Kysymys sinulle ennen kauniiksi kehuttu, minkä ikäisenä rupsahdit?

Päinvastoin. Laihduin ja kaunistuin. Saan sekä miehiltä että naisilta kehuja että olen kaunis, upea. Tutuilta ja vierailta

Miehiä tyrkyllä paljon.

Hämmästyttää, mutta myös ilahduttaa. Olen 50+!!

Itse näin ekat romahtamisen merkit joskus 32 - 34.

En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina, korkeintaan nättinä.

43 vuotiaana. Mieheni ja lasteni isä, kuoli silloin äkillisesti. Jäin yksin 4 lapsen kanssa surutyön keskelle. Kun näin 2 vuotta myöhemmin tapahtuneesta katson itseäni, näen ne raskaat jäljet, joita ei tullut vain sieluun ja sydämeen, vaan myös ulkoisesti.

Elämä jatkuu, mutta samaksi ihmiseksi en enää voi palata, vanhenin vuosia henkisesti ja ruumiillisesti. Hiuksissakin jo harmaata ohimolla :/

Terv. 45v äiti

Kohdunpoiston jälkeen tuli super rupsahdus.

Minulle asiallinen siisti keski-ikäinen mies totesi keskellä päivää rauhallisesti ja ystävällisesti että olen hänen mielestään kaunis nainen. Olin menossa juhliin. Ikää lähes 60v. Ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni uskoin vieraan miehen suusta sen. Niin vilpittömältä tämä ystävällinen, kohtelias ja suoraan silmiin katsonut herrasmies vaikutti. Kauneus on katsojan silmässä. Samalla sain hyvää mieltä koko päivän, viikon ja loppuelämän ajaksi. Pienillä sanoilla ja teoilla on merkitystä. 

Jaa-a, olen 48v ja kerään katseita edelleen 🤭 Elämäntavat ja hyvät geenit vaikuttaa paljon!

Oon 42 ja ei ole vielä tapahtunut. Toki vaatii enemmän laittautumista.

Vierailija kirjoitti:

Minulle asiallinen siisti keski-ikäinen mies totesi keskellä päivää rauhallisesti ja ystävällisesti että olen hänen mielestään kaunis nainen. Olin menossa juhliin. Ikää lähes 60v. Ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni uskoin vieraan miehen suusta sen. Niin vilpittömältä tämä ystävällinen, kohtelias ja suoraan silmiin katsonut herrasmies vaikutti. Kauneus on katsojan silmässä. Samalla sain hyvää mieltä koko päivän, viikon ja loppuelämän ajaksi. Pienillä sanoilla ja teoilla on merkitystä. 

Nuorempana minulle useat ihmiset kehuivat ulkonäköäni, sekä miehet että naiset. Vielä 60-vuotiaanakin oli ihailijoita, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen ihon löystyminen ja rypyt ovat tulleet ihan kunnolla näkyviin, vaikka huolehdin itsestäni entiseen tapaan. 

Jotkin kommentit ovat todellakin jääneet mieleen ja nostaneet mielialaa. Monenlaisia vaiheita on ollut, eikä ulkonäkö ole tärkeintä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 43v enkä tietenkään enää nuoruuden hehkussani enkä mitoissakaan. Silti olen edelleen kaveriporukassa se, jolle miehet tulevat juttelemaan ja lähettelevät kaikenlaisia terveisiä. Vaikka en itse todellakaan pidä itseäni enää kauniina, nuorena todella sitä olin

Mutta eiväthän esim. kauniit silmäni ole mihinkään kadonneet. Eikä tumma paksu tukkani eikä kaunis hymy ja hampaat. Kyllähän vanhoissakin ihmisissä kauniit ihmiset erottuu, kun vaan osaa katsoa.

Totta. Usein esim. bussissa katselen vaivihkaa ikääntyneitä ihmisiä ja kyllä heistä edelleen huomaa, kuka on ollut nuorempana kaunis/komea. Ovat sitä omalla tavallaan edelleen, eivät vain pistä silmään samalla lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Laihduin ja kaunistuin. Saan sekä miehiltä että naisilta kehuja että olen kaunis, upea. Tutuilta ja vierailta

Miehiä tyrkyllä paljon.

Hämmästyttää, mutta myös ilahduttaa. Olen 50+!!

Itse näin ekat romahtamisen merkit joskus 32 - 34.

En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina, korkeintaan nättinä.

Sulla käynyt säkä, niin ystävien kuin vieraiden ja tietty ikääntymisen osalta. Useinhan ei suomalaisilla ole tapana kaunista/nättiä kehua, kun ajatellaan hänen tietävän sen itsekin. 

47 on muuten pahin rupsuikä. Sen jälkeen on 99% tätejä. Ja setiä.

Olen 40 ja vieläkin kaunis. Ehkä jopa kaunistunut, ja toisaalta yhä hyvin nuorekkaana ja hoikkana ehkä erotun paremmin kuin ennen. Kehut kuitenkin hämmentää, haluaisin tulla nähdyksi itsenäni enkä sen läpi miltä näytän. Rakkaudessa olen kokenut paljon epäonnea vaikka olen kuulemma kuin luontoäidin ruumiillistuma naisellisuudesta, kuin kaikkien satuolentojen ja haltijoiden esiäiti

Noin 35v. asti sateli kehuja. Sitten alkoi kertymään painoa ja naama valahtamaan. Kukaan ei ole enää kaunis hamsteripusseilla.

57-vuotiaana aloin rupsahtamaan. Mistä se johtuu... no siitä kun ikää tulee lisää, eikö tuo ole selvää.

30-vuotiaana vauvavuoden myötä. Sattuneesta syystä ekaan 7 kuukauteen nukuttiin max 30 min pätkiä. Tuntuu, että rupsahdin ihan täysin, en meinaa tunnistaa itseäni peilistä. Ja kaikki raskauskilot jäivät ja tuli vielä 5 päälle.

No, en mä nyt enää 49 v. märehdi sitä asiaa. Suosittelen keskittymistä muihin asioihin elämässä. Sitä paitsi on tuosta paljon hyötyäkin. Aivan täysin rauhassa saa olla, kukaan ei häiriköi. 

Kaikkihan me kuollaan joku päivä.

50 v.

Noin 48- v alkoi muuttua ns. Näkymättömäksi. Tietenkin oman ikäiset ja vanhemmat miehet saattaa välillä katsoa jos joskus on laittautunut. Mutta ilman meikkiä yms näyttää ihan mitättömältä nykyään. Se nuoruuden hehku on hävinnyt ja naamasta näyttää väsyneeltä.

Vanhenemisen ei ainakaan tarvitse merkitä aina rupsahtamista ja ulkonäöltään vastenmieliseksi muuttumista. Moni iäkkäämpikin ihminen pitää nykyään huolta vartalostaan ja ulkonäöstään ja jopa parempaa huolta kuin moni paljon nuorempi ihminen. Rypistyä ja harmaantua voi charmikkaastikin.

Mä olen aina ollu näkymätön, nyt olen kolmekymppinen. Joskus 25-vuotiaana taisi pari kertaa joku mies tulla juttelemaan baarissa. Muutoin ei koskaan. En osaa kuvitella millaista olisi että ihmiset kiinnostuu ulkonäön takia. Minua ei huoleta rupsahtaminen, koska olen aina ollut ruma. On hyvä ammatti, terveyttä ja rahaa, ja puoliso joka on valinnut minut muusta syystä kuin ulkonäön takia. 

Rumuudessa on näköjään hyvätkin puolensa.