*~*HAAVEILIJAT?!*~* höpinät vk.32
uutta ketjua taas...niin ei tarvitse montaa sivua selailla joka kerta.
meillä matalalentoa, hoitelen opintojen alkuun liittyviä järjestelyjä tänään.
eilen riideltiin,taas ihan turhanpäiväisiä, taisi olla itselläni aika kireä olo, kun taisin olla aloittaja tällä kertaa. ja itkuunhan se loppui...ei niin ihana viikonlopun päätös.
vauva-aihe kumma kyllä ei ole koko viikonloppuna käynyt pinnalla. paitsi että tilasin vauva-lehden, ihan kyllä kysyin että sopiiko.
luulen että opintojen läheneminen ja lomien loppuminen vain kiristää mun kuumeilua, mutta kai se on vähitellen pyrittävä hyväksymään se että aihe ei ole ajankohtainen meidän perheessä. toivoa on nyt vielä hetken mutta laantumaan päin on kun kierrot etenee ja keskustelut ei.
tänään sitten sairaalaan katsomaan vauvaa. eilisen riidan jälkeen ei kyllä sekään huvita...mutta kaipa tämä taas tästä piristyy.
Kommentit (44)
Meillä siis yksi lapsi.
Asutaan omakotitalossa 5h+kk (2mh, oh, tupa, työhuone), noin 100 neliötä, lisäksi erillinen saunarakennus noin 50 neliötä (s, kph sekä saunatupa)
Olen viime aikoina alkanut haaveilla ihan uudesta talosta, jossa olisi ehdottomasti oltava mahdollisimman suuri keittiö, makuuhuoneita 3-4 ja sellainen eteinen, missä mahtuu kunnolla pukeutumaan lapsien kanssa.
Tuo on siis mun haave, joka tuskin tulee toteutumaan lähivuosina, mutta saahan sitä aina haaveilla...
on rivarinpääty ja Helsingissä asustellaan. Me ollaan muutettu toukokuussa. Neliöitä on 106. Alakerrasta löytyy keittiö, sauna ja kodinhoitohuone/pesutila sekä olkkari ja erillinen wc. Yläkerrassa on 3 makuuhuonetta, kylpyhuone ja 2 pientä vaatehuonetta. Meidän makkarista on käynti parvekkeelle. Takapiha on suht.iso ja aidattu, tosi kiva lapsille ja etupihakin on ihan hyvän kokoinen.
Olen itse asunut lapsuuteni miltei keskustassa ja aina kerrostalossa joten musta on ihana kun on toi oma piha omenapuineen ja vadelmapensaineen. Just luin nettisivuja puutarhanhoidosta kun mulla ei ole siitä oikein mitään kokemusta. Muutenkin ihanaa, ennen asuttiin pienkerrostalossa ja ulos lähtö lasten kanssa kesti niin tolkuttoman pitkään. Lapsille aivan ihanaa kun on oma piha.
Omaa mietittiin mutta meistä ei taida oikein olla rakentajiksi ainakaan nyt kun lapset ovat noin pieniä. Ja jos ei kaupungin tonttiarvonnassa voita niin tontista joutuu täällä pulittamaan ihan järkyttävän hinnan.
[B]Jaffa:[/B] Meillä mennään aika pitkälti tytön rytmin mukaan, eli neiti käy silloin nukkumaan, kun on väsynyt. En ole alkanut häntä mihinkään tiettyyn rytmiin totuttaa.. Ihan hyvin hän on itse rytminsä muodostanut. Pitää vaan toivoa, että tämä unensaantivaikeus on ohimenevää, kiitos sanoistasi.
[B]Tillinäiti:[/B] En ole kiinnittänyt huomiota siihen, että neitillä olisi ylenpalttista läheisyydentarvetta.. Neiti kyllä välillä leikkii ihan mieluusti yksinään lattialla, mutta yleensä tosin äitin tai isin läheisyydessä.. Eli jos vaikka lähden laittamaan pyykkejä koneeseen, niin neiti tulee yleensä perästä jossain vaiheessa. Sylissä ei viihdy kovin pitkiä aikoja, mutta se on tytön mielestä aivan huippua, kun hänen kanssaan leikitään lattialla. Voihan se olla, että se on jonkinasteista eroahdistusta se nukahtamisen vaikeus. Sen ainakin huomaa ihan selvästi, että alkaa kaivata enemmän huomiota, kun rupeaa unet lähestymään..
Tää palsta on kyllä aivan mahtava! Teiltä saa niin paljon uusia näkökantoja, ja tulee sellaisia juttuja esille, mitä ei ole itsekään tullut ajatelleeksi.. Kiitos..
siis enempää kuin sen, että nyt on 3h+k+s
Tänään mennään katsomaan toista taloa, 5h+k ja nyt jännittää, siinä olisi neliöitä enemmän kuin olen haaveillut ja tuo 5h olisi ihan hyvä koko :) Vaikka näillä näkymin tuo haave toteutuu kyllä vuoden sisään, ehkä :p paitsi jos tuohon nyt ihastuisi :)
meitä ei rakentaminen kiinnostaa, sillä eräs tuttu on rakennusalalla ja sen kertomukset nykyisestä rakentamisen " laadusta" on niin karmee kuunneltavaa, että mieluummin ostan vanhan terverakenteisen talon kuin tuollaisen uuden, äkkiä pinotun palapelin mitä suurin osa on.
Ja iso tontti kaukana naapureista on myös yksi suuri kriteeri kodin valinnalla sillä on noita elukoita ja en niitä halua kahlita koko ajan, pitää siis asua eläinten ehdolla niin kaukana muista ihmisistä, ettei niitä häiritse :)
Asunnoista oli puhetta. Meillä on rivarikolmio, en muista neliöitä mutta pieni tämä on. Pikkuruinen oma piha on, mikä on kyllä luksusta kerrostalovuosien jälkeen. Haaveissa olisi omakotitalo, neljä makuuhuonetta ja iso piha... Mutta näin opiskelijana en halua vielä asuntolainaa niskaani, joten odotellaan vielä.
Meidän makkariin ei mahdu oikeastaan muuta kuin sänky, esikoinen asustaa omassa huoneessaan. En tiedä minne se vauva sopisi, jos sellainen meille suotaisiin. Vaikka kai se pinnasänky johonkin saataisiin tungettua.
Munkin alkoi tehdä mieli tilata Vauva-lehteä taas pitkästä aikaa, kun joku oli sen tilannut... Ehkä sitten kun tämä nykyinen lehti lakkaa tulemasta, niin voisin yllättää miehen (joka hakee aina postin) Vauva-lehdellä :D Ehdottelin eilen miehelle, että en enää uusi pillerireseptiä (vielä 3 ja puoli liuskaa jäljellä) ja mies saapi huolehtia ehkäisystä jos näkee sen tarpeelliseksi. Tuo mokoma suostui!
Olen kovasti laskeskellut, että kunhan ehdin valmistua ja olla hetken töissä tai työttömänä, niin saan ihan kivat äitiysrahat. Viimeksi olin ihan minimirahalla, ja kyllä silläkin toimeen tultiin. Nyt asumme jopa sellaisessa kunnassa, jossa saa kuntalisää... Näillä kylmillä faktoilla olen lämmitellyt miestä, jota vähän huoletti raha-asiat...
Piti taas tulla kurkkimaan tänne..;)
Me asutaan kerrostalokolmiossa, ei ole omaa saunaa. Ja alkaa niin tympiä koko kerrostaloasuminen, mutta vielä pitäisi jonkun aikaa jaksaa olla.
Haaveena on siis se omakotitalo, jossa saisi olla ainakin 5-6h + keittiö ja sauna. Mä niin odotan, et pääsee sit suunnittelemaan omaa pihaa ja puutarhaa!
tässä helteitä pidellessä pudotin miehelle pommin että josko kohta pääsisi jättämään pillerit pois kun tarvitsisi sen luomukierronkin ennen yritystä....ei kommentoinut vielä suuntaan eikä toiseen.
mulla olisi jo vähän hosu kun haluaisin ajoittaa vauvan yrityksen opiskelujen kannalta " järkevästi" ajattelin että voisi ensi kesänä syntyvää vauvaa yrittää nyt syksyllä, ja jos ei tärppäisi niin pitäisi vähän taukoa ja yrittäisi keväällä uudestaan (syntymää tammi-helmikuulle)
tämmöisiä mietin kun ennen se on ollut aika nopeaa tuo tärppi, ja jos ei olisi niin sitten tietenkin suunnitelmat venyy....
kuulostan varmaan kauhean laskelmoivalta...vaikka kyllä se vauva on silti kaikista tärkein...ihan niin kauan en haluaisi odottaa kun mitä mies on puhunut, kun toivoisin vauvan tähän hoitovapaan jatkoksi että pysyisi äitiyspäivärahat järkevänä, kun eikös ne silloin tulisi samana kun edellisestä jos tulot reilusti pienemmät....
mä oon vähän miettinyt pitääkö tuo kohdallani paikkansa kun saan kelalta nyt päällekäin sekä kodinhoitotuen että opintotuen...eli lasketaanko mut silti ns. hoitovapaalla oleviin, vaiko opiskelijoihin?
en tiedä, sen kai näkee sit ku vauva on tulollaan ja asia ajankohtainen...
Vähemmän olen kirjoitellut mutta joka päivä olen käynyt teitä vakoilemassa... Vakoilua varmasti jatkan vielä mutta muuten jätän hyvästit! Mies sanoi viimeisen sanan ja se on tietysti EI! Oikein piti serkkunsa aikana laukaista että meille ei todellakaan tule enempää lapsia. Näin on kyllä antanut minunkin olettaa vaikka välillä näytti jo vähän " vihreää valoa" (tai sitten minä tulkitsin väärin). :( Kauhean vaikea tätä on hyväksyä mutta ehkä se siitä ajan kanssa?! Suututtaa ja surettaa!!!!!!!
Tsemppiä teille muille asunnon löytämiseen, opiskelujen päättämiseen ja miehen käännytykseen, parempaa onnea teille! :)
Terkuin entistäkin HeikompiPeikko
Voin vain kuvitella miltä susta tuntuu, olen pahoillani. Pidän kuitenkin peukkuja jos se miehesi kuitenkin muuttaisi mieltään.
minä täällä hykertelen ja kipristelen varpaitani, kun en nyt vielä kuitenkaan uskalla riemusta pomppia....
kysyin eilen vieläkö on miehen mielestä vauvan yritys vasta vuoden päästä...vastasi että no ei....
tiedustelin enemmän ja sain vastaukseksi että on vähän miettinyt....ja jos sitä ensi kesän loppuun vaikka suunnittelisi niin ehtiihän tässä vielä miettiä!!!
tuo kuulosti jo siltä että mäkin pääsisin yrittämään jo tän vuoden puolella! mies kun siis miettii aina syntymäajankohtaa...
mitäs teille muille?
mä juoksin pojan kanssa asioilla koko aamun, tyttö jäi mummin seurassa kotiin. on mennyt aika kiireellä koko pv...
tuntuipas pahalta hehkuttaa heti toisen huonojen uutisten perään...
harmittaa minuakin tuo heikkopeikon tilanne! toivon kovin minäkin että miehesi mieli vielä muuttuu...näytä ne tunteet avoimesti kotonakin josko se suru saisi miehenkin pehmenemään...
Kiva juttu Hapsumuru että miehesi lämpenee ajatukselle.
Soitin just kotiin ja mies yritti laittaa nuorempaa päikkäreille, tai oli yrittänyt jo pidemmän ajan mutta neiti ei ollut samaa mieltä. Mies kuulosti aika väsyneeltä, voi reppanaa. Joskus musta tuntuu pahalta kun oon töissä enkä voi auttaa miestä. Mutta niinhän on varmaan miehestäkin kun hän oli töissä ja mulla oli vaikeaa lasten kanssa. Onneksi meidän lapset ovat pääsääntöisesti aika helppoja.
Mä luulen että meillä ei tänään puhuta yhtään vauvoista :)
mukavaa kuulla että miehesi lämpenee... eiköhän se sitten ensi kesänä putkahda... toivottavasti pääsette yrittämään ihan lähiaikoina... mullakin on sitten toivon mukaan siitä seuraavana kesänä...
heikkopeikolle ilmoisen osanottoni... toivotaan että miehesi pää kääntyy vielä.. tsemppiä..
mulla on tällä hetkellä hirmuinen haaveilu meneillään kun tänään olin hoitamassa vauvoja... ne on niin ihania...
onnea kaikille tällä kuoppaisella ja kivisellä " käännyttämistiellä" ...=)
[B]HeikkoPeikko:[/B] Ikävä juttu.. :( Voihan miehesi mieli vielä muuttua, ja sitä täällä kovasti puolestasi toivon! Pää pystyyn vaan sitten ajan kanssa, voin vain kuvitella, miten vaikeaa tuo juttu on hyväksyä..
[B]hapsumuru:[/B] Mukavaa, että miehesi lämpenee! Näin sitä taas todistettiin, että kyllä ne miehetkin voivat saada vauvakuumeen.. :) Kunhan saavat ensin aikansa ajatella asiaa ihan itsekseen.
Minä tuossa äsken kysyin mieheltä, mikä on hänen vauvakuumeensa taso tällä hetkellä asteikolla 4-10. Sanoi, että 6. Kaksi viikkoa sitten oli kuulemma vielä 4, että onhan tuossa jo vähän kehitystä.. Noo, kyllä se siitä vielä nousee, se on vain ajan kysymys.. Itsekin tuossa mietin, niin mullakin on tänään vauvakuume vaan siellä kuutosessa.. Ollut taas parina päivänä tytön kanssa vaikeampaa, mikä voi kyllä johtua näistä helteistä..
Huomisen päivän päätin lepuuttaa hermojani, tai no tiedä siitä hermojen lepuuttamisesta, mutta ainakin ottaa vähän etäisyyttä näihin kotiympyröihin. Lähden siskon kanssa shoppailemaan! Pitääkin ihan laskea montako raskaanaolevaa naista näkyy kaupungilla, niitä kun tuntuu taas kovasti olevan liikkeellä! Tai sitten sitä vaan tulee kiinnitettyä niihin enemmän huomiota, kun itsekin toivoisi olevansa siinä tilassa.. ;)
...että hapsumuru pääsee ehkä kohta yrittämään pikkuista :) Mulla vauvakuume kasvaa vaan joka päivä, eikä asiaa auta yhtään se että ympärillä kaikki kaverit, sukulaiset ja työkaverit lisääntyy ;) Tässä kuukauden sisällä on mieheni sisaruksille syntynyt kaksi vauvaa, molemmat poikia. Siltikään ukkokulta ei ole vielä ihan täysin pehmentyny ajatukselle vauvasta...:( En malttais millään odottaa ku tuota ikääki alkaa olla... Oonkohan mä muuten ainut täälä haaveilijoissa, jolla ei oo yhtäkään lasta? Kauhia on kaipuu, saispa ees yhden pienokaisen!!!Kohta ei pitäis olla asunnostakaan kiinni, nimittäin kuukauden päästä muutetaan uuteen omakotitaloomme, jossa 4mh ja neliöitä yli 140...Kovin on tyhjää meidän talossa, jos ei vauvoja sinne tehdä...nyyh :( No jospa tää tästä vielä joskus iloksi muuttuis...Upeaa kuitenkin että jotkut meistä pääsee jo yrittämään ihan luvan kanssa ;) Mukavia illan jatkoja!
HeikkoPeikko: Olen pahoillani puolestasi. Toivotaan, että miehesi mieli vielä joskus muuttuisi!
Hapsumuru: Onnea sinne asioiden edistymisestä!
Mä keskustelin miehen kanssa eilen illalla vauvoista. Kysyin sit varovasti, et millos jätettäs ehkäisy pois. Mies yllätti ja sanoi, et eikös se ole ollut puhe, että syksyllä... En saanut innoissani sanaa suustani ja jäin kuuntelemaan jatkoa. Sitten mies melkein seuraavassa lauseessa peruikin puheitansa ja oli sitä mieltä, että vasta vuoden vaihteen jälkeen :(. Kaikkia järkisyitä ja aikatauluselityksiä... Siis mä en kestä! Meillä oli tosiaan joskus puhetta, että loppusyksystä jätetään ehkäisy pois. Olen vähän sitä odotellut ja antanut miehen sulatella asiaa. Mutta enhän mä jaksa odottaa enää puolta vuotta... Pitää kyllä keskustella uudemman kerran piakkoin.
Se siitä ajatuksesta, että saisi lapset pienellä ikäerolla. Johan meidän poitsu on melkein kolme, ennen kuin vauva syntyisi, olettaen, että tärppäisi nopeasti.
Onko teillä, kenellä on jo lapsia, kestänyt minkä aikaa raskautua? Meillä tärppäsi heti ekasta yrityskierrosta. Mietin vaan sitäkin, että eihän se ole niin sanottua, että toinen saisi alkunsa yhtä nopeasti.
Ei kyllä millään jaksaisi näillä keleillä istua sisällä toimistossa. Täytyykin kohta lähteä jäätelöostoksille. Laihdutusprojekti ei varmaan yhdestä jätskistä kärsi...
Meillä kesti jonkin aikaa ennenkuin esikoinen sai alkunsa, ei tosin kovin aktiivisesti yritetty tai ainakaan ajoituksia ei seurattu. Kakkonen sai alkunsa miltei heti mikä oli suuri yllätys, oltiin jotenkin ajateltu että kauemmin menisi. Mä toivoisin että nuorempi ois noin kolme (nyt 1v4kk) kun vauva syntyy. Vaikka vauvakuumetta on ei musta tunnu että jaksaisin välttämättä kovin hyvin kolmen pienen kanssa ja huoli siitä miten aika riittä kolmelle kun ei se aina kahdellekaan tunnu riiittävän. Eli kypsyttelen ajatusta vielä kuitenkin, mieshän olisi kuulemma valmis..
Moi,
Meillä on myös rivitalo 95 m2, jossa on oh+2mh+tkh+k+khh.
Takkahuoneesta ihan hätähätätilanteessa saisi yhden makkarin, mutta kyllä siinä silloin kuvainnollisesti nukkuisi " tuli perseen alla" :)
Haaveiden talossani on 4 makuuhuonetta, työhuone, iso olohuone ja iso keittiö, erillinen ruokailutila, takkahuone ja kodinhoitohuone sekä tilava varasto. Haaveiden talossa olisi asuinneliöitä noin 150->
" Aina saa unelmoida"