Haluan vauvaa, mutta on pakko vielä vähän odottaa.. raskain vaihe elämässäni menossa.

Maha pystyssähän kai voi sentään laskea työprojektin loppuun vievänsä? Jos olet suorittajatyyppiä ja stressaat jo nyt (kuten ilmeisesti teet viestistäsi päätellen), käytä tämä odotusaika hyödyksi, ja ala vaikka tikuttaa oviksiasi niin että tiedät paremmin, missä mennään, kun lopulta pääsette hommiin. Olin siis itse vähän samassa tilanteessa ja alun " ei tässä mitään, tulee jos on tullakseen" -psyykkausyritys meni ihan hukkaan, olisin tehnyt mitä vaan saadakseni raskauden alulle heti ja stressasin alusta alkaen.

Mitä luulet että tapahtuisi jos tulisit raskaaksi projektin aikana? Projekti kaatuisi? Tuskin. Yksikään työntekijä ei ole yhdellekään työnantajalle korvaamaton. Äiti sen sijaan on korvaamaton omalle lapselleen. Pitäisikö ap:n pohtia elämänarvojaan uusiksi?

omistautua kokonaan sun omalle projektille. Näin ajattelet piste.

ehkäisy pois ja yrittämään. Ei sitten kannata tehdä lastenteosta tuollaista stressinaihetta tai voi jäädä tärppäämättä. . .

Totta kai tajuan sen! Ja muutenkin olen tehnyt todella paljon henkistä työtä asian suhteen ja yhdessä miehen kanssa ollaan ajatusta kypsytelty ihan kaikessa rauhassa. Nyt olen vain ollut jo noin nelisen kuukautta ihan valmis ajatukseen, ja tuntuu, etten enää jaksaisi tätä vatvomista. Projetkti töiden puitteessa on siis kestänyt 3 vuotta ja enää loppusilausta vaille valmis. Olen siinä ihan avainasemassa. En voi ajatellakaan, että ottaisin sellaisen riskin, että siinä muutaman kuukauden takia en pääsisi päätöstilaisuuteen, sitäpaitsi siinä menisi mainekin - aiemmin se olisikin ehkä ollut ok, mutta nyt ei. Mä oon kyllä valmis ajatukseen, että olisin raskaana ensi kesäkuussa (mikä ihana ajatus!), mutta en kyllä voi olla ennen sitä.



Toi ovistikkujen käyttö oli hyvä ajatus. AJattelin muutenkin ostaa itselleni kalenterin, johon alan merkkaan vaikkapa ihan vaan fiiliksiäni, jotain tarvitaan että pysyn järjissäni! Muita vinkkejä tai ihan vaan vertaistukea?



ap

Sori, oon niin kiihtynyt! Siis tarkoitin, että olisin voinut raskautua jossain projektin aiemmassa vaiheessa, mutta en nyt enää voisi jäädä pois vain muutamaa kuukautta ennen projektin päätöshässäköitä.





ap

oli vastaava tilanne, ja kun sitten ajattelikin, että " nyt vauva saa tulla" , niin eipäs tullutkaan, kun siitä alkaa ottamaan stressiä, niin voi jäädä tulematta. Kaverini adoptoi kaksoset ja kas, kummaa tulikin itse raskaaksi=)

johonkin missä käsitellään vaarallisia aineita) ja synnytyksen jälkeen nainen EI invalidisoidu. Mieskin voi pitää vanhempainvapaata...

Etpä nimittäin tiedä vielä, mitä se vauva tuo tullessaan.

Olen tavannut kaltaisiasi " uranaisia" ja äitiys ei sovi sinun kaltaisille ihmisille. Perusteluna mielipiteeseeni: mietit jo ennen raskautta ette pääse päätöstilaisuuteen?! Jos ajattelisit että lapsi on elämässäsi kaikkein tärkein, sinua ei niin kiinnostaisi projektit ja kuka ne hoitaa loppuun. Mitä jos olisit vuosi sitten tullut vahingossa raskaaksi? Olisit tehnyt työn vuoksi abortin??



Älä hanki lapsia!

Eli aikaisintaan laskettu aika voisi olla heinäkuun lopussa, elokuussa.



Ja sehän tarkoittaa sitä, että raskautua voisin aikaisintaan loka, marraskuussa. Sinnekin on liian pitkä ei pää kestä!!



Tietty jos en raskautuisi yrityksistä huolimatta, niin ok, mutta jos niin ei kävisikään, niin kovin huonosti mä tän homman suunnittelisin.



ap

Mieti nyt itsekin. Mun pitäisi päästä jossain vaiheessa takaisin työhönkin ja olen tehnyt erittäin hyvää työtä tämän projetkin kanssa ja saanut valtavasti hyvää palautetta. Se on loppuhuipennusta vaille valmis ja siinä on kiinni rahoitusta ja monien ihmisten panos. Projekti on vielä sosiaali- ja terveysalalla.



Ottaisitko itse töihin ihmisen, joka paria kuukautta ennen projetkin loppumista jää pois? Minun on tarkoitus työllistyä myöhemminkin, ja nyt on kyllä niin pienestä kiinni, että et voi minua syyllistää tästä. Tai varsinkaan haukkua huonoksi äidiksi tulevaisuudessa. Millä alalla itse olet? JOskus olen huomannut, ettei ylempien toimihenkilöiden työtä voi ymmärtää itse sillä alalla työskentelemättömät.



ap

Tosin nyt kuin töihinpaluu lähestyy, en löydä itsestäni enää samaa potkua huhkia ympäripyöreitä päiviä mahdollisen etenemisen toivossa, arvot ja arjen aikataulutus on nyt vähän eri. Enkä muuten vielä 5 v sitten olisi uskonut sanovani noin, mun piti tehdä vain ja ainoastaan uraa, ja jos joskus laosia, olla yhtä hyvä työntekijä senkin jälkeen. Väärässä olin itseni suhteen silloin. ;) Ja mulla on maailman ihanin pikkupoika! ;)))))) T:3

No, mitenköhän pääsi kestäsisi lapsettomuuden? Aika pienistä asioista nyt otat stressiä, on elämä kohdellut sinua silkkihanskoin.

esim 3kk ennen laskettua aikaa. mites projektin sitten kävis?

Mulle se ainakin oli rankkaa aikaa. Okei, oli lapsettomuusskin, ja sittemmin vauva-aika, mutta mahdotonta noita rankkuuksia on vertailla tai laittaa suuruusjärjestykseen, ja miksi pitäisikään. Ap:stä tuntuu nyt tuolta, ja hän toivoi saavansa jotain järkeviä vastauksia.



T ei-ap

kovin fiksulle vaikuta, jos tiedät, että sinun on oltava töissä kesäkuuhun, niin lopetat ehkäisyn vaikka tammikuussa. Missä ongelma? Taitaa olla rasittava projekti, joka käy hermoille, kun teet asiasta tuollaisen numeron?

niin se on epäreilua elämässä, että toisilla on sairauksia ja kuolemaa perheessä, ja jotkut vaan mennä porskuttaa vailla sen suurempia murheita.

Kun ei osata olla kärsivällisiä ja ajatella, että aikansa kutakin.

Sun jutut kuulostaa niin oudoilta että huh huh!!