Lue keskustelun säännöt.
Moikkailututtu ei moikkaa enää
10.03.2023 |
Vähän loukkaavaa kun eräs moikkailututtu ei moikkaa enää, on kuin ei tuntisikaan. No emme ole oikeastaan koskaan tunteneetkaan, vuosikausia sitten saatoimme olla samoissa piireissä ja rupatella niitä näitä josta moikkailu jäi tavaksi. Juteltiin silloin tällöin samalla ohimennen jotain.
Nyt kun ollaan taas nähty kaupungilla vuosien jälkeen niin on kuin ei huomaisikaan minua. Loukkaavaa, vaikka toisaalta asia on minulle aivan sama enkä edes haluaisi tutustua häneen paremmin, hän vaikuttaa niin erilaiseltakin kuin minä.
Miksi hän ei enää tervehdi? Miksi te olette jättäneet tervehtimättä? Koetteko moikkailun rasittavana?
Mielestäni kohtelias nyökkäys tai "moi" ei haittaisi mitään ja ilahduttaa.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kasvosokeus enkä tunnistaisi edes vanhempiani jos tulisivat vastaan yllättävässä kontekstissa
Vierailija kirjoitti:
No jos hän vaikka tapaa runsaasti ihmisiä niin töissä kuin vapaa-ajallakin, eikä välttämättä edes muista sinua?
Kyllä varmasti tunnistaa. Huomaan eleistä. Lisäksi piirimme ovat melko pienet joten mahdotonta että olisi täysin unohtanut. ap
Onhan se ärsyttävää jos joutuu moikkailemaan kymmeniä kertoja päivässä ihmisiä joita ei oikeasti tunne.
Itse jätän moikkaamatta joskus jos en ole varma muistaako moikkaustuttu enää kuka olen. Jos siis tuttavuus on vuosien takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko loukannut häntä jotenkin tai tehnyt jotain typerää? Oletko lihonut tai äänestänyt persuja tms.?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ärsyttävää jos joutuu moikkailemaan kymmeniä kertoja päivässä ihmisiä joita ei oikeasti tunne.
Voi olla, mutta olisi se kohteliasta ja varsinkin jos toinen on selkeästi valmiina moikkaamaan eli hakee katsekontaktia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on vain havahtunut pohtimaan, miksi ylipäänsä moikkaamme toisille, emmehän me edes tunne ja lopettanut sen sitten. Hölmöähän se on jos tarkemmin ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on vain havahtunut pohtimaan, miksi ylipäänsä moikkaamme toisille, emmehän me edes tunne ja lopettanut sen sitten. Hölmöähän se on jos tarkemmin ajattelee.
Ymmärrän tuon kyllä. Itse en kyllä kehtaisi tehdä noin toiselle ihmiselle varsinkin jos hän selkeästi olisi moikkaamassa. En siis haluaisi loukata toista. Ehkä ajattelemme näistä asioista eri tavoin. oj
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me taas moikataan aamuisin viiden jälkeen yhden kanssa, jota en tunne lainkaan, mutta kun joka arkiaamu istutaan samassa bussissa, niin se on vaan vahingossa tullut tavaksi, ja mua ainakin piristää tommonen 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä joitakin jotka ovat vain lakanneet moikkaamasta? Miksi? oj
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kasvosokeus enkä tunnistaisi edes vanhempiani jos tulisivat vastaan yllättävässä kontekstissa
Mun tyttärellä on tämä. Olen (hänen äitinsä) ainoa ihminen, jonka hän pystyy tunnistamaan väkijoukosta. Sekin johtuu vain siitä, että minulla on erikoinen habitus. Aika paljon tulee sosiaalista painetta, kun ei pysty tervehtimään kun ei tiedä, kuka kukin on.
Mä näen usein kaupassa tms ihmisiä, joiden kanssa oon EHKÄ ollut samassa perhekerhossa/vauvamuskarissa tms. Mutta oikeastaan en muista edes varmaksi, mistä me tunnetaan. Siitä on kuitenkin aikaa joku 8-15v. En moikkaa, vaikka mietin pitäiskö. Ei me mitenkään muuten tunneta, silloin toki juteltiin viikottain, ehkä. Siitä on niin kauan.
Tätä sattuu.
Eräs tuttu ei ole huomaavinaankaan ja painelee aina poispäin kun minut näkee.
On se niin vaikeaa sanoa moi.
Lähes kaikkiin ihmisiin suhtauduin juuri noin, moikkailematta, koska he eivät kiinnosta minua millään lailla tai minulla ei heille ole mitään asiaa,
No jos hän vaikka tapaa runsaasti ihmisiä niin töissä kuin vapaa-ajallakin, eikä välttämättä edes muista sinua?