Lue keskustelun säännöt.
Miten elämästä KIVAA?? Uhmaikäisen kanssa / perhe-elämä yhtä hvettiä
23.05.2012 |
Taas sellainen päivä, että mietin vaan ettei minusta taida äidiksi olla. Jo kotimatkalla mietin, että siellä se odottaa, ja heti se korviavihlova ulvonta ja uhmaaminen alkoikin. Illan töiden jälkeen ovat yhtä kiukkuamista, kaikkia väsyttää, haluaisin vain olla joskus rauhassa TAI nauttia perhe-elämästä. Nyt se on suuri pettymys ja voimavaran sijaan ihan kauhea koettelemus. Tekee tiukkaa edes anonyyminä myöntää kuinka huonosti meillä menee. En meinaa jaksaa lasta ja hänen kiukkuamistaan ja uhmaamistaan, en millään. Välit ovat kireät myös miehen kanssa, mikä ei ainakaan auta jaksamista. Koti on sekainen, ei siivoamisesta tule täällä hullujenhuoneessa mitään, illat kun lapsi vihdoin nukkuu, makaan vaan aivan aivottomana. Olen niin pettynyt tähän, en olisi IKINÄ uskonut että meille käy näin. Lapsi on erittäin toivottu ja rakas, mutta jotenkin elämä on nyt mennyt niin, että en voi sanoa nauttivani perhe-elämästä, kaukana siitä. Ulkoilut ovat pahimpia - jatkuvaa karkailua ja älytöntä käytöstä, loputonta testaamista voiko tielle mennä, heittäytymistä, ilman katsekontaktia hekottelua ja hakkaamista. Tulen hulluksi ajatuksesta, että huomenna taas väsyneenä töiden jälkeen tuota samaa luvassa.
Auttakaa mua jotenkin, kiltit!!!! :((
Kommentit (61)
Älä ota stressiä sekaisuudesta. Tehkää illat jotain kivaa, metsään retkelle tms. Tai menkää aidoitettuun leikkipuistoon, niin lapsi saa juosta miten lystää. Ei varmasti kiukkua kun on mielekästä tekemistä ja nähtävää. Itsellekin on mukavaa kun ei tarvitse nököttää kotona.
Ja tuohon siivoamiseen hyvä vinkki; jos pystyt, lähde 3-4 krt kuukaudessa pari tuntia aikaisemmin pois töistä, mene kotiin, siivoa rauhassa (älä siis hae lasta vielä pois hoidosta). Saat olla rauhassa itseksesi, jolloin siivouskin tuntuu ihan mukavalta puuhastelulta :-) Itse olen tehnyt tuota n. 2 vuotta ja todellakin suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä lapselle, että sinusta on ihana nähdä hänet työ/hoitopäivän jälkeen. Teeskentele vaikka aluksi! Ajattele, että teillä on hauskaa ja rentoa yhdessä, käyttäydy kuin näin olisi. Kiinnitä huomioita kaikkeen, mitä lapsi tekee hyvin ja oikein, on se kuinka pientä tahansa tyyliin, lapsi riisuu kengät eteisessä. Jätä ei-toivottu käytös täysin huomioitta. Hassuttele ja hupsuttele lapsen kanssa, vaikkei sinua huvittaisi yhtään ja olisit tosi väsynyt. Me voidaan vaikuttaa omiin tunteisiimme ajatuksien ja tekojen kautta. Kokeile tätä kaksi viikkoa - uskon, että yllätyt!
Pitäisi jaksaa miettiä noita positiivisen vahvistamisen keinoja, nyt me huudetaan, kielletään, uhkaillaan jäähyllä ja laitetaan jäähylle. Todella mukavaa joo.
ap
Miten lapsi käyttäytyy hoidossa? Kasvatus ja -perheneuvolaan voi soittaa ja kysyä käytännön vinkkiä tilanteeseen. Kolmenlapsen äitinä voin kertoa että uhma kaudet tulee ja menee, aivan kuin lapsi välillä tarkistaisi rajansa. Ja välillä hermoja raastaa. Vuorotelkaa ja käykää puolisonkanssa vuoronperään tuulettumassa.
Hyvän huomaaminen on tärkeää. Muista antaa lapselle positiivista palautetta, se kantaa. Aina voi jostain kehua vaikka aluksi näyttää siltä että mitään mukavaa sanottavaa ei keksi. Joku tarra systeemikin voisi olla toimiva jos lapsi on riittävän iso ja säännöt on selvät ja molemmat niissä pysyy. esim. kun ulkona lapsi ei mene tielle saa tarran. Jos sitten lapsi ei mene tielle vaan tekee jotain muuta ei niin kivaa lapsi saa tarran siitä ettei mennyt tielle vaikka paukautti lapiolla kaveria päähän. 3 tarraa niin menette juhlimaan asiaa pillimehuilla ja keksillä retkelle.
Yksi vinkki siihen miten ilta menee rattoisammin on se kun tulette kotiin olkaa hetki yhdessä, viisi-10 minuuttia pysähtymistä lapselle voi vähentää kiukutteluja monin kertaisesti.
todeta, että tää on perseestä! Päätätte yhdessä nousta ylös suosta!
Antakaa lapselle riittävästi huomiota, sitä se kaipaa.
Vaikka ottaisi päästä, keksi niitä hassutteluja, hellyyttä ja huumoria. Aikuiset luovat perheen tunnelman. Anteeksi, en tarkoita lyödä lyötyä, mutta oikeasti voit vaikuttaa tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuu ja syö ihan ok, tosin kotona riehuu tietty pöydässäkin aina ja heittelee ruokia, mutta mahaankin asti menee kyllä tavaraa. Ei allergioita. On ollut temperamenttinen ja jotenkin minusta piittaamaton siitä saakka kun oppi kävelemään (varhain). Vauvana oli todella helppo näin jälkikäteen ajatellen. Ei itkenyt oikein koskaan. Tuntuu joskus, ettei lapsi ole kiintynyt minuun kovin syvästi, ei koskaan vierastanut ja jää hoitoon mielellään ja toimii siellä mallikkaasti. Koen suurta epäonnistumista.
ap
Minkäikäinen lapsi on ? Nukkuuko ja syökö hyvin ? Onko aina ollut tempperamenttinen vai muuttuiko yhtäkkiä ? Onko allergioita tai muita sairauksia/vaivoja ?
menet sänkyyn pitkälleen ja pyydät lapsen viereesi köllöttämään ja kysyt miten päivä on mennyt. Juttelet niitä näitä ja sanot lapselle että onpas mukava tässä pötkötellä sinun kanssasi.
Myös lapsen valokuvien katsominen yhdessä voisi olla kiva juttu. Lapsi yleensä kuuntelee ihastuneena tarinoita siitä kun oli aivan pieni ja äiti ja isi olivat onnesta soikeina ja vauva sanoi äää. Positiivinen vire voisi tarttua siitä sinuunkin;)
Tarrat kehiin esim. sen pottailun kanssa kun tilanne alkaa hieman helpottaa.
Ja nyt nukkumaan, tsemppiä. Asioilla on tapana järjestyä.
Pitäisi jaksaa miettiä noita positiivisen vahvistamisen keinoja, nyt me huudetaan, kielletään, uhkaillaan jäähyllä ja laitetaan jäähylle. Todella mukavaa joo.
ap
Miten lapsi käyttäytyy hoidossa? Kasvatus ja -perheneuvolaan voi soittaa ja kysyä käytännön vinkkiä tilanteeseen. Kolmenlapsen äitinä voin kertoa että uhma kaudet tulee ja menee, aivan kuin lapsi välillä tarkistaisi rajansa. Ja välillä hermoja raastaa. Vuorotelkaa ja käykää puolisonkanssa vuoronperään tuulettumassa.
Hyvän huomaaminen on tärkeää. Muista antaa lapselle positiivista palautetta, se kantaa. Aina voi jostain kehua vaikka aluksi näyttää siltä että mitään mukavaa sanottavaa ei keksi. Joku tarra systeemikin voisi olla toimiva jos lapsi on riittävän iso ja säännöt on selvät ja molemmat niissä pysyy. esim. kun ulkona lapsi ei mene tielle saa tarran. Jos sitten lapsi ei mene tielle vaan tekee jotain muuta ei niin kivaa lapsi saa tarran siitä ettei mennyt tielle vaikka paukautti lapiolla kaveria päähän. 3 tarraa niin menette juhlimaan asiaa pillimehuilla ja keksillä retkelle.
Yksi vinkki siihen miten ilta menee rattoisammin on se kun tulette kotiin olkaa hetki yhdessä, viisi-10 minuuttia pysähtymistä lapselle voi vähentää kiukutteluja monin kertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli helppo esikoinen jonka uhma oli jotain käsittämättömän kovaa reilun 2v iässä kun alkoi. Meillä vahingossa löytyi syyksi allergiat. Eli siihen asti kaikkea normaalisti syönyt lapsi alkoi oireilla ekan kerran järkyillä raivareilla kun söi pähkinöitä ekaa kertaa. Kun pähkinät jätettiin pois oli lapsi taas normaali itsensä. Mutta aina pähkinöitä syötyään aivan järkyttävän kova uhma raivoaminen. Hieman myöhemmin lapsi allergisoitui mansikalle ja rupesi saamaan raivareita aina mansikkaa syötyään jne. Lapsen ruokavalio on elänyt siitä saakka ja aina välillä allergisoituu jollekkin mutta toisaalta aina välillä saadaan jotain aikaisemmin sopimattomaksi muuttunutta sitten taas takaisin käyttöön.
Eli kannattaa myös seurata onko millään ruuilla vaikutusta lapsen oloon.
Meillä tuossa iässä on lasten raivoa pahentanut nälkä. On ollut tosi tärkeää että lapsi syö kahden tunnin välein tai sitten elämä on todella karseeta. Eli suosittelisin huolehtimaan että lapsi syö riittävän usein iltapäivästäkin.
Sitten on se halipula niminen tauti. Eli pyydä lasta syliin aina kun vain mahdollista. Tai kainaloon löhöilemään. Tankkaa lapselle läheisyyttäsi jos vain hän sitä huolii. Meillä lapset ovat olleet rauhallisempia jos saavat paljon sylittelyä ja silittelyä jo ennen uhmakohtauksia.
Mitä jaksamiseen tulee niin koeta järjestää miehesi kanssa että kumpikin saa välillä omaa aikaa ja toisaalta jos vain mahdollista niin teille myös kaksistaan aikaa.
Sitten vanha toimivaksi todettu vinkki on että koeta ennakoida. Jos lapsi näyttää levottomalta niin keksi jotain katsottavaa/tehtävää jo ennenkuin räjähtää (siis jos vaikka olette kävelyllä niin pysähdy näyttämään leppäkerttua, kaunista kiveä tai mitä vain kunhan saat mielenkiinnon heräämään). Näin lapsi harhautetaan ajoissa ja osa "turhista" huudoista jää pois.
Kovasti jaksamista
Kuulostat masentuneelta . Onko mitenkään mahdollista , että voisit olla pari viikoa vaikka sairaslomalla ? Käydä keskustelemassa esim. työterv.psykologin kanssa ?
Lapsi rakastaa sinua varmasti. Juttele hänenkanssaan , höpsöttele , menkää uimaan tai vaan tuijottakaa yhdessä vaikka muumeja telkkarista . Anna lapselle positiivista palautetta ja koita ohittaa negatiivinen käytös mahdollisimman nopeasti ja tylysti. Uhmaikä menee kyllä ohi , ihan varmasti .
Kun itse on uupunut , helposti ajattelee , että parisuhdekin on paska . Onko teillä seksiä , se on tärkeää ainakin minulle. Se antaa hyvänolon tunnetta ja voimaa .
Työssäkäyvän pienen lapsen äidin rooli on tosi rankka. Itsestään täytyy muistaa huolehtia , jotta jaksaa huolehtia myös perheestä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu joskus, ettei lapsi ole kiintynyt minuun kovin syvästi, ei koskaan vierastanut ja jää hoitoon mielellään ja toimii siellä mallikkaasti. Koen suurta epäonnistumista.
ap
Meidän tyttö oli myös tuollainen ja minustakin välillä tuntui, että lasta ei voisi oma äiti vähempää kiinnostaa.
Nyt 5-vuotiaana meillä on ihan eri meininki ja tyttö on kovasti kiintynyt minuun ja myöskin sen osoittaa. Et ole epäonnistunut! Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita.
samaa, vaikka tunnen, että lapsi on kiintynyt muhun. Päiväkoti vie energiat, koska ei suostu nukkumaan siellä päiväunia ja syökin siellä liian usein liian vähän, joten nälkä ja väsy on kovat kun kotiin tullaan.
Ja kellekäs muulle se uskaltaisi tunteensa näyttää kuin omalle äidilleen. Näin yritän ajatella kun heti ulko-oven sulkeuduttua alkaa kamala huuto, vaikka välillä kyllä hermo meinaa mennä. Mitään erityistä ei arki-iltoina tehdä, ei lähdetä ulos tai kauppaan, ajoissa nukkumaan jne. Viikonloppuna sitten vaan jotain kivaa ekstraa ja ne päivät yleensä menee kivasti. Päiväkodissa meidänkin lapsi kuulemma itse aurinkoisuus, toki joskus kuulemma uhmaa, mutta pääasiassa aina hyvällä tuulella. Pikkaisen on nyt helpottanut kun on ikää tullut lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-2pv viikossa. Pidettiin palaveri päiväkodin hoitajien kanssa ja kertoivat että lapsi käy sielläkin ylikierroksilla kun harvoin näkee kavereita ja muut lapset kertovat mitä ovat touhunneet tarhassa ym missä käyneet... Kokeiltiin että lapsi joka päivä päiväkodissa ja ongelmat hävisivät,siellä rauhoittui ja malttoi keskittyä sekä kotona ei kiukutellut kun sai touhuta tarhassa kavereiden kanssa (mihin ei kotona mahdollisuutta). Joten nyt hoidossa mahdollisimman paljon vaikka isä pystyisi osan päivää pitämään kotonakin. Ei liity asiaan ja varmasti haukkuja tulee mutta tulipa vaan tälläinenkin asia mieleen....
lapsi on 2,5v ja mietit jo kaikkea mahdollista. Nyt otat ittees niskapersotteella ja alat oikeasti touhuamaan lapsen kanssa.
Suurimmalla osalla se alkulapsuus on mennyt päin v*ttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienten kansssa on helppo pelata vielä. Kun lapsi on känkkäränkkänä tee sama lapselle. Tarvii vain vähän mielikuvitusta. Jos alkaa vaikkas pukemisen kanssa pelleileen, heittäydy lattilalle ja toista lapsen kiukku yms.
pienten kansssa on helppo pelata vielä. Kun lapsi on känkkäränkkänä tee sama lapselle. Tarvii vain vähän mielikuvitusta. Jos alkaa vaikkas pukemisen kanssa pelleileen, heittäydy lattilalle ja toista lapsen kiukku yms.
Sen jälkeen sanoi vaan että äiti heittäytyi hulluksi ja teki saman perässä :) Tiedä sit missä oppinu käyttämään sanaa hullu.... :)
pienten kansssa on helppo pelata vielä. Kun lapsi on känkkäränkkänä tee sama lapselle. Tarvii vain vähän mielikuvitusta. Jos alkaa vaikkas pukemisen kanssa pelleileen, heittäydy lattilalle ja toista lapsen kiukku yms.
Sen jälkeen sanoi vaan että äiti heittäytyi hulluksi ja teki saman perässä :) Tiedä sit missä oppinu käyttämään sanaa hullu.... :)
Oppiko käyttäytymään hullun äidin kanssa?
ja käyttäydyn kuin hän, niin sanoo että olen kuin vauva,johon minä sitten vastaan että oletko sinä siis vauva? Yleensä auttaa ja näytetään kuinka Iso poika pukee ymymym... :)
Oppiko käyttäytymään hullun äidin kanssa?
[/quote]
Näitä tunnetiloja tulee, usko pois! ! Tosiaan, yrittäkää miehenne kanssa puhua täst. Puhu kaikki tunteet sille, sano että nyt on nämä fiilikset, koet monista asioista epäonnistumista, et meinaa kestää kiukkuilua jne jne. Hyvä olla rehellinen. Mies voi ottaa vaikka enemmän vastuuta jostakin mistä pystyy.
Ensimmäisenä hommatkaa se siivooja. Pahimpaan ajanjaksoon ainakin. Vaikkapa joka perjantaille siivooja niin pääsette aloittamaan puhtaalla uuden viikonlopun perheen kanssa. Jätä siivoamisstressi muille, tässä rankassa jaksossa.
Osalla lapsista on tosi hankala uhma. Aika auttaa siihen, ja pakko vain olla johdonmukainen. "Ei voida mennäkkään kiipeilemään puistoon, kun lähdet juoksemaan." .. tiedän, hankala neuvoa uhman kanssa ulkopuolelta. Muista että mitään ette ole menettäneet ja lapsi on ihan varmasti sinuun kiintynyt. Hyvä hoitosuhde ei todellakaan sitä tarkoita! Voi että kun osaisit olla onnellinen että lapsella on niin hyvä perusturvan tunne ettei koe hoitoakaan vaikeaksi. Lapset on erilaisia tässäkin, osalla kamalaa hoidossa. Mieti kuinka onnellinen voit olla vaikkapa tästä pienestä asiasta että lapsi viihtyy hoidossa ja seurassa. Illat on lyhyitä ja kiukku kasaantuu siihen pieneen hetkeen. Ala ottamaan rennosti, älkää menkö ulos jos se on hankalaa. Piirtäkää, askarrelkaa? Ehkä lapsi osaa arvostaa niitä hetkiä paremmin jos joka ilta ei automaattisesti riehu pihalla. ..
Tsemppiä, olet kyllä paras äiti lapsellesi, tiedä se!
nyt voi laittaa lapsen uhman piikkiin vaan kyseessä on myös parisuhdeongelma. Et mainitse miehestäsi ja hänen roolistaan mitään - onko kyse siitä että olet pettynyt miehen tapaan toimia ja olla? Tai hiertääkö jostai muualta parisuhteessa ja siksi tökkii.
Ehkä tuohon tilanteeseen auttaa että otat niskasta kiinni itseäsi esim. siivoomisen suhteen. Lapsi ulos vaikka miehen kanssa ja koti siistiksi, hyvillä mielin. Ehkä olokin paranee. Ja tehkää kesäiltaisin jotain mielekästä yhdessä, mieli reipastuu kaikilla ja lapsi purkaa energioita
Miten lapsi käyttäytyy hoidossa? Kasvatus ja -perheneuvolaan voi soittaa ja kysyä käytännön vinkkiä tilanteeseen. Kolmenlapsen äitinä voin kertoa että uhma kaudet tulee ja menee, aivan kuin lapsi välillä tarkistaisi rajansa. Ja välillä hermoja raastaa. Vuorotelkaa ja käykää puolisonkanssa vuoronperään tuulettumassa.
Hyvän huomaaminen on tärkeää. Muista antaa lapselle positiivista palautetta, se kantaa. Aina voi jostain kehua vaikka aluksi näyttää siltä että mitään mukavaa sanottavaa ei keksi. Joku tarra systeemikin voisi olla toimiva jos lapsi on riittävän iso ja säännöt on selvät ja molemmat niissä pysyy. esim. kun ulkona lapsi ei mene tielle saa tarran. Jos sitten lapsi ei mene tielle vaan tekee jotain muuta ei niin kivaa lapsi saa tarran siitä ettei mennyt tielle vaikka paukautti lapiolla kaveria päähän. 3 tarraa niin menette juhlimaan asiaa pillimehuilla ja keksillä retkelle.
Yksi vinkki siihen miten ilta menee rattoisammin on se kun tulette kotiin olkaa hetki yhdessä, viisi-10 minuuttia pysähtymistä lapselle voi vähentää kiukutteluja monin kertaisesti.