Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä olisi sopiva rangaistus 7-vuotiaalle...

Vierailija
26.07.2007 |

... joka riitatilanteissa käy käsiksi 5-vuotiaaseen pikkusiskoon?



Asiasta on monta kertaa keskusteltu, puhuttu ja selitetty, että löydä ja potkia ei saa paitsi ehkä joskus itsepuolusutukseksi. Periaatteessa 7-vuotias ymmärtää tämän ja myöntää tekevänsä väärin, mutta riitatilanteissa säännöt jatkuvasti unohtuvat. Aiemmin tällaista ei ollut, vaan ongelmareagointi alkoi ehkä kuukausi, pari sitten ilman mitään erityistä syytä (tai mitään syytä tai selitystä ei ainakaan ole meidän vanhempien tiedossa).



Viimeisin potkaisu sattui tänään, vaikka juuri eilen puhuimme asiasta: siitä että potkiminen on väärin ja siinä voi lisäksi sattua pahasti. Lapsi pyysi anteeksi, itkeskelikin ja selvästi katui. Mutta tänään siis taas kävi samoin. Mielestäni joku rangaistus olisi aiheellinen, mutta eipä ole helppo keksiä luontevaa seuraamusta. Toimiva ratkaisu ei mielestäni ole " Koska et osaa leikkiä nätisti pikkusiskon kanssa, leiki sitten yksin." Se olisi rangaistus myös pikkusiskolle, joka kuitenkin leikkii yhdessä tosi mielellään. Yleensä leikit sujuvatkin tosi hyvin, näitä riitoja on aika harvoin.



Normaalisti meillä rangaistukset ja muut seuraamukset ovat niitä ilmiselviä/luonnollisia: toisen tavaran rikkomisesta joutuu ostamaan säästörahoillaan uuden, jos ei noudata pihasääntöjä ei pääse vähään aikaan ulos ilman aikuista, jos suttaa ja sotkee joutuu itse korjaamaan jälkensä ja vähän ylimääräistäkin jne. Mutta tähän tilanteeseen ei minusta ole tuollaista patenttiratkaisua.



Olisiko teillä ehdotuksia? Miten itse toimisitte vastaavassa tilanteessa?

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

toinen on pelikielto joka tepsii parhaiten. Peliaikaa vähennetään jokaisesta pahanteosta.

Vierailija
2/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

7-vuotias ei taida puhumalla vielä saada viestiä itselleen. Jonkun asian menettäminen, vaikkakin hetkeksi, tuntuu jo niin ikävälle, että voisi auttaa. Vastaako pikkusisko näihin potkuihin tms. vai onko aina vastaanottava osapuoli?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

7-vuotias ei (kokemukseni mukaan) vielä juurikaan ota onkeensa " keskusteluista" ja " nuhteista." Eikä pysty tunnistamaan sitä, miksi käyttäytyy mainitsemallasi tavalla.



On siis jotakuinkin hyödytöntä pelkästään torua ja toistaa sitä, että käyttäytyy väärin - tietysti rangaistus voi tehota, mutta se vaikuttaa kuten lääke: oireeseen, ei syyhyn.



7-vuotiaan kanssa kuitenkin voi ja pitääkin jutella. Mutta nimenomaan jutella. Pohtia yhdessä sitä, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Maallikon korviin kuulostaa huomion hakemiselta. Ja sitähän ei voi korjata muutoin kuin antamalla huomiota. 7-vuotiaskin kaipaa syliä ja sitä, että kerrotaan että rakastetaan.



Voi kuulostaa diipadaapalta, mutta voin vakuuttaa omien kokemusten perusteella, että toimii!



Mua jotenkin ahdistaa se, että täällä aina mietitään miten voisi rangaista.. sen sijaan, että mietittäisiin miten voidaan ennaltaehkäistä tilanteita syntymästä.



Voimia ja tsemppiä joka tapauksessa - tarkoitus ei ollut arvostella, vaan tuoda toinen näkökulma asiaan :-)

Vierailija
4/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo jäähy ei oikein toimi rangaistuksena, koska näiden tilanteiden jälkeen lapsi haluaa muutenkin aina vetäytyä omiin oloihinsa (esim. sänkyyn peiton alle) rauhoittumaan/katumaan/mököttämään.



Pikkusisko menee joskus mukaan huitomiseen tai potkimiseen, esim. tänään potkaisi takaisin. Useimmiten kuitenkin lähtee pois tilanteesta.



Miehen kanssa mietimme, että voisimme esim. tehdä pikkusiskon kanssa jotain ylimääräistä kivaa (pyöräretki, leipominen yhdessä tms.), johon isosiko ei saa osallistua. Eihän tämäkään rangaistus ole kovin selvästi yhteydessä juuri lyömiseen, mutta en nyt keksi mitään suoraviivaisempaakaan. Tämä olisi myös tavallaan " lohdutusta" pikkusiskolle, johon muutaman kerran (esim. eilen) on sattunut aika kovastikin.

Vierailija
5/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen samaa mieltä, ja kyllä on yritetty sylitellä ja antaa huomiota. Mutta eihän sitä voi koskaan olla liikaa.

Ehkäpä koulun alkaminenkin jännittää tyttöstä.



Ei ole siis kyse pelkästä rankaisemisesta, mutta tässä vaiheessa minusta sekin on jo tarpeen. Keskustelun ja muun yhdessäolon lisäksi siis.



Keskustelut on minusta käyty ihan hyvässä hengessä. Ei ole raivottu tai leimattu lasta kauheaksi kakaraksi tai mitään sellaista. On yritetty tarjota muita ratkaisumalleja riitoihin ja korostettu sitä, että esim. vatsaan potkiminen voi olla tosi vaarallista ja senkin takia se on ehdottomasti kiellettyä kätyöstä.



T. Ap

Vierailija
6/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos molemmat lapset ottavat tilanteeseen aktiivisesti osaa, se vaikuttaa käytökseen molemmilla. Tarkoitan, että isoveljen on entistä hankalampi käsittää omaa väärää tekoa, jos toinen hutmii takaisin.



Olen samaa mieltä, että asialle pitäisi tehdä jotain ennakoivaa. Ajattelin aluksi, että on liian rajua ehdottaa esim. kuvituksen tekemistä tapahtumista. Lapsen kanssa yhdessä pohtien piirtäisitte vaikka tikku-ukoilla, miten menee tilanne hyvin ja miten se menee pieleen. Vakavasti kannattaa ottaa, mutta toisaalta se menee helposti " yli" . Kokemusta on...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En antaisi mitään pitkälle venyvää rangaistusta (kuten pelikieltoja tai karkkipäivän perumista) vaan yksinkertaisesti laittaisin pojan jäähylle miettimään tekoaan. 7 minuuttia on pitkä ja piinallinen aika ja pakottaa lapsen pysähtymään. Lisäksi lapselle voi antaa neuvoja miten toimia kun tekee mieli lyödä tai satuttaa. Voi lyödä sohvatyynyä, käydä iskemässä sohvaa nyrkillä, hyppiä tasajalkaa.



Muutos käytöksessä voi liittyä koulun alkamisen jännittämiseen tai siihen että pikkusisko on muuttunut ärsyttävämmäksi (yksi lastenpsykologi kerran kertoi ymmärtävänsä oikein hyvin että isoveli joskus hermostuu totaalisesti pikkusiskoon. Tytöt kun ovat sanavalmiita ja taitavia satuttamaan puheella, ja usein vielä motorisesti ja muutenkin kehittyneempiä niin, että isoveli huomaa jäävänsä monessa taidossa kakkoseksi. Kyllä siinä keittää keksivertopojalla helposti yli...)

Vierailija
8/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli tuo minun löppulöpinäni meni ohi aiheesta.



ja nyt unohdin numeronikin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska se ei olisi mikään rangaistus.

Kyse on muuten tytöstä, ei pojasta, vaikkei sillä mitään käytännön merkitystä olekaan.



Pikkusisko osaa kyllä totisesti ärsyttää, mutta esiim. tämänpäiväinen ja eilinen tapaus olivat sellaisia, ettei tuokaan ollut välitön syy.



T. Ap

Vierailija
10/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä nyt ainakaan sellaista rangaistusta ota, että tekisitte pienemmän kanssa kivaa ja isompi jätetään ulkopuolelle.



Sehän olisi pahin mahdollinen tapa reagoida.



Haluatko viestittää lapsellesi, että suljetaan pois perheestä, jos käyttäytyy huonosti? Koska ihan oikeasti niinhän sinä silloin tekisit.



Itse uskon vahvasti vastakkaiseen toimintamalliin.. mutta jos rangaistusta haluat ja etsit, niin kaipa sitten uskot sen toimivuuteen ;)







Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se tarkoita sitä, ettei samalla voisi saada läheisyyttä ja rakkautta.

Ja tarkoituksena oli, että vain *toinen* vanhemmista tekee jotakin pikkusiskon kanssa. Toinen on sillä aikaa isosiskon kanssa ja voi vaikka jutella tai lukea tai vain olla yhdessä. Lapsi ei minusta silloin jää paitsi perheestä vaan ainoastaan jostain hauskasta tekemisestä, johon hänkin mielellään osallistuisi.



Minä taas en ymmärrä sitä, miksi rangaistus ja rakkaus & läheisyys & ymmärtäväinen suhtautuminen muka aina olisivat vastakohtia ja toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.



Ap.

Vierailija
12/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ensinnäkin, jähy on eri asia kuin oma huone tai vastaava omaehtoinen juttu. Se on pakko, ja tuntuu siksi erilaiselta. Toiseksi pääasiahan on, että lapsi miettii ja katuu tekoaan, sama se, tuntuuko se erityiseltä rangaistukselta vai ei. Vai olla parempikin, että lapsi tajuaa, että väärinteosta tulee pahaolo joka tapauksessa,vaikka onnistuisikin välttämään vanhempien antaman rangaistuksen. Sitähän se omatunto on...



MUTTA MINUSTAKIN TÄRKEINTÄ OLISI MIETTIÄ VAIHTOEHTOISIA SYITÄ VIHAN JA MUIDEN SUUTTUMUSTEN ILMAISEMISELLE. Sillä tottakai ´lapsi saa olla vihainen ja suuttua, hänen ei pidäoppita tukahduttamaan tunteitaan. Sen sijaan hänen on opittava ilmaisemaan niitä jollain hyväksyttävällä tavalla. Se on tietysti useimmilla tuon ikäisillä vielä hakusessa, mutta vanhemmat voivat ja heidän pitää auttaa. Mitä vihalle pitää tehdä? se pitää sanoa ja se pitää purkaa. Ts opeta lapsi sanomaan että " nyt suututtaa kun rikoit minun hiekkalinnani" ja juoksemaan sen lisäksi (ennen tai jälkeen, kumpi onnistuu paremmin) kierros talon ympäri, hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, haravoimaan lehtiä tai jotain fyysistä mihin aggression voi purkaa. Muta opeta myös tuo sanominen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on hyvin itsepäinen, näsäviisas ja uhmakaskin 5v tyttö, sekä koulunsa aloittava poika. Pojalla keittää aika usein ja riidat ratkaistaan lyömällä, tönimällä, potkimalla siskoa.

Keskusteluja on käyty ja välillä häntä ymmärränkin, sillä sisko osaa olla TODELLA ärsyttävä :) Mutta lyöminen on kuitenkin ehdottomasti kiellettyä.



Meillä on jäähypaikka, johon joutuu. Tosin välillä tuntuu, että poika nauttii, kun pääsee hetken rauhaan jäähylle. Nyt jäähypaikkaan on hankittu myös iso tyyny, jota saa käydä mäiskimässä. Muutaman kerran on toiminut :)

Lastenohjelmakielto tulee pahemmasta tappelusta. Se toimii erittäin hyvin ja siksi yritän käyttää sitä harvoin.

Vierailija
14/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ole vaan johdonmukainen ja jatka valitsemallasi tiellä. Ei se tyylin vaihtaminenkaan ole hyväksi. Uuden käyttäytymisen saavuttaminen ei välttämättä tapahdu hetkessä. Kärsivällisyyttähän se vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo. Usko pois.



Toivon todella, että asianne selviää parhain päin. Se on aika rasittavaa aikuisellekin, välien selvittely. Minusta on hienoa, että otat kantaa lastesi väleihin. Yllättävän moni on sitä mieltä, että lapset pystyvät ratkomaan tällaisia keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noin niinkuin kuvaannollisesti sanottuna... (vitsa=rangaistus)

Vierailija
16/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai omaan huoneeseen jossa on kaikki omat kivat lelut ym.



Tuoli vaikka eteiseen tai pesuhuoneeseen nurkkaan ja siihen istumaan ja miettimään. Sitten kun 7 min on mennyt, kysyy mitä on miettinyt: mitä teki väärin, miksi rangaistus tuli, ymmärtääkö miksi teki väärin. Sitten kun ootte jutelleet, niin sitten saa taas jatkaa leikkiä.



ps. minulle on joskus tuon ikäinen lapsi kertonut kuinka kivaa on joutua arestiin omaan huoneeseen tunniksi. Saa olla tunnin rauhassa sisarukseltaan ja vaikka piirtää tai leikkiä omia leikkejään ihan rauhassa. Eli oma huone ei ole hyvä rangaistuspaikka. Paikan pitää olla tylsä jotta koko ajan voi keskittyä siihen mitä on tehnyt. Ja tuo piilopaikka peiton alla on vain pakoilua tilanteesta. Tuolille istumaan ja miettimään vaan. 7 min on pitkä aika varsinkin kun se toistuu jopa päivittäin tai monta kertaa viikossa.

Vierailija
17/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

oma vaimo tai lapsi. miettikää vielä, onko järkevää opettaa purkamaan kiukkua fyysisesti.

Vierailija
18/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hanki lapsille ikäistään seuraa, ja antakaa sen 7 vuotiaan olla rauhassa. Kukaan aikuinenkaan ei kestä 5 vuotiasta vuorokautta ilman että pinna palaa, lapsen kamalin ikä, todettu moneen kertaan. Ja 7 vuotiaskin on vielä pieni. Rangaistus lähinnä äidille joka istuu koneella eikä tee lastensa kanssa mitään mielekästä. Kaunis päivä ja istutte kotona? Ja rangaistuksia ton ikäiselle, säälittää vanhempi tyttäres todella, kun on tollanen äiti.

Vierailija
19/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

On todella hyvä saada eri näkökulmia asiaan. Taas huomaa, ettei ehdottoman oikeita ratkaisuja ole, ja pitää punnita asiaa ja ratkaisuja eri puolilta.



17, no voi sen noinkin sanoa, jos haluaa, vaikka kärjistettyä onkin.

En käytä vitsaa, enkä usein jakele muitakaan rangaistuksia. Mutta minusta on tilanteita ja asioita, josta 7-vuotiaallekin pitää jo tulla jotakin seuraamuksia. Ainakin meidän perhe on kuin yhteiskunta siinä mielessä, että kokonaan ilman rangaistuksia tai muita seuraamuksia ei tulla toimeen. Ihannetilanteessa " rangaistus" on oman väärän teon hyvittäminen sille, joka on siitä kärsinyt. (Ainakin meillä aikuisten " rangaistukset" ovat useimmiten tällaisia - aikuiset nyt tosin " rankaisevat" itse itseään ;-) )



Aina tuollainen ratkaisu ei kuitenkaan ole mahdollinen. Ja silloin joku muu rangaistus/seuraamus voi olla tarpeen. Ei aina, riippuu tilanteesta. Mutta esimerkiksi toistuvan pikkusiskon satuttamisen jälkeen minusta kyllä. Ja kuten moneen kertaan olen sanonut, rangaistus ei silloinkaan ole ainoa asia, mitä tehdään. Teosta seuraa rangaistus, mutta itse ongelma yritetään ratkaista muuten.

Vierailija
20/30 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyynyn mätkiminen, ei muutu vaimon ja lasken hakkaamiseksi aikuiselle humalaisellekaan, vaan se muuttuu esim lenkkeilyksi, hanlkojen hakkuuksi, pihan haravoimiseksi, ja niin edelleen. Pikkusiskon lyöminen suutuspäissään sen sijaan voi kyllä muuttua sekä vaimon ja lasten että satunnaisten vastaantulijoiden hakkaamiseksi aikuisiällä.