Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Haluan vauvaa, mutta on pakko vielä vähän odottaa.. raskain vaihe elämässäni menossa.

Vierailija
02.08.2007 |

En ikinä olisi uskonut, miten rankkaa tämä on. Haluan vauvaa ja olen tehnyt itseni kanssa töitä tähän päästäkseni 4 vuotta. Nyt olen 31.



En voi kuitenkaan vielä jättää ehkäisyä pois, koska olen sitoutunut projektiin työssäni, jonka virallinen päätöspäivä on ensi kesäkuussa. Haluan hoitaa projektin kunnialla loppuun, koska olen sitoutunut tähän 3 vuoden projektiin ja enää loppuhuipennus käsillä.



Mutta silti: en enää jaksaisi tätä psyykkistä työtä asian tiimoilta. Olen aivan lopen uupunut tähän jatkuvaan miettimiseen, että tuleeko se vauva sitten kun sitä toivoo, mitä jos joku menee pieleen, olenkohan sittenkään valmis, mutta kun kuitenkin haluan.. olen niin poikki tähän miettimiseen, että voisin itkeä. Haluaisin vain ohittaa tämän pohtimisrajapyykin ja antaa mennä. Mutta en voi. Enkä toisaalta tiedä enää, kauanko jaksan tätä vaihetta..

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
02.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän sulla ole mitään hätää:) loppuvuosihan on ihan pian ja silloin voit jo ruveta yrittämään vauvaa! Ja tietysti saa haluta kahta asiaa: hoitaa sekä projektin loppuun että lapsen. Ja vaikkei raskautuminen tietenkään ole itsestäänselvyys saahan elämää suunnitella ja miettiä otollista ajankojtaa lasten hankinnalle. Itse hoidin raskaana erittäin tärkeitä hommia ja sain mielestäni raskaudestani vain lisäpotkua koska tiesin että työt oli saatava valmiiksi ennen äitiyslomaa.



Ja olen nyt taas palannut töihin lyhennetyllä työajalla ja olen edelleen kiinnostunut urastani, sillä haluan tarjota tytölleni turvatun tulevaisuuden. Olen meidän perheessä se enemmän tienaava osapuoli ainakin toistaiseksi ja siksi on tärkeää että pärjään. ja mieheni kotona olo on lähentänyt vauvaa ja miestä ihan mielettömästi, tehnyt meistä mielestäni tiiviimmän perheen. Eli tässä yksi näkökulma.

Vierailija
22/26 |
02.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


niin se on epäreilua elämässä, että toisilla on sairauksia ja kuolemaa perheessä, ja jotkut vaan mennä porskuttaa vailla sen suurempia murheita.

niitä isompiakin murheita jokaiselle=( Mutta kyllä ap sun juttusi kuulostaa vähän turhalle stressaamiselle. Teet lapsen, kun aika on oikea ja nyt keskityt työhösi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
02.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai hänen on järkevää tehdä tuo projektinsa ensin loppuun niin että voi sitten jäädä hyvillä mielein äitiyslomalle. Onhan se jo lapsenkin edun mukaista että saa sitten viettää rauassa vauva-aikaansa äidin kanssa.



Itselläkin oli aikanani valtava vauvakuume jo opiskeluaikana ja mieskin innostui asiasta kun valmistumiseen oli reilu vuosi jäljellä. Taisteliin sitten itsemme kanssa ja päädyttiin odottamaan niin että sain opiskelut loppuun ja kerkesin olla töissäkin äipparahaa nostamassa. Rasmaus antoi sitten odotaa jonkun kuukauden ja kerkesin tuona aikana saada vakipaikankin! Eli olin huomattavasti paremmissa asemissa jäämään äitiyslomalle mitä olisin ollut jos lapsi olisi syntynyt kesken opiskeluiden.

Vierailija
24/26 |
02.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

elämässä ei tosiaan mene nämä jutut tasan.

Vierailija
25/26 |
02.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ongelma tässä nyt on? Eihän lapsia tehdä napista painamalla(vaan ihan muuten=) ), vaan ne tulevat, kun aika on kypsä, kaikille tosin ei tule silloinkaan=( Jos ap tietää, ettei voi olla raskaana, kuin loppuvuodesta, niin? Eihän tätä vuotta nyt niin paljon ole jäljellä. Ymmärtäisin, jos kyse olisi vuosista tai äidin ikä lähenisi 40tä, mutta nythän ei oikeasti ole mitään ongelmaa, vai?

Vierailija
26/26 |
02.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kyllä jokainen saa murhettakin osakseen.