Millainen kasvatustyyli tukee arkaa lasta kasvamaan araksi aikuiseksi?

Itseni kohdalla syyt:

- synnynnäinen temperamentti

- vanhempien ylisuojelu " älä vaan juokse, ettet kaadu" -tyyliin

- vanhemmat tekivät kaikki asiat puolesta, esim. ei tarvinnut pakottaa itseään oman ujoutensa yli hoitamaan asioita vaan ne hoidettiin puolestani, samoin huoneeni siivottiin, välipalat tehtiin valmiiksi jne.

- kasvaminen ainoana lapsena perheessä

- hoitopaikka sukulaistädin luona, jossa ei ollut muita lapsia, vasta kouluiässä ryhmään

- kaiken kaikkiaan vanhemmillani suhteellisen eristynyt elämäntapa, esim. ei juuri käynyt vieraita jne.



Itse olen yrittänyt toimia esikoiseni kohdalla seuraavasti:

- luonteeltani olen itsekin ylisuojeluun taipuvainen, mutta lähinnä pyrin " katsomaan päältä" , ettei mitään satu. En turhaan rajoittele, jos ei ole ihan selkeää syytä puuttua lapsen toimintaan

- käydään erilaisissa paikoissa, esim. perhekerhoissa, kyläilemässä, puistoissa, lastentapahtumissa

- jutellaan sosiaalisista suhteista ja omien pelkojen voittamisesta (lapsi nyt 4 v.)

- tein lapselle sisaruksen

- laitan lapsen puolipäivähoitoon, vaikka olen itse taaperon kanssa kotona

- pyrin joka tavalla viestittämään, että elämä on elämistä varten eikä elämän tarkkailua varten, rohkea on se joka pelkää mutta silti uskaltaa jne.



Kyllä tässä silti haastetta on. Lapsella on temperamentti paljon kuten minulla eli varautunut ja uusiin asioihin hitaasti lämpenevä.

muiden lasten karttaminen, sisarusten peesiin pistäminen, alisuorittaminen jne.

käyneen näin:



En ole koskaan saanut tukea vanhemmiltani missään kodin ulkopuolisessa jutussa. Minut on aina väkisin tungettu kerhoihin ym. enkä ole saanut lämmetä omaan tahtiini.

Arkana lapsena olisin tarvinnut paljon turvallisuuden tunnetta.

Itku oli heikkouden merkki. Oli noloa itkeä



Esikoisena minun on odotettu selviävän itse ja ennemminkin hoitavan pikkusisarruksiani. En ole saanut olla lapsi.



Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja arkuus on tietysti synnynnäistä, mutta kun nuo asiat olisivat olleet hiukan paremmin uskon että itsetuntoni olisi kehittynyt parempaan suuntaan.

lapsellani on asperger joten se arkuus ja ujous on vielä eksponentiaalista itseeni nähden.



Minulle tärkeintä on ollut oppia, että SAA MOKATA. Arkana ja ujona pelkäsin aina mokaavani jotain ja yleensä mokasinkin. Vasta kun opin, ettei se haittaa, vaan aina voi yrittää uudestaan, ja että kaikki muutkin mokaa joskus enkä minä ole merkittävästi muita huonompi, opin tulemaan toimeen arkuuteni kanssa.



Saa nähdä miten onnistun lapsen kanssa, mutta juuri tätä mekin opettelemme: saa mokata ja miten siitä sitten jatketaan eteenpäin eikä anneta yhden tai kahdenkaan erheen kaataa koko maailmaa.

ns. hitaasti lämpenevä persoona ja minulle on ollut hyötyä siitä että olen saanut tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin ihan omaa tahtia. Kukaan ei ole pakottanut eikä vaatinut sopeutumaan heti hetkessä.

Ujo ja hidas olen vieläkin mutta minulla on hyvä itsetunto enkä koe että ujous olisi mitenkään huono piirre.

Ei painetta ottaa kontaktia nopeammin kuin lapselle on luontaista, ei siis mitään " karaisua" , vaan sosiaalisten tilanteiden harjoittelua vaikka vanhemman kanssa siten, että aikuinen on tukena ja turvana - aikuinen mahdollistaa sosiaaliseen vuorovaikutustilanteeseen joutumisen (esim. kerhot, kyläily), mutta lapselta ei odoteta enempää kuin mihin hän itse kykenee. Tällainen kasvatus ainakin temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan olisi paras mahdollinen. Lapsen stressivaste kehittyy näin suotuisimmin.

Vierailija:

ns. hitaasti lämpenevä persoona ja minulle on ollut hyötyä siitä että olen saanut tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin ihan omaa tahtia. Kukaan ei ole pakottanut eikä vaatinut sopeutumaan heti hetkessä.

Ujo ja hidas olen vieläkin mutta minulla on hyvä itsetunto enkä koe että ujous olisi mitenkään huono piirre.

Hän sanoi siinä ujousohjelmassa, että jos lasta tuetaan näin eli lapsi saa edetä omaan tahtiinsa eikä yritetä karaista, hänelle kehittyy itsea asiassa parempi stressinsietokyky kuin rohkeammille! Koska joutuu harjoittelemaan stressaavia tilanteita koko ajan. Ujous ei minnekään katoa, mutta aikuinen pystyy jo sietämään haasteita eri lailla kuin lapsi.

Komentava kasvatustyyli, ei neuvotteleva.



Lapsen puheiden aliarvioiminen ja ohittaminen, ei keskustelua.



Ankaruus ja liiat vaatimukset.



' Kaukainen vanhemmuus' eli vanhemmaat olleet paikalla, mutteivät läsnä.



Sanalliset tai sanattomat viestit, ettei lapseen olla tyytyväisiä sellaisena kuin hän on.







Kärjistetysti voisi väittää, että hyvin aralla aikuisella on huono perusluottamus ihmisiin ja elämään. Se opitaan kotoa. Mutta ei se ihan niin puhtaasti mene, sillä ihmiset ovat erilaisia jo syntyessään. Joten arka ihminen ei ole automaattisesti huonosti kohdeltu lapsi. Siltikin vanhempien tavalla kohdella lasta on ratkaiseva merkitys siihen, minkälainen aikuinen hänestä kasvaa.



Arastakin voi kasvaa hyvin elämässä pärjäävä jos vanhemmat ovat hyväksyneet hänet sellaisena kuin hän on, tukeneet, rohkaisseet ja olleet läsnä.

minulla on erittäin hyvä stressinsietokyky :)

t. se hitaasti lämpenevä jota tuohon alle on lainattu

Vierailija:

Vierailija:

ns. hitaasti lämpenevä persoona ja minulle on ollut hyötyä siitä että olen saanut tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin ihan omaa tahtia. Kukaan ei ole pakottanut eikä vaatinut sopeutumaan heti hetkessä.

Ujo ja hidas olen vieläkin mutta minulla on hyvä itsetunto enkä koe että ujous olisi mitenkään huono piirre.

Hän sanoi siinä ujousohjelmassa, että jos lasta tuetaan näin eli lapsi saa edetä omaan tahtiinsa eikä yritetä karaista, hänelle kehittyy itsea asiassa parempi stressinsietokyky kuin rohkeammille! Koska joutuu harjoittelemaan stressaavia tilanteita koko ajan. Ujous ei minnekään katoa, mutta aikuinen pystyy jo sietämään haasteita eri lailla kuin lapsi.

puhua mitään ihmisille. Lapset ovatkin sitten ihan toista maata! Ettei se ainakaan täysin äidin " syytä" voi olla.

Jos lapsella on synnynnäinen temperamentti, miten on mahdollista, että lapsen perusluonne saattaa muuttua ratkaisevasti ensimmäisten vuosien aikana?



Lukuisat lapset ovat ns. hankalia vauvoja ja todella arkoja alle 2-vuotiaina. Riippuvat puntissa, pelkäävät kaikkia ihmisiä, aristavat uusia tilanteita jne. Leikki-ikäisinä heistä on kuoriutuu rohkeita, uteliaita ja hyvin sosiaalisia lapsia. Täysin vastakohtia aiemmalle.



Asia ei mitenkään selity pelkillä kehitysvaiheilla, sillä synnynnisen temperamentin, perusluonteen pitäisi olla pysyvä ja perusainesten näkyä läpi elämän.



Itse epäilen, että synnynnäinen temperamentti on olemassa, mutta ympäristöllä olisi sittenkin aika suuri vaikutus siihen, mitä meistä tulee.

Uskaltaisin kyllä puhua, kun voisin olla varma ettei minulle naureta eikä minua halveksita eikä katsota " alaspäin" .

Häpeän ulkonäössäni tiettyjä seikkoja, vaikka oikeasti olen ihan kaunis ihminen. Silti häpeän. Joittenkin ihmisten seurassa häpeän itseäni niin paljon että haluaisin vajota maan alle. Ihan oikeasti. HÄPEÄ on se mikä minun elämääni on ohjannut. Miksi, sitä en osaa sanoa :´(

ap

Itse tiedän lukuisia tällaisia lapsia, varmaan moni muukin?

Vierailija:

Jos lapsella on synnynnäinen temperamentti, miten on mahdollista, että lapsen perusluonne saattaa muuttua ratkaisevasti ensimmäisten vuosien aikana?

Lukuisat lapset ovat ns. hankalia vauvoja ja todella arkoja alle 2-vuotiaina. Riippuvat puntissa, pelkäävät kaikkia ihmisiä, aristavat uusia tilanteita jne. Leikki-ikäisinä heistä on kuoriutuu rohkeita, uteliaita ja hyvin sosiaalisia lapsia. Täysin vastakohtia aiemmalle.

Asia ei mitenkään selity pelkillä kehitysvaiheilla, sillä synnynnisen temperamentin, perusluonteen pitäisi olla pysyvä ja perusainesten näkyä läpi elämän.

Itse epäilen, että synnynnäinen temperamentti on olemassa, mutta ympäristöllä olisi sittenkin aika suuri vaikutus siihen, mitä meistä tulee.

Ehkäpä ihmisen temperamentti ei ole pääteltävissä vielä alle 2-vuotiaalta kovin tarkasti.

Kyllä mielestäni kun ajattelen tuntemiani lapsia niin suurinpiirtein samanlaisina ovat pysyneet.

esim. eroahdistus luonteenpiirteisiin.

jotka muuttuvat täysin kun ikää tulee lisää. Lapset, jotka ovat olleet esim. tuon pari vuotta huippuarkoja, juuri K-J:nkuvauksen kaltaisia vaativalla temperamentilla vaustettuja lapsia ja sitten muuttuvat nopeasti rohkeiksi ja sosiaalisiksi, eivät arista enää uusia tilanteita jne. Omani on elävä esimerkki, tiedän monia muitakin.

Keltikangas-Järvisen idea =).

Keltinkangas-Järvisen mukaan temperamentti on nimenomaan näkyvissä jo vauvasta.

Varmaan jokainen vähänkin asioita seuraava tietää, että kyse on yhdestä kokonaisesta tutkimushaarasta.