoittoa odotellessa....

mä taidan taas hösätä liikaa. Laitetaan kunnalliseen hakemus ja samalla myös yhteen yksityiseen joka oli tosi kivan näköinen paikka. Meillä tytöt ovat kuin paita ja peppu ja pienemmälle on tosi tärkeää isosiskon läsnäolo ainakin alkuun, isommassa päiväkodissa eivät kuulemma pysty takaamaan että tytöt edes näkisivät toisiaan päivän aikana mikä musta kuulostaa tosiaan aika hurjalta. Totta on että tekee ihan hyvää olla eri ryhmissä, isompi ei joudu kantamaan huolta pienemmästä ja molemmille on oman ikäisiä kavereita. Toivottavasti löytyy paikka kivasta päiväkodista.



Heh, välillä mietin että mitäs jos tyttöjä ei tarviskaan laittaa vielä hoitoon, jos kolmas saiskin alkunsa niin voisin pitää heidätkin vielä kotona... Toiveajattelua..

Joo, on ollut vaikeaa molempien kanssa aina kausittain. Meillä on ollut vaikeinta siinä vuoden paikkeilla muistaakseni. Voin vaan lohduttaa sua että kyllä se menee ohi pian. Minkä ikäinen lapsi sulla olikaan? Meidän tytöillä on ikäeroa 1v6kk ja kun nuorempi oli vauva me nukuttiin kaikki aina yhdessä päikkärit ulkoilun ja ruoan jälkeen. Ihania aikoja, onneksi niitäkin oli paljon vaikka välillä väsytti kahden pienen kanssa.



Oliko se Hapsumuru joka olit käynyt katsomassa vauvaa. Mulla on ihan sama juttu. Voin rehellisesti myöntää että toisten lapset eivät niin saa mun sydäntä sulamaan. En ole koskaan erityisemmin edes pitänyt lapsista/vauvoista ennen kuin mulle iski ihan yht' äkkiä vauvakuume.

tuosta päiväkoti asiasta....monissa päiväkodeissa kyllä pääsee " kyläilemään" toiseen ryhmään jos vaikka ikävä iskee. eli kyllä uskoisin että siskoa pystyy näkemään vaikka olisivat eri ryhmissä.

ja samalla kun haet niin voithan kysellä sisarusryhmäänkin...aika monissa (varsinkin isommissa) päiväkodeissa on nykyään näitä sisarusryhmiä jossa pystytään pitämään sekä pienemmät että isommat yhdessä...

[B]Tillinäiti:[/B] Meidän neiti on kahdeksan kuukautta. Muuten on niin ihana ja suloinen neiti, mutta alusta asti on aika ajoin ollut tuo nimenomaan päiväunille nukahtaminen vaikeaa, yöunille nukahtaa melkoisen helposti. Neiti nukahtaa harvoin päiväunille sisälle, muutaman kerran ollaan nukuttu oikein makoisat unet yhdessä! Mutta yleensä nukkuu pitemmät unet ulkona, joten siksi sinne laitan nukkumaan kun kerta mahdollisuus siihen on. Kiitos lohdutuksen sanoista.. :) Toivon todella, että joskus tämä helpottaa, itselle tulee niin paha mieli tuosta kun ei saa lasta nukkumaan ja sitten helposti hermostuu..

Kaisalle; jospa teidän pikkuinen hakee uutta päivärytmiä. Meillä on ollut molempien kanssa aikoja, jolloin yhtäkkiä entinen rytmi ei enää toimikaan. Esim. siirtyy kaksista unista yksiin tai vaihtaa vähän uniaikaa. Eiköhän se ole ihan ohimenevää, vaikkakin rasittavaa. Tsemppiä vaan, ja lopeta se " huono äiti-juttu" :)



Tillinäiti; meidän tytöt aloitti samassa hoitopaikassa, kun vanhempi oli 4½ v ja nuorempi 1½ v. Ryhmäperhepäiväkodissa ovat. Se on ollut ihanteellinen paikka. Nyt se vaan oli rempassa kevään, jolloin " joutuivat" päiväkotiin ja eroon toisistaan. Se oli vaikeaa aikaa pienemmälle. isompi sopeutui hyvin. Nyt ovat taas omassa paikassaan ja pienempikin on onnellinen :) Itse suosin siis, että ovat samassa paikassa vaikka kyllähän lapset sopeutuu.



Myös muuten mulla on sellainen, että toisten lapset ei niinkään aiheuta mitään vauvakuumetta. Se kumpuaa omista kokemuksista :)



T.Jaffa

Ihanaa, kun on niin lämmintä pitkän sateisen kauden jälkeen! Ollaan pojan kanssa oltu tosi paljon ulkona, käyty sisällä vaan suurin piirtein syömässä ja nukkumassa.



Mulla oli eilen sellainen huono äiti-päivä. Oltiin molemmat, poika ja minä, väsyneitä, niin eihän siinä paljoa muuta tarvinnut. Poika kiukutteli kaikista ihan pienistäkin asioista ja minä en lopulta enää olisi jaksanut kuunnella... Meni nautinto pihalla olostakin, kun poika vaan huuti ja roikkui lahkeessa kiinni..:(.



Taitaa muuten olla taas joku äitikausi muutenkin menossa. Tulee halailemaan vähän väliä kesken leikkien ja tarkistaa aina, missä olen.



Eilen ei todellakaan käynyt toinen vauva mielessäkään. Tänään taas poika on ollut niin iloinen ja hauskalla tuulella, että ajattelin jo tuossa aikaisemmin, että " helpostihan" tässä vauvankin hoitaisi!!



Meillä on myös asuntokuumetta. Katseltiin valmiita myynnissä olevia omakotitaloja aikamme, mutta tultiin siihen tulokseen, että rakennetaan oma. Ei vaan malttaisi odottaa!

mies oli vienyt hakemuksen päiväkotiin (meidän suosikki, pieni paikka) mutta sieltä oli sanottu että täydeltä näyttää. Minäkin luulin että isommissa voidaan järjestää sisaruksille mahdollisuus nähdä toisiaan mutta isommasta päiväkodista johtaja sanoi että ei mitään takeita että onnistuu, sanoi ihan suoraan että ehkä toinen päiväkoti olisi parempi siinä mielessä. Ulkoilutkin on eri pihoilla.



Mä jäin Kaisa vielä miettimään tota asiaa ja meillä on molemmilla neideillä ollut 9kk:iässä sellainen hankala kausi, silloin ei voinut olla lattialla juuri yhtään, koko ajan piti päästä syliin ja olla lähellä. Onko teillä ollut jo tällaista ' ylenpalttista' läheisyydentarvetta? Muistelisin että nukkumaanmeno oli aika vaikeaa. Meillä kanssa yöunille ovat menneet aina kiltisti mutta päikkärit on toinen juttu.



Musta oli ihanaa kun oma äitini jolla tytöt olivat yökylässä viikonloppuna totesi että kun tytöt menevät niin kiltisti nukkumaan ja että kahden kanssa on niin paljon helpompaa sen suhteen. Esikoinen kun oli yksin yötä aikoinaan mamman luona niin hän keksi kaikenlaista (jano, pissahätä jne.) mutta kun pikkusisko tuli niin nämä nukkumisjutut ovat menneet paljon paremmin. Lapset höpöttävät toisilleen ja lopulta nukahtavat, musta se on tosi suloista. Ja äitinikin ottaa tytöt mielellään hoitoon.



Kyllä niitä huonoja päiviä tosiaan on kaikilla. Meillähän isi on hoitovapaalla 8kk ja täytyy sanoa että hyvää tehnyt kaikille. Mies ymmärtää paljon paremmin nyt mistä olen puhunut ja miksi välillä mun hermot olivat niin kireällä. Itse jaksan paljon paremmin kun palasin töihin, nyt musta on ihana tulla kotiin ja leikkiä lasten kanssa. Ennen jäi toi leikkiminen vähemmälle kun ei jaksanut/oli kotihommat. Kotitöitä meillä kyllä piisaa iltaisin, mies ei ehkä ihan samalla tavalla niitä tee mutta musta oli eilenkin tosi kiva tehdä niitä yhdessä, ripusteltiin vaippoja kuivumaan ja juteltiin niitä näitä.

pakko kertoa vielä, että eilen kun hain lapset hoidosta ja sinne hoitopaikkaan oli hankittu sellainen tosi kätevä uusi sänkysysteemi. Sellainen " laatikkosänky" , josta tuli kolme vuodetta (isoin ylhäällä ja ikäänkuin laatikoista tulee keskelle pienempi ja alas pienin sänky).



Sanoin sitten miehelle, että olipa kätevä sänky. Niin mies totesi, että nythän meidän ei tarvii mihinkään muuttaa, yhteen huoneeseen kaksi sellaista sänkyä niin on petipaikka kuudelle lapselle :) Sitten naureskeltiin, että ei kun tositoimiin vaan!



Viime päivien kommenteista on tullut sellainen olo, että tuolla miehellä on pahempi vauvakuume kun mulla!

tuntuu nyt olevan tuo asuntoaihe pinnassa itse kullakin niin meinasin udella että mitenkä me sitten asutaan....

eli vaikka montako lasta, montako huonetta ja paljonko neliöitä, ja jos oli joku tietty haave niin kertokaa sekin....



mä nyt aloitan, ja toivon että joku toinenkin tohtii vastata;)



meillä siis 2 lasta (+ joka toinen vkl 4 lasta lisää)

asutetaan 3h+k, 96 neliötä (rivitalo)

haaveiden talo oli 5h+k 113 neliötä + kellari



haaveeksi taitaa kyllä jäädäkin jos ei ensiviikolla tule lottopotti (lue: jää haaveeksi)