Millainen kasvatustyyli tukee arkaa lasta kasvamaan araksi aikuiseksi?

eikä kenelläkään ole mielestäni tapahtunut suurta luonteenmuutosta leikki-iässä.

siitä voi edes vähän vapautua, kokonaanhan siitä tuskin koskaan pääsee, edes sairaalloisesta häpeästä, " normaali" häpeähän on ominaisuus, joka tekee meistä ihmisen.

Esim. pelkästään oman lapseni päiväkotiryhmässä on kolme lasta, jotka sopivat täysin kuvaukseen.

Vierailija:

Keltinkangas-Järvisen mukaan temperamentti on nimenomaan näkyvissä jo vauvasta.

On se varmasti näkyvissä. ainakin omallani on ollut.

Kaikki vain eivät kovin hyvin osaa tulkita lastaan. Ts. pitävät tätä ujona, kun eivät tiedä millaista ujous on koska sellainen tempperamentin piirre on vieras.

Sitten selittelevät että kyllä meidä Mikko oli niin arka pienenä, mutta sitten laitoin päiväkotiin ja noin reipas siitä tuli. Eli kuvittelevat kasvattaneensa lapsen ujoudesta pois vaikka lapsi ei ole edes ujo ollut. Vanhempi on vain tehnyt väärän tulkinnan.

Että temperamenttejä ei ole olemassa vaan lapsi on täysin tyhjä kangas? Ja siihen äiti ja isä pääkasvattajina sitten onnistuu maalamaan kaksi luonteeltaan täysin erilaista lasta? Toinen erittäin rohkea ja toinen tosi ujo. Nämä siskon perheessä.

kasvatuksen ja ympäristötekijöiden vuoksi se iän mukana muuntuu, tai ainakin ihmisen tapa toimia tilanteissa muuntuu ympäristön vahvistamaan suuntaan. Tapaa raagoida ärsykkeisiin ei voi kuitenkaan muuttaa radikaalisti, temperamentti on ja pysyy, jos ei nyt ihan samanlaisena niin samankaltaisena. Ihminen oppii kontrolloimaan tunteitaan ja toimintaansa.

jos lapsi esim. sen kahden vuoden aikana:



-piiloutuu äidin selän taakse nähdessään vieraita, ei puhu mitään, ei vastaa kysyttäessä, ei lämpene kuin aivan lähimmille ihmisille



-joutuu täydelliseen paniikkiin uusissa tilanteissa, sosiaalisissa tilanteissa jne.



- hakeutuu leikkimään yksin (tämä liittyy kehitykseen, mutta lapsissa on isoja eroja jo varhain sen suhteen, miten kiinnostuneita he ovat muista lapsista ja heidän touhuistaan)



- on todella herkkä rutiinien muutoksille, kirkkaalle valolle, vaatteiden kosketukselle jne.



Ja sitten lyhyehkössä ajassa lapsi muuttuukin kaiken edellämainitun vastakohdaksi.

Taaperon kuuluukin roikkua lahkeessa. Ei se ole ujo, jos se sitä tekee. Ihmisten käsitys vauvojen vaikeudesta on ihan oma lukunsa. Mulla on kaveri joka tauotta valittaa sen täysin normaalin ja kiltin lapsen hirmuista vilkkautta ja kurittomuutta ja kovapäisyyttä. Ja lapsi on siis niin tavallinen kuin olla ja voi. Äidillä vaan on käsitys siitä minkälainen on oikeanlainen lapsi ja tämä saatu yksilö ei sitten mahdu siihen raamiin.

mikä nyt tuntuu olevan valloillaan. Minusta sekin on vaarallinen ajatussuunta, että lapsen synnynnäisellä temperamnetilla olisi niin ratkaiseva vaikutus kaikken kuin on esitetty. Että hän olisi jo syntyessään täysi taulu vertaustasi käyttäen.



29 ajatus on lähellä sitä, mitä itse ajattelen.



Enkä todellakaan ajatellut tässä olevani joku superkasvattaja, mistähän toi nyt tuli? Minkä pohjalta sitä keskustelisi jos ei oman kokemuksen?

kuriton jääräpää ihan normaalissa järjestykssä kasvaa ja pystyy vähän paremmin hillitsemään impulssejaan, ding! - ihme tapahtuu ja lapsen temperamentti muuttuu. Not.

Täällä joskus joku äiti kirjoitti ettei helppojen lasten äidit voi tajuta minkälaista elämä on hankalan vauvan kanssa. Luin sen " vaikean vauvan" kuvauksen ja ajattelin että jestas, sehän on ihan kuin mun vauva! Paitsi että olin luullut mun vauvan olevan helppo. Kyllähän se tosiaan heräsi parin tunnin välein yössä tissille, mutta kun luulin että vauvat suurin piirtein parkuu tolkuttomasti koko yön, koin oman lapseni silti helpoksi. Tämä toinen äiti taas oli ehkä nähnyt kaveripiirissään vauvan, joka nukkui pienestä asti tuntikausia putkeen ja siihen verrattuna oma vauva oli varsinainen kauhukakara.