Luokanopettajan työstä

Luokanopettajaksi opiskelevat suorittavat yliopistoon viisi vuotisen MAISTERIN tutkinnon. (Voit huviksesi verrata maistereiden saamia palkkoja, löydätkö huonommin palkattuja maistereita.) Opiskelu ja asioiden käsittely tuolla tasolla ei ole aivan pelkkää käsien pyörittelyä.



Nykypäivän luokanopettaja kohtaa työssään aivan toisenlaisia haasteita kun vaikkapa vastaavan työn tekijät kymmenen vuotta sitten. Suuret luokkakoot, eriyttäminen, yksillöllistäminen, opetussuunnitelmien laajentuminen, määrärahojen radikaali vähentyminen, integroiminen, monikulttuurisuuden tuomat ongelmat sekä lasten alati kasvavat monitahoiset ongelmat tekevät tunnollisen opettajan työpäivistä todellakin työn makuisia. Suunnitteluun kuluva aika on ainakin itselläni miltei tuplaantunut näiden työvuosien kuluessa. Lisäksi yhteiskunnan paineet ja kiireet näkyvät väistämättä lapsissa, joskus todella pahoinakin ongelmina.



Vastuullani on jokaisena päivänä 25 ihanaa, persoonalllista ja haurasta lasta. Jos teen pienenkin virheen, inhimillisen erehdyksen tai unohduksen kaiken sen hektisen kiireen keskellä, tiedän, että iltapäivälehdet muistavat. Työni ei todellakaan lopu oppilaiden koulupäivän jälkeen, tämän jälkeen alkavat suunnittelu, tuntien ja materiaalien valmistelu, erilaiset raportit ja suunnitelmat (näitä nykykoulu vaatii uskomattomia määriä), kokeiden ja aineiden ym. tehtävien tarkistus ja valmistaminen. Usein työtä jää vielä kotiinkin ja poikkeuksetta viikonloppuisin tulee tehtyä jotain kouluun liittyvää. Oppitunneilla kohtaan usein sellaisia haasteita mitä en osannut aiemmin edes kuvitella. Valitettavasti myös minun luokkaani mahtuu oppilaita joiden vanhemmat ovat hyvin välinpitämättömiä lastensa koulun suhteen, kotitehtävissä ei saa apua, lapsi ei tule ajoissa kouluun, oppiminen estyy tai ainakin on huomattavasti vaikeampaa kaiken tuon alla. Tukiopetusta annetaan ja kaikki voitava lasten oppimisen, kasvattamisen ja tulevaisuuden eteen tietenkin tehdään, ilman vanhempien yhteistyötä on koulu kuitenkin voimaton. Olen vanhempien käytettävissä virka-ajan jälkeenkin, minulle saa soittaa kotiin jos jokin asia askarruttaa, oppilaalla/perheellä on ongelmia, on kysyttävää tms. Myös kaikki kollegani ovat antaneet kotinumeronsa vanhemmille.



Päivästä toiseen antaudun työlleni täydellisesti, olen lapsien käytettävissä 100% koko koulupäivän ajan. Yritän tehdä opetuksesta uutta, mielekästä, innostavaa ja samalla rakentaa tehtäviä jokaisen oppilaan tasolle sopivaksi. Tarkkailen, arvioin ja kehitän sekä oppilaita että itseäni. Teen parhaani, että olen ystävällinen, turvallinen, tasapuolinen, aito ja välittävä aikuinen.



Välillä tuntuu masentavalta, kun ajattelen mitä aliarvostettuja luokanopettajat täällä Suomessa ovat. Rahallisesta arvostuksesta en juurikaan edes välitä, mutta se, että ihmiset eivät todellakaan nää luokanopettajantyön kokonaiskuvaa. Tiedän, että täysin samanlaisten paineiden parissa työskennellään myös muilla aloilla.



Työni on haastavaa, välillä turhauttavaa, opettavaa, joskus kohtuuttoman rankkaa, mutta siltikin äärettömän ihanaa. Työviikkoni on helposti 40 tuntisia, joskus kun on vanhempainkeskusteluja, juhlia, todistustentekoja tms. työaikaa menee tietenkin paljon enemmän.



Mielestäni teen työtä jolla on tarkoitus enkä koe ollenkaan yhdentekevänä sitä kuka lapsiani opettaa ja miten. Kaikki jotka kokevat luokanopettajan työn ylipalkatuksi tai lomat liian pitkiksi, tervetuloa/tervemenoa opiskelemaan luokanopettajaksi!



Heinäkuussa näin ensimmäisen kerran unia, jotka eivät liittyneet millään tavoin kouluun tai oppilaisiini. Tänään aloitin lukuvuosisuunnitelman teon ensi vuodelle.



Koen olevani etuoikeutettu, että saan olla paraatipaikalla seuraamassa tulevaisuuden kasvua, mutta en todellakaan pääse helpolla!